Miltä tuntuu rakastua?

Kevät on rakkauden vuodenaika, mutta miltä tuntuu rakastua? Tarinoissa rakkaus päättyy melkein aina onnettomuuteen. Olemmeko tuomittuja epäonnistumaan rakkaudessa?

 

Rakastumisessa kaikki pelot ovat pinnassa. Se on samanaikaisesti huumaavaa, kammottavaa, ahdistavaa ja stressaavaa. Rakkaus tekee meidät ihottomaksi. Siihen voi vain heittäytyä.

 

Asianajaja Heikki Lampela on kertonut onnellisesta rakkauselämästään viime aikoina julkisuudessa paljon. Hän näkee rakastumisen totaalisena asiana. Lampelan mukaan on pieni teko, jos joku ottaa 100 lakanaa ja kirjoittaa niihin rakkaudentunnustuksensa ja ripustaa ne kerrostalon katolta roikkumaan. Rakastumista leimaa Lampelan mukaan täysi estottomuus, ei ole olemassa ylilyöntejä, kun on rakastunut. Mikään ei ole riittävän överiä rakastuneelle.

 

Elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa on käsitellyt rakkautta monessa menestyneessä elokuvassaan. Miksi tarinoissa rakkaus päättyy onnettomuuteen?

 

”Rakkaus sulkee sisäänsä elämän jatkumisen. Draamassa tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa liikkeen kuolemaa. Tahtotila ja tahdon suunta lakkaavat”, Vuoksenmaa kertoo. Tämän takia sadut päättyvät usein häihin.

 

”Aikuiset tietävät, että niin kauan kuin elämä jatkuu, onnellisuuteen sisältyy onnettomuuttakin. Ei ole mitään tasannetta tai tilaa, johon pysähdyttäisiin, paitsi kuolema. Tarinoissa kuolema sisältääkin usein toteutumattoman ikuisen rakkauden.”

Kuolema on läsnä myös vihkikaavan sormuslupauksessa: ”Minä rakastan sinua, NN. Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa.”

 

Ohjaaja Mari Rantasila näkee rakastumisen muuttuneen ratkaisevasti varsinkin elokuvissa viimeisen 30 vuoden aikana. Se näkyy erityisesti naisen asemassa, hän ei ole enää tahdoton objekti. Naiset ovat taloudellisen vapauden myötä muuttuneet subjekteiksi, minkä huomaa esimerkiksi seksisuhteiden arkistumisena. Elokuva Pretty Woman on tälle kehitykselle merkkipaalu.

 

Ihmisten suhteita leimaa Rantasilan mukaan ylipäätään hetkellisyys. ”Ennen rakastumisen vuoksi kärsittiin ja odotettiin. Nykyään seksuaalista kokeneisuutta pidetään vain hyvänä asiana.”

 

Rakastuminen itsessään on pelottavaa. Rakastunut on valmis hyppäämään tuntemattomaan ja sietämään epävarmuutta. ”Eihän rakastunut tunne kohdettaan, hän voi paljastua vaikka minkälaiseksi”, Rantasila kertoo.

 

Kulttuuriosasto etsii suuria rakkaustarinoita ja kysyy, miltä tuntuu rakastua.

 

Radio Suomi, tiistaina 25. maaliskuuta kello 19.06.

2 kommenttia

Huomisessa lähetyksessä mm. Tauski Peltosen haastattelu rakastumisesta: "Ei rakastuminen muutu iän myötä. Sokeri maistuu vanhan suussa ihan yhtä makealta kuin nuoren." Tauskin mukaan rakkaus elää useasti paremmin köyhyydessä kuin stressaantuneen ihmisen maailmassa, joka keskittyy rikastumiseen.

Studiovieraana on Mari Rantasila.

Dramaturgi Tove Idström näkee tarinoiden merkityksen rakastumisen kokemukseen tärkeänä.
”Muuan kaverini sanoi aikoinaan, ettei hän tajua miksi ihmiset ovat rakkaudessa niin onnettomia, kun maailma on täynnä onnettomia rakkaustarinoita, joista voi opetella mitä rakkaudessa EI kannata tehdä.”

Toinen Idströmin ystävä totesi, että kaiken sen, minkä hän tietää rakkaudesta, hän on oppinut Tuulen viemästä (leffa). Scarlett ja Rhett ovat luotu toisilleen, mutta he eivät koskaan onnistu rakastamaan toisiaan yhtä aikaa, ovat aina epäsynkassa. "Onnellinen rakkaus (jos sitä onkaan) on siis synkkaa!"

Illan lähetyksessä myös aspergerin oireyhtymäinen kertoo, minkälaista rakastuminen on hänelle.

Kulttuuriosasto

Yle Radio Suomen Kulttuuriosasto pureutuu taiteen ja kulttuurin ajankohtaisaiheisiin. Ohjelmassa käsitellään kiistoja ja puheenaiheita yhdessä kuuntelijoiden kanssa. Studioraati taustoittaa ja selittää kulttuurin uudet ilmiöt.

Ohjelma kuullaan Radio Suomen kanavalla kerran kuussa ja sitä toimittavat Aleksis Salusjärvi ja Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman toimittajat.

Kuuntele Kulttuuriosasto Yle Areenassa