Joka viikko siivouspäivänä törmään samaan kysymykseen: missä vaiheessa esineet, jotka juuri hiljattain olivat ehdottoman tarpeellisia elossapysymisen kannalta muuttuivat jätteeksi? Mikä on se tekijä, joka muuttaa hyödykkeen roskaksi?

Huumausaineet ovat Suomessakin yhä suurempi ongelma. Laittomien huumeiden ympärillä pyörii paljon isoa ja pienempää rikollisuutta, onnettomia ihmiskohtaloita ja väkivaltaa. Huumepoliisit ovat ankaran haasteen edessä koettaessaan saada yhä kekseliäämmät hämäräveikot telkien taakse.

Tämän on huomannut lehdistökin. Vakava aihe on saanut monen journalistin näppäimistön villiintymään arveluttaviinkin lauserakenteisiin. Ilta-Sanomat raportoi äsken uudesta muotihuumeesta näin:

Jätteiden kierrättäminen on viime vuosina yleistynyt ilahduttavasti. Monet ovat tottuneet jo erottelemaan biojätteen sekajätteestä ja viemään paristot niille varattuun kierrätysastiaan. Nämä askareet tuntuvat hyödyllisiltä ja varsin arkisilta.

Monissa työpaikoissa saatamme kuitenkin törmätä jätteenkeräysastiaan, jonka käyttö saa aivan raamatulliset ulottuvuudet. Kun säiliössä lukee energiajae, pakanakin alkaa ajatella, mikä on se raamatun jae, josta saa eniten energiaa. Valinnan varaa ainakin löytyy, onhan nykyraamatussa noin 31 166 jaetta.

Sairaanhoitajien palkkataistelu on saanut toimittajienkin veret kuumenemaan joskus harkintakyvynkin kustannuksella. Koska puolen valitseminen ei ole ollut lainkaan helppoa, patoutuneet tunteet ovat kuvastuneet joskus sanavalintojen sekamelskaan.

Kuulijamme Tuutu törmäsi tällaiseen lukiessaan marraskuun alussa Helsingin Sanomia, joka otsikoi räväkästi näin:

Kokoomus myöntää Tehy-kriisin syövän kannatusta.

Matkapuhelin eli kännykkä on muuttanut elämänmenoamme paljon. On sanottu, että kännykkä on saanut hiljaisina pidetyt suomalaiset puhumaan, mikä on melkoisen suuri saavutus. Lähes yhtä suuri saavutus on se, että kännykkä on saanut suomalaiset — ja kaikki muutkin kännykkäkansat — näpyttelemään tekstiviestejä.

Jääkiekkoilijan työ on raskasta puurtamista. Joka päivä pitää luistella monta minuuttia raskaissa varusteissa ja päälle päätteeksi joukko raskaan sarjan ladonovia koettaa koko ajan vielä pahoinpidellä poloista urheilijaparkaa. Tämä epämukava työ on niin halveksuttua, että kukaan ei suostu tekemään sitä ilman miljoonien dollarien korvauksia.

Tekstiviestien kirjoittaminen on ilmaisun muoto, joka on yllättänyt varmaan kaikki. Varmaan edes villeimmällä mielikuvituksella varustettu tieteiskirjailija ei osannut ennen kännykkää kuvitella, että miljoonat ihmiset viettävät merkittävän osan päivästään kirjoittamalla taskukokoisella kommunikaatiovälineellään tärkeitä tietoja kanssaihmisilleen.

Vieraiden maiden tuntemus on meille kotimaassa asuville aina haastava homma. Uusia maita tulee opittavaksemme alituisesti, mutta eivät vanhojenkaan maiden nimet aina ole ihan itsestään selviä.

Moderni sodankäynti on aivan erilaista hommaa kuin vanhanaikainen paukuttelu ja juoksuhaudoissa kykkiminen. Moderneinta sodankäynti-ideologiaa edustaa tietenkin Euroopan Unionin yhteinen iskujoukko, jota sanotaan nopean toiminnan joukoiksi.

Nopean toiminnan joukoista on puhuttu paljon, mutta silti tavalliselle veroprosentinmaksajalle on jäänyt epäselväksi, mitä joukot tekevät ja miten nopeaan toimintaan joukot kykenevät.

Lokakuun lopulla palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, kun Helsingin Sanomien verkkoliite otsikoi juttunsa näin:

Tietokone on nykyihmiselle yhä arkipäiväisempi apuväline. Kaikenkokoisia tietokoneita on joka paikassa. Älykkäitä koneita on paitsi työpöydällämme, myös piilossa puhelimemme sisällä, automme sytytysjärjestelmää kontrolloimassa ja pesukoneemme ohjelmia säätelemässä.

Tietokoneet auttavat meitä kaikkialla, mutta silti kiinnitämme niihin huomiota lähinnä vain silloin, kun ne eivät toimi. Silloin kiroamme tietotekniikan, mutta silloin kun kaikki toimii, emme muista kiittää apunamme hurisevia mikrosiruvempeleitä. Tähän on tultava muutos!