Perusopetuksen uusissa opetussuunnitelmissa kiinnitetään erityistä huomiota kouluyhteisön turvallisuuteen. Oppilashuollon tehtävänä on kantaa huolta lapsen ja nuoren oppimisen perusedellytyksistä, fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Tavoitteena on luoda terve ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö, suojata mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä sekä edistää kouluyhteisön hyvinvointia. Kuntien ja koulujen opetussuunnitelmissa tulee selvittää toimenpiteet sekä työn- ja vastuunjako ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai hoitamiseksi ja erityisesti kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän vähentämiseksi. (www.edu.fi)

Koulukiusaamisen tutkimus lisääntyi samanaikaisesti useissa maissa 1980-1990-luvuilla. Pohjoismaisen Ministerineuvoston tutkimuksessa on selvitetty koulukiusaamista ja sen vähentämistä. Ruotsissa vuoden 1994 opetussuunnitelmassa korostettiin rehtoreiden vastuuta koulukiusaamisen vähen-tämisessä. Vuosittain toteutettavassa kansallisessa arvioinnissa selvitettiin vuonna 1999 koulukiusaamisen vähentämistoimia (Skolverket 2000). Norjassa käynnistettiin pääministerin johdolla laaja kansallinen ohjelma "Manifest mot mobbing" lasten keskeisen väkivallan ja erityisesti koulu-kiusaamisen vähentämiseksi (http://mobbing.ls.no). Norjan opetushallitus toteuttaa vuosittain kaikille kouluille nettikyselyn, jossa mitataan mm. monipuolisesti koulukiusaamista.

Suomessa koulukiusaamista alettiin tutkia 1990-luvulla. Tikkasen tutkimus intervention vaikutuksista koulukiusaamiseen Helsingissä valmistui vuonna 1997 ja Salmivallin väitöskirja koulukiusaamisesta ryhmäilmiönä vuonna 1998. Kiusaamisen muutoksia on seurattu vuodesta 1994 alkaen WHO-Koululaistutkimuksessa (http://www.hbsc.org) ja vuodesta 1996 alkaen Kouluterveys-kyselyssä (www.stakes.fi/kouluterveys).

Seuraavassa tarkastellaan kahden valtakunnallisen tutkimusohjelman, WHO-Koululaistutkimuksen ja Kouluterveyskyselyn, tuloksia koulukiusaamisen yleisyydestä ja kehityksestä peruskoulujen ylä-luokilla vuodesta 1994 alkaen. Kuviossa 1. esitetään kiusattujen osuudet peruskoulun yläluokilla vuosittain sukupuolen mukaan.


Kuvio 1. Koulukiusaamisen uhrina ja koulukiusaajana kerran viikossa tai useammin lukukauden aikana olleiden luokka-astevakioidut prosenttiosuudet sukupuolen mukaan peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaista vuosina 1996-2004.

Vaikka mittaamisen erot aiheuttavat eroja kiusaamisen yleisyyttä kuvaavissa tuloksissa, molemmat aineistot antavat samansuuntaisia tuloksia toisia kiusanneiden osuuksien muutoksista. Kiusaamiseen satunnaisesti tai ei lainkaan osallistuneiden osuus lisääntyi vuoteen 2002 saakka. WHO-Koululaistutkimuksen mukaan myös kerran viikossa tai useammin toisia kiusaavien osuus väheni vuosina 1994 - 2002 hieman (5,0 % -> 3,8 %, mutta Kouluterveyskyselyn hieman lyhyemmällä jaksolla (1996 - 2002) se pysyi ennallaan (6,5 % -> 6,5%).

WHO-Koululaistutkimuksen mukaan koulukiusaamisen uhrien osuus väheni selvästi vuodesta 1994 vuoteen 2002 (33 % -> 16 %). Väheneminen painottui harvoin kiusattujen osuuteen. Myös kerran viikossa tai useammin kiusattujen osuus pieneni hieman vuosina 1994 - 1998 (4,6 % -> 3,4 %), mutta pysyi seuraavan neljän vuoden jakson aikana ennallaan ( 3,4 % - 3,3 %).

Kouluterveyskyselyn mukaan kiusaamisen uhrien osuudet ovat vuodesta 1996 alkaen pysyneet käytännössä ennallaan. Kun tarkastelu rajoitetaan samojen koulujen aineistoon ja otetaan mukaan myös 8. luokan oppilaat, kerran viikossa tai useammin kiusaamisen uhriksi joutui 6,5 % vuonna 1996 ja 6,9 % vuonna 2002.

Kahden viimeisen vuoden ajalta käytettävissä on tuloksia ainoastaan kouluterveyskyselystä. Koko aineistojen tulosten mukaan kerran viikossa tai useammin toistuva koulukiusaaminen on pysynyt ennallaan. Samojen koulujen seuranta-aineistojen mukaan toistuvasti kiusattujen osuus on mahdollisesti hieman lisääntynyt (6,9 % - 7,4 %). Tätä päätelmää tukevat myös kuntakohtaiset ja koulu-kohtaiset tulokset.

Kahden vuoden välein mitattu koulukiusaaminen vaihteli paljon. Melko vähän löytyi kouluja, joissa kiusaaminen oli pysyvästi selvästi keskimääräistä harvinaisempaa tai yleisempää. Kun prosenttilukuja vertaa keskimääräiseen luokan kokoon, ne viittaavat mahdollisuuteen, että yhdestä kahteen oppilaaseen luokassa on tavanomainen toistuvasti kiusattavien määrä. On mahdollista, että 1-2 uhria riittää tavallisessa tilanteessa kiusaamisen kohteiksi: Kiusaajat eivät välttämättä tarvitse useampia uhreja.

Kiusaamisen huomattava vaihtelu samoissa kouluissa kyselystä toiseen viittaa siihen, että kyseessä on enemmän oppilaiden sisäisen kulttuurin kuin koulun organisaatiokulttuurin ominaisuus. Nämä eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia vaan kiinteästi yhdessä kehittyviä prosesseja. Merkittävään vaihteluun sisältyy kuitenkin mahdollisuus joustavasta muutoksesta, siis myös kiusaamisen vähenemisestä. Tämä tulos on ristiriidassa koko maan tasolla näkyvään kiusaamisen pysymiseen hyvinkin samalla tasolla.

Vaihtelu voi osin johtua myös pieniin lukumääriin liittyvästä satunnaisuudesta. Ilmiön harvinaisuuden vuoksi neljän prosentin tulos tuottaa kahdensadan oppilaan yläluokilla 8 ja kahdeksan prosentin 16 toistuvasti kiusattua oppilasta. Pienemmissä kouluissa muutaman oppilaan siirtymät muuttavat merkittävästi prosenttilukua.

Tämän tarkastelun 221 yläkoulun aineistossa ei ollut yhtään sellaista koulua, joista ei olisi kahdessa tain useammassa tutkimuksessa raportoitu lainkaan toistuvaa kiusaamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisessa keskisuuressa tai suurehkossa yläkoulussa on useita jatkuvasti koulukiusattuja oppilaita. Tässä aineistossa oli useita kouluja, joissa keväällä 2004 noin 20 - 30 oppilasta ilmoitti viikottain toistuvaa koulukiusaamista. Nämä tulokset osoittavat, että jatkuvasta kiusaamisesta vain pieni osa tulee koskaan koulussa asianmukaisesti huomattua ja käsiteltyä.

Satunnaista kiusaamista onnistuttiin vähentämään 1990-luvun puolivälissä, mutta kerran viikossa ja useammin toistuva kiusaaminen on pysynyt ennallaan. Näin siitäkin huolimatta, että vuodesta 1998 alkaen useimmat suomalaiset yläkoulut ovat saaneet Kouluterveyskyselyn tulkissa tiedon kiusaami-sen yleisyydestä omassa koulussaan.

Norjan laaja ohjelma lasten ja nuorten keskinäisen väkivallan vähentämiseksi on nostanut kiusaamisen yhteiskunnallisena ongelmana aivan uudelle tasolle (http://mobbing.ls.no/). Norjassa pyritään samanaikaisesti vähentämään kiusaamista varhaiskasvatuksessa, vapaa-ajan harrastuksissa ja kouluissa. Vuonna 2002 aloitetun ohjelman ensimmäiset vuodet ovat kuluneet tutkimukseen, koulutukseen ja toimintavalmiuden rakentamiseen. Alustavat arviointitulokset osoittavat tämän prosessin etenevän hyvin. Nähtäväksi jää, missä määrin tuloksena on kiusaamisen vähentyminen kouluissa ja muissa lasten ja nuorten kehitysyhteisöissä.

Matti Rimpelä
Tutkimusprofessori
Stakes