Trollaus on parasta
Riidankylväjistä on tullut nettikeskustelujen etujoukkoa. Nettitrollit ja provokaattorit ovat 2010-luvun avainhahmoja.
Sananvapaus tarvitsee edelläkävijöitä, ja digitaalisesta maailmasta on tullut sen suurin näyttämö. Netissä näkyvintä sananvapautta edustaa riidan haastaminen. Nettitrolli on henkilö, jonka ensisijainen tarkoitus on ärsyttää ihmisiä (ks. myös peelo ja flame).
Trollit opettavat meille, että mitään asiaa ei kannata ottaa liian vakavasti – ja samalla he opettavat meidät ohittamaan avoimen provokaation. Emme enää tulistu niin helposti kuin ennen ja osaamme kyseenalaistaa eri lähteiden uskottavuuden.
Maailman kuuluisin trolli on NSA:n vakoiluskandaalin paljastanut Edward Snowden. Takavuosina hänet tunnettiin chattipalstojen riidanhaastajana. NSA:n toimintatapojen paljastaminen onkin monessa mielessä täydellinen trollaus, se tulee jäämään historiankirjoihin.
Avoimista provokaattoreista on lyhyt matka politiikkaan. Julkinen keskustelu elää nykyään provokaatioista. Jussi Halla-aho on osuvilla kommenteillaan saanut faneiltaan lisänimen Mestari. Samassa puolueessa avointa trollaamista harrasti James Hirvisaari aina erottamiseensa saakka. Hänen tukijoistaan löytyvä Seppo Lehto istui pari vuotta linnassa lain rajat ylittäneen pitkäkestoisen trollaamisen takia. (Korjaus 21.10. Lehto ei kuulu Hirvisaaren taustajoukkoon, kuten aiemmin kirjoitin.)
Moni provokaatio päättyykin kunnianloukkaussyytteisiin. Ne työllistävät poliisia jatkuvasti enemmän, ja nettipoliiseina työskenteleekin tällä hetkellä noin 30 henkilöä. Suomen ensimmäinen nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss aloitti työnsä syksyllä 2008. Hän näkee provokaation ja kunnianloukkauksen rajan selvänä:
"Voit argumentoida ja provosoida asiakysymyksen suhteen niin paljon kuin haluat, mutta silloin kun mennään henkilöön, lähestytään helposti kunnianloukkausta."
Trollaaminen on kuitenkin ennen kaikkea karnevalismia. Se lisää kriittistä medialukutaitoa ja tekee meistä netinkäyttäjinä lähdekriittisiä. Trollaaminen myös osoittaa, että koko digitaalinen kulttuuri on kuin massiivinen metafiktio. Keksityt todellisuudet sekoittuvat siellä yhteen, ja valuvat toisiinsa.
Sosiaalisen median rakenteet ovat mahdollistaneet niin lukuisia erilaisia retorisia keinoja argumentoida, että koko keskustelukulttuuri on muuttunut. Karnevalistisin ja kuuluisin sosiaalisen median rooli on kuitenkin itseoikeutetusti trolleilla. Vanhoilla kunnon riidankylväjillä.
Suomi on netissä kokoaan isompi, sillä digikulttuuri on läpäissyt kaikki yhteiskuntamme rakenteet. Seuraava iso muutos tulee olemaan sosiaalisen median keskustelutapojen laajeneminen ja arkipäiväistyminen.
Tässä maassa on totuttu vähäpuheisuuteen ja siihen, että sanotaan vain mitä tarkoitetaan (paitsi Savossa). Trollit muuttavat yksinkertaisen keskustelukulttuurimme monisyisemmäksi. Tulevaisuudessa ymmärrämme ehkä myös kielen nyansseja.
Kulttuuriosasto kysyy: Mikä trollaamisessa on niin ihanaa? Oletko ruokkinut trollia? Milloin viimeksi suutuit netissä?
Suora lähetys tiistaina 22.10. kello 19.06–20.00.
Asiantuntijavieraana mediatutkija Sam Inkinen.
5 kommenttia
Ti 22.10.2013 @ 19:30
Kaikkein tehokkain trollaaja on esimerkikisi jonkin merkkituotteen käyttäjä joka kritisoi tuotteen laatua, vaikka itse käyttääkin tuotetta. Edellämainittu trollaustapa aiheuttaa suurta hämmennystä fanaattisten tuotemerkin kannattajien foorumeilla. Joskus tälläinen sisäpiirin trolli voi jopa avata fanaattisten tuotemerkkiannattajien silmiä ja pakottaa ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Olisiko tehokkaat trollaajat voineet muuttaa esim. Nokian puhelinkehitystä. Media ja lehdet ovat tietyllä tavalla totuuden trollaajia. Trollaamalla vaikutetaan myös osakemarkkinoihin.
Ti 22.10.2013 @ 20:28
Viimeisenä soittajana jäi hieman kesken ajatuksen avaaminen siitä miksi näkisin trollauksen vähenevän tulevaisuudessa. Palvelutuottajien ongelmana on todellakin se että 90% nettikäyttäjistä on unohtanut aikoinaan niin hienona koetun netiketin. Ajatus hautautui kun "kukkahattutädit" huomasivat ettei kansan julkituomia ajatuksia pystytä kontrolloimaan opettamalla miten netin keskusteluissa pitäisi käyttäytyä. Netti on lopultakin ollut iso hiekkalaatikko kaikenikäisille ja nyt ~15 vuoden kasvuvaiheen jälkeen ollaan siinä tilanteessa että ihmiset ovat kyllästyneitä tasottomaan keskusteluun, jonka johdosta tilalle ovat saapuneet mikro- ja kuvaviestintä. Tällaisissa viestinnöissä ei depattia juurikaan käydä, vaan todetaan yksipuolisia totuuksia.
Perinteinen keskustelu on ongelmallista, vaikka sille olisi varmasti kova kysyntä. Esim. Helsingin kaupungin järjestämä kansalaiskeskustelu -tapahtuma (ymmärtääkseni Facebookissa) oli päättäjien näkökulmasta menestys, jota haluttaisiin jatkaa tulevaisuudessa järjestelmällisemmin.
Näkisin esim. Facebookin massiivisen käyttäjäkadon osittain trolli- ja viihteellistymiskulttuurin ongelmana. Alunperin ajatus kaveripiirien yhteisestä forumista on muuttunut jokseenkin turhanpäiväiseksi vessanseinäksi johon linkitetään hassuja videoita, tai provosoidaan muita käyttäjiä. Kun otetaan huomioon kuinka paljon Facebookilta on hävinnyt käyttäjiä, voidaan herätä kysymään onko tällainen pako Facebookinkaan kannalta järkevää. Jotain siitä alkuperäisestä hienosta ja menestyneestä ajatuksesta on kadonnut.
Saman ongelman kanssa painivat myös suomalaiset forumit ja mediat. Mediaähky *tarvitsee* suodatusta, jossa taitavat kirjoittajat ja nasevat vastakommentit nousevat trollien ja rimanalituksien ohi. Hyvän keskustelualustan tarjoaminen olisi näin ollen kultakaivos, sillä mitäpä muutakaan mediat haluaisivat kuin tarjota keskustelupalstan jolla olisi paljon tyytyväisiä käyttäjiä.
Kuinka trollauksesta voisi päästä eroon? Näkisin yhtenä mahdollisuutena käyttäjien vertaisarvioinnin. Ihmiset pystyisivät arvostelemaan ja "tagittamaan" toisiaan, jolloin luotettavat ja rakentavat keskustelijat olisivat tunnistettavissa jo heidän nimimerkin vieressä näkyvästä pisteytyksestä. Näinhän mm. Huuto.net teki, kun halusi saada selville ketkä kauppiaista ovat luotettavia ja ketkä huijareita. Pisteytys ei ehkä ole luotettavin tapa, mutta kenties se voisi antaa jonkilaisen käsityksen ihmisten kirjoittelun tarkoitusperistä.
