Ruumiskulttuuri

Mietin juuri taannoin katsoessani amerikkalaista sarjaa, että ennen vanhaan (siis juuri 20 vuotta sitten ja sitä aiemmin) väkivaltaisia kohtauksia oli, mutta ei näin raakoja ja ne kohdistuivat aina fyysisesti samantasoisiin miehiin. Oli tavallaan ”väärin” kohdistaa sitä naisiin tai lapsiin. Toki naisten ruumiita näytettiin silloinkin, muttei itse tappotapahtumaa.

Nykyään näytetään sadistisia, erityisesti naisiin kohdistuvia, pahoinpitelyjä ja murhia. Myös lapsiin kohdistuneita murhia näytetään yhä enemmän ja mikäli trendi jatkuu, niin kahdenkymmenen vuoden sisällä on ihan ok. näyttää pienten lasten sadistisia pahoinpitelyjäkin.

Olen itse harrastanut kamppailulajeja kohta 30 vuotta, mutta vasta ihan viimeisten vuosien aikana olen huomannut, miten tunneille tulevat, ja usein itseasiassa tytöt, ihailevat ajatusta nimenomaan taidosta ja voimasta satuttaa toista. Siinä on ihan turha selittää, ettei se ole lajin tarkoitus.

Kun katsoo television (kaikki kanavat) sarja- ja elokuvatarjontaa, taitaa siitä yli 70 prosenttia olla väkivaltaviihdettä. Tarkemmin sanoen "viihdettä" eli järkyttävää telomista ja tappamista. TV:lla on iso vastuu siinä asiassa. Kirjallisuudessa "dekkarit" lasketaan niin ikään viihteeksi, vaikka niissä viihde on etupäässä hillitöntä murhaamista ja räiskettä. Pelimaailmassa tappaminen taitaa olla ykkösteema, ja sekin luetaan "viihteeseen".
Murhien ja tappamisen puolusteluun ei todellakaan riitä, että niiden todetaan olevan arkea tämän päivän maailmassa. Menkööt dekkaristit ja muut "käsikirjoittajat" ja elokuvantekijät itseensä; mikä mielessä ahdistaa? Rahako on suurin ponnin kuvata tappamista ja murhia? Kyseenalainen kuuluisuus ja maine? - Eipä ole a.o. ajattelu kovin kaksista. Väkivallalla mässäily on kaukana "kulttuurista", hyvän viljelystä.

On ainakin varmaa, että väkivaltaviihde (Huh, mikä sana!) turruttaa seuraajansa. Väkivaltaan ikään kuin tottuu. Useimmat ihmiset osaavat erottaa tuon virtuaaliväkivallan todellisesta, aivan kuin erotettiin sodassa tappaminen siviilitappamisesta. Kaikki eivät kuitenkaan siihen pystyneet eivätkä pysty nytkään. Leikkikin voi jossakin tilanteessa "karata käsistä".
Vuosia sitten keskusteltiin myös ehkä tuon SK:n artikkelin perusteella väkivaltaviihteen seurauksista. Kuulin radiosta edesmenneen Pertti Hemanuksen haastattelua. Hän sanoi, ettei kukaan voine ajatella, että joku nähtyään TV:ssa murhan menee tappamaan jonkun. Hän tuntui vähättelevän nähdyn vaikutusta. Kysymys pitäisikin ehkä asettaa toisin: -Vaikuttavatko 12-vuotiaan näkemät sadat tai tuhannet murhat ja väkivallanteot häneen millään tavalla? Kukaan kai ei voi vastata kieltävästi. Toinen kysymys: -Onko vaikutus myönteinen vai kielteinen?

Väkivallan ikärajoja lienee mahdotonta valvoa. Kun Ranskassa tehtiin vallankumousta, terrorin vuosina tuskin tarkistettiin papereita kaikilta, jotka olivat näköetäisyydellä giljotiiniin. Tai eri kulttuurien rituaaliset uhrit, K-18; tai tarkastukset Colosseumin porteilla. Koominen ajatus, jälkiviisaasta perspektiivistä ei voi kuin sanoa, että kokonaiset kulttuurit ovat väkivallan vallassa.

Voisikin miettiä, millaista järjestystä audiovisuaalisen viestinnän symbolinen valta pitää yllä. Eihän elämäkään väkivallatonta ole. Onkohan meidän sivistyksemme - tai sublimaatiomme - mitta siinä, että pidämme virtuaalista väkivaltaa sopivana mutta maailmassa tapahtuvaa, reaalista väkivaltaa, äärimmäisen tuomittavana?

Olen huomannut miten lisääntyvässä määrin ihan keskellä päivää mm. tv.5:ltä tulee peli ja elokuva mainoksia jotka ovat hyvinkin väkivaltaisia. Mutta ei siihen kukaan puutu! Enkä väitä etteikö tulisi muiltakin kanavilta: nelonen, mtv3 ym. Kaiken maailman CSI mainoksia ym. Ja lasten ohjelmat ainakin AVAlta ovat pelkkää väkivaltaa täynnä. Miksi näin tosiaan on? Sitten toisaalta kauhistellaan kun ihan elävässä elämässä kuten nyt sunnuntaina joku toimitsija jäi auton puristukseen autorata kilpailussa ja miten nyt sitten lapsetkin sen näkivät: oltiin valmiita antamaan kriisiapua nopeasti kaikille sitä tarvitsiville. Mutta kuka antaa kriisapua lapsille jotka katsovat kuolemaa tahtomattaan tai tahallisesti tv:stä joka ilta.

Ei väkivalta ole mennyt överiksi. Väkivallan välillinen mehustelu, kuten tämän tapainen ohjelma on mennyt överiksi. Aina on ollut väkivaltaa ja tulee olemaan. Mitä tulee peleihin ja elokuviin, niissä on aina juoni ja hyvä voittaa jne. Vai näyttääkö joku lapsilleen snuffia? Jos verrataan lasten oireiluun pelien takia on syy vanhemmissa, itse olen ymmärtänyt aina syyn väkivallalle, koska vanhemmat ovat tarvittaessa kertonut. Onko siis nykyään vanhempien viitseliäisyys tai sen vähyys mennyt överiksi? Väkivalta mediassa toimii siis escape coatina vanhemmille nykyään! Tuntemattomassakin mielestäni aika häiritseviä kohtauksia, vaikka se näytetään joka vuosi ja pidetään osana kulttuuria!

Olen yli 50-kymppinen, herkkä nainen. Kun paha sai elokuvassa palkkansa väkivaltaisesti Almodovarin elokuvassa Volver, ymmärsin ensimmäisen kerran vakivaltaelokuvan lähes "hoitavan" puolen. Mutta vastaavasti kulttielokuvaksi mainostettu Driver miltei traumatisoi raakuudella mässäämisellä: oli pakko sulkea sekä korvat että silmä, koska väkivalta siinä oli selittämätöntä, itsetarkoituksellista ja täysin tunteetonta. Samoin kävi Mantilan elokuvan Päiväperho kanssa. Kun väkivaltaa ei voi ymmärtää, eikä sen taustaa selitetä, se helposti traumatisoi, tai ainakin hämmentää, myös aikuisia.

Kaikki alkaa olla väkivallan kyllästyttämää - jopa niin, että väkivallan käyttäjiä ihannoidaan.

Toisilleen aivovammoja taklaavat jääkiekkoleijonat ovat sankareita, naisnyrkkelijä nostetaan jalustalle...

Ja ed. mainitut ovat samaa väkivaltaviihdettä/-kulttuuria kuin leffatkin.

Mutta kumpi oli ensin?

Pitäisiköhän kohta sensuroida Pelastakaa sotamies Ryan, ja näin luoda valheellinen kuva, että sota on mukavaa ja väkivallatonta. Väkivalta itsessään ei ole ongelma. Ongelma on kun tarinan kertoja ei osaa kertoa hyvää tarinaa, ja yrittää peittää osamattomuuttaan lisäämällä väkivaltaa, ikään kuin pelkkä väkivalta tekisi tarinasta 'aikuismaisemman'. Väkivallalla on roolinsa tarinoissa, mutta kuten mitä tahansa tarinan elementtiä, sitä on käytettävä hyvin.

Kuuntelin suurella mielenkiinnolla ylesuomessa käytyä keskustelua tv-ohjelmien väkivaltaisuudesta sekä tietokonepelien väkivaltaisuudesta. Mielestäni tv-ohjelmistotarjonta on muuttunut 80-luvulta tähän päivään väkivaltaisemmaksi, mutta tuolloin vanhempani eivät antaneet katsoa kaikkia tv:ssä esitettyjä ohjelmia. Lasten piirretyt ovat nykypäivänä uustuotantona raaempia kuin vanhat kunnon aku ankat yms. Suosittelen kaikille niille vanhemmille, joilla on pieniä lapsia että etsivät alkuperäisiä aku ankkapiirettyjä ja muita vastaavia walt disney tuotantoja.

Kevyesti Väkivaltaiset elokuvat esitetään pääsääntöisesti klo 21.00 jälkeen ja huomattavan väkivaltaisia elokuvia tulee klo 22.00 eteenpäin ilmaisilla kanavilla, jolloin pienimpien lasten luulisi olevan nukkumassa! Vanhempien vastuulla muuten!

Tietokonepelit on jaettu ikäluokkiin niiden väkivaltaisuuden perusteella esim. World of Warcraft ikäraja on 12 vuotta. Mielestäni tämän pelin ikäraja on liian alhainen sen väkivaltaisuudesta johtuen. Suosittelisin ikärajan nostoa 15 vuoteen. Toisaalta pelit, joiden ikäraja on 18 vuotta ovat selkeän väkivaltaisia ja näitä ei alle 18 vuotiaan tule missään olosuhteissa pelata. Mikäli alle 18 lapsi/nuori pelaa tälläistä peliä on lapsen vanhemmilla suuri vastuu, mikäli eivät ole valvoneet mitä lapsi tietokoneellaan tekee!

Väkivalta on ollut kansanhuvia aina: vrt. Rooman sirkus, sivistyneen Euroopan julkiset teloitukset, spartalaisten härkäpaini... Itse asiassa vain noin parin sadan vuoden ajan ns. ylemmät yhteiskuntaluokat ovat tehneet pesäeroa väkivaltaviihteeseen; ja sinäkin aikana rahvas on nauttinut kukkotappeluista, nyrkkeilystä (enkä tarkoita ns. olympianyrkkeilyä), hirttäjäisistä. Ällöttävää, mutta totta.

heli kirjoitti:

Väkivalta on ollut kansanhuvia aina: vrt. Rooman sirkus, sivistyneen Euroopan julkiset teloitukset, spartalaisten härkäpaini... Itse asiassa vain noin parin sadan vuoden ajan ns. ylemmät yhteiskuntaluokat ovat tehneet pesäeroa väkivaltaviihteeseen; ja sinäkin aikana rahvas on nauttinut kukkotappeluista, nyrkkeilystä (enkä tarkoita ns. olympianyrkkeilyä), hirttäjäisistä. Ällöttävää, mutta totta.

Nykyään meille näytettävä väkivalta on sentään lavastettua tai, uutiskuvien osalta, etukäteen siistittyä.

Aloituksessa puhuneen Starbuckin maailmankuva on vähän vinksahtanut.
"Minä tiedän millainen miehen pitää olla; miehen pitää olla kova luu."
Starbuck varmaan itsekin tietää, ettei kovasta luusta ole juurikaan hyötyä, jos vaikkapa
otsaluun läpäisee jokin vielä kovempi materiaali.
Toisekseen en ymmärrä, miten tämä showpainija saattoi verrata lajiaan shakin pelaamiseen.
Jälkimmäisessä joutuu tiettävästi käyttämään yläpäätään muuhun kuin otsapusuihin.

Starbuck varmaan pitää rätväkästä musiikista ja videoista, mutta lopun ratkaisusta en olisi niin varma.
Juutuubista löytyy; Motörhead, Life's a bitch.

CSI tyyppiset ruumiiden tonkimiset ja kaikki muutkin sarjamurhaajan jahtaamiset voisi aivan hyvin lopettaa tv:stä ihan vaan päätöksellä ettei tuollaiset ole normaalia viihdettä. Sairasta on kyllä !
Ja ihan turha ääliöiden alkaa saivartelemaan tarkemmista perusteista. Murhaamisen ahdistusviihteet pois vaan. Huom! niitä ei kukaan erikseen pyydä sinne telkkariin.