Sivistys on kuolemassa
Hallitus on kokonaisen vuoden vailla kulttuuriministeriä. Kulttuurin tukia leikataan tulevina vuosina tuntuvasti. Taideväki puhuu sivistyksen alasajosta.
2000-luvun kulttuuri rakentuu yksityistämisen maailmaan, jossa valtion rooli on yhä etäisempi. Samalla kun kaupallisesta kulttuurista sorvataan uutta Nokiaa, taiteen rahoituspohjaa heikennetään.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen näkee yhteiskunnan toiminnan edellytyksenä kohtalon kolmion: Demokratia, sosiaalinen tasa-arvo sekä kulttuuri ja sivistys. Valtion vähenevä rooli kulttuurissa on hänen mukaansa valtava ongelma:
”Olen suorastaan hätääntynyt juuri siksi, että sen merkitys kasvaa. Väitän, että sivistyksen määrästä tulee tulevaisuudessa voimakkaammin eriarvoistava tekijä kuin tuloeroista.”
Kulttuuriin panostaminen onkin Pietikäisen mukaan tasa-arvoon panostamista. Kulttuurin ja sivistyksen merkitystä Pietikäinen kuvaa dissipatiivisen viestinnän ajatuksella, jossa vastaanottajassa pyritään laukaisemaan uusia assosiaatioita. Ikään kuin kommunikoimaan asioilla, joilla ei ole vielä sanoja.
Pianisti ja säveltäjä Iiro Rantalan mukaan kulttuuriväen täytyy sopeutua maailman muuttumiseen. Hän muuttaisi kulttuurialan työpaikkoja määräaikaisiksi paitsi orkestereissa myös teattereissa ja media-alalla. Nykyinen taideala on joka tapauksessa tilkkutäkkimäistä pätkätyötä.
”Tästä ajatuksesta suuttuvat keski-ikäiset ihmiset, jotka ovat jo varmalla pohjalla. Mutta ajatelkaa nuoria, he ovat kaikki epävarmassa tilanteessa. Heillä ei ole mitään.”
Klassinen sivistys ja populaarikulttuuri asettuivat vastakkain parikymmentä vuotta sitten, ja nyt ne ovat sulautuneet toisiinsa. Uusi Suomi -lehden omistaja Niklas Herlin ja Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Jaakko Lyytinen ovat puhuneet kulttuurin painopisteen muuttumisesta. Sivistys ei enää tarkoita heidän mukaansa elitismiä tai kansan valistamista, vaan aiheet on otettava lähempää ja arkielämästä.
Kulttuurin ja sivistyksen sisällöt saattavat siten ennen pitkää muodostua Big Brother -konseptista tai Angry Birds -tuoteperheestä. Maailmantaloudessa Eurooppa näyttäytyy degeneroituvana mantereena, jonka tulevaisuus on paljolti kaupallisessa kulttuurissa. Suomessa tämä näkyy esimerkiksi valtion ja median jakamina tunnustuksina peliyhtiöille. Onko elitismistä muodostumassa kirosana?
Yhtä kaikki laaja-alaista kulttuuria on aina pidetty itseisarvona. Mitä monipuolisempia muotoja se saa sitä laajempaa sivistystä ylläpidetään. Kulttuuriministeriöllä onkin merkittävä rooli marginaalitaiteiden elossa pitämisessä. Mitä muita rooleja valtiolla on kulttuurin tukemisessa? Onko kaupallisuuden ja viennin tukeminen ainoa edellytys ruusuiselle tulevaisuudelle?
Kaupallista kulttuuria on usein pidetty sivistyksenvastaisena. Hyötymisen takia tehty kulttuuri etsii vain lyhyen tähtäimen voittoja ja vetoaa ihmisen atavistisiin piirteisiin, kuten väkivaltaviettiin tai seksuaalisuuteen.
Kulttuuriosasto etsii keskeisintä sivistyksen tunnusmerkkiä vuonna 2014. Mitä sivistys tarkoittaa käytännössä?
Studiossa kommentoi taidemaalari ja professori Silja Rantanen. Hän pitää kulttuurin kehitystä hälyttävänä:
”Kuulostaisi karkealta, jos poliitikot sanoisivat avoimesti, että valtio on luopumassa kulttuurin tuesta ja jättämässä kulttuurin oman onnensa nojaan, mutta juuri niin on tapahtumassa. Vastuu siirtyy valtiolta yksityissektorille.”
Suora lähetys Radio Suomessa tiistaina 22.4. kello 19.06
5 kommenttia
Ti 22.04.2014 @ 20:20
Kiitos ohjelmasta.
En ole koskaan mieltänyt kulttuurintekijöiden työtä ilmaiseksi, maksan siitä, mutta se myös kuuluu samanaikaisesti kaikille. Dilemma on vaikeahko muttei ratkaisematon.
Kirjastojemme toiminta on maassamme poikkeuksellisen hyvin ja ammattitaitoisesti järjestetty kulttuurilaitos. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että ne ovat tähän asti herättäneet maailmalla todella suurta ihailua. IFLA: World Library and Information Congress joka järjestettiin vuonna 2012 ja keräsi Suomeen kaikkialta maailmasta kirjastoalan ihmisiä. Olin silloin töissä eräässä kirjastossa, jonne tuli kaksi bussilastillista ihmisiä yli 30:lta maaapallon eri kolkalta.
Vieraat olivat kaikki ihailevan ihmeissään suomalaisesta kirjastolaitoksesta. Eräs tärkein arvostuksen aihe oli, että suomalasiin kirjastoihin saa tulla kuka tahansa lainaajaksi. Kenelläkään ole erivapauksia vaan jokaisella on tasan samat oikeudet ja velvollisuudet. Käyttäjälleen täsyin maksuton kirjastolaitos on asia, joka on aivan oleellisen tärkeä sivistyksemme, kulttuurisen perintömme, tiedon ja taidon jakamisen sekä oppimisen kannalta.
Ilman valtion suurta panosta, on suuri vaara että menetämme myös sen.
To 24.04.2014 @ 09:31
Sivistystä ja kulttuuria on myös kyky rakentaa ja ylläpitää yhteiskuntaa ja infrastruktuuria. Ilman niitä me emme täällä viisastelisi sivistyksen merkityksestä. Joku on tehnyt ja huoltaa rakennuksia, teitä ja tekniset järjestelmiä, jotta toiset voivat tehdä taidettaan. Itse pidän omaa työtäni rakennetun ympäristön ylläpitäjänä aivan yhtä merkittävänä kuin taiteilijoiden tekemää työtä. Pidän myös itseäni sivistyneenä. En tarvitse siihen eliitin hyväksyntää.
