Matkapuhelin eli kännykkä on muuttanut elämänmenoamme paljon. On sanottu, että kännykkä on saanut hiljaisina pidetyt suomalaiset puhumaan, mikä on melkoisen suuri saavutus. Lähes yhtä suuri saavutus on se, että kännykkä on saanut suomalaiset — ja kaikki muutkin kännykkäkansat — näpyttelemään tekstiviestejä.

Jääkiekkoilijan työ on raskasta puurtamista. Joka päivä pitää luistella monta minuuttia raskaissa varusteissa ja päälle päätteeksi joukko raskaan sarjan ladonovia koettaa koko ajan vielä pahoinpidellä poloista urheilijaparkaa. Tämä epämukava työ on niin halveksuttua, että kukaan ei suostu tekemään sitä ilman miljoonien dollarien korvauksia.

Tekstiviestien kirjoittaminen on ilmaisun muoto, joka on yllättänyt varmaan kaikki. Varmaan edes villeimmällä mielikuvituksella varustettu tieteiskirjailija ei osannut ennen kännykkää kuvitella, että miljoonat ihmiset viettävät merkittävän osan päivästään kirjoittamalla taskukokoisella kommunikaatiovälineellään tärkeitä tietoja kanssaihmisilleen.

Vieraiden maiden tuntemus on meille kotimaassa asuville aina haastava homma. Uusia maita tulee opittavaksemme alituisesti, mutta eivät vanhojenkaan maiden nimet aina ole ihan itsestään selviä.

Moderni sodankäynti on aivan erilaista hommaa kuin vanhanaikainen paukuttelu ja juoksuhaudoissa kykkiminen. Moderneinta sodankäynti-ideologiaa edustaa tietenkin Euroopan Unionin yhteinen iskujoukko, jota sanotaan nopean toiminnan joukoiksi.

Nopean toiminnan joukoista on puhuttu paljon, mutta silti tavalliselle veroprosentinmaksajalle on jäänyt epäselväksi, mitä joukot tekevät ja miten nopeaan toimintaan joukot kykenevät.

Lokakuun lopulla palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, kun Helsingin Sanomien verkkoliite otsikoi juttunsa näin:

Tietokone on nykyihmiselle yhä arkipäiväisempi apuväline. Kaikenkokoisia tietokoneita on joka paikassa. Älykkäitä koneita on paitsi työpöydällämme, myös piilossa puhelimemme sisällä, automme sytytysjärjestelmää kontrolloimassa ja pesukoneemme ohjelmia säätelemässä.

Tietokoneet auttavat meitä kaikkialla, mutta silti kiinnitämme niihin huomiota lähinnä vain silloin, kun ne eivät toimi. Silloin kiroamme tietotekniikan, mutta silloin kun kaikki toimii, emme muista kiittää apunamme hurisevia mikrosiruvempeleitä. Tähän on tultava muutos!

Mikään ei ole niin kekseliäs kuin insinööri ja mikään kirjailija ei ole niin kekseliäs kuin tieteiskirjailija. Vielä 1800-luvun puolivälissä usea kustantaja hylkäsi Jules Vernen Viisi viikkoa ilmapallossa –nimisen esikoiskirjan Afrikan tutkimisesta kuumailmapallolla liian tieteellisenä, mutta lukijat olivat lopulta eri mieltä. Teoksesta tuli menestys ja Verne sai seuraajia.

Tietokoneisiin perustuvan niin sanotun älytekniikan yleistyminen on tuonut ihmiselle paljon hyvää. Enää meidän ei tarvitse tehdä kaikenlaisia tylsiä rutiinitöitä vaan me voimme kehittää ja jalostaa itseämme vaikkapa tietokonepelejä pelaamalla.

Merenkulku on ollut kautta maailmanhistorian monelle ihmiselle maailman tärkein asia. On mahdotonta selittää, mikä seilaamisessa ihmisiä viehättää, mutta keskellä nykyajan kotkotuksiakin varsin moni on hurahtanut merten ylittämisen ikivanhaan viehätykseen.

Kuuntelijanimimerkkimme Sekstantti löysi Helsingin Sanomista Saska Snellmanin lyyrisen kuvauksen tästä ilmiöstä jutusta, joka käsittelee massiivisen navigoinnin historiikin, Meritien toista tekijää:

Kieli on joskus hyvin vajavainen väline kuvailemaan tosiolevaisen perimmäistä tilaa. Juuri kun olemme olleet suunnattoman tyytyväisiä vaikkapa lauseen keittiön pöydällä on luumu täsmälliseen kauneuteen, eteemme tulee tilanne, jossa sanojen merkitykset ovat vain valju heijastus todellisuuden tilasta.