Julkisuudessa on paljon puhuttu polttoaineen hinnasta ja polttoaineen varastamisesta. Polttoainetta anastetaan vuosittain n. 4,5 miljoonalla eurolla, keskimäärin n. 4.200 litraa per asema. Valtio saa tuosta anastetusta määrästä n. 2.700.000 euroa veromarkkoja. Polttoainekauppiaat ovat erittäin suuria veronkerääjiä valtiolle, samoin kuin myös öljy-yhtiöt.

Polttoainevarkaus on näpistys, kun polttoainetankillisen hinta on 60-70 euroa. Polttoainetta ei kuitenkaan näpistetä paljon, sitä varastetaan paljon. Näpistäjä tekee sen usein epähuomiossa ja menee maksamaan joko heti tai seuraavalla tankkauskerralla. Varas taas ei maksa sitä varastamaansa polttoainetta lainkaan. Hän ajaa aina varastetulla polttoaineella. Hän saattaa kyllä maksaa sakon, jonka saa rangaistusmääräysmenettelys-sä; sen hinta on vain 30 euroa, kun tankillisen hinta voi olla 70 euroa.

Polttoaineen omistaja ei saa korvausta lainkaan ostamastaan varastetusta polttoaineesta. Valtio saa sakon lisäksi myös polttoaineveron joka on nykyhinnoilla n. 60 % kuluttajahinnasta. Polttoaineen varastamisesta syntyy myös muita kuluja. Pitää hankkia vielä paremmat kamerat, seurata kameran kuvia, vahtia mittarikenttää, tehdä rikosilmoitus, lähteä seuraamaan varasta, soittaa poliisilta apua, palkata joku työntekijä tilalle varkausasian hoitamisen ajaksi, syntyy polttoainekuluja, puhelinkuluja jne. Ja ennen kaikkea varkaus harmittaa, nostattaa pulssia ja myös pelottaa. Kulut eivät ole vähäisiä, jos kerran viikossa toistetaan samat ns. turhauttavat toimet. Varas saadaan kiinni, mutta hän on varaton.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitäisi tietenkin toimia niin, että ostokset maksetaan. Olemme puhuneet ”maksa ensin-tankkaa sitten” -periaatteesta, mikä ei ole saanut kannatusta. Alallamme halutaan palvella asiakkaita ja normaalit asiakkaat kärsivät suotta tästä, kaikki eivät näpistä tai varasta. Se on vähemmistö. Pitääkö enemmistön kärsiä vähemmistön kustannuksella? Jos mittarikenttä automatisoidaan, toimenpide estää perinteiset varkaudet kauppiaalta, mutta sillä mahdollistetaan edelleen kuluttajalta varastaminen samoin kuin laajamittaiset ammattimaiset rikokset. On ehdotettu puomeja ja kaikenlaisia siruja, joilla maksava asiakas tunnistetaan. Nämä varotoimet maksavat paljon, automatisointi maksaa, valvontalaitteet maksavat. Maksumiehiksi tulisi tuolloin panna kuluttajat. Polttoaineen hinta nousee liian korkeaksi, jos kaikki valvontakulut sisällytetään hintaan. Näin muuten tehdään muilla aloilla! Meidän alallamme kauppias haluaa palvella asiakastaan, asiakas on tärkeä.

Kun palveluhenki on niin korkea, valvontaa täytyy tehostaa. Lähitulevaisuus tuo tullessaan uusia tuulia! Nyt on alallamme meneillään rakennemuutos; se voi tietää sitä, että uusille tai korjattaville asemille asennetaan enemmän automaatteja kuin ennen, voi jäädä vain yksi mittari, josta voi tankata ja maksaa sisällä tai ei lainkaan. Tulevaisuus korjannee asiaa. Mutta ikäihmiset ovat ihmeissään joutuessaan pelaamaan korttipeliä tuulessa ja sateessa mittarikentällä. Sitten varastaminen loppuu, mutta apua tankkaamiseen tarvitaan ja se tietää lisää työllistettäviä, kuluja tulee taas. Valtion tulisi tulla vastaan ainakin ”bensapoikien” palkkojen sosiaalikulujen maksamisessa, kun kauppiaat keräävät paljon verovaroja.

Kaikkien ammattirikollisten käyttämät autot, jotka eivät ole katsastettuja eivätkä kenenkään omistuksessa, tulisi ottaa pois liikennettä vaarantamasta. Ne voidaan nykylain kirjaimen mukaan ottaa valtiolle rikoksentekovälineenä. Auto, jos mikään, on rikoksentekoväline, kun se itse on varastettu, katsastamaton, siihen tankataan varastettua polttoainetta, sillä aineella ajetaan ja autosta usein myös myydään laittomasti anastettua polttoainetta. Oikeusministeri Johannes Koskinenkin on tämän todennut lehtihaastattelussa. Auto voidaan puolestamme lunastaa takaisin, kunhan sillä varastetut polttoaineet ja kulut maksetaan ensin. Tähän ollaan kehittämässä myös uutta vakuutusta rehellisten autonomistajien käyttöön.

Sirpa Kekäläinen
toimitusjohtaja, Suomen Bensiinikauppiaitten Liitto ry.