Paras fiktiivinen ateria on hauska

Kulttuurin merkkiteosten ruoista muistetaan etenkin koomiset ateriat. Tällaisia olivat myös kuulijapalautteen mukaansatempaavimmat muistot.

Timo, Kuopio

The Hook, eli Kapteeni Koukku -elokuvassa Peter Pan ja Kadonneet pojat syövät kirjaimellisesti mielikuvitusruokaa. Vasta kun aikuistunut Peter uskaltaa käyttää mielikuvitustaan, hän näkee ruuan ja voi syödä sitä. Kohtaus päättyy ruokasotaan.

Monty Pythonin Elämän tarkoitus -elokuvassa on kaksi huikeaa ruokailukohtausta. Alussa ahmatti räjähtää syötyään ravintolassa ties kuinka monta ruokalajia. Elokuva päättyy kohtaukseen, jossa pöytäseurue saa seurakseen viikatemiehen, joka kertoo heille seurueen kuolleen syötyään pilaantunutta tai myrkyllistä ruokaa.

Ilkka

Tervehdys, minusta mieleenpainuvin ateria on Veli Puolikuu ohjelmassa valmistettu Pääsiäis Hanu, jossa Pirkka-Pekka valmistaa sen voitaikinaan käärittävästä Kari Heiskasen.

Eeva-Liisa Kortelainen

En muista näytelmän/elokuvan nimeä, kotimainen se on. Tapahtui 1900-luvun alussa, maalaistaloon tuli vallesmanni 'istumaan' käräjiä, syytettynä nuori vaimo, joka oli murhannut miehensä. Alun lynkkausmieliala muuttuu vähitellen kuulustelun edetessä, kun syytetty kertoo ateriasta, minkä oli tehnyt miehelleen, ja mitä tämä oli ylenkatsonut. Vallesmannin, auttamattoman herkkusuun, suupielistä alkaa kuola valua jo alkuruuan kohdalla, samoin monilla katsojilla. Syytetty osaa kertoa menyyn ja ruuan valmistuksen todella houkuttelevasti, pieni eroottinen latauskin syntyy syytetyn ja vallesmannin välille. Lopulta kun on aika julistaa tuomio, kaikki ovat yhtä mieltä vapauttavasta tuomiosta, vallesmannin myöntämää tapporahaa tosin hieman ihmetellään. Muistatteko te tätä näytelmää?

Jatta

Elokuva, jota ei voi unohtaa Ranskalaisen illallisen ym. lisäksi on Peter Greenawayn Kokki, vaimo, varas, rakastaja tai sinnepäin. En ikinä unohda sitä, kun kosto toteutui ja yksi päähenkilöistä makasi gratinoituna pellillä ja roisto pakotettiin syömään penistä. Melkein jouduin lähtemään kesken pois leffasta, tämä oli antikulinaristinen kokemus.

Eräs kuuntelija

Selma Lagerlöf, teosta en muista, mutta mieleenpainuva ruokatarina kertoi nälkäisestä lapsesta, joka riisipuurovadin löydettyään söi niin, että vatsa turposi ja halkesi ja lapsi menehtyi. Surullinen juttu, muistaako joku kirjan nimen?!
Kiitos hyvistä ohjelmista.
 

Timo, Kuopio
Cormac McCarthyn Tie-kirjassa (ja siitä tehdyssä elokuvassa) on kuvaus, jossa pitkään nälkää ydinsodan runtelemassa USA:ssa nähneet tarinan keskeiset henkilöt, isä ja poika, löytävät maahan kätketyn pommisuojan, joka on täynnä säilykeruokaa. McCarthy kuvaa ihastuttavan monipuolisesti kaikkea sitä, mitä kaksikko löytää. Aiemmin isä löysi avaamattoman Coca Cola -tölkin, jonka hän antoi pojalleen. Tämä ei ole koskaan sellaista maistanut, koska syntyi sodan alettua. McCarthy kuvaa kirjassa tarkoin tämän elämyksen. Elokuvassa tapahtuma vaikuttanee kirjaa lukemattoman mielestä tuotesijoittelulta.

Asta Haapala, Raisio
minulle mieleenpainuvin ateria, tai tapa ruokailla, on säveltäjä Erik Satien kuvaus omasta ruokailustaan: 'Nautin vain valkoisia ruoka-aineita: kananmunia, sokeria, raastettuja luita, kuolleiden eläinten rasvaa, vasikanlihaa, suolaa, kookospähkinöitä, valkoisessa lyijyvedessä keitettyä kanaa, hedelmien hometta, riisiä, nauriita, kamferimakkaraa, makaronia, juustoa (valkoista tuorejuustoa), puuvillasalaattia ja joitakin kaloja (ilman nahkaa). Viinini keitetään ja juon sen kylmänä verenpisarakukan mehun kera. Minulla on hyvä ruokahalu, mutta en koskaan puhu syödessäni, sillä pelkään kuristuvani.

Erik Satien tunnetuin teos on pianosarja Gymnopédies ja hän eli vv. 1866-1925
En muista mistä tuon hänen kuvauksensa olen joskus saanut, mutta lähde ei ole keksitty.

Antti:
Moi! yksi parhaista ruokaleffoista on ehdottomasti peter greenawayn kokki, varas, vaimo ja rakastaja. sitä ruuan määrää ja laatua. terveisin antti

Pasi

Lapinlahden Lintujen kappale "Muna-anjovisleipä" on kaunein mahdollinen rakkauslaulu ruoalle, ja pistää kuulijalleen suloisen suolaisennälän.

Nimetön

Kyl se on Laineen Tuntemattomast tän sukukaima Hietasen rapulissaa Mäkilält ruikuttama silakka. Tuli tarpeesee ja pärjää pual vuot!

Ohjelman aikana verkkosivujen Shoutboxin chatissa keskustelu kävi myös vilkkaasti:

Kerttu

Jostain kumman syystä fiktiivisestä ateriasta tulee ensimmäisenä mieleen ikiklassikko Aku Ankoista; karhennetut turtanat. 

Marja

Eiköhän Vaahteramäen Eemelin äidin tekemät jouluruoat tuo veden kielelle. Ainakin minulle 50-lukulaiselle se tuo lapsuuden mieleen. Tosin ei meillä ihan kaikkea samaa ollut kuin Eemelin kotona. Kuten paltut, syltyt, ryynimakkarat ym.

Gudi Padwa

Katsastus, kotimainen Matti Ijäksen elokuva, Sulevi Peltola saa suomalaiskansalaisittain turpaansa, ja sitten myöhemmin kasvot turvonneena imee pillillä keittoa ravintolassa.

Heili

Banaani, joka katoaa muuan Frankin suuhun Espan puistossa, Aki Kaurismäen elokuvassa Calamari Union.

Anonyymi

Shrekissäkin grillattiin rottia. Namskis.

Anonyymi

Joo Asterixisissa ne roomalaisten sisälmysruoat orgioissa!

Anonyymi

Gourmet Club -elokuvan "herkulliset" kitarisat ovat pinttyneet mieleen.

Melooni

Olen Outi Pakkasen kanssa samaa mieltä. Ruoalla hifistely on suorastaan vastenmielistä.

Anonyymi

Pelle Hermanni, Plätyt ja äitiliinin matsikkahillo.

Melooni

Minä en ole katsonut koskaan elokuvia ruokanäkökulmasta. Pidän ruokaa vain välttämättömä pahana, käyttövoimana.

Marja

En muista mikä leffa se oli, mutta kertoi jostain pikkupojasta jolle tarjottiin mannapuuroa verikastikkeella.  Pojasta piti tulla joko Kiinan keisari tai sitten uusi laama Tiibetiin. Kuka muistaa

Heili

Gogolin Nenässä herkullisen höyryävästä aamiaisleivästä löytyi kadoksissa ollut, parturin vahingossa leikkaama nenä. Nam.

Anonyymi

Peppi Pitkätossu ja kookospallot on ensimmäinen ruokajuttu, 60- luvun alussa kun olin noin 8- vuotias, jonka muistan lukeneeni ja aikuiseksi piti odottaa että pääsi niitä maistamaan.

L.

Vanhemmathan leikkii ruualla, kun alkavat syöttää pientä lasta vauvasoseilla "täältä tulee kuorma-auto, suukku auki". Se on kai ruualla leikkimistä. Ja tuo siirtyy sukupolvelta toiselle. Kääk.

Jäi vaivaa

Mikä se Fellinin "ahmimis" elokuva olikaan, jossa syötiin kunnes henki lähtee?

Vihtori

Vaahteramäen Eemelin vaivaistalolaisille tarjoama jouluateria on kyllä mieleenpainuva. Televisioversio on myös mainio, kun rasva valuu pitkin suupieliä.

leffafriikki

Elokuva Tampopo, suom. "Ja sitten syödään". Huikea nuudelireseptin metsästys. Nälkä tulee katsellessa.

Anonyymi

jäi vaivaa:  ei se ollut fellini vaan marco ferreri, nimi le grande bouffe

Jens

Rottatuille!!!

Gudi Padwa

Minusta tämä ei ollut mielenkiintoinen ohjelma. Tuo, mitä he lopuksi kertoivat siitä, miten sarjat ja elokuvat ovat vaikuttaneet ruokailutottumuksiin, on sitä vastoin järkevämmältä kuulostava aihe.