Suuri rafflesiajahti
Yllättävän monet ihmiset haaveilevat siitä, jos vaikka joskus näkisi rafflesian, maailman suurimman kukan. Sir David Attenborough ja kumppanit ovat luoneet harvinaiselle jätille ihme sädekehän. Minuakin on testattu monesti kysymyksellä, olenko nähnyt rafflesian luonnossa.
Enää ei tarvitse testata.
Vieläkin tuntuu absurdilta se, kun joku vuosi sitten matkasin Kapkaupungin metrolla katsomaan pingviinejä, tarkemmin Simonstownin afrikanpingviinikoloniaa. Eivät ne pingviinit sentään pysäkillä pesineet, jalkatyötäkin joutui tekemään.
Vähän samaa oli tässä suuressa rafflesiajahdissa. Kuchingista katsoen lähin paikka, jossa kukan voisi todennäköisesti nähdä, on Gunung Gadingin kansallispuisto 80 km pääkaupungista länteen. Matkanjohtajamme Peter yksinkertaisesti soitti kansallispuistoon ja kysyi, kukkiikko. Kyllä kuulemma kukki.
Yhtä kukkaa katsomaan lähdettiin sitten parin tunnin suuntaansa bussimatkalle vakiovuorolla Kuching-Lundu. Lundu on pikkukaupunki, jonne matkailijoita tulee vain yhden asian takia. Sir Stamford Rafflesille nimetty loiskasvien suku ei täällä ole ihan niin harvinainen kuin Attenborough haluaisi sinun uskovan.
Kaupungista on edullinen taksimatka Gunung Gadingin portille. Pelkkään kukkaan tyytyvät kävijät saavat mukaansa opasharjoittelijan, joka vie lähimmän kukkimisvuorossa olevan kasvin luokse sademetsään. Matkaa oli vajaa kilometri etupäässä helppoa laudoitettua polkua.
Rafflesia kukkii viikon tai vajaan viikon. Suunnilleen jalkapallon kokoiset likaisenruskeat nuput kertovat maastossa, missä seuraava kukinta on odotettavissa. Luonto-oppaiden on helppo kartoittaa, missä maanalaisia kasveja on ja miten niiden kukintarotaatio pyörii vuoden ympäri. Yleensä siis jossain kukkii.
Raatokärpäset ovat rafflesian pölyttäjiä, mikä kannusti melko voimakkaasti olemaan koskettamatta kukkaa. Meidän kukkamme oli jo viikkonsa loppupuolella, eikä raadon haju ollut enää intensiivinen. Borneolainen sademetsä ei muutenkaan ole mikään ihanien tuoksujen tyyssija. Kukan löyhkä katosi aika tehokkaasti yleiseen hajoamisen tuoksahdukseen. Yksinäinen raatokärpänen jaksoi kuitenkin sähläillä ja pörrätä 71 cm levyisessä kukassa.
Itse rafflesiaa kiinnostavampaa ehkä oli ihmisten kiihko. Ranskalaiset vääntäytyivät solmulle saadakseen itsensä kuvattua kukan kanssa. Yksinäinen kiinalaismies oli pakahtumaisillaan innosta, verenpaine oli vaarallisissa lukemissa. Malesialaiset koululuokat tulivat ihmettelemään maansa ihmettä jännityksestä aivan täristen.
Lundun kaupungissa pyöreä saksalaispappa tuli juttusille konfutselaistemppelissä. Hän oli vanhoilla päivillään perustanut perheen lähistön pikkukylään. Mies vaikutti onnelliselta, mutta eurooppalaista juttuseuraa hän oli vailla. Saksalainen kertoi, että ruoan hintojen nousu on vetänyt malesialaistenkin vyöt kireälle. Kun katselin Lundun vihannestorin hintoja ja vertasin niitä mielessäni paikalliseen tulotasoon, niin eihän siinä voinut kuin kauhistua.
