Miehekkyys on taas muotia

Suomi kasvoi eurooppalaiseen pehmeään suvaitsevaisuuteen koko viime vuosisadan. Nyt on taas kovan miehekkyyden aika.

 

Kuvittele olevasi maailman vaikutusvaltaisin mies. Miltä haluaisit näyttää muiden silmissä? Mitä puolia itsestäsi korostaisit? Kysymykseen saa paljastavan vastauksen syöttämällä Googlen kuvahakuun nimet Barack Obama ja Vladimir Putin.

 

Validimir Putin esiintyy mielellään yksinäisenä ratsastajana. Kuvakaappaus Googlen kuvahausta.

 

USA:ssa Obaman perhe nousee kärkeen, hän tahtoo olla family man. Venäjän presidentti taas esiintyy kuvissa yksin, maastohousuissa ilman paitaa hevosen selässä. Venäläinen valtiomiesestetiikka on niin lähellä Chuck Norrisin 90-luvun kökköpullistelua, että sille on vaikeaa olla nauramatta.

 

Barack Obaman mieluisin julkisuusrooli on perheenisän. Kuvakaappaus Googlen kuvahausta.

 

Suomessakin perinteinen miehekkyys on taas nostamassa päätään. Perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien vanhoillisuus laittaa homot ja nynnyt syrjään. Äijämäinen perhekeskeinen köriläsmies on muotia. Ranskalainen kirjailija Michel Houellebecq on herkullisesti kääntänyt naissukupuolen emansipaation miesten identiteettikriisiksi. Nämä ajatukset ovat rantautuneet ryminällä myös tänne Suomeen.

 

Miehisyyden kaari kulkee Saarijärven Paavosta Uuno Turhapuron kautta nykyiseen koti-isä-ihanteeseen. Miehuuden kriisistä on kuitenkin puhuttu 1970-luvulta saakka. Juuri nyt konservatiivisuus on taas pönkittämässä vanhoja stereotypioita. Paavo Arhinmäki ja Cheek pullistelevat rap-miesihanteillaan kuin yläasteen mopopojat. Kalevan päätoimittajan lapsellinen Brabley Manning -kommentti pilkkaa naissukupuolta miehekkyyden kustannuksella. Tahallista typeryyttä korostava äijäily oli myös kovasti muotia jokunen vuosi sitten.

 

Nyt on hyvä hetki etsiä miehekkyydestä positiivisia puolia – ja pohtia muutosta, jossa anttirokkamainen lähes psykoottinen miesihanne murtuu tunteitaan ilmaisevaksi perheensä huomioivaksi itkuherkäksi juhaitkosmaisten tarinoiden mieheksi.

 

Miehessä ja miehen fysiologiassa on myös käynnissä kiehtovia ihannemuutoksia. Fanitamme Tuomas Kyrön ironista Mielensäpahoittajaa ja umpeenkasvanutta Kimi Räikköstä siinä missä tahditonta Teuvo Hakkaraista tai huumoria pursuavaa Aku Hirviniemeä. Nämä samaiset miesihanteet ovat samanaikaisesti myös kammotuksen kohteina. Asetelma on herkullinen.

 

Kulttuuriosasto kysyykin, mikä on miehekästä?

 

Kuka on Suomen miehekkäin mies?

 

Suora lähetys tiistaina 3.9. kello 19.06. Studiossa kommentoi Jorma Uotinen.

 

9 kommenttia

Kaiken huipuksi Putin on herkkänahkainen miehekkyydestään:

http://yle.fi/uutiset/kuva_putinista_naisten_alusvaatteissa_oli_liikaa_-_poliisi_takavarikoi_maalaukset_-_video/6798313

Suomalainen mies osannee ottaa rennommin itseensä kohdistuvan pilkan.

Minut kasvatettiin huolehtivaksi pehmomieheksi. Hyvä niin. Opin tekemään kaikki perinteiset kodin naisten työt paremmin kuin yksikään tuntemani nainen. Teen myös kodin remontit ja erilaisten laitteiden huoltotyöt. Olen ollut lähipiirini tietotekninen tuki yli 30 vuotta. Viriilinä leskimiehenä en ole joutunut seksiä erityisesti etsimään. Sitä on ollut tarjolla etsimättäkin. Pehmoiluun en enää tunne motivaatiota. En myöskään osaa nauraa huumorille, jossa miehet ovat onnettomia reppanoita.

Jos olisin julkisuuden henkilö, ehdottaisin itseäni Suomen miehekkäimmäksi mieheksi. Tuntematon henkilö ei synnytä mediassa haluttua huomoita, joten jääköön miehisyyteni lähipiirini nautinnoksi.

jokapaikanhöylä kirjoitti:

Hahaa, määritelmäsi on itse asiassa täydellisen herkullinen, sillä rivien väleistä paistaa anteeksipyytelemätön vaatimattomuus joka tunnistaa täysin vahvuutensa. Sekin on aika hyvä miehekkyyden kriteeri.

Itse asiassa myös minä pidän itseäni miehekkäänä miehenä. Omat syyni taitavat olla aika arkiset: sisaruksinani on kolme veljeä (eikä yhtään siskoa). Lapsena tuli vietettyä paljon aikaa miehisissä hommissa merellä, pellolla, rakennustyömailla ja metsätöissä, mikä korosti arvostettavina piirteinä voimaa ja kylmänsietoa.

Sen verran sain kuitenkin nuoruuden mittaan suhteellisuudentajua, etten koskaan pitänyt miehekkyyttä kovin tärkeänä ominaisuutena. Nykyään pidän miehekkyytenä suoruutta ja yksinkertaisuutta, tietynlaista mekaanista suhtautumista kaikkiin ongelmiin. Pidän tällaisesta piirteestä valtavasti.

Francesco Schettino tyyppinen kukkoileva raukka on kaikkein epämiehekkäintä mitä tiedän. Henkselit paukkuu mutta vastuuta ei oteta.

Minusta miehekästä on olla näkymätön arjen sankari. Mitään turhaa ja ikävää ei tapahdu.
Tämä miehekäs mies lukee tilanteet ja on aina kaksi askelta edellä. Ei pakota, vaan fiksusti ohjaa tilanteen haluamaansa suuntaan. Koskee siis käytännön tasolla kaikkia asioita. Ei tarvitse olla tylsää, ei se sitä tarkoita. Kotona on vaimolle suklaata jemmassa ja työmatkalla ajaa kelin mukaan. Omakotitalon lokakaivo on syksyllä tyhjätty niin ei tarvitse olla joulupäivänä sitä rassaamassa. Ihan tavallisia asioita. Miehekäs mies huolehtii itsestään, niin fyysisesti kuin henkisesti. Osaa puhua muustakin kuin formuloista. Kantaa vastuun itsestään ja perheestään.

Kun välttämättömät elämän käytännön asiat on hoidossa, jää aikaa siihen että voi vaimoa vähän härnätä ja jutella sille mukavia. Vaimo tykkää. Ensin keksitytään päähän, sitten muuhun.
Miehekkäällä miehellä on aikaa kuunnella lasten kuulumiset. Omalla esimerkillään näyttää lapsilleen että sukkien lajittelu on ihan miesten hommaa sekin.
Olen vetänyt moottorisahalla ikkuna-aukon hirsiseinään ja liikuttunut kauniista musiikista, ihan miehen hommaa kummatkin.
Miehekäs mies on niin suvaitsevainen että haluaa jopa yrittää ymmärtää mitä Päivi Räsänen ajattelee. Ei välttämättä onnistu, mutta yrittää. Ei provosoidu, antaa niiden huutaa jotka luulevat että sanottavaa on.

Terveisin valkoihoinen lihaa syövä vasenkätinen heteromies.
Mies 39v, naimisissa 10v, 3 lasta, asuu omakotialossa. Onneksi on kunnan viemäri.

Näkymätön mies kirjoitti:

Francesco Schettino tyyppinen kukkoileva raukka on kaikkein epämiehekkäintä mitä tiedän. Henkselit paukkuu mutta vastuuta ei oteta.

Tähän on totisesti helppo yhtyä. Costa Concordian kapteeni, joka on kyvytön kantamaan vastuuta ja kyvytön toimimaan vastuullisesti tehtävässään on maskuliinisessa roolissaan suurin piirtein niin epämiehekäs kuin mahdollista.

Esimerkki on siinäkin mielessä osuva, että Suomessa itsetehostus ja pullistelu nähdään ennemmin tyhjänä henkselinpaukutteluna ja kompensaationa - kun sitä machokulttuureissa taas pidetään miehekkyyden avaintekijänä. Laivahan upposi tyhmänrohkean uhoamisen seurauksena.

Viestistäsi on nähtävissä, että luotettavuus on miehekkyydessä keskeistä. Jaan näkemyksen. Tuntuu että miehen ja naisen luottamusta herättävät piirteet ovat vähän erilaisia. Luotettavuus on tietysti myös naisellinen ja etenkin äiteihin liittyvä hyvin vahva positiivinen määre. Naisten luotettavuus voikin olla lähempänä sitoutumista ja miesten luotettavuus taas ennalta-arvattavuutta - jos tällainen karrikointi sallitaan...

Tässä olisi teille miehekäs mies. Kapteeni Valkonen on kaikkea mitä pitääkin
http://areena.yle.fi/tv/1185982

Kuuntelin nyt neitistä tämän samalla kun töitä teen. Tämä mies oli eilen klo 19.06 laittamassa lapsille iltapalaa ja en suoraa lähetystä päässyt kuuntelemaan.

Mielenkiintoisia kommentteja.

En ole tutkija enkä osaa vetää tätä asiaa nippuun. Kirjoitan siis ihan omasta näkökulmastani.

Jorma Uotinen on kyllä niin mies kun voi vaan olla, hieno mies. Täytyy olla todella kova luu että tuolla persoonalla ei ole suostunut lytättäväksi 60-70-80 luvun Suomessa. Respect!
Se mitä mediassa puhutaan ja milloin pitäisi olla mitäkin puuhaamassa on ihan naurettavaa. Kyllä on mies kateissa jos Anna-lehdestä miehuutensa opiskelee. Mies kulkee ja media räksyttää.
Mies tekee mitä täytyy ja huomioi muut. Todella miehekästä on nousta puolustamaan heikompaa ja nousta yleistä mielipidettä vastaan jos omatunto niin sanoo.
Minullakin on tuttuja, siis miehiä jotka vähän meikkaa. Mikäs siinä. Itse en meikkaa, ei ole tarvetta.
Ei todellinen miehuus liity mihinkään ulkoiseen ominaisuuteen, kravatin leveyteen tai siihen harrastaako joogaa vai vapaapainia. Mies tekee ylpeänä sen mitä tekee ja on ihan oma itsensä, sinut itsensä kanssa.
Suomessa on suurin osa miehistä, ainakin oman kokemukseni mukaan, kunnon miehiä. Ihan tavallisia kunnon miehiä, jotka tosipaikan tullen osaavat sanoa mielipiteensä.
Se mitä näen ja minkälaisia miehiä minä kohtaan ja tunnen, ei vastaa tuota mediassa olevaa miehuuden kriisiä ja sitä maailmaa. En edes oikein ymmärrä mistä ne puhuu.

Aiheesta lisää kirjailija Korhoselta HS:n sivuilta :
http://www.hs.fi/kulttuuri/Jaaha+mies+on+kriisissä+taas/a1376968444836

Olkaa miehet ylpeinä miehiä. Te olette hienoja miehiä !!!

Netistä, ei neitistä :D

Näkymätön mies kirjoitti:

Miehen kriisissä on jotain kliseistä - mutta on siinä kyllä jotain perääkin. Laasaslaiset sukupuolen markkina-arvokommentit ovat leimunneet jo usean vuoden, mikä on synnyttänyt oman nettijankkaajien kuoronsa. Taustalla on tietysti laajemmat syrjäytymisen ja talouskehityksen kaaret, joissa juuri nuorilla miehillä on useasti jäänyt lyhyt korsi käteensä.

Toisaalta taas elämässä kiinni olevat perheelliset miehet ovat hyvin harvoin mitenkään pihalla omasta miehekkyydestään. Tällä porukalla on jalat maassa ja he ovat sinut itsensä kanssa.

Arto Jokinen esitti, että "mieskriisi" tuli Suomeen 90-luvulla, tarkoittaen ilmeisesti sitä että silloin stereotypiat miehen mallista jakaantuivat moniaalle. Hänen mukaansa iso osa miehistä ei ole juuri tästä kriisistä hetkahtanut, mikä kaikeksi onneksi taitaa pitää hyvin paikkansa.

Eilisessä lähetyksessä odotin enemmän sen muutoksen näkymistä, minkä läpi miehekkyyskeskustelu on käynyt viime vuosina. Muistan pikkupoikana hyvin keskustelut suomalaisten miesten intiimihygienian puutteista, kammottavista tyylimokista pukeutumisessa ja humalahakuisesta alkoholin kittaamisesta. Tuolloin ajattelin, että sukupuoleni on toivoton. Nyt kun tuon ajan näkee laajemmassa perspektiivissä, nuo julkiset miesmyllytykset lähinnä naurattavat - mutta kuulijoiden näkemysten perusteella ainoa selvä muutos miehekkyydessä tällä vuosituhannella on kyky tunteiden avoimeen verbaaliseen ilmaisuun. Se on kyllä omasta mielestänikin terve piirre.

Kulttuuriosasto

Yle Radio Suomen Kulttuuriosasto pureutuu taiteen ja kulttuurin ajankohtaisaiheisiin. Ohjelmassa käsitellään kiistoja ja puheenaiheita yhdessä kuuntelijoiden kanssa. Studioraati taustoittaa ja selittää kulttuurin uudet ilmiöt.

Ohjelma kuullaan Radio Suomen kanavalla kerran kuussa ja sitä toimittavat Aleksis Salusjärvi ja Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman toimittajat.

Kuuntele Kulttuuriosasto Yle Areenassa