Singaporen vihreys
Singapore on maailman urbaanein kaupunkivaltio, jossa kasvatus ja koulutus tähtää siihen, että pienellä saarella kaiken on toimittava ja kaikkien on tultava toimeen keskenään. Silti Singapore on vihreä saari.
Singaporen joukkoliikenne on varmasti maailman tehokkaimpia. Metro MRT tulee matkailijalle nopeasti tutuksi, samoin sen vaunut täyttävät monikulttuuriset ihmiskasvot. Mutta vielä tehokkaampi on metroverkkoa täydentävä bussiliikenne, jonka sujuva käyttö edellyttää rohkeutta kysyä neuvoja paikallisilta. Niitä saa, vaikkei aina ymmärrä.
Irtaantuminen ihmismassojen painopisteistä edellyttää täälläkin pientä aloitteellisuutta. Liikenteen leppymätön jyrinä jää tehokkaimmin taakse ja alapuolelle kiipeämällä kaupungin vihreille kukkuloille. Sieltä löytyy jotain yllättävää: jalankulkijan Singapore.
Päätin vaeltaa noin puolet Singaporen yliopistolta itään harjuja pitkin kulkevasta uudesta jalankulkureitistä. Nousisin Pasir Panjangissa harjulle ja kävelisin reilussa puolessa tunnissa puunlatvojen kautta oikaisevan taipaleen Mount Faberille, Singaporen korkeimmalle kohdalle.
Jouduin muuttamaan suunnitelmia. Runsaan 3 km matka oli mitattu linnuntietä, todellisuudessa polku nousi, laski ja meni serpentiinille. Kaikenlaista pientä pysähdyksen aihetta oli kylvetty reitin varteen - oli kasvillisuuden esittelyjä, rullaluistelukenttä ja jopa akvaarioita.
Näköalapaikkoja oli runsaasti. Singaporelainenkin on tapojensa orja. Pientä piknikkiä pidettiin niissäkin paikoissa, joissa näköala oli päiväntasaajan oloissa kasvanut ihan umpeen. Ankarin kuhina on aina kaupungin keskustan Faber-vuoren huipulla, jonne pääsee komealla köysiradalla ja jopa bussilla, jos jyrkät rinteet tökkivät vastaan.
Kulku hidastui kummasti, kun aurinko tuli esiin pilvestä. Ylhäällä harjulla varjoa on vähän. Reittini alkupisteen Bukit Chandussa neuvonut rouva yllytti minua täyttämään puolentoista litran vesipulloni museon hanasta. Miksi en noudattanut neuvoa? Kaikki olisi tarvittu.
Arkkitehtonisesti mielenkiintoisin rakennelma reitillä on jalankulkusilta Henderson Waves. Nimensä mukaisesti sillassa ei ole yhtään suoraa tasaista kohtaa. Koko silta ikään kuin aaltoilee ja samalla kaartelee pehmeästi. Silta taipuu omiksi kaiteikseen ja tarjoaa niiden suojassa varjoisia levähdyspaikkoja.
Metrojunassa voi luulla kivikasvoisia matkustajia koviksi suurkaupunkilaisiksi. Vaellusreitillä singaporelaisen business-ilme on jätetty työpaikalle. Ihan ei ruveta vieraille juttelemaan, mutta moikkailemaan ja hymyilemään kyllä. Ehkä seuraavan kerran tavatessa olisi jo sopinut small talk vaikka säästä.
