Ekomatkailun grand old lady on surullinen
Trooppinen sadekuuro herätti ennen auringonnousua huljuttamalla kattoa ja kaikkialla ympärillä rehottavaa sademetsää. Dominica on yksi maailman sateisimpia paikkoja, ja varmasti myös metsäisimpiä. Ja vuorisimpia. Rakennus on sijoitettu rinteeseen siten, että tuuli muuttuu vilvoittavaksi ja happirikkaaksi vedoksi. Ihanaa kuukauden paistinpannulla nukkumisen jälkeen!
Anne Grey Baptiste on hieman surumielinen 80-vuotias lady. Kaksikymmentä vuotta sitten hurrikaani David tuhosi hänen hotellinsa kertaalleen täydellisesti. Nyt talouslama uhkaa tehdä siitä hiljaisesti lopun. Se olisi ikävää, sillä Papillote Wilderness Retreat ei ole mikä tahansa hotelli. Se on jo legenda.
Miamilainen meribiologi Anne ja hänen miehensä Cuthbert perustivat 40 vuotta sitten ekomatkailun pioneerihotellin vuorelle keskelle Dominican sademetsää. Heillä oli visio, ja se visio ei ollut rantahotelli massoille.
Tiedättekö, millaista matkailu oli 40 vuotta sitten? Suomalaisista useimmat vasta haaveilivat ryyppylomasta Välimerellä, minne lennettiin rämisevillä potkurikoneilla. Rantahotelli oli ainoa hotelli. Ekologia-sanaa ei tunnettu ja sana saaste oli vasta vakiintumassa suomen kieleen.
Kansainväliset hotelliketjut ovat aina silloin tällöin pyrkineet Dominicaan. Ainakin toistaiseksi tämän nuoren maan hallitukset ovat ymmärtäneet torjua massaturismin uhan. Tälle saarelle ei pääse jumbojetillä. Koko maan hotellikapasiteetti taitaa olla edelleen alle tuhat huonetta. Annen ja Cuthbertin visio on toteutunut ainakin sikäli, että Dominica on eturintaman ekovaltio, jonne tulee vain koskemattomasta luonnosta tosissaan kiinnostuneita matkailijoita. Nyt heitä vain tulee liian vähän.
Itsenäisyydellä on hintansa. Jumbo Ranskaan kuuluvaan Guadeloupeen oli täynnä. Matkailijoita alkoi näkyä marraskuussa turistikauden alkaessa, vaikkei kuulemma ihan perinteiseen tahtiin. Dominican satamassa Roseaussa Guadeloupen ja Martiniquen väliä sahaavasta Express d´Islesin katamaraanilautasta jäi vain muutama kourallinen matkailijoita Dominican liittovaltion haukankatseisten tullimiesten syyniin.
Useampi ehkä tulisi, jos maailma tietäisi, että tällainen valtio on olemassa. Kuulemma Dominicaan ei juuri tule postia, sillä kaikki menee Dominikaaniseen tasavaltaan tuhannen kilometrin päähän, ja siihen nieluun se kaikki myös katoaa. Siellä Santo Domingossa varmaan kerrotaan samaa juttua toisin päin…
Mutta minä olen löytänyt tänne metsän keskelle ja täällä viihdyn. Oli suuri kunnia saada jutella illallisella ekomatkailun grand old ladyn kanssa, vaikka keskustelu olikin hieman alakuloinen. Muita hotellivieraita oli tasan yksi pariskunta nauttimassa ruoasta, joka oli tehty ammattitaidon lisäksi rakkaudella.
Eilen ehdin käydä läheisillä Trafalgarin putouksilla. Oli mahtavaa loikolla tulikuumassa purossa veden ryöpytessä ympärillä ja katsella samalla ehkä noin 30 metriä korkeita putouksia yläpuolella. Papillotella on omakin kuuma lähde puutarhassa, johon pääsen kohta aamiaisen jälkeen tutustumaan. Sanotaan sen olevan koko Karibian meren alueen parhaita. Ja täällä on paljon puutarhoja.
