Kulttuuriosasto

Ihannevartalo

Vartaloihanne kertoo kulttuurin ihmiskäsityksestä. Vain harvoin ero kauneusihanteen ja todellisuuden välillä on ollut yhtä suuri kuin nyt.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta sanalla "vartaloihanne".

Varallisuus näkyy vartalossa. Ennen pohatat ja patruunat tunnisti jo kaukaa mahasta. Nykyään asetelma on kääntynyt päälaelleen: hoikka vartalo kertoo pärjäämisestä.

Todennäköisin lihava asuu maaseudulla, hän on köyhä ja huonosti koulutettu. Ihannevartalon omaa taas luultavimmin varakas ja koulutettu kaupunkilainen. Trendi näkyy Suomen lisäksi myös muualla maailmassa.

Ihannevartalon ja todellisuuden välinen ristiriita kertoo terveyden polarisoitumisesta. Diabetes on nopeimmin lisääntyviä sairauksia Suomessa ja maailmassa. Vaikka se ei ole tartuntatauti, se luokitellaan epidemiaksi. Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista, ja sen hoitokustannusten osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on 15 %. Sairastuneiden määrä voi jopa kaksinkertaistua seuraavien 10–15 vuoden aikana.

Koskaan aiemmin ero kauneusihanteen ja todellisuuden välillä ei ole ollut näin suuri. Makkaraa syövä sohvaperuna lihoo katsoen televisiosta fitness-vartaloita.

Vartaloihanteen ja vallitsevan ylipainon ristiriita on johtanut paitsi terveysbisneksen jyrkkään kasvuun myös terveysfasismiin. Ylipainoisista on onnistuttu tekemään syrjitty vähemmistö, vaikka he todellisuudessa ovat enemmistö. Ylipainoiset ovatkin nousseet puolustamaan oikeuksiaan. Fat pride -ilmiöllä kamppaillaan ylipainoisiin kohdistuvaa syrjintää vastaan.

Samalla kauneusihanteet ovat karkaamassa luonnottomuuksiin. Vähärasvaisen urheilijanvartalon muodottomuutta korjataan implantein ja plastiikkakirurgialla yhä useammin.

Ulkonäkökeskeisyydestä on ylipäätään tullut käsistä ryöstäytynyt ilmiö. Erityisesti se vaikuttaa nuoriin: enemmistö suomalaisnuorista on tyytymättömiä ulkonäköönsä. Mannerheimin lastensuojeluliiton tutkimuksen mukaan 73 prosenttia 15 - 18 -vuotiaista tytöistä on tyytymättömiä vartaloonsa. Enemmistö heistä haluaisi olla laihempia.

Vastaava muutos näkyy pojilla adoniskompleksina. Termillä kuvataan 20 viime vuoden aikana miesihanteessa tapahtunutta muutosta, jossa tärkeintä on ulkonäkö. Mainoksissa miehet esitetään esineellistettyinä. Adoniskompleksia leimaa käsitys vaihtoehdottomuudesta; ainoa tapa elää on elää lihaksikkaana, ihailtavana, katsottavana.

Willendorfin venus on ensimmäinen tunnettu ihannevartalo. Kuva Matthias Kabel, Wikimedia

Vartaloihanne kertoo laajemmin kulttuurin ihmiskäsityksestä. Ensimmäinen tunnettu vartaloihanne näkyy kivikauden Venus-patsaista. Runsaasti ylipainoinen rönsyävä Venus huokuu hedelmällisyyttä ja lisääntymiskykyä. Naiselliset ruumiinosat korostuvat fantastisiin mittoihin. Nykyinen vallitseva vartalotyyppi saisikin kivikautisen ihmisen tuntemaan olevansa paratiisissa.

Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä hoikkuudesta tuli yhä edelleen jatkuva ihanne. Tällä hetkellä langanlaihuudesta on siirrytty lihaksikkaaseen vartaloon. Fitness-vartaloa pidetään yleisesti optimaalisena vartalotyyppinä.

Huomionarvoista vartalohanteille kautta aikojen on niiden vieraantuminen käytännön elämästä. Vaikka tervettä ja elinvoimaista vartaloa on aina ajateltu kauniina, sopusuhtaisuutta ei juuri ole pidetty ihanteena. Huippuuntrimmattu fitness-vartalo vaatii jatkuvan treenin ohjaamaa suorituskeskeistä elämää. Liian alhainen rasvaprosentti on myös huomattava terveysriski.

Poikkeuksena objektiksi rakennetusta kehoihanteesta ovat etenkin tanssijat. Tanssijan vartalo on työkalu, joka tuottaa kauneutta. Objektin sijaan se saavuttaa kauneutensa liikkeessä. Tanssitaiteilijoita on Suomessa arviolta 1000. Ammatin vaativuutta kuvaa, että Kansallisbaletin tanssijan eläkeikä on 44 vuotta.

Kulttuuriosasto etsii kauniin vartalon saloja suorassa lähetyksessä ensi tiistaina 2. 12. kello 19.06.

Studiossa asiantuntijakommentaattorina tanssitaiteilija Hanna Pajala-Assefa.

0 kommenttia

Paremman maailman rakentajat

2 kommenttia

ABC-ketjun huoltamot ovat monessa suhteessa parasta nykyarkkitehtuuria. Onnistunut julkinen rakennus antaa kävijälleen elämyksen ja saa hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi.

Arkkitehtuuri kuvastaa eri aikakausien ihanteita. Ennen kirkot toimivat julkisen rakentamisen huippuna. Kirkkojen jälkeen rautateistä ja asemista tuli arkkitehtuurin kuninkuuslaji. Seuraavana olivat talouden kasvun myötä vuorossa pankit ja pääkonttorit. Niiden jälkeen viihtymisestä tuli tärkeintä, ja synnytettiin ostoskeskukset ja monitoimiareenat. Nyt arkkitehtuuri pyrkii synnyttämään katuelämää torikortteleihin.

Kun arvoliberaali monikulttuurinen kaupunki kohtaa markkinatalouden, syntyy kaupunkisuunnittelun kannalta ehtymätön paletti: kaikki julkiset tilat ovat neuvoteltavissa, vaihdettavissa ja muunneltavissa. Mikään ei ole pyhää tai kiveen hakattua. Kaupunki on kulissi, jonka läpi halut virtaavat.

Arkkitehtuuri on viime vuosina muuttanut profiiliaan näkyvästi. Ennen ammatin ovet avautuivat kilpailumenestyksen myötä. Nykyään nuoret arkkitehdit sen sijaan osallistuvat aktiivisesti kaupunkisuunnitteluun. He käyttävät usein samoja keinoja kuin mainostoimistot.

”Sosiaalinen media mahdollistaa avoimen unelmoinnin ja suunnittelun. Ennen piti odottaa pitkään tilaisuutta päästä tekemään”, kertoo aiheen parissa työskennellyt Minna Joenniemi, joka toimittaa Rakenna minut -ohjelmaa.

Energiatehokkuuden ajatus on myös läpäissyt yhteiskunnan. Nykyarkkitehtuurissa kestävä kehitys kohtaa menestyksen ja yrittäjyyden. Kaupunkien tulevaisuus on ekologisessa kestävyydessä, joka luo myös kauneusarvoja: energiatehokasta tilaa ajatellaan yhä useammin esteettisenä.

Nuoret arkkitehdit hahmottavatkin kaupunkitilaa käyttäjälähtöisesti. Digitaalisessa maailmassa kontakti kaupungin asukkaisiin on suora. Kun teollisen yhteiskunnan rakenteet ovat jääneet menneisyyteen, jäljelle jääneet tilat otetaan kaupallisen tietoyhteiskunnan käyttöön. Tällä hetkellä kiivaimmin rakennetaan kaupunkien ratapihoilla. Parkkihallit on jo rakennettu useimpien kaupunkien keskustoihin, samoin matkakeskuksia on ilmestynyt joka puolelle.

”Seuraava iso hanke ovat tornitalot”, Joenniemi povaa. Tornitalojen puolesta puhuu paitsi ympäristönkäyttö myös maisemat – siitä huolimatta että lintuperspektiivi ei useimmissa kaupungeissamme ole hääppöinen.

Nykyisessä arkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa keskeinen arvo on elämyksellisyys. Julkisten rakennusten on saatava kävijä tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Rakentamista on aina leimannut tulevaisuuden unelmoiminen – mutta ajan ihanteet näkyvät myös pienemmässä mittakaavassa.

ABC-huoltoasemaketjun menestys perustuu siihen, että se lunastaa julkisen tilan positiiviset odotuksemme: tila on yhteinen, aina avoinna. Se on käyttäjän kannalta vapaata ja arvovapaata tilaa, johon mahtuvat samanaikaisesti kaikki yhteiskuntaluokat.

Arkkitehtuurissa vallitsee siis unelma kohtaamisesta. Monumenttien sijaan se pyrkii synnyttämään sisältönsä käyttäjälähtöisesti ja pienimuotoisestikin. Kaupunkien riisuminen autoista on yksi esimerkki tästä kehityksestä. Kaupunkitilaa ja sen rakennuksia ajatellaan viihtyisyyden näkökulmasta. Hyvää arkkitehtuuria edustaa ympäristö, jonka ihmiset ottavat haltuunsa ja omaan käyttöönsä. Tietotekniikan emeritus professori Reijo Sulonen on käynnistänyt hankkeita, jotka perustuvat autottomaan kaupunkiin. Hän lainaa Volvon entistä pääjohtajaa Pehr Gyllenhammeria, jonka mielestä auto on hyvä liikenneväline, mutta sopimaton kaupunkitilaan.

Mitä tahansa mieltä ABC-ketjusta onkaan, ainakin se onnistuu arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun yhteispelillä edustamaan useimpia nykyajan julkisen tilan ihanteita. Vaikka tulevaisuuden kaupunki olisi autoton, huoltoasemat pysyvät.

Kulttuuriosaston suorassa lähetyksessä pohditaan, mikä on hyvää arkkitehtuuria. Studiossa asiantuntijakommentaattorina arkkitehti Hilla Rudanko.

Yle Radio Suomi, tiistaina 4.11. kello 19.06

2 kommenttia

Suomalainen melankolia

0 kommenttia

”Masennus on minun kokemukseni mukaan järjetöntä väsymystä, sellaista joka ei nukkumalla parane – – se pakottaa vetäytymään kaikesta kivasta ja se saa iloisetkin asiat näyttämään vain muiden oikeudelta – – Masennus on lopulta koko kehon ja mielen lamauttava sairaus, joka pahimpina päivinä tuntuu ratkeavan vain oman käden kautta.”

Näin kirjoittaa Pete Poskiparta. Hän pääsi masennuksesta löydettyään sairauteen oikean lääkityksen ja terapian.

Kymmenen suomalaista jää joka päivä masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Masennus on suomalaisten kansansairaus. Joka viides meistä sairastaa sen ja puolella sairaus uusiutuu. Naisilla masennus on noin kaksi kertaa niin yleistä kuin miehillä. Syksyllä masennus lisääntyy entisestään. Kolmannes suomalaisista kärsii kaamosajan apeudesta. Masennuksesta kärsivät eniten nuoret naiset. Ikäluokat 15 – 24 -vuotiaat ovat suurimmassa riskiryhmässä. Maantieteellisesti depressiot ovat selvästi yleisimpiä Etelä-Suomessa. Erityisen alttiina masennukselle on taideväki.

Taiteilijoiden taipumusta masennukseen on tutkittu maailmalla enemmänkin. Noin viidesosa tunnetuimmista yhdysvaltalaisista runoilijoista on ollut sairaalahoidossa vakavan masennustilan vuoksi. Vastaavasti lähes 40 % kirjallisuuspalkinnon saaneista brittiläisistä kirjailijoista on ollut masennuksen vuoksi psykiatrisessa hoidossa.

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan kirjoittajilla on 50 % muita ihmisiä suurempi itsemurhariski. Taiteilijoiden taipumus alkoholismiin on myös osoitus masennusalttiudesta. Valtaosa yhdysvaltalaisista Nobel-kirjailijoista on ollut vakavasti alkoholisoituneita. Kuolintodistusten perusteella tehty tutkimus osoitti naispuolisilla valkoihoisilla kuvataiteilijoilla olevan kohonnut itsemurhariski.

Taidehistorian ja -teorian professori Riikka Stewen näkee tilastojen kuitenkin pettävän meidät.

”Ehkä herkemmät ihmiset herkemmin hakeutuvat taidealalle.”

Stewenin mukaan taidealoilla on parempi mahdollisuus tuoda julki sellaisia asioita kuin masennus. Taipumuksella raskasmielisyyteen on hänen mukaansa pitkä ja perustava historia länsimaisessa kulttuurissa.

”Taide on antiikin ajoista yhdistetty melankoliseen temperamenttiin.”

Herkkyys, luovuus ja raskasmielisyys näyttävät vaativan toisiaan. Aleksis Kivi ja Jean Sibelius sairastivat mielen pimeyttä koko ikänsä. Suomalaiset tarinat ja laulut ovat murheellisia, melankolia on kansallinen luonteenpiirteemme. Voiko taidetta syntyä ilman masennusta?

Länsi-Euroopan maista Norja, Hollanti ja Sveitsi kärsivät yhtä yleisestä tai yleisemmästä masennuksesta kuin Suomi. On paradoksaalista, että YK:n ja OECD:n tutkimuksissa nämä samat maat kuuluvat maailman 10 onnellisimman maan joukkoon. Suomi on tuoreimmassa raportissa maailman 8. onnellisin maa. Vaativatko masennus ja onnellisuus toisensa, vai tekeekö onnellisuutemme masennuksesta vain näkyvämpää?

Sosiaalipsykologi Jukka Tontti näkee masennuksen elämäntapana, jossa ihmisen ajatukset, tunteet ja luonne ovat riittämättömyyden tilassa. Menestymisen paineet eivät kuitenkaan ole masentuneen keksintö, vaan yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö vaativat sitä. Masennus on Tontin mukaan luonnollinen selviytymiskeino.

”Joka ilta mennessäni nukkumaan kuvittelin että menen hautaan lepäämään. Toivoin vain ja ainoastaan että pääsisin jo hautaan jotta saisin nukkua. Nukkua ja nukkua. Sitä loputonta väsymystä kaikkeen ei ymmärrä kuin toinen masennuksen kourissa ollut. Joku on kuvaillut että ei masentunut varsinaisesti halua kuolla, hän ei vain jaksa elää. Siltä minustakin tuntui.”

– Annukka

Kulttuuriosasto pureutuu seuraavassa lähetyksessä masennukseen. Johtaako ihmisen herkkyys aina masennukseen? Studiossa kommentoi Kalle Holmberg.

Yle Radio Suomi 7.10. kello 19.06

0 kommenttia

Onnellinen köyhyys

5 kommenttia

Köyhyydestä on helpompi tehdä taidetta kuin rikkaudesta. Köyhä nuori tyttö on kaikkien mielestä ihana, kulkurimies sulattaa kaikkien sydämet.

Dickens, Hugo, Dostojevski – klassinen realistinen kirjallisuus kertoo laaja-alaisesti vähäosaisista ja köyhyydestä. Elokuvien romantiikassa köyhyydessä elää hyveellisyys ja puhtaat sielut, kuten Charles Chaplin, Aki Kaurismäki ja Disney-yhtiön elokuvat opettavat. Köyhyys on kulttuurissamme turmeltumatonta.

Koko viime vuosisadan ajan kulttuurissamme seikkailivat sankarimaiset köyhät. Sven Dufva, Juutas Käkriäinen, Pekka ja Pätkä, Uuno Turhapuro, Aku Ankka, Iiris rukka, Tulitikkutehtaan tyttö. Fiktiivisiä köyhien esikuvia on tukuttain.

Sotien jälkeen kaikki suomalaiset olivat köyhiä. Nyt kukaan ei ole köyhä materiaalisesti, nälkiintymistä tai puutostauteja ei Suomessa enää juuri ole. Mutta onko onnellista köyhyyttä enää olemassa? Kuka voisi käydä sen esimerkistä 2010-luvulla? Miksi köyhyyttä ylipäätään romantisoidaan?

Kimmo Laakso kirjoitti Helsingin Sanomiin kuukausi sitten artikkelin Minä, persaukinen faija, jossa hän kävi läpi omaa ja perheensä köyhyyttä.

”Kirjoitin jutun köyhyydestäni, koska se synnyttää asioita, jotka vaikuttavat maailmankuvaan. Ne ovat perustavanlaatuisia kysymyksiä”, hän kertoo.

Laakson mukaan usein törmää ajatukseen, että rahattomuus johtuu laiskuudesta.

”Sain myös artikkelistani palautetta, että vain naamioidun köyhäksi, että oikeasti asiani eivät ole huonosti, istun Macin äärellä ja juon punaviiniä ja leikin köyhää.”

Laakso kysyy, että jos köyhyyttä ajattelee kärsimyksenä, miten sitä voi mitata? Onko olemassa jotain kärsimyksen mittaria?

”Raamatussa sanotaan, että missä ovat aarteesi, siellä on sydämesi. Ajattelen tämän liittyvän omistamiseen. En halua väittää, että raha turmelee ihmisen, mutta uskon kyllä sen muuttaa tapaa, jolla hän hahmottaa itsensä ja maailman.”

Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu tasa-arvoihanteen ympärille. Kirjastolaitos ja taidegalleriat ovat ilmaisia. Julkinen taide on ilmaista, koulutus on ilmaista. Ihanneyhteiskunnassa instituutiot ovat kaikkien saavutettavissa. Vieläpä niin, että monet kirjat ja elokuvat ovat mahdollista tavoittaa vain kirjaston kautta.

Köyhä on ihminen, joka ei voi osallistua vallitsevaan elämäntapaan. Köyhyys on osattomuutta. Samalla kun Suomi on rikastunut, köyhien määrä on lisääntynyt. Samalla köyhyydestä on tullut kuin sairaus, joka on jokaiselle henkilökohtainen kamppailu. Köyhyyden romantiikka on vaihtunut kasvutarinaksi: ryysyistä rikkauksiin.

Nykyisen köyhyyden suuri tragedia on kuitenkin siinä, että Suomessa ajatellaan hyvien aikojen olevan takanapäin ja että meitä odottaa turmion syöksy.

Monet sosiaalityöntekijät pitävät itsestään selvänä, että nykyajan köyhyys periytyy. Huonoihin oloihin syntyneet lapset eivät myöhemmin esimerkiksi koulutuksen avulla pysty murtamaan köyhyyden kehää. Toisaalta köyhistä lähtökohdista tuleva ei välttämättä osaa käyttää hyvinvointivaltion tarjoamia mahdollisuuksia.

Toimeentulotukea saavien määrä kaksinkertaistui maassamme 1990-luvulla. Vuonna 1997 tuen saajina oli lähes 600 000 ihmistä. Köyhyyden kasvu on noista ajoista vain jatkunut. Väliaikaisesta köyhyydestä kärsii tällä hetkellä noin 800 000 henkilöä, pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsivä joukko on noin 100 000 ihmisen kokoinen.

Tämä heijastuu myös kulttuuriin ja kulttuuri-ihanteisiin. Nuorison keskuudessa nostaa päätään esimerkiksi avoin pärjäämisen ihailu, kuten Tuukka Ylä-Anttila kirjoittaa:

"Ei ole sattumaa että Cheek on Suomen suosituinta musiikkia samalla kun Kokoomus on Suomen suurin puolue. Niitä nimittäin yhdistää ajatus siitä, että jos vain päättää olla “voittaja”, on sitä. Pekka Himasen sanoin: “Suomessa on henkinen kestävyysvaje.” Materiaalinen kestävyysvaje on toissijainen, koska se ratkeaisi jos kaikki vain ymmärtäisivät että olemme voittajia."

Radio Suomen Kulttuuriosaston suora lähetys tiistaina 9.9. kello 19.06

Studiossa asiantuntijavieraana Kimmo Laakso.

5 kommenttia

Kaunein maisema syntyy luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta

1 kommentti

Kulttuuriosasto etsi Suomen kauneinta ihmisen tekemää maisemaa. Lähetyksessä korostuivat vesistöt ja luonnontilaiset ympäristöt, samoin vanhat asutustalueet.

Liisa Jäminki

Yksi kauneimmista teistä laskeutuu Murolekosken sillalle, ihanat puut
varjostavat sillalle saapujaa. Siitä eteenpäin koko Muroleen kanavan seutu on
yksi kauneimmista paikoista.

Kirsti Aikio

Tervehdys Utsjoelta!
Liitän oheen kuusi kuvaa eri vuodenajoilta - kuvat on otettu Utsjoen
historialliselta Kirkkotupa-alueelta, jonka tuvat ovat vuosisatojen
kuluessa tarjonneet majapaikan pitkien matkojen päästä kirkolle ja
markkinoille tuleville seurakuntalaisille. Yhdessä kuvassa näkyy myös
pappilan pihapiirin rakennuksia; itse pappila on Engelin
arkkitehtitoimiston käsialaa ja kuuluu varsinaisten kirkkotupien ohella
arvokkaiden kansallismaisemien suojeluohjelman piiriin.

Lähetysikkunassa käytiin myös aktiivista keskustelua

Anonyymi

Nokian Siuro ja sieltä Hämeenkyröön on kaunista.

Erkki Rantamäki, Vaasa

Yksi merkittävä ihmisen muokkaama luonnonkohde on Vaasan ja
Mustasaaren alueella oleva Söderfjärdenin peltolakeus.
Kyseessä on alun perin 530 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta
meteoriitin törmäyksestä syntynyt kraatteri joka oltuaan merenlahtena
kuivattiin vuosina 1926 - 1927 ja on nyt laaja peltolakeus!
Aluetta on sanottu maailman kauneimmaksi meteoriittikraatteriksi!

Aslakki
tieltä Muonio - Kittilä katsoo yli Särkijärven kohti Pallastuntureita, siinä hiljenee raavaampiki ukkeli kun näkee jotain äärettömän kaunista. Terveisiä alueen asukkaille ja turisteille.

ati
yksi kauneimpia maisemia minkä ihminen on muokannut siten, että se on saavutettavissa autolla ajaessa. Kohde löytyy ajaessa Mikkelistä Lietvedentietä kohti Puumalaa.

Juhani

Kauneimpia maisemateitä Suomessa ovat moottoritiet.Niitä ajaessa näkee kauas. Muut tiet ovat pusikoituneet eikä niitä ajaessa näe juuri mitään.

minä

Ikikorpi valtatien molemmin puolin ikään kuin asettaisi kysymystä kohdalle.

Anonyymi

Runoilijan reitti on kaunis.

Suvi
Helsingin kaunein kohta on Pohjoisranta; Uspenskin katedraali, purjeveneet ja vanhat talot.

Anonyymi

Tampereella on nyt kaunis kaupunki tuoamaasa liika rakentamisen takia.

Hipsu
Ei Koli ole "opittua" kauneutta. Ajattelin niin, mutta kun sinne menin, olin aivan hiljaa, kuten kaikki muutkin ihmiset. Sveitsiläisetkin, alppimaan ihmiset. Kaikki, vesi, ilma, värit, se panoraama, on ainutlaatuista.

Anonyymi

Rakennettua kauneutta on ihmisen työtä arvostava miljöö, Tampereen vanhat tehtaat.

Late

Suomessa on vähän liikaa kauniita paikkoja. Eikä ihminen pysty pilaan kaikkia niitä. Hyvä niin.

minä

Käytännöllinen liikkuu ajassa. Ennallaan pitäminen on ripaus omavastuuta säilöä menneisyyttä.

Anonyymi

Tampereen Pispala. Tahmela on kaunis vielä, toivotaan että pysyy nykyisellään.

hellu

Vanha Rauma on kyllä aika idyllinen paikka!

mies

Minkähän takia kaupunkilaisilla on hirveä veto maalle, kuitenkin metsien pidetään takapajulana ja junttilana, tätä "landee"?

Nyt jo eläkeläinen

Kulttuurimaisemaa ovat myös tienvarret, kuljin Oulussa töissä yli 30 vuotta, ja ajelin 120 km päivässä osan 4-tietä ja paljon 8-tietäkin. Päivittäin sain nähdä maiseman, johon vuodenajan vaihtelu toi vaihtelua, Voiko Revonnevaa kauniinpaa suota ollakkaan, siinä silmä lepää ja mieli rauhottuu.

Iijoenvartinen

Koillismaa mainittiin yhdessä puhelussa. Siellä ei katsottu miten maisemaa muokataan sotien jälkeen. Leipää piti saada. Ja kun maattomille jaettiin korpea 50-60 luvulla tilan pitoon, ei siinä katsottu, miten maisema muuttuu. Velan maksuun hakattiin paljon. Mutta pärjätty siellä on!

Anonyymi

Heinäveden kanavat ja niihin liittyvät rakenteet rakennettuna vesistöihin. Kauniisti toteutettu!

Nyt jo eläkeläinen

Ja merkillisin maisema löytyi kerran Kaavilta (Kuavillta) Kopsan kaupungiksi vanhemmat sitä sanoi. Kokonainen peltoaukea oli rakennettu täyteen harmaita latoja ja rakennelmia, tilataiteeksi sitä varmaan nykyisin sanoittaisiin, mutta 70-luvulla sitä sanottiin kylähullun rakentamaksi

Hämäläinen

Yleensäkin maalais- järvimaisemat. Kaupungissa harvoin. Pikkuveskun ympäristö Lahdessa on kaunis (paitsi viikonlopun jälkeen aamuisin)

Siikajokinen

Lumijoen Varjakan satama-alue on mahtava juhannuspäivän viettopaikka. Ei sääskiä eikä liikaa väkeä ja lasten kanssa mukava tutkia merta

Kari ”Ukka” Santala
Naruskalta Sallasta terve!
Ei ole kerta, eikä kaksi, kun Lappiin lumoutuneet ihmiset kertovat
kokemuksistaan luonnossa. Maiseman kauneus yhdistettynä siihen, että
ympärillä ei ole kaupungin meteliä, ei maantieääniä, ei yli lentäviä
lentokoneita, eikä mitään muutakaan. Linnunlaulua, tuulen suhinaa. Joskus
täysin äänetöntä.

Varsinkin ulkomaalaisia tämä ihmetyttää, mutta eipä suomalainenkaan Lapin
kävijä välttämättä Etelä-Suomesta hiljaista paikkaa löydä.

Onneksi vielä on erämaa ja sen rauha.

katsojan silmä

Pohjoisessa näin avohakkuu alueen joka oli kynnetty isoille urille. Ensin se näytti todella rumalta mutta hetkenpäästä maisema olikin rujoudessaan kaunis.

Anonyymi
Mieli lepää esimerkiksi Hgin Tuomiokirkon portailla kaupunkia katsellen ja
kuunnellen. Mutta kuitenkin kauneinta on peltomaisema järven rannalla.
Vastarannalla näen kauas järven yli, siellä joku soittaa haitarilla
Kesäillan valssia. Koin tämän lapsena 35 v sitten Kittilän Jeesiöjärvellä.

Lomalla

Yksi kauneimpia paikkoja on Pulkkilanharju. Fillarilla hiljakseen ajellen varsinkin jos aurinko paistaa.

Nyt jo eläkeläinen

Ja jos maantierakentamista haluaa ihailla, niin kyllä Siilinjärvellä ja Jyväskylän alapuolella olevat tiejärjestelyt ovat muokanneet maisemaa vuosikymmeniä.

Anonyymi

Tesoman alue Missä on Tohloppi Tesomajärvi lukolampi ja kaikkia näitä syleilee Pyhäjärvi ja Näsijärvi.

Maca

Hangossa on tosiaan hienoja huviloita ja kallio alueita viime kesä tuli ihailtua.

Juha Kuopion Neulaniemestä
Moikka vielä
On sangen merkillistä, että täälläpäin ainakin asukkaiden ja osallisten
kuuleminen tuntuu olevan pakkopullaa, eikä kaavoituksessa OIKEASTI haluta
ottaa mielipiteitä huomioon, koska kaupungin kasvutavoitteet ovat
määritelleet rakentamisen suunnan ja määrän.

Brezhneviläisyys kukoistaa, eikä kaunista puutalomökkialuetta haluta
suojella. Alue on merkittävä virkistys- ja ulkoilualue ja hiljaisuudessaan
merkittävä, vaikkei kuulu hiljaisuuden osalta suojeltaviin alueisiin, koska
on liian lähellä kaupunkia.

Maisemassamme hiihtää talvisena viikonloppuna yli 10 000 hiihtäjää ja
jäällä liikkujaa. Kesäisin veneiden ja kanoottien määrä on lukematon, ja
ulkoilijoita tällä alueella on paljon ympäri vuoden.

Aluetta on rakennettu ulkoilu- ja virkistysreitein, ja se on hieno juttu.
Sekin on rakennettua maisemaa. Siltoja tänne emme kaipaa. Emmekä ökytaloja.

1 kommentti

Kappale kauneinta Suomea

2 kommenttia

Kesälomalla ihmiset lähtevät maaseudulle ja luontoon. Kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee joka vuosi. Vapaa-ajan matkoja tehdään suhteessa eniten Ahvenanmaalle ja Lappiin. Ihmisen kädenjälki näkyy kuitenkin maamme joka kolkassa.

Silmä lepää luonnonmaisemassa. Kansallismaisemiamme ovat Koli, Saanatunturi ja Saaristomeri – mutta missä on Suomen kaunein ihmisen tekemä ympäristö? Onko se Senaatintori vai oma puutarhasi?

Tilastojen valossa Suomen suhteellisesti käydyin ja kaunein kaupunki on Maarianhamina. Suomen onnellisimmat ihmiset löytyvät niin ikään Ahvenanmaalta, Vårdön kunnasta. Kaunis elinympäristö on mitä ilmeisimmin hyvän elämän kivijalka.

Ihmisen jälki näkyy Suomessa selvimmin kattavana tieverkkona, peltomaisemana ja metsänhoitoalueina. Luonnontilassa olevaa maisemaa on vain vähän jäljellä. Samalla rakennemuutos on muokannut elinympäristöämme perusteellisesti. Kaupungistuvassa Suomessa Matti Vanhanen haaveilee Nurmijärvi-mallista samalla kun Pentti Linkola yrittää ylläpitää 50-luvun pientilaihannetta ihmiskulttuurin ja luonnon sopusointuisena yhteiselona.

Suomen kauneimmiksi paikoiksi on valittu milloin Kangasala, milloin Turku, mutta minkälainen on kaunis elinympäristö kokemuksena? Miltä kaunis maisema tai kaunis piha-alue tuntuu? Mikä siitä tekee kauniin?

Elinympäristön muuttumiseen kiinnitetään myös yhä enemmän huomiota. Ympäristöministeriö etsii esimerkiksi Suomen parasta maisemaa, joka palkitaan Euroopan neuvoston maisemapalkinnolla. Maaseudun sivistysliitto ja Kotiseutuliitto ovat järjestöjä, jotka pyrkivät ylläpitämään suomalaisia perinnemaisemia ja perinteisiä asuinympäristöjä.

Kulttuuriosasto etsii Suomen kauneinta paikkaa. Mistä löytyy kaunein ihmisen muokkaama alue, jossa olet ollut?

Suora lähetys tiistaina 15.7. kello 19.06

Studiossa asiantuntijavieraana kulttuuriperinnön tutkija Lassi Saressalo

2 kommenttia

Rakkaus, kuolema ja runous

0 kommenttia

Kulttuuriosaston lähetyksessä käytiin läpi tilanteita, joissa runo on pysäyttänyt. Runous kuuluu elämän käännekohtiin ja tilanteisiin, joissa yksityisestä kokemuksesta tulee yhteinen.

Oli suuri kunnia saada tehdä lähetystä kuulijoiden kanssa. Lähetys vedettiin Kajaanin studiosta, ja puhelinlinjaa hoidettiin Pasilasta, mikä synnytti pieniä teknisiä kommervenkkeja. Puhelut olivat ikimuistoisia. Runoudella ei ollut kuulijoiden elämässä ulkokultaista merkitystä, vaan runot osallistuivat heidän elämässään niihin hetkiin, jotka ovat vaikuttaneet heihin perustavasti.

Tällaisen lähetyksen vetäminen tekee nöyräksi. Meillä oli vain tunti aikaa, ja kokonaiset maailmat tulivat puheluissa näkyviksi. Radio-ohjelmassa onnistumisen merkki on, että ohjelma syntyy ja kasvaa tehdessä mittoihin, joissa se tekee juontajasta tarpeettoman. Tästä kokemuksesta olen soittajille kiitollinen.

Lähetysikkunassa käytiin myös aktiivista keskustelua, mutta tietokoneemme meni kesken lähetyksen jumiin. Tässä lähetyksen loppupään viestejä:

Anonyymi

Olen saanut runoista uuden kuvan mahdollisuuksista erittäin vaikeissa kohdissa kuoleman, rakkauden ja lopuun saatamisen jälkeen.

Anonyymi
Moreeni rehellisyydessään on pysäyttänyt.

Anonyymi

Eino Leino monesti esim. Arja ja Selinä, Aurinkolaulu ja nyt tänään MINÄ.

Anonyymi
Kirjoitan myös itse runoja, kun sielu laulaa ja kaunista haluaa ilmaista.

Anonyymi

Aulikki Oksanen oli ihana. Todella luonnollinen taitelija persoona. Sinua sinua rakastan on suosikki runoni laulun muodossa.

Anonyymi

Kaikki varmaan muistavat Yrjö Jyrinkosken vierailun koulussaan.. Muistan hyvin, kun hän lausui runon "Kun meille tuli tuhkarokko, meidät vietiin maalle.." Oliko tämä nyt Pohjanpään tai jonkun muun, joka runoili paljon lapsille. Itselläni oli tietysti myös runotyttövaihe ja joskus vieläkin tulee runo

Sepe Lahdesta

Vuonna 1974 olin kuuntelemassa Lahden konserttitalossa runoiltaa, jossa oli esiintymässä naisrunoilija, jonka sukunimi oli Miettinen. Sain myös runoilijan koko nimen kirjaston tietopalvelusta, mutta etunimet ovat jossain edessäni paperien sekamelskassa. Kuuntelijoita oli tasan kolme, minä ja kaksi naista. Samana iltana Jussi Raittinen voitti Syksyn sävelen kappaleella Mun mummuni oli .... Minusta se runoilta oli kova juttu.

Anonyymi

Aulikki Oksanen: "Syvällä metsässä kun saa, keskellä kesäyötä rakastaa. Upottaa päänsä kanerviin ja karhunsammaliin. Rakastaa niin että, hukkuu metsän sisuksiin." Tuo runo kosketti. En muista enempää....

katariina

Ihmissuhdetta me rakennamme, sinä ja minä Milloin voi poistaa rakennustelineet? Tämä runo on omaa tuotantoa yli 30 vuoden takaa, n.16-vuotiaana kirjoitettu

Anonyymi

P. Mustapään Keltainen naakka sopii aikaan kuin aikaan arvoineen ja asetelmineen. Haluaisin lausua sen siskolleni hänen juhlavuotensa kunniaksi - hän kun on yksi, joka tämän runon ytimen ymmärtää...

Veli-Matti, Helsinki

Kiitos hienosta ohjelmasta. Näin kesällä, kun telkkarista ei tule mitään katsottavaa niin on hienoa, että radiosta tulee kuunneltavaa.. Kiitos!

Anonyymi

Kun rakas rakastaa rakasta niin rakkaan rakas ei tiedä kuinka rakkaan rakas on rakkaalle rakas! Oi Rakas!

Pörje mökiltä

Hyvä ohjelma ja Pekan matematiikka oivallus oli hieno.

Puavi

Kaiken kauniin ja runollisen keskellä tahdon muistuttaa, että rakkaus ja sen seuraukset eivät todellakaan ole kauniita. Myös rakkauden tunteen hyväksikäyttö voi olla elämän tuhoava voima. Kaikki eivät oikeasti rakasta ja aito tunne toiselta osapuolelta voi olla toiselle vain väline.

Anonyymi

Kun meistä kerran vain muisto jää, tähdet kirkkaina kimmeltää, ne nähneet on kun syntyi maa, ne nähdä myös loppumme saa. (Reino Helismaata, sopisi kuolinilmoitukseen mielestäni)

Karnanen Kuopiosta

..♩ ♬*♫*♪... Niin pieniksi kasvoimme äskettäin olit vaahteran lehdellä vierelläin niin väljästi mahduimme sekunnin rakoon kuin aika ois antaunut onnemme jakoon ei silmäni kanna ilon laidasta laitaan kuin pieniksi joskus tulla taitaan! .... ; )

viola

Kiitos äskeisestä kulttuuriosaston runoillasta. Eipä ollut mitään varvassalojen ja jaanaselinien tekopyhää lässytystä

minä

Erilainen elämänkokemus suodattuu hulluudeksi tai saa tunnustetun aseman.

Anonyymi

Harmi, että tämä ohjelma on näin lyhyt, loppuu klo 20, olisin mielelläni kuunnellut toisenkin tunnin.

Veli-Matti, Helsinki

Rakkaudesta on helpompi puhua runon muodossa ja miehenkin helpompi jakaa tunteitaan

EeKoo

Minusta Martti Huuhaa Innasen runot ovat aika sävähdyttäviä.

kesämies

Ei ole päiväkausiin ollut näin tasokasta keskustelua täällä. Kiitos ohjelmasta.

0 kommenttia

Mistä tunnistaa tekstin, joka koskettaa

0 kommenttia

On olemassa säkeitä ja lauseita, joita jokainen kantaa mukanaan. Ne voivat olla laulun sanoja tai runoja, ne voivat olla romaaneista tai elokuvista. Niitä yhdistää kyky ilmaista se, mitä tunnemme. Niitä yhdistää kyky ilmaista olemuksemme.

Runouden klassiset teemat ovat rakkaus ja kuolema. Runous koskettaa vain perustavia asioita elämässä. Mutta voiko perustavaa runoutta kirjoittaa myös arkisista asioista, kuten taksin odottamisesta tai ojankaivusta?

Jukka Virtasen mukaan voi.

”Arkisten askareiden takana ovat suuret asiat. Taksilla mennään jonnekin tärkeään paikkaan, ojaa kaivettaessa tehdään uutta. Kyllä se isompi päämäärä on aina mukana, kevyessäkin runossa.”

Virtaselle on runojen kirjoittamisessa avainasemassa ollut lukihäiriö.

”Se on ollut voimavara, kun on tajunnut kaiken miten sattuu. Se on runouden suhteen hyvä asia.”

Runous on kirjallisuudenlajeista ainoa, joka ilmaisee sen, mille ei ole sanoja. Runous tavoittaa meidät silloin, kun emme löydä tapoja ilmaista itseämme arkikielellä. ”ne sanat jotka sanomatta jäivät sanat joita ei kai ollutkaan/
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan” (Gösta Sundqvist, Rin Tin Tin)

Runous ei petä meitä. Runous löytää sokeasti perille. Kun emme kykene ilmaisemaan tunteitamme suoraan, runous toimii suunamme ja kielenämme. Kun olemme neuvottomia, kun emme tiedä missä olemme, runous on lyhtymme.

Elämän käännekohdissa ihminen löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole sanoja. Mitä kokee isä, joka saattaa tyttärensä alttarille? Mitä tytär haudatessaan isänsä? Miltä tuntuu rakastua toivottomasti? Miltä tuntuu tulla hylätyksi? Näille tunteille ja kokemuksille ei ole sanoja. Ne ovat todellisuuksia, jotka nielevät meidät. Runous kantaa meidät näiden hetkien yli.

Ihmiskunnan kulttuurihistoria eli satoja tuhansia vuosia runoutena, suullisena perintönä. Säkeet tallentuivat muistiin rytmin ja soinnillisuutensa ansiosta. Suullisen runouden perintö muuttui tarpeettomaksi vasta kirjoitustaidon myötä. Runouden avulla ei enää säilytetty tietoa, vaan se sai toisen tehtävän. Runous muuttui tavaksi tehdä yksityisistä kokemuksista yhteisiä. Runoudesta tuli eloonjäämisen välikappale.

Kulttuuriosasto etsii tilanteita, joissa runo pysäytti. Mikä runo on jäänyt mieleesi? Missä tilanteessa runo pysäytti sinut?

Suora lähetys Kajaanin runoviikolta Radio Suomessa tiistaina 1.7. kello 19.06

Asiantuntijavieraana kirjallisuuskriitikko Maaria Pääjärvi.

Lähetyksessä kuullaan ensimmäistä kertaa Jukka Virtasen 15-vuotiaana kirjoittama Itämainen runo.

Kajaanin runoviikolla jaetaan 20. Tanssiva karhu -palkinto. Täältä löytyy ehdokkaiden henkilökuvat: http://yle.fi/aihe/kulttuuri/tanssiva-karhu-2014

0 kommenttia

Tatuointien suosio kertoo yksilönvapaudesta

0 kommenttia

Kulttuuriosaston lähetyksessä pohdittiin syitä tatuointien kasvavalle suosiolle. Soittajista suurin osa kertoi ottaneensa tatuoinnin muistoksi. Keskustelu kävi kiivaana myös lähetysikkunassa.

"50-70 -luvuilla tatskoja oli linnakundeilla, jengiläisillä ja skönäreillä. Nyt ihmiset yrittävät erilaistua. Kohta erilainen on tatuoimaton. Blanko iho tulee olemaan seuraava trendi 5 vuoden sisällä."

"Taskat saattavat estää joitakin lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä. Magneettikuvauksia ja puudutustoimenpiteitä."

"Nykyään pidän tatuointeja ottavia ihmisiä "laumasieluisina"."

"Kirkkoherra. Lääkäri. Sovitaanko että nämä jättäisivät tatuoinnit tekemättä ja liimaisivat siirtokuvia kroppaansa rockkonsertteihin mennessään."

"Merimiehellä ja vangilla saattoi olla tatuointi, Kap Hornin kiertäneellä kultainen korvarengas, se oli OK ja cool."

"Hyvin tehdyt tatuoinnit ovat hienoja taideteoksia. Satsaan mieluummin käsityöhön, kuin ostan tavaraa."

"On todella pinnallista arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella. "Ei ole koiraa karvoihin katsomista" sanonta pitää paikkansa tänäkin päivänä. Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan, suvaitsemattomuus rumentaa."

ei kiitos

Typerää touhua koko tatuointi!!! miksi pitää itteänsä piirrellä, mitä se kertoo?

666

Vapaus. Kyllä kulahtaneet tatuoinnit ovat rumia. Ja kun mies/nainen on kokonaan tatuoitu, niin ei se kyllä ole kaunis.

Jotkut pitävät valokuvia senkin päällä, jotkut ihossa.

Vapaus Voittaa Vas

Sellaisella ihmisellä, joka luulee olevansa joku arvostelemaan toisten ulkonäköä, on ruma sisin.

MixMax

Tupakanpoltto ja tatuointi, molemmat osoittavat tyhmyyttä. Kertokaa yksi hyvä syy, miksi ihmisen ihon alle pitäisi mennä? Lääketieteellisesti tatuointi on yhtä tyhmää kuin tupakointi. Narsistiset vajaaälyiset niitä hankkivat alemmuuden tuntoonsa.

Harasoo:

Tatuointi on pienessä mittakaavassa ihan hyvä. Itselläni on numero tatuointi käden päällä, saatu Kiovan vankilassa 1952 ja olen sen kanssa sinut, vanki no. 507534.

Karjalan Heili

Olen 21v nainen, ja minulla on tatuointiaika elokuussa. Jonotan niin pitkään koska haluan suositellulle ammattilaiselle.En meikkaa tai enää käytä edes korviksia. En käsitä, miksi ihmiset laukovat täällä mielipiteitä ainakin naisten ulkonäöstä sumeilematta. Nainenkin on ihan ihminen.

JoniSakari

Itsellä tatska käsivarressa ja vaimolla olkapäässä ja alaselässä. Meillä tatskat lisäävät seksuaalisuutta ulkonäössä.

Vapaus Voittaa Vas

Ahdasmielisellä ihmisellä ei ole omaa elämää, siksi työntää nenänsä toisten asioihin ja arvostelee kaikkia. Tatuointi on ihan jokaisen oma asia.

Antte

Kerran olin yhen kaverin kanssa Kööpenhaminassa ja se halusi tatuoida vaimonsa nimen käsivarteen, Marita, mutta tanskalainen tatuoija luki vähän väärin ja siihen tuli Maarit. Sai Sepi selitellä akalleen kotona...

Vapaus Voittaa Vas

Hepatiittiriski kasvaa ulkomailla tatuoitaessa, kannattaa tarkistaa, että desinfiointi ja hygienia ovat kunnossa.

Helmi

Mie voisin ottaa kärpäsiä kainaloihin ja liekkejä kylkiin...;)

tyhjärysä

Antte: vähän samanlainen tarina on mun kalakaverin kanssa, ainoo + et tuli tippis mukaan silloin 70-luvulla:))

Vapaus Voittaa Vas

Kauniit tatuoinnit ovat kauniita. Teräväpiirtoiset, joissa on joku mielenkiintoinen viesti kuvassa.

Vapaus Voittaa Vas

Synnytyksissä on ollut ongelmia, kun ei voi laittaa epiduraalipuudutusta tatuointipaikkoihin.

0 kommenttia

Tatuointien suosio vain kasvaa

1 kommentti

Kesäpukeutuminen paljastaa tatuoinnit. Joka seitsemännellä suomalaisella nuorella on tatuointi, ja määrän arvellaan jopa kaksinkertaistuvan lähivuosina.

Suomessa on noin 200 tatuointiliikettä. Uusia on avattu tasaisesti jo parinkymmenen vuoden ajan. Merimiesten ja rikollisten kulttuurista on tullut hyväksytty ja ihailtu osa katukuvaa. Tatuointeihin ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin ennen. Pysyvän kuvan ottamista ei pidetä kuolemanvakavana asiana. Kehonkuva näyttääkin muuttuneen profaanimmaksi ja hetkellisemmäksi.

Tatuoinnit eivät ole vielä saavuttaneet suosionsa huippua. Joidenkin arvioiden mukaan tatuointien määrä Suomessa saattaa lähivuosina jopa kaksinkertaistua. Tyypillistä suomalaisille on, että naiset ottavat tatuointeja vaatteiden alle ja että helsinkiläiset ovat muuta maata innottomampia ottamaan tatuointeja. Akateemisista nuorista aikuisista tatuointi löytyy vain neljällä prosentilla.

Myös keski-ikäiset ovat alkaneet Suomessa ottaa tatuointeja vasta nyt, kun se muualla maailmassa on jo pitkään ollut yleistä. Suomalaiset ovat muuttuneet rohkeammiksi sekä tatuointien ottajien määrissä että tatuoitavissa kuvissa: nyt otetaan yhä suurempia kuvia heti alkajaisiksi. Yhä yleisempiä ovat myös kotitekoiset tatuoinnit.

Remu Aaltosen mielestä tatuointivillitys on mennyt överiksi:

”Tatuoinnit perustuu symboliikkaan, niiden merkitykset on ikivanhoja juttuja. Esimerkiksi venäläisten rikollisten koko elämä on tatuoitu niiden sormiin. Ei niiden kanssa tarvii puhua mitään, kaiken näkee tatuoinneista. Kysymys on symboliikasta. Kaikille asioille oli ennen tarkoitus.”

Old school -tatuointien puolestapuhujana Aaltonen pitää dekoratiivisia tatuointeja pelkästään naurettavina.

”Sellaiset ihmiset, jotka on lätkinyt itsensä täyteen, niillä on saatanan huono itsetunto. Ne luulee, et ne on sit äijiä, vaikkei ne oo pömpelissä ollut sekuntiakaan.”

Wilma Schlizewski otti ensimmäisen tatuointinsa 35 vuotta sitten. Tatuointien merkitys on tuona aikana muuttunut hänen mukaansa täysin.

”Vuonna 1978 tatuointi oli Suomessa liiketoimintana vielä kielletty.”

Schlizewski perusti Inky Queen -tatuointiliikkeensä 1987.

”Antropologien mukaan kehonkoristelu liittyy aina seksuaalisuuteen. Takavuosina, joskus 40–60 -luvuilla, niin saattoi ollakin, kun tatuointeja ottivat irtolaiset ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet. Tuolloinhan hiuksensa leikanneita naisiakin pidettiin anarkisteina.”

Nykypäivänä tatuoinnit ovat Schlizewskin mielestä kaukana anarkiasta. 75 % hänen yrityksensä liikevaihdosta syntyy kosmeettisista tatuoinneista, kuten arpien peittämisestä. Ala- ja vastakulttuurin sijaan tatuoinnit ovat hänen mukaansa yhä useammin arkinen osa elämää.

Kulttuuriosasto etsii tarinoita tatuointien takaa. Mistä niiden suosio johtuu? Mikä sai sinut ottamaan tatuoinnin?

Studiossa kommentoi kehotaide-asiantuntija Yazka Love.

Tiistaina 17. kesäkuuta kello 19.06.

1 kommentti

Sivut

Yle Radio Suomen Kulttuuriosasto pureutuu taiteen ja kulttuurin ajankohtaisaiheisiin. Ohjelmassa käsitellään kiistoja ja puheenaiheita yhdessä kuuntelijoiden kanssa. Studioraati taustoittaa ja selittää kulttuurin uudet ilmiöt.

Ohjelma kuullaan Radio Suomen kanavalla kerran kuussa ja sitä toimittavat Aleksis Salusjärvi ja Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman toimittajat.

Kuuntele Kulttuuriosasto Yle Areenassa