Kuka hullu ryhtyy rakentamaan omakotitaloa? Tämän positiivisessa, mutta hämmästelevässä mielessä esitetyn kysymyksen olen kuullut viime vuoden aikana useasti. Minä ryhdyin. Olen nähtävästi todella hullu, koska ryhdyin siihen jo toistamiseen. Ei kaduta, mutta väsyttää kyllä.

Kun kerroin taloprojektista ohjelmamme edelliselle tuottajalle Juho-Pekka Rantalalle, hän pyysi minua tekemään siitä juttusarjan. Evästyksenä tuli toivomus, että jutut tulisi tehdä rakentajan näkökulmasta; miten puutalo rakennetaan, mitä asioita hartiapankkirakentajan tulee tietää ja miten kustannukset saadaan pidettyä kurissa.

Ensimmäinen taloni oli tilaelementeistä koostuva puinen valmistalo, jossa rakennettavaksi jäi yläkerta. Työ sujui sen verran helposti, että ajattelin tällä kertaa toimia toisen kaavan mukaan: nyt arkkitehti suunnittelee talon tontille istuvaksi ja se rakennetaan paikalleen seinäelementeistä. Päätin työskennellä rakennuksilla niin paljon kuin ehdin ja osaan. Tiesin urakan olevan edelliseen taloon verrattuna suurempi, mutta en ymmärtänyt, että edessä olisi moninkertainen työmaa. Kaiken tämän voi tietysti teettää ulkopuolisella, jos rahasta ei ole pulaa. Tavallisella palkansaajalla yleensä on.

Raskainta ei ole kuitenkaan ollut fyysinen rakentaminen, vaan loputon paperityö: tarjousten pyytäminen, tietojen etsiminen, asioiden tarkastaminen ja hoitaminen. Jotain kertoo se, että pidin tietokoneella puolisen vuotta muistilistaa, mihin merkkasin lyhyesti hoidettavat asiat. Puolessa vuodessa siitä tuli 10 sivun mittainen lukupaketti. Rakentajan tärkeimmät työkalut ovat puhelin, kannettava tietokone ja sähköposti.

SARJAN OSAT

Varsinainen rakennustyö alkoi viime keväänä, joten taloa on nyt rakennettu lähes vuosi. Ajatuksena oli, että jos talo valmistuisi huhtikuussa, sarjan kaikki osat ajettaisiin ulos viimeisten lähetysviikkojen aikana. Ihanne-aikataulu ei toteutunut, vaikka loppusuoralla ollaankin.

Vaikka sarja ei ole vielä kokonainen, halusimme silti näyttää kolme ensimmäistä juttua nyt keväällä, koska kesällä lukuisat suomalaiset aloittavat oman talonsa rakentamisen. Uskon, että juttusarjasta – vaikka se onkin suoranainen pikakelaus vuoden mittaisesta projektista – on hyötyä niille, jotka ryhtyvät rakennushommiin ensimmäistä kertaa. Sarjan ensimmäiset osat jakautuvat karkeasti näin:

1. Alkuvalmistelut ja maaurakointi
2. Talopaketin toimittaminen
3. Sisäpuolen rakentaminen ja urakat

Sarjan viimeiset jutut valmistuvat kesän aikana ja ne nähdään Puoli seitsemän -ohjelmassa ensi syksynä. ne käsittelevät sisustuksen suunnittelua ja rakentamista, todennäköisesti myös ulkopuolen viimeistelyä.

RAKENTAMINEN

Talonrakentaminen on siitä erikoinen ala, että mielipiteitä tuntuu olevan yhtä paljon kuin vastaajiakin. Kivitalo vai puutalo? Elementtitalo, precut vai rakentaminen pitkästä tavarasta? Vanha rintamamiestalo vai uusi omakotitalo? Mikä talotoimittaja?

En ihmettele yhtään, miksi nämä asiat kirvoittavat keskusteluissa jyrkkiä mielipiteitä. Omakotitalon rakentaminen on lähes kaikille siihen ryhtyneille elämän kallein projekti. Lisäksi siihen ladataan valtavasti tunteita ja odotuksia: ollaan rakentamassa omaa kotia. Jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, siitä saattaa aiheutua jopa kymmenien tuhansien eurojen taloudellisia menetyksiä ja vähintään huonosti nukuttuja öitä. Vaikka lopulta kaikki kääntyisi hyväksi, takapakit ovat sillä hetkellä suuria pettymyksiä. Olen kuullut lukuisia kauhujuttuja huonoista tai piittaamattomista tekijöistä, mutta toisaalta myös hyvistä urakoitsijoista. Ihmisillä on luonnollisesti taipumus myös puolustaa jo tekemiään ratkaisuja. Siksi aika usein toisten tekemät valinnat nähdään huonoina, mutta omat valinnat hyvinä.

Nyt toista taloa rakentavana olen edelleen sitä mieltä, että omakotitalojen rakentamisessa maailma ei ole niin mustavalkoinen. Eri tavoilla saa rakennettua ihan hyviä taloja, kunhan tekijät hoitavat työnsä hyvin ja rakennusmääräysten mukaan.

Ongelma on siinä, että ensimmäistä taloaan rakentava ihminen on usein valintojensa keskellä täysin yksin. Ensimmäinen asia onkin etsiä kaverikseen hyvä vastaava työnjohtaja (käytetään myös termejä ”vastaava valvoja” tai ”vastaava mestari”), jolle voi esittää kysymyksiä jo ennen kuin talomallia on edes valittu. Hän on se henkilö, joka valvoo, että talo rakennetaan oikein. Siksi vastaavan mestarin valintaan kannattaa käyttää aikaa ja jos mahdollista, kysyä suosituksia.

Vuoden mittaisessa projektissa on kymmeniä asioita, joista kaikista olisi voinut tehdä oman juttunsa. Koska tähänastinen uurastus on tiivistetty noin 15 minuuttiin ja toteutettu Puoli seitsemän –ohjelman tyylillä, juttusarja ei edes yritä olla aukoton oppitunti rakentamisesta. Se on yhdestä taloprojektista kertova pikakelaus, jossa pyrin antamaan vinkkejä, joista ainakin minulle on ollut hyötyä.

Rakentamisterveisin,
Antti Karhumäki, toimittaja, Puoli seitsemän 

OSA 1: ALKUVALMISTELUT JA MAAURAKOINTI 

OSA 2: TALOPAKETIN TOIMITTAMINEN 

OSA 3: SISÄPUOLI JA URAKAT 

Ps:n lemmikkivideoiden viiden finalistin äänestys päättyy perjantailähetyksen aikana kello 18:45. 

Käy katsomassa finalistit ja äänestämässä suosikkiasi Ylen Olotilan sivulla. 

Illan ohjelmassa taikuri ja mentalisti Pete Poskiparta kertoo äänestyksen tuloksen ja sen, kenen piirongin päälle Suomen ensimmäinen Pupu-Jussi patsas pääsee. 

Tässä ulos toinen blogillinen lähettämiänne lemmikkivideoita. Muistakaa, että illalla tv-lähetyksessä tulee Riinan uusi kooste videoista. 

Tänään keskitytään erilaisiin erikoistaitoihin, joita karvaisilla kavereillamme on. Ja niitähän on. 

Samppanjanoutaja 

Marja Tampereelta lähetti videon varsin taidokkaasta ja hyvin koulutetusta hauvasta. Koira on pelastettu vuoden ikäisenä koiratarhalta, eikä se tuntenut edes nimeään. Marja päätti kokeilla mitä temppuja koira oppii. Tässä yksi tärkää taito koiralle kuin koiralle. 

Kissaimuri 

Mikä sen kätevämpää kuin kissa, joka imuroi omat irtokarvansa lattialta. Susanin kahden kuukauden ikäisten abessiinialaisten mielilelu on imuri. 

Laulava koira

Ps-studiossakin on nähty laulava koira, mutta sellainen löytyy myös laulukilpailustaan tunnetusta Lappeenrannan kaupungista. Tuomon 2,5 vuotias Osku on äänialataan tenori. 

Laulava kissa 

Harvinaisempi tapaus sitten onkin laulava kissa. Espoolaisen Martin Alia Lumikki Saarelma on sananmukaisesti blueskissa. 

Koira ohjaimissa 

Karkeakarvainen Kelo tykkää kovasti autoilusta. Ja rattiin pitäisi päästä itsekin. Tiina Savonlinnasta lähetti videon Kelon juhannusajelusta. 

Tässä tämän päivän tarjonta. Huomenna videoita teemalla "Söpöysöverit" 

Muistakaa, että huomenna Puoli seitsemän -ohjelman aikana avautuu Ylen Olotila-sivustolla äänestys parhaasta lemmikkivideosta. Pupu-Jussi -patsas odottaa voittajaa.