Valtakunnassamme käydään presidentinvaalikampanjaa. Yleisesti koetetaan vakuuttaa, että tulevaisuus on yhä parempi lapsille, nuorille ja perheille. Annammeko vanhempina lapsillemme liian valmiita elämänmalleja, joilla itse olemme jotenkin selvinneet työkeskeisessä Suomessa? Nuoret etsivät vaihtoehtoja. Jos ei löydy hyviä vaihtoehtoja, etsitään vähemmän hyviä, mutta sillä hetkellä ehkä toimivia. Usein, ja melko nopeasti, huonot, vaihtoehtoiset keinot osoittautuvat elämää tuhoaviksi.

Matalan kynnyksen apua huumeidenkäyttäjille

Olemme Tampereella käynnistelleet A-klinikkasäätiön toimesta, ja kaupungin sekä lähikuntien tahdosta matalan kynnyksen huumehoitoyksikköä. Tavoitteenamme on saada mahdollisimman moni huumeidenkäyttäjä palvelumme piiriin. Sitä kautta koetamme ehkäistä heidän ajautumistaan kokonaan ulos hyvinvointiyhteiskunnastamme.

Useita satoja nuoria ja nuoria aikuisia sekä heidän läheisiään olemmekin kohdanneet kuluneen kolmen ja puolen vuoden aikana. Toiminta on vakinaistunut tämän vuoden alussa ja tarvetta näyttää riittävän.

Vuonna 2005 Matalaan hakeutui uusia asiakkaita noin 150, heistä tyttöjä/naisia 40. Päivittäin Matalassa asioi 40 - 60 henkilöä. Lisäksi osana Matalaa toimii Tampereen linja-autoaseman tiloissa Terveysneuvontapiste Nervi, joka omalla palvelullaan kohtaa vuosittain myös lähes 500 suonensisäisesti huumeita käyttävää henkilöä.

Perhe-elämää hyvinvointiyhteiskunnassa

Perheiden pahoinvointi näkyy Matalassa. Jaamme tuntoja läheisryhmissä, ja samalla haluamme rohkaista vanhempia pitämään huolta ainakin itsestään, mahdollisesta puolisostaan ja muista perheen lapsista. Jos aineita käyttävä nuori ei sillä hetkellä kykene yhteistyöhön, sitä ei voi väkisin tarjota.

Toisaalta moni, omana asiakkaanamme oleva nuori on ohjannut vanhempansa läheisryhmäämme, eli nuori on huolissaan vanhemmastaan. Joskus perheet tulevat yhdessä ihmettelemään, miten heidän perheensä selviää tilanteistaan ja miten voi olla, että heillä on huumeongelma - eihän näin pitänyt käydä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että osalla tämän päivän nuorista kynnys kokeilla erilaisia keskushermostoon vaikuttavia kemiallisia aineita on matala. Etsitään uusia kokemuksia, elämä ei tunnu riittävästi. Tai se tuntuu liikaa.

Ehkä eniten kuulemme sitä, että alkuvaiheessa heti aine kolahti, helpotti oloa. Kun elämä on jo nuorena epätoivoista, ahdistavaa, pelottavaa - nuori ei tunne eikä hallitse itseään, kehoaan, seksuaalisuuttaan, tunteitaan, ihmissuhteitaan - ensimmäinen huumepiikki voi hetkellisesti helpottaa. Tämä sitten johtaa hyvinkin nopeasti toistamishaluun ja toistamispakkoon, riippuvuuteen.

Kuulemme Matalassa hyvin moninaisia elämäntarinoita. On suuri luottamus ottaa niitä vastaan ja jakaa kuulumisia, kokemuksia, pettymyksiä ja haaveitakin. Useimmiten Matalassa kuullaan paljon rankkoja ja surullisia tarinoita, sekä nuorilta että vanhemmilta. Monella nuorelle päihteet ovat tulleet osaksi elämää jo ala-asteella. Koulunkäynti on kärsinyt, ammattia ei ole tullut hankituksi. Vähitellen aineiden perässä juokseminen, rahan hankkiminen vie ajan ja energian. Nuori vieraantuu läheisistään, muuttuu, ottaa kovan ulkokuoren suojakseen, sotkeutuu lopulta rikoksiin. Usein myös velkakierre, velkojen perintä, väkivalta sekä tekijänä että uhrina alkaa olla arkea.

Miten tytöt sekaantuvat huumeisiin?

Tyttöjen tarina on moninainen. Heidän tulonsa palvelujemme piiriin on kaiken aikaa kasvussa, ainakin Tampereella. Samaa viestiä kuuluu pääkaupunkiseudulta. Tytöillä on monia pulmia elämässään. Monet elävät täysin marginaalissa, yhteiskunnan ulkosyrjällä, ilman ihmisarvoakin.

Joskus nuori tyttö ihastuu vähän vanhempaan aineita käyttävään kaveriin ja sitä kautta ajautuu itsekin käyttäjäksi. Toiset ostavat tarvitsemansa aineen myymällä omaa kehoaan tai vaihtavat seksiin. Heitä pahoinpidellään ja myydään toisille, raiskataan. Monella on syviä mielenterveydellisiä ongelmia; niitä on saattanut olla jo lapsuudesta asti. Monella on myös kehollisia ongelmia, mm. syömishäiriöitä ja erilaisia tulehduksia, seksitauteja. Ehkäisystä ei tule huolehdittua, raskaaksi tulo ja abortit ovat arkea. Tunne-elämän vammat ovat vaikeasti hoidettavissa.

Kuitenkin moni nuori selviää tästäkin elämästä ”hengissä” ja alkaa itse ihmetellä, mitä tästä seuraa, jos en itse tee jotakin. Terveyden huonontuminen havahduttaa huolehtimaan itsestä tai vähitellen nuori löytää elämäänsä tarkoitusta. Jos jostakin löytyy pieni toivo, unelma, se alkaa kasvaa ja elämä monien prosessien, useimmiten vieroitusyritysten ja kuntoutushoitojen kautta, alkaa kantaa. Ehkä löytyy asunto, elämänkumppani, ammattikin.

Sekä Matalassa että Nervissä on keskeistä asiakkaamme, usein nuoren aikuisen, kohtaaminen hänen sen hetkisessä tilanteessaan. Olemme kuulolla ja tarjoamme yhteistyötä elämän eri alueiden pohtimiseen, selvittelemiseen, eteenpäin elämiseen.

Matalaan ei ole ajanvaraus- tai lähetepakkoa. Nuori on tervetullut omana itsenään, kaikkine ongelmineen. Hienoa on, kun kuulemme nuorten asiakkaidemme keskinäistä keskustelua, jossa he toteavat, että elämän pitää muuttua! Kuka tätä yhteiskuntaa jatkossa pystyssä pitää, jos me ei välitetä mistään?

Toisinaan joudumme lukemaan lehdestä tutun nuoren kuolinilmoitusta ja suremme Matalassa läheisten surua. Elämä kuitenkin jatkuu. Jatketaan harjoittelua, yhdessä. Nuoriin kannattaa sijoittaa, heissä on tulevaisuus.

Helena Simula
yksikköjohtaja, sosiaalityöntekijä, perheterapeutti
A-klinikkasäätiö MATALA