Itä-Timor on kaukana kaikesta

Trooppinen sade lakkasi rummuttamasta sellin peltikattoa. Olen Dilin entisessä vankilassa rahtikontista muunnetussa sellissä. Asumus on vuorattu sisältä ja ulkoa laudoilla. Katonrajassa on hyvin pieni ikkuna, josta näkee toisen sellikontin. Seinäke ja ohut puuvillaverho jakavat hotellihuoneeksi muutetun sellin kahteen osaan. Pienestä yrityksestä huolimatta viihtyisyys jää vähäiseksi, mutta karua eksoottisuutta tässä yöpaikassa on neljäntenäkin yönä.

Dili on Itä-Timorin demokraattisen tasavallan pääkaupunki. Entinen vankila auttaa pitämään mielessä ne kansallisen vapautusliikkeen taistelijat ja tukijat, jotka kokivat kovia Indonesian 24 vuotta kestäneen laittoman miehityksen aikana. Sekä itsenäistymistä seuranneen kaaoksen aikana 1999-2002. Nykyään Itä-Timor on sodasta toipuva maa, mutta myös snorklaajien ja maailmaa pakoon kaipaavien rauhallinen paratiisi.

Pieni seurueemme lähti aamukuudelta Timor Travel & Toursilta tilatulla pikkubussilla Kupangista Timorin länsikärjestä itään saaren keskiharjannetta kiemurtelevaa pikkutietä, joka esittää kahden miljoonan asukkaan saaren pääväylää. Iltapäivällä päästiin rajamuodollisuuksiin, joihin kuului mm. kuumeen mittaaminen pikatestillä. Näinkin voi yrittää torjua sikainfluenssaa. 300 km matkaan Kupangista Diliin meni noin 12 ja puoli tuntia maanteitse. Kuten sanottu, tie kiemurteli!

Matkan varrella muuttui kasvillisuus ja kulttuuri. Keskisen Timorin alueella näkee paljon heinäpesiä, joissa on vain matala oviaukko eikä lainkaan ikkunoita. Väki tykkää asua näissä
puolipalloissa. Itä-Timorissa alkaa kummitella henkitaloja, jotka nimensä mukaisesti ovat taloja -mutta ei ihmisille.

Indonesian asukkaat ovat lähes kaikki muslimeja, mutta Timorilla on päinvastoin. Suurin osa väestä on roomalaiskatolisia. Paavi on käynyt täällä ja Dilin suuri Jeesus-patsas on sovellettu Riosta. Mutta pintaa ei tarvitse paljon raaputtaa löytääkseen vanhan animismin timorilaisen sydämestä.

Timoria itäänpäin kulkiessa malaijipiirteet vähenevät, ihmiset alkavat näyttää polynesialaisilta ja aivan idässä papualaisilta.

Itä-Timorilla on takanaan väkivaltainen historia, josta muistuttaa YK:n rauhanturvaajien jatkuva läsnäolo. Pieni maa on kuitenkin kaunis ja sen asukkaat ystävällisiä. Vuosikymmenen mittaisen itsenäisyyden ja sen pitkän odotuksen aistii näkyvästä isänmaallisuudesta. Timor Lesten eli Itä-Timorin lippu on symboli, johon törmää vaikka ravintolan tarjoilijattaren hihassa. Suuret rauhaan ja kehitykseen kohdistuvat odotukset ovat ilmassa. Ilmapiiri on pari vuotta ollut hyvin rauhallinen.

Itä-Timor on paperilla yksi maailman köyhimpiä maita. Köyhyyttä näkee maaseudulla, mutta myös kehityksen merkkejä, teitä rakennetaan ja uusia taloja ja kouluja näkee usein niiden varsilla. Tuli juuri käytyä Arauran saarella, jossa ei vielä reilu kymmenen vuotta sitten tunnettu rahaa. Omavaraisviljely ja vaihtokauppa eivät tuota bkt:ta mutta elämän laatua ne tuottavat.

Matkailu olisi tällä hetkellä maalle hyvä valuutan lähde, mutta turistit ovat täällä todella harvassa. Tänne on niin kovin pitkä matka kaikkialta, paitsi Australiasta, eikä sieltäkään kovin lyhyt matka ole. Itä-Timor on kaunis pieni maa, jonka asukkailla on kaikki oikeus olla ylpeitä suunnattomalla sitkeydellä taistellusta itsenäisyydestään.