Kaikkien olisi hyvä vierailla joskus vankilassa ja ymmärtää kuinka ankara ja todellinen rangaistus on se, että ihmiseltä viedään vapaus. Suljetaan lukkojen taa, eristetään perheestä ja ystävistä. Vankilassa arki on pääsääntöisesti muiden kädessä, omat valinnat ovat vähissä. Ei ihme että vankiloille tyypillistä tympeähköä, pinttynyttä hajua kutsutaan tuskan hieksi.

Vankeusrangaistuksen kuuluukin olla ankara. Sitä ei saa pienistä mokista eikä rikkomuksista. Se tuomitaan vakavista rikoksista. Rangaistuksen ei kuitenkaan kuulu olla enempää eikä vähempää kuin se vapaudenmenetys, jonka tuomioistuin on kulloinkin tuominnut.

Tämän päivän vankeusrangaistus on valitettavasti usein monella tapaa "kovennettua". Vankimäärät ovat kasvaneet merkittävästi. Määrärahat ja sellien lukumäärä ovat jotakuinkin pysyneet ennallaan, jolloin yhtälöstä seuraa ahtautta, jännittynyttä ilmapiiriä sekä suoranaista väkivaltaa. Yhä useampi vanki asuu omasta pyynnöstään eristettynä, vaikka eduskunnan lakivaliokunnan mukaan tilanteen pitäisi olla juuri päinvastoin: muille vangeille tai henkilökunnalle uhkaa aiheuttavien vankien asuminen ja toiminnot olisi järjestettävä erilleen muista vangeista. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio on niin ikään katsonut, että uhkauksien ja väkivallan kohteena olevien vankien oloihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Heitä ei pidä vain eristää, vaan heille pyrittäisiin järjestämään erilaisia aktiviteetteja ja mahdollisuuksia olla myös muiden vankien kanssa.

Mitään merkittävää parannusta pelkäävien vankien asemaan ei kuitenkaan ole saatu, koska ministeri Koskinen ei ole onnistunut neuvottelemaan välttämättömiä rahoja. Pelkäävien vankien lisäksi suuri joukko muitakin vankeja istuu sellissään tai osastollaan koko päivän tunnin ulkoilua lukuun ottamatta. Vankien kuuluisi lain mukaan tehdä työaikana työtä tai osallistua koulutukseen tai muuhun toimintaan. Henkilökunnan vajeesta johtuen päivittäisissä toiminnoissa on varaa pitää vain noin puolet vangeista.

Lakivaliokunta on jo jonkin aikaa pitänyt henkilökuntavajetta hälyttävänä. Hienoa työtä tekevä ammattihenkilökunta uupuu. Vanginvartijat ovat sairauspoissaolotilastojen kärkeä. Alalle on vaikea houkutella, etenkin suurissa kaupungeissa, koulutettua työvoimaa, mikä sekin on omiaan lisäämään väkivallan ja toisaalta toimettomuuden määrää vankiloissa. Keravan vankipakojen yhteydessä vanginvartijat sanoivat jo suoraan, että henkilökunnan väsymys alkaa näkyä ja tuntua.

Vankiloiden turvallisuuden puute johtuu ahtauden ja henkilökuntavajeen lisäksi myös rikollisjengien lisääntymisestä, huumeongelmasta sekä jossain määrin myös vankien terveydentilasta. Vangeista noin 80 % on päihdeongelmaisia. Kolmanneksella on suonensisäisten huumeiden käyttöön liittyviä veriteitse tarttuvia sairauksia, yleensä hepatiittia. Yli kolmanneksella vangeista on hoitoa vaativa psykiatrinen sairaus (osalla jopa psykoottitasoinen).

Eduskunnan lakivaliokunta hyväksyi viime keväällä merkittävän lakiuudistuspaketin, jolla vankiloiden tilannetta pyritään korjaamaan. Tunnelma oli varovaisen toiveikas, vaikka tiesimmekin, että oikeusministeriö oli joutunut typistämään suunnitelmat alun perin liki kymmenen miljoonan euron lisärahoitusta tarvitsevasta todellisesta parannuksesta alle kolmen miljoonan tuluskukkaroversioon. Parempi vähän kun ei mitään. Pettymykseni oli suuri, kun selvisi etttei ministeri Koskinen pystynyt järjestämään tätäkään rahoitusta aiotussa aikataulussa; uudistus tuleekin voimaan näillä näkymin vasta ensi vuoden lokakuussa.

Vankiloiden turvallisuudessa ja vankeusajan mielekkyydessä on kyse mm. oikeusvaltion perusperiaatteiden noudattamisesta. Mutta vähintään yhtä paljon on kyse meidän kaikkien arjen turvallisuudesta. Mitä paremmin vankilat pystyvät työllä ja tukitoimilla kuntouttamaan rikolliset yhteiskuntakelpoisiksi, sitä turvallisempaa meillä muilla on arjessamme. Ja kääntäen: Nykyisellä vankiloiden häpeällisen huonolla rahoituksella, meidän kaikkien arkemme muuttuu vaarallisemmaksi. Väkivaltaiset ja turvattomat vankilat tuottavat väkivaltaisia ja turvattomia vapautuvia vankeja. Sitäko hallitus haluaa?

Tuija Brax
kansanedustaja, Vihreä Liitto