Sekä Suomeen suuntautuvaan että Suomen kautta kulkevaan laittomaan maahantuloon liittyvät ongelmat ovat viime vuosien aikana määrällisesti lisääntyneet ja saaneet enenevissä määrin vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä. Euroopan Unionin poliisivirasto Europol on arvioinut, että EU:n alueelle saapuvista laittomista noin 500.000:sta maahantulijasta noin 50 % salakuljetetaan alueelle järjestäytyneiden rikollisverkostojen toimesta. Myös Suomeen tulevista laittomista maahantulijoista noin puolet on kuljetettu alueelle organisoidusti. Myös kansainväliset määritelmät täyttävistä ihmiskauppatapauksista on saatu viitteitä. Yleisesti on arvioitu, että kaikista ihmiskaupan uhreista noin 70% on naisia ja 50% alaikäisiä lapsia.

Laittoman maahantulon järjestämisen ja ihmiskaupan erona voidaan karkeasti pitää riippuvuussuhdetta tai sen puuttumista. Laittoman maahantulon toteuduttua maahan tulleen henkilön suhde matkan järjestäjään katkeaa. Ihmiskaupassa riippuvuussuhde joko pysyy yllä tai sitä pidetään yllä kiristämisellä, uhkailulla, väkivallalla tai muulla laittomalla tavalla.

Ihmiskaupan taustaa

Ihmiskauppa liittyy vahvasti siirtolaisuuteen ja sen taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Köyhyys, työttömyys, erilaiset vainot, vallitseva sota- tai konfliktitila tai muu sisäinen tai ulkoinen kriisi pakottaa ihmisiä hakeutumaan pois kotimaastaan. Asiaan liittyy usein myös naisten alisteinen asema lähtömaassa; huono palkka, koulutuksen puute, alistaminen ja väkivalta ovat omiaan helpottamaan lähtöpäätöksen tekoa. Erityinen piirre ihmiskaupan taustatekijöissä onkin köyhyyden naisistuminen, joka on selvässä yhteydessä mm. prostituutioon ajautumisessa. Ihmiskauppiaat pyrkivät hyötymään näistä henkilöitä kotimaistaan poistyöntävistä tekijöistä ja rahallista korvausta vastaan suostuvat kuljettamaan ihmisiä näennäisesti turvallisempiin maihin. Kuljettamisen jälkeen henkilöitä pyritään hyväksikäyttämään eri tavoin.

Ihmiskaupan kohdemaat ovat monesti joko lähtömaata lähellä sijaitsevia maita, joissa yleiset elinolosuhteet ovat ainakin hiukan paremmat kuin lähtömaassa, tai maita, joihin on syntynyt valmis etnisesti saman kulttuurin yhteisö. Kohdemaat ovat hyvin usein myös maailmantaloudellisesti katsottuna keskimääräistä menestyvämpiä valtioita, joissa ihmiskauppaa edistäviä tekijöitä ovat muun muassa halvan tai jopa ilmaisen työvoiman kysyntä sekä prostituutioon tai seksiturismiin liittyvä laiton liiketoiminta.

Ihmiskaupan toimintamahdollisuuksia helpottaa usein myös puutteellinen lainsäädäntö tai puutteellinen lainsäädännön soveltaminen. Ihmiskaupparikoksen mahdollisuutta ei käytännössä tiedosteta riittävästi. Esimerkkinä voidaan pitää tilannetta, jossa huonoja elinolosuhteita pakoon lähteneestä naisesta tulee prostituutioon pakotettu, edelleen huonoissa olosuhteissa elävä ihmiskaupan uhri. Kohdemaasta hänet poistetaan maasta laittomana maahantulijana ja näin hän palautuu rikollisten käsiin lähtömaahan vain uutta hyväksikäyttöä varten. Toisentyyppinen lainsäädännön soveltaminen mahdollistaisi paremmin rikosprosessiin liittyvän todistelun turvaamisen ja rikollisjärjestöjen paljastamisen. Samalla se avaisi myös mahdollisuuden uhrien tehokkaammalle avustamiselle.

Yleisesti arvioidaan ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen olevan ase- ja huumekaupan ohella yksi tärkeimmistä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tulonlähteistä. Tuotot kertyvät enimmäkseen matkustamisen rahastamisesta, matkustusasiakirjojen hankkimisesta sekä uhrien tai heidän perheenjäseniensä kiristämisestä ja hyväksikäyttämisestä. Lähtömaasta, kansalaisuudesta ja kohdemaasta riippuen yhden ihmisen maksettavaksi voi langeta jopa 10.000 - 20.000 euroa pelkästään yhtä matkaa kohden.

Ihmiskauppa rikoksena

Ihmiskaupan osalta Suomen arvioidaan olevan sekä läpikulku- että kohdemaa. Ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa kirjattiin Suomen rikoslakiin 1.8.2004. Toistaiseksi on tutkinnassa vain joitakin tapauksia, joiden yhtymäkohtia ihmiskauppaan tutkitaan. Aiemmin tapahtuneiden, muun muassa laittomaan maahantuloon liittyvien rikosten osalta, on vaikea arvioida, missä määrin niissä on ollut mukana nyt määriteltyjen ihmiskauppapykälien mukaisia tunnusmerkistöjä. Esimerkiksi loppuvuodesta 2002 julkisuudessakin ollut kiinalaisten kivityöläisten tapaus olisi saattanut täyttää myöhemmin voimaantulleen lain tunnusmerkistön. Tekijä tuomittiin silloisen lain mukaisesti työsyrjinnästä. Suomessa viranomaisten tietoon ei ole toistaiseksi tullut ainuttakaan lapsikauppatapausta, mutta sen kaltaisen toiminnan esiintymistä täällä voidaan myös pitää mahdollisena.

Käsitteiden tulkintaa

Rajanveto ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen, parituksen tai prostituution välille on käytännössä vaikeaa. Suomessa tapahtuvaan prostituutioon liittyy myös viitteitä Suomen rikoslain mukaisesta parituksesta ja paritukseen liittyy kansainvälisen kokemuksen mukaan usein piirteitä ihmiskaupasta. Ihmissalakuljetus liittyy monissa tapauksissa kaikkiin edellä mainittuihin asioihin. Paritus muuttuu ihmiskaupaksi muun muassa silloin, kun henkilö erehdytetään toimimaan prostituoituna taikka hänen haavoittuvaista tai riippuvaista asemaansa käytetään hyväksi toiminnan järjestämiseksi. Henkilö ei ole pystynyt käyttämään itsemääräämisoikeuttaan tai valitsemaan kohtaloaan. On havaittu, että parituksesta vastaavat henkilöt käyttävät usein painostusta, pakottamista tai pelottelua toiminnan ylläpitämiseksi ja jatkamiseksi. Usein parittaja ottaa paritettavilta haltuunsa myös matkustus- ja muut asiakirjat vakuudeksi toiminnan jatkumisesta.

Ihmiskauppa Suomessa

Suomessa prostituutiota harjoittavista henkilöistä suurin osa on ulkomaalaisia. Erään arvion mukaan esimerkiksi Helsingin ravintoloissa toimii päivittäin noin 60 seksipalveluja myyvää naista. Toisen arvion mukaan päivittäin Helsingin alueella itseään myy noin 200 - 300 henkilöä. Vuositasolla arvioidaan noin 10.000 naisen myyvän seksipalveluita Suomessa. Lapsi- ja teiniprostituution ilmenemisestä Suomessa ei toistaiseksi ole viitteitä, mutta tämän kaltaisen toiminnan mahdollisuutta ei voida luonnollisesti täälläkään sulkea tutkimusten ulkopuolelle. Suomen lähialueilta, Venäjältä ja Baltian maista on saatu viitteitä lapsiprostituutiosta ja suomalaisesta asiakaskunnasta. Suomessa tapahtuva lasten tai aikuisten elinkauppa on hyvin epätodennäköistä tiukkojen asiaa säätelevien lakien ja säännösten ansiosta.

Viitteitä työvoiman hyväksikäytöstä Suomessa on tullut esiin muun muassa ulkomaisten henkilöiden pitämissä ravintoloissa. Hyväksikäyttö tulee kysymykseen silloin, kun työskentelyolosuhteet ovat huonot tai palkka on Suomen elintasoon verrattuna riittämätön. Usein toimintaan liittyy myös työntekijälle jollain tavalla aiheutetun velan lyhentämistä tai matkajärjestelyjen maksamista työllä. Riippuvuutta tilanteesta aiheuttaa myös yleinen varattomuus; riistettävällä henkilöllä ei ole mahdollisuutta hankkia kotimatkaa varten tarvittavia dokumentteja tai muuten muuttaa tilannetta. Laittomia työntekijöitä tiedetään tulevan Suomeen muun muassa entisen Neuvostoliiton alueen maista, sekä Lähi- että Kaukoidästä ja Kaakkois-Euroopasta. Suomessa mahdollisesti oleskelevat ihmiskaupan uhrit joutuvat todennäköisimmin juuri pimeille työmarkkinoille tai prostituution palvelukseen.

Ihmiskaupan torjunta

Suomen hallitus on eduskunnalle 24.3.2004 antamassaan ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa sitoutunut laatimaan kansallisen ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman. Kansallisen toimintasuunnitelman laatimista suosittelee myös Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen (Palermon sopimus) lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta.

Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjan täytäntöönpano on Suomessa vielä kesken, mutta sopimuksen edellyttämien toimien täytäntöönpanoon on ryhdytty mm. ihmiskaupan osalta. Suomen ulkoasiainministeriö perusti 26.8.2004 eri ministeriöiden välisen työryhmän, jonka tavoitteena oli laatia eduskunnalle ehdotus kansalliseksi ihmiskaupan vastaiseksi toimintasuunnitelmaksi. Työryhmässä oli edustus myös vapaaehtoisjärjestöistä ja ei valtiollisista organisaatioista (NGO). Tämänkaltainen kokoonpano oli erittäin tärkeä, koska ihmiskauppa on kansainvälinen ja yhteinen ongelma, jonka torjuminen edellyttää hyvin laajaa poikkihallinnollista kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma on hyväksytty Valtioneuvostossa 25.8.2005. Hyväksymisen jälkeen ovat mm. eri ministeriöt aloittaneet selvitystyöt ohjelman toteuttamisen aiheuttamista toimenpiteistä. Mm. Sisäasiainministeriön oma ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma on hyväksytty 24.10.2005. Kyseeseen tulevat mm. nykyisen lainsäädännön tehokkaampi tulkinta, rikostorjunnan tehostaminen, ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja ilmiön tuntemuksen lisääminen.

Jaakko Sonck
rikosylikomisario
Keskusrikospoliisi