Nyrkin kokoiset naapurit

Filippiinien kartalla on pyöreähkö saari nimeltä Bohol. Harva tietäisi saaresta mitään, ellei siellä tavattaisi kummituseläimiä, tarkkaan sanoen filippiinienkummittelijaa. Nämä nyrkin kokoiset naapurimme vetävät saarelle luontoturisteja. Tämä on lisännyt kummasti paikallisen väestön intoa suojella äärimmäisen uhanalaista pikkuveljeämme.

Bohol on upea saari, jolla on paljon tarjottavaa ja nähtävää matkailijalle. Manilasta sinne pääsi näppärästi Philippine Airlinesin suoralla lennolla Tagbilaranin kaupunkiin.

 Panglaon rantaloma-alue sijaitsee 20 minuutin kaappimopomatkan päässä saaren lounaiskärjessä. Tällä hetkellä eletään miellyttävää vaihetta, jossa palvelut alkavat pelata, mutta kaikki ei ole vielä kaupallisuuden ja turismin kyllästämää. Aitoa filippiiniläistä elämää pääsee helposti seuraamaan.

Kalkkikiven kulumisesta syntyneet sokeritoppamaiset kalliot ovat Boholin kuuluisa luonnonnähtävyys.
Näitä täysin symmetrisiä pyöreämuotoisia kukkuloita on saaren keskiosassa peräti 1776. Paikan päällä ne näyttävät tasan yhtä epätodellisilta kuin kuvissakin.

Kukkulat ovat mielenkiintoisia, mutta minut ainakin veti Boholille tarina. Tarinalle tarvitaan sankari.

Hän on Carlito ”Lito” Pizarras. Hän ansaitsi pikkupoikana runsas 30 vuotta sitten taskurahoja keräämällä metsistä ansoilla kummituseläimiä. Eläimet täytettiin ja myytiin pikkurahalla turisteille lasten leluiksi. Söpöys on joskus vaarallista.

Toisin kuin muut pojat, Carlito huomasi kummittelijoiden vähenevän vuosi vuodelta ja ymmärsi huolestua. Kouluja käymätön Pizarras alkoi tutkia eläinten käyttäytymistä ja kauhistui havainnoistaan.

Carlito Pizarras oli ensimmäinen, joka ymmärsi, että ihminen vaaransi filippiinienkummittelijan koko olemassaolon. Pelkkä ihmisen läsnäolo on näille nyrkinkokoisille pelosta täriseville ressukoille valtava stressi. Kummituseläin on erikoistunut jahtaamaan hyönteisiä pilkkopimeässä metsässä. Sen näkö ja kuulo ovat äärimmäisen herkät. Meluisa ja salamavaloja räpsyttävä ihminen rasittaa sitä valtavasti. Sanomattakin selvää on, ettei eläin lisäänny vankeudessa. Metsät kutistuvat ja rauhalliset turvapaikat vähenevät.

Pizarrasin suojeluponnistuksille naurettiin aluksi, mutta jotkut paikalliset liikemiehet lähtivät tukemaan häntä. Nykyään kummituseläinten arvo elävinä ymmärretään. Jo tullessa Tagbilaranin lentokentälle tuli selväksi, mikä on saaren maskotti ja tunnuseläin. Kummittelijan suuret vakavat silmät katselivat matkailijaa kartoissa, pehmoleluissa, t-paidoissa ja matkamuistomukeissa. Asenteet ovat todella muuttuneet.

Pizarras lukee nykyään kavereihinsa mm. prinssi Charlesin ja muun luonnonsuojelun maailmankerman. Ja edelleen hän taitaa tietää kummituseläimistä enemmän kuin tiedemiehet.

Ikävä kyllä kummituseläimiä pidetään vielä melko yleisesti häkeissä nähtävänä turisteille, vaikka laki tämän kieltää. Itse kävin paikassa, jossa tienattiin rahaa näin. Mutta nämä köyhät ihmiset tekivät kyllä parhaansa, häkki oli valtavan suuri ja nähtävyyksillä oli runsaasti tilaa vaihtaa turvallisempaan paikkaan upeilla sivusingahduksilla. Kummituseläimen hyppy on melkein liian nopea ihmissilmälle seurata. Paikka, jossa kävin, oli varmasti parhaita eikä pahimpia.

Kävin myös Corellan kylässä Philippine Tarsier Foundationin päämajassa. Siellä kummittelijat asustavat vapaina aidatulla alueella, jonne pedot eivät pääse. Kummittelijat sen sijaan liikkuvat oksia pitkin alueelle ja sieltä pois vapaasti. Rankkasateen takia kierros kummittelijapolulla oppaan kanssa jäi vähän torsoksi, mutta selvästi tämä on eettisesti kestävin paikka tutustua sympaattisten tuijottelijoiden elämään.

Jaa, ettäkö keitä he ovat, nämä sarjakuvapiirtäjän luomuksilta näyttävät pikkuruiset otukset. Sukuunhan he kuuluvat, sen huomaa pikkuruisista käsistä. Kädellisten joukossa apinat ja kummituseläimet muodostavat yhden ryhmän. Puoliapinat muodostavat toisen porukan. Kummituseläimet ovat siis aikamoisia kummituksia myös eläimiä luokitteleville biologeille, ne eivät ole apinoita eikä puoliapinoita.

Kummittelua on fossiilien mukaan jatkunut jo jotain 45 miljoonaa vuotta, joten voisi puhua primitiivisistä kädellisistä. Toisaalta kummituseläimet ovat äärimmäisen kehittyneitä ja erikoistuneita veijareita.

Koska valtavat silmät eivät mitenkään voi kääntyä erikseen, kummituseläin pyörittää koko päätä katseen suuntaan kuten pöllöt tekevät. Ylimääräinen pallonivel niskassa mahdollistaa sen, että eläin pystyy kääntämään päänsä 180 astetta ja katsomaan suoraan taakseen. Tätä ei kannata yrittää itse kotona.

Pikkuruisuudestaan huolimatta filippiinienkummittelija ei ole pienin kädellinen. Sellaisen nähdäkseen joutuu matkustamaan Madagaskarin länsirannikolle Kirindy Mitean kansallispuistoon, missä asustaa muutama vuosi sitten löydetty madame Berthen hiirilemuri. Koska lähdetään?