Itä-Timorin raha kelpaa Amerikassakin
Pikkuruisen kokoista mutta omien sanojensa mukaan jo 15-vuotiasta Sixtus-poikaa kävi vähän sääliksi. Hän hengailee Dilin vankiparakkihotellin tienoilla ja yrittää saada kyytiä pois Itä-Timorista. Sixtus on Itä-Timorin tärkein vientituote, hän on ihminen.
Sixtus käy kyllä koulua, mutta hän ei usko pääsevänsä valtion ainoaan yliopistoon. Epävarmasti hymyilevä poika näkee ainoan tulevaisuutensa ulkomaille pääsyssä. Mieluiten hän lähtisi Suomeen, jonne uskoo pääsevänsä meikäläisen kaltaisen mahtavan matkailijaherran seurassa sen suuremmitta muodollisuuksitta. Kyyti Indonesian puoleiseen rajakaupunkiin Atambuaan kelpaisi jo sekin. – Meikäläiseltä ei siellä kysytä papereita, Sixtus selittää.
Sixtus jäi Diliin odottamaan arasti hymyillen seuraavia turisteja. Niitä ei usein tule. Kuulemma koko maahan tulee keskimääräisenä päivänä viisi matkailijaa. Siis päivässä, ei tunnissa tai minuutissa.
Matkailija ei enää löydä Itä-Timorista sodan merkkejä, ellei mene pääkaupungin museoihin, Levottomuuden sijasta tarjolla on levollisuutta ja kiireettömyyttä, joka ilmenee kyllä myös palvelukulttuurissa. Se on nuorta, kuten kauniisti on tapana sanoa. Harva maahan kai tulee kiirettä pitämään. Kukkuloiden ja vuorten reunustamat hiekkarannat kuuluvat maailman kauneimpiin. Areia Brancan ranta aivan Dilin laidalla on upea, ja palvelujakin löytyy.
Rannat ja maisemat korvaavat kieli- ja kulttuuriongelmia, joihin matkailija törmää vaikkapa internet-kahvilassa, jossa ei ole yhtään tietokonetta. Portugalia olisi hyvä osata , vaikka sitäkään eivät nuoremmat enää puhu. Portugalilaisethan lähtivät Timorilta jo 35 vuotta sitten 400 vuoden siirtomaavallan jälkeen.
Koska Itä-Timorista tulee mieleen yleensä vain ikäviä uutisia, korostan että siirtyminen aitoon demokraattiseen hallintoon on yhtä vahvasti ilmassa kuin yhtälailla nuoren demokratian naapurimaassa Indonesiassa, entisessä miehittäjässä. Kummassakaan maassa ei näe suurten johtajien kuvia katukuvassa, sotilaallis-isänmaallista pullistelua tai muita ”ohjatun demokratian” tuntomerkkejä. Jos levottomuutta jatkossa esiintyy, se lienee luonteeltaan taloudellista eikä poliittista.
Itä-Timorin raha kelpaa muuten myös Amerikassa! Rahayksikkö on US-dollari. Kolikot ovat omia, setelit amerikkalaisia. Suomalaisten operaattorien puhelimet ovat maassa mykkiä.
Suomalaispartio on tätä kirjoittaessa testannut istumalihaksena kipeiksi bussissa Dilistä Kupangiin Timorin länsipäässä. 300 kilometrin matka vei tutut 12 tuntia. Enää pari viimeistä tuntia teki hirveän kipeää. Edessä on Indonesian sisäinen päivälento Sawun meren yli Floresin saarelle Enden kaupunkiin. Tähtäimessä on Kelimutun tulivuori ja sen värikkäät kraaterijärvet. Lentoyhtiö Mertapa ei ole täsmällisyydestään kuuluisa, joten edessä saattaa olla kärsivälisyyttä kehittävä päivä jossain varjossa.
