Ponnisteluistani huolimatta minun on vaikea nähdä eurodancea italodiscon ja aikuisrockin tapaisena, kyseenalaisena, mutta mielenkiintoisena suuntauksena, Henri Pulkkinen kirjoittaa.

Kasvava rättibisnes on johtanut siihen, että moni bändilogo – kuten Misfitsin pääkallo – on tullut tunnetummaksi kuin sen takaa löytyvä musiikki, Mervi Vuorela kirjoittaa.

Kolme tärkeää suomalaista yhtyettä ilmoitti lopettavansa toimintansa kuluvana vuonna. Muitakin varmasti oli, mutta nämä jäivät mieliin jostakin syystä. Ehkä siksi, että jäähyväiskolmikkoni päätti lopettaa ennen kuin yleensä lopetetaan eli silloin, kun on jo vähän myöhäistä. Paljon vaikeampaa ja tyylikkäämpää on lopettaa silloin, kun kaikki vielä toimii, Pekka Laine kirjoittaa.

Populaarimusiikin laadun arvioimisessa on kaksi tylsää ääripäätä, Jukka Haarma kirjoittaa.

Lou Reed ei taiteessaan tai julkisuuskuvassaan esittänyt mitään. Vain totuudella oli väliä, Henri Pulkkinen kirjoittaa.

2010-luvulla suomalainen hevi on palannut sinne, minne se on aina kuulunutkin – marginaaliin, Mervi Vuorela kirjoittaa.

Idolikilpailut ovat tehneet hyvää suomalaiselle musiikkikulttuurille. Kotimaisen popin nousu ja artistivalikoiman anttituiskuuntuminen ja freesiytyminen yli rockin ja iskelmän jähmeiden rajojen on merkittäviltä osin kansainvälisten formaattien ansiota, Pekka Laine kirjoittaa.

Nuorisomusiikki lähestyy eläkeikää. Vääjäämättä. Onko kyseessä hyvä vai huono uutinen? Uhka vai mahdollisuus? Iloisen juhlan vai kyynisen vitsin paikka? Rockin ja iän suhde on aina ollut läheinen. Ei mikään ihme musiikkilajilta, joka syntyi nuorison omaksi, Jukka Haarma kirjoittaa.