Urheilujournalismi ei ole niin helppoa kuin me penkkien atleetit luulemme. Koska sporttitoimittajat uutisoivat meille läänin, maamme ja jopa maailman parhaiden voimamiesten ja voimanaisten suorituksista, heidän tekstiltäänkin odotetaan lähes samaa kykyä ja taitoa. Ja jos lukija nyt ei joka päivä odotakaan ihan maailmanmestaruustekstiä tai sata kymmenen lasissa painamista, niin kai urheilutoimituksissa nyt ainakin tehdään parhaansa ja katsotaan mihin se riittää.

Meille suoraan ja asiaa puhuville suomalaisille tekee näin vuoden aluksi hyvää tutustua yhteen kielenkäytön hienovaraisimmista tehokeinoista: ironiaan. Tiedättehän sen, kun joskus sanotaan eri asiaa kuin tarkoitetaan. Juuri se erinomaisen älykäs tehokeino, jota kukaan kuulijoista ei koskaan tunnu ymmärtävän tai se idioottimainen hukkainformaatio, joka tekee toisen puheesta tai kirjoituksesta täysin käsittämätöntä.

Joskus julkkisten tappelut baareissa ja poliitikkojen yksityiselämä jäävät varjoon, kun toimittajat innostuvat kirjoittamaan artikkeleita luonnonilmiöistä. Joskus jopa aivan tavalliset otukset saavat toimittajat innostumaan. Nykyajalle tyypillisesti näissä tapauksissa täytyy kuitenkin olla jokin erityinen tekijä, josta luova uutisnenä löytää dramaturgisesti kiehtovan jujun, koukun, cluen tai mitä näitä toimitussihteerin suosikkisanoja nyt olikaan.

Meillä kaikilla on sanastoa, jota käytämme vain tiettyjen ihmisten kesken. Emme välttämättä puhu perheemme ulkopuolisille siitä, mitä pikku haniskuukkelimme teki tänään kaukosäätimelle, emmekä oleta, että muut kuin pingisjoukkueemme jäsenet tietävät, mikä on maken oma spini. Puhumattakaan siitä, että käyttäisimme näitä sanoja lehtikirjoituksessa.

Lapin Kansan toimittajien rima pienen piirin slangin julkaisemiseen on kuitenkin pienempi, koska lehti otsikoi pari kuukautta sitten seuraavasti:

Rovaniemeläismies kiinni törkeästä ratista.

Ihmisen oman käytöksen yhteys hänen kohtaloonsa on tunnettu jo kauan. Jo muinaiset metsäsuomalaiset tiesivät turkiksia metsästellessään, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Maanviljelyksen mukana väki muutti asumaan kyliin, mutta yhä ihmisten kanssakäymiseen päti se totuus, että sitä niittää mitä kylvää.

Ministerin työ on stressaavaa hommaa, jossa tietojen vauhdikas omaksuminen, olennaisuuksien oivaltaminen ja kokonaisuuksien hallinta ovat pakollisia ominaisuuksia. Nämä taidot osaavia huippuihmisiä ei kansakunnasta löydy monta, siksi ministereitä on vain parikymmentä.

Näin vuoden pimeimpään aikaan tuntuu joskus, että mikään ei suju oikein kunnolla. Monille meistä on tuttu vanhan kansan ilmaus sille olotilalle, kun elämä, työelämä ja perhe-elämä sujuvat ainakin näennäisen nihkeästi. Mitäs tässä, jäitä poltellessa on mainio sanonta sille, miten arkipäivä tuntuu vastahakoiselta ja mahdottomalta saada sujumaan.

Monet kielemme sanonnat ja idiomit ovat niin vähäeleisiä ja huomaamattomia, että niiden merkityksen erityisyyttä ei aina äkkiseltään huomaa, jos ei ole tarkka. Tällaisissa ilmauksissa ei vilahtele värikkäitä sanoja tai nimiä tyyliin tuttu mies sano manni varista vaan ne näyttävät aivan tavallisilta peräkkäin asetetuilta sanoilta.

Tänään aiheenamme on älyllinen ajanviete, 12 kirjainta, ensimmäinen kirjain on s ja viides kirjain on r. Aivan oikein, vastaus on sanaristikko.

Viikon päästä koko ristikkoja täyttävä maailma saattaa juhlia rinta rottingilla, kun tulee kuluneeksi tasan 94 vuotta siitä, kun maailman ensimmäinen sanaristikko julkaistiin lehdessä. Kyseessä oli amerikkalainen lehti nimeltään New York Stories, mutta ristikon tekijä oli liverpoolilainen toimittaja Arthur Wynne.

Tähtitiede kilpailee lääketieteen ja filosofian kanssa maailman vanhimman tieteen tittelistä, vaikka maailman vanhimman ammatin tittelistä tähtitieteilijät, lääkärit ja filosofit eivät kovin hanakasti olekaan kilpailemassa.