Pelastusviranomaisten tietojen mukaan lapset ja nuoret aiheuttavat vuosittain noin 250 tahallista tulipaloa. Tulipalojen todellinen määrä saattaa olla vielä huomattavasti suurempi, sillä lasten aiheuttamien tulipalojen osalta rajanveto tahattoman huolimattomuuden ja tahallisuuden välillä on erittäin ongelmallista. Lukumäärä ei myöskään suoraan vastaa sytyttäjien henkilömäärää, sillä usein tulipaloa on sytyttämässä useampi henkilö.

”Tuhopolttojen” sijasta lasten sytyttämiä tulipaloja kutsutaan usein ”tahalliseksi tulen sytyttämiseksi” tai ”tulella leikkimiseksi”. Tällöin tulella leikkimisellä tarkoitetaan lasten tekemää tulitikkujen raapimista, sytyttimellä tai muulla välineellä tapahtuvaa luvatonta sytyttelyä tai polttelua sekä palavan kynttilän kanssa leikkimistä. Vaikka yleensä lasten sytyttämät tulipalot ovat lieviä ja ne usein saadaan pysähtymään jo alkusammutuksessa, aiheuttavat ne vuosittain myös vakavia loukkaantumisia. Esimerkiksi tulitikkuleikit aiheuttivat viime vuonna Tampereella ja Helsingissä ihmishenkiä vaatineita onnettomuuksia.

Kansainvälinen kehitys viittaa valitettavasti siihen, että lasten- ja nuorten aiheuttamien tahallisten palojen määrän voi Suomessakin pelätä kasvavan. Esimerkiksi Ruotsissa lasten ja nuorten tekemät tuhopoltot ovat lisääntyneet hälyttävästi viime vuosien aikana. Erityisen huolestuttava on suuntaus, jossa tuhopoltot kohdistetaan koulurakennuksiin tai muihin julkisiin kokoontumispaikkoihin. Esimerkiksi vuosina 1989-2002 on Göteborgissa palanut 677 koulua ja 79 päiväkotia.

Tuli kiinnostaa luonnostaan lapsia ja nuoria. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan lähes jokainen 3-9-vuotias poika kokeilee tulella leikkimistä tai tulen sytyttämistä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan 40-80 % lapsista ja nuorista on leikkinyt tulella ainakin kerran. Myös Suomessa lasten tulella leikkiminen on paljon luultua yleisempää. Tuoreessa selvityksessä tutkittiin koululaisten tulenkäyttöön liittyviä tottumuksia, paloturvallisuustietoa ja tulella leikkimistä. Koko tutkimusaineistosta tulella leikkineiden poikien osuus oli 33 % ja tyttöjen 24 %.

Mielenkiintoista oli, että tupakoivien ja muutenkin tulen kanssa toimivien perheiden lapsilla havaittiin enemmän tulella leikkimistä kuin tupakoimattomien ja tulta käsittelemättömien perheiden lapsilla. Lasten tyypillisin tulentekoväline oli tulitikku. Sytyttelijät ilmoittivat hankkivansa tulentekovälineet yleisimmin joko pyytämällä kotoa aikuisilta tai ottamalla kotoa luvatta. Yleisimmät tulen sytyttelypaikat lapsilla ovat metsä, piha ja kallio. Sisällä sytyteltiin eniten omassa huoneessa. Koulussa yleisin sytyttelypaikka oli piha tai koulun käytävä. Selvityksen mukaan sytytetyn tulen on sammuttanut sytyttäjä itse tai kaveri 55 % tapauksista, tuli on sammunut itsestään 35 % tapauksista ja palokunta on sammuttanut tulen 5 % tapauksista.

On nähtävissä, että kiinnostus tuleen on lapsen tietyssä kehitysvaiheessa varsin yleistä. Viranomaiset pyrkivät osaltaan varmistamaan, että lapset saavat opetusta tulen vaaroista turvallisuusopetuksen yhteydessä. Suuri osa vanhemmista uskoo, että koulussa opetetaan riittävästi tuleen ja tulipaloihin liittyviä asioita. Jotta lapset voisivat oppia omalle ikätasolleen sopivan suhtautumisen tuleen, edellyttää se kuitenkin myös vanhempien ponnistelua asian suhteen. Sopiva yhteys asian käsittelyyn voisi olla vaikkapa luontoretken yhteydessä koettu elävän tulen käyttö ruoan valmistamisessa. Neuvonnan lisäksi kotiympäristössä tulisi kiinnittää huomiota tulentekovälineiden turvalliseen käyttöön ja säilyttämiseen, sekä siihen että lieden päällä ei säilytetä syttyvää materiaalia, jonka lapsi pystyisi sytyttämään kytkemällä lieden päälle. Kaiken kaikkiaan, kuten hyvin tiedämme, on vanhemman antama hyvä esimerkki paras opettaja turvallisuusasioissakin.

Vesa-Pekka Tervo
ylitarkastaja, sisäasiainministeriön pelastusosasto