Hyvä käytös

Juomatavat ja nuoriso kuuluvat tapakulttuurin suuriin syyllisiin.

 Krista Siegfrids on esikuva hyvälle käytökselle. Lavakarisma ei vaadi koppavuutta.

Rituaalinomainen asia: lumi sulaa paljastaen koirankakat kadulla ja vappukansa sammuu puistoihin. Keväisin pohditaan huolestuneena käytöstapoja. Samalla huonosti käyttäytyminen muodostaa uusia esikuvia. Duudsonien ja Pussy Riotin menestys perustuu huonoon käytökseen.

Suomalaisen tapakulttuurin ongelmat ovat jo ainakin 500 vuoden ajan olleet humalahakuinen juominen ja nuoriso. Varsinkin alkoholin suhteen motkotus on ollut aiheellista. Monet historioitsijat kutsuvat vuosisatoja 1500–1700 Suureksi Pohjoismaiseksi Humalaksi. Ennen viemäriverkon kehittymistä kaivovesi oli juomakelvotonta. Olueksi käytetty vesi oli yleisjuoma. Alkoholin kulutus oli massiivista: normaalina päiväannoksena pidettiin neljää litraa olutta. [1]

Oikeudenkäynnit piti Suuren Humalan aikaan aloittaa heti aamunkajossa, sillä iltapäivään mennessä kaikki olivat niin päissään, että käräjät ryöstäytyivät tappeluksi. Humalaa pidettiin toisinaan myös lieventävänä asianhaarana rikoksissa. Vasta 1800-luvulla syntynyt raittiusliike hillitsi juomista. Siitä huolimatta humalahakuinen juominen on meillä yhä maailman kärkeä.

Nuorison käyttäytymisen suhteen silmiinpistävää on erilaisten käytöshäiriöiden yleistyminen. Huonolle käytökselle tehdään nykyään diagnoosi ja sitä hoidetaan sekä lääkkeillä että terapialla. Ennen huonosti käyttäytyviä lapsia pelkästään rangaistiin ja syyllistettiin ongelman syiden etsimisen sijaan. Siinä missä vielä Max ja Moritz olivat toivottomia tuhoontuomittuja hulttioita, on heidänlaisilleen nykyään tautiluokituksia, kuten ADHD tai MBD. Huonon käytöksen syy on siis yhä harvemmin kasvatuksessa – ja yhä useammin aivokemian toiminnassa.

Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita. Meiltä puuttuvat siniveriset ja luokkajako, jopa presidenttimme kuuluu työväkeen. Kolikon toinen puoli on, että käytöstapojamme on vuosikymmeniä haukuttu moukkamaisiksi. Smalltalkin puute ja tankeroenglanti ovat olleet helmasyntejämme. Onko holhoamisen aika nyt viimein päättymässä?

Käytöstapojen puute on yhtä kaikki helpoin tapa suututtaa ihminen. Puhelimeen kailottaminen, jonossa kiilaaminen, seurassa jurottaminen ja edellä ajavan puskurissa roikkuminen ovat mainioita tapoja kiehuttaa sappea.

Hyvä käytös on loppujen lopuksi tilannetajua ja tahdikkuutta. Se korostuu suurten juhlapäivien, kuten vapun aikana, jolloin kaduilla mylvitään ja taksijonossa tapellaan.

Minkälaiseen hyvään tai huonoon käytökseen sinä olet törmännyt? Minkä takia ruoskimme itseämme valkoisilla tennissukilla?

Voiko huonoon käytökseen liittyä myös positiivisia arvoja? Ovatko kadunvaltaus ja muu aktivismi positiivisia huonon käytöksen malleja? Onko Kimi Räikkösen töksäyttelevä tyyli uudenlaisen käyttäytymisen esikuva?

Kulttuuriosasto, vappuaattona tiistaina 30.4. kello 19.06, Yle Radio Suomi