ajatusten miljoonalaatikko

  • Naamari, ja muita keinoja

     

    Jos olisi kuvallisesti etevä tuttava, niin se voisi tehdä itselle naamarin, joka olisi hirmu saman näköinen kuin joku naapuritalossa asuva ihmis. Mutta olisi siinä naamarissa korostettu joitakin sen ihmisen kasvojen piirteitä, niin että näyttäisi se naamari samalta kuin se naapuri räkätaudissa, tai aivastamaisillaan ollessa.

    Ja sitten kun se naamarin-näköis-naapuri olisi tulossa kaupasta, niin seisoisi siellä pihalla muina miehinä se naamari päässä.

    Ja jos sillä naapurilla olisi koira, niin itsellä olisi pahvista tehty aika saman näköinen ”koira”, jota ”ulkoiluttamassa” olisi kun kulkisi ohi se näköis-ihminen.

    Ja voisi olla taskussa itsellä pikku nauhuri, josta soittaisi juhlallisen tai dramaattisen musiikin kun kulkisi pälyillen ohi se naapuri, ja katsoisi itseä siinä naamarissa, ja pahvikoiraa  talutushihnassa.

    http://www.youtube.com/watch?v=TbfAMhCR8Pw

    Tai voisi olla se musiikki myös ilkikuris-:

    http://www.youtube.com/watch?v=mD8NjVVKvuE

     

    Toinen hyvä minkä voisi tehdä, olisi keiton keittäminen yöllä.

    Hankkisi jonkin meijerin ylijäämähuutokaupasta halkaisijaltaan kuusimetrisen, hirmu syvän kattilan ja perjantaina yöllä ajatuttaisi sen rekalla ja nosturin avulla kerrostalon pihaan ja säiliöautolla ajatuttaisi sen kiehuvaa vettä täyteen, ja nestekaasutulet alle.

    Sitten ottaisi pakastimiin varatut lohet vähän sulamaan, ja perunoita, ja vihanneksia, ja leipälapiokaupasta olisi ostanut leipälapion, jolla hämmentää sitä soppaa.

    Teollisuuskoneella kuorisi perunat, kun niitähän menisi ihan sairaasti. Vihannekset samoin.

    Ja näkkileipää olisi varannut että näkkileipäpaketteja olisi sellaiset kasat kuin eristevillalevyjä omakotitaloa rakennettaessa. Ja voita ja margariimea olisi rasiakaupalla, ja puisia voiveitsiä, ja kertakäyttölautasia ja lusikkia ja mukeja, ja tonkkakaupalla vettä ja kotikaljaa juomaksi.

    Ja siinä hemmetinmoisessa padassaan keittäisi sitä keittöä, niin että siinä yhden- kahdentoista maissa lauantaiaamupäivällä haisisi koko se kaupunginosa herkulliselta lohisopalta.

    Ja sitten nousisi sähkökopin katolle ja huutaisi megafonilla, että ”Syömääääääääääään! Kaikki syömään! Lohisoppaa tarjolla! Laktoositonta, hyvvää!! Naminami hophop!”

    Ja ensin kuikkisivat jotkut ujoina verhon välistä, että mikä hullu siellä on.

    Mutta joku ohikulkija kysyisi että mitäs soppa maksaa ja kun sanoisi että ei se mitään maksa, tule ihmeessä syömään kun tätä on tuhansia litroja tässä, ja ota kotiin mukaasi, hae kotoa maitokannu tai kattila, ja se söisi, että onpa tosi hyvää soppaa ja että takuulla haen kattilan.

    Niin silloin tuli muitakin ja kohta olisi hirmu kuhina siinä, ja enne pitkää kaikilla mahat täynnä soppia ja kotiin ottaisivat ja yhä uudet tulijat nassuttaisvat näkkileipää ja soppaa posket pullollaan kuin hanhet.

    Mutta olisi myös varannut jokusen hernekeittopurkin siihen viereen ja tehnyt pikku kaasuhellalla sitä kattilaan, että jos on jollain kala-allergia, niin saa syyä silti hänkin.

    Ja tyytyväisinä röyhtäisivät joka talossa että ompa maha täynnä ja hoh hoh, oikaisempa sohvalle hetkeksi, ja urvahtaisivat siinä tyytyväisenä, ennen kuin jatkaisivat lauantaihommiaan, perin juurin näkkileivittyinä ja keitottuina.

     

    Sitten, vielä yksi minkä voisi tehdä, olisi että hankkisi kaksi kimmoisaa kaasujousta, ja kolme pitkää hiilikuituvapaa, superkirkkaita värikkäitä ledejä, jäykkää muovikalvoa, maihinnousukengät, infraäänisen paineilmatorven  ja punaista, keltaista ja oranssia silkkiä metritolkulla.

    Sitten rakentaisi siitä jäykästä muovikalvosta tähden mallisen kotelon, johon mahtuisi itse sisälle, ja laittaisi siihen superledit, niin että se hehkuisi kirkkaana tähtenä joka säkenöisi ja sykkisi.

    Ja hiilikuituvavoista ja kaasujousista ja maihinnousukengistä rakentaisi pitkät puujalat, joilla voisi kaasujousien ansiosta pomppia useiden metrien loikkia, ja yhdestä ohuesta hiilikuituvavasta ja siitä puna-kelta-oranssista silkistä ja ledeistä saisi sille tähdelle kirkkaan, ”palavan” pyrstön.

    Ja sen infraäänisen paineilmatorven suuntaisi taakse- ja ylöspäin ja torvelle laukaisukahvan sinne ”tähtikopin” sisään.

    Ja kun tulisi pimeä, tukisi sen tähtikopin parvekettaan vasten, sytyttäisi ne säkenöivän kirkkaat tähtikopin ja tulipyrstön valot.

    Ja sitten kiipeäisi parvekkeeltaan sinne pyrstötähtensä kyytiin, ja lähtisi pitkin loikin pahtamaan ristiin rastiin lähiötä, ja huudattaisi sitä super-matalaäänistä paineilmatorvea, PoaaaaaaaaarRRRR! RööööÖÄÄÄÄ! RöööööÖÖÖ! 

    Niin että se torven ilmasuihku liehuttaisi silkkistä, ledein sykkivää tulipyrstöä ja ihmiset ryntäisivät ikkunaan ja ensin luulisivat että viimeisen tuomion päivä on koittanut, kun huonekaluja ja astiakaappeja tärisyttävä ja jyryyttävä paineääni römisisi seinien läpi ja huone lehahtaisi kiirastulenpunaiseksi pihalta tulevasta tulihehkusta, mutta näkisivätkin että pyrstötähti paahtaa pihalla ristiin rastiin ja ne liikuttuisivat ja itkisivät ihmetyksestä ja helpotuksesta, että ei koittanutkaan maailmanloppu vielä, ei kuoltukaan eikä jouduttu kadotuksen tulijärveen uimaan vastapäisen talon syntisten kanssa, vaan pyrstötähti tuli meidän taloyhtiön pihalle! Että jee!

    Sellaista kaikkea voi, jos asuu kerrostaloalueella, eikä yksin mökissään jossain kirotussa saaressa. 

    (Siinä ero!) 

    Kommentoi 2 Lue kommentit


  • Kaupallinen naistenlaijittelurysä

     

    Monesti kun on ollut ulkona tämä itse, ja saanut happea (ja typpeä, argonia, hiilidioksidia, neonia, heliumia, metaania, kryptonia, vetyä ja vesihöyryä sekä autojen pakokaasuja) niin tulee mieleen liikeideoita sille.

    Yhtenä tällaisena hetkenä tuli mieleen, että kapitalistille olisi valtava hyöty, jos eri kauppoihin tulisi vain sellaisia asiakkaita, joilla olisi tosi kova ostotodennäköisyys juuri sen kapitalistin valikoimaan, joka siellä niitä tavaroitaan myypi.

    Vähän niin kuin siltä pohjalta, että makkarakauppaan ei turhaan ohjautuisi vegaaneja; kerta ei vegaani sieltä kuitenkaan mitään osta, vaan näyttää vain alahampaitaan lihansyöjäasiakkaille ja mullistelee silmiään uhkaavasti ja pui niille nyrkkeä että psykopaatti!

    Ja kun nimeomaan naiset tekevät kummallisia ja järjettömiä asioita näennäisesti ilman syytä ja ilman mieleä  (esimerkiksi vaihtavat kesäksi uudet, ohuemmat  verhot vaikka entiset, paksut, ovat ihan ehjät, ja vaikka nimenomaan kesällä kun aurinko räkittää sisään kuin laser, justiin silloin olisi paksut verhot hyvät) ...niin on mielenkiintoisempaa ajatella naisten ostokäyttäytymisen ohjaamista, kuin miesten.

    Sen vuoksi kehitin liikeideaksi Kaupallisen naistenlajittelurysän.

    Se toimisi niin, että ostoskeskuksen ovella on kyltti, että Naiset tänne - tästä ilmainen sisäänpääsy!

    Ja siinä olisi se rysän suuaukko, mistä kävelisi naiset sisään että jee meille ilmais-pääsy.

    Olisi sellaista aika kapeaa kulkua siinä, että muodostuisi jono heistä.

    Sitten tulisi kyltti jossa sanottaisiin ”Pitkät naiset vasemmalle ja lyhyet naiset oikealle.” Ja käytävä jakautuisi siinä kahtia.

    Kummassakin haarassa olisi laser, joka mittaa naisen, kun kipittää se putkea pitkin siitä ohi.

    Ja se laser näkisi, että vaikka piti mennä pitkien naisten vasemmalle, niin silti on hirmu paljon lyhyitä vasemmalla, ja pitkiä oikealla. Ja pienellä radiolähettimellä se rysäsysteemi merkkaisi se ne naiset, jotka ovat väärässä käytävässä. Hirmu monet naiset kun sekoittavat oikean ja vasemman, niin nyt tietäisi se järjestelmä, että ketkä on näitä suunnattomia naisia.

    Ja taas jakautuisi kumpikin käytävä kahtia - sekä pitkille että lyhyille tarkoitettu käytävä - ja yllä olisi kyltti, että ”Ne naiset joiden radiolähetin sanoo piip piip menevät sinne käytävään jonka yllä palaa punainen pallukka, ja muut naiset menevät käytävään jonka yllä palaa violetti pallukka.

    Ja putket palaisivat myöhemmin yhteen siten, että radiotunnistuksen ansiosta jäljellä olisi enää kaksi rysäputkellista naisia, punaisessa putkessa olisi naisia jotka eivät erota oikeaa ja vasenta ja violetissa putkessa olisi niitä jotka sen erottaapi.

    Ne punaputkinaiset olisivat koko ikänsä saaneet kuulla miehiltä siitä, että ethän sinä tyhmä osaa ajaa edes autoa, että kun käsken kääntyä oikealle niin teet just päinvastoin. Kun joillakin naisilla vaan on se suuntavaistojuttu sillä tavalla. Mutta ne on jo melkein valmiiksi kyyryssä ottamaan haukkuja, kun on moitittu niin paljon siitä asiasta niitä.

    Niin nyt tulisikin ne suunta-vaistottomat aulaan, jossa olisi sellaisia kylttejä kuin että ”Ottaako päähän kun ukko moittii että et älyä mikä on oikea ja mikä vasen. Täältä voit ostaa sinisen ja punaisen ja keltaisen tarran, ja liimata autossa punaisen tarran kuskin puolelle ja sinisen tarran liimata matkustajan puolelle ja lopuksi liimata keltaisen tarran keskelle, ja voit sitten ostaa meiltä GPS:n joka ei käske kääntymään Vasemmalle ja Oikealle, vaan se käskee että käänny Punaiselle puolelle tai käänny Siniselle puolelle, ja se ei käske ajaa suoraan, vaan käskee ajamaan Keltaisen tarran suuntaan, niin että on helppoa ajaa suoraankin, vaikka ei muistaisi että mikä suunta se suora on! Ja suorahan siis vieläpä on lyhin reitti kahden pisteen välillä! Nyt vain meiltä tämä mainio tarra- ja GPS-setti suuntavaistomaisettomille naisille vain 199 euroa.”

    Ja mielihyvästä kirkuen rientäisivät ne suunnattomat naiset sinne, että tämä on justiin meille kuin nyrkki silmään!

    Ja kun olisi siinä kaupallisessa naistenlajittelurysässä se toinen putki, jossa olisivat ne naiset, pitkät ja lyhyet, joilla on olemassa normaali vasemman ja oikean taju, niin niille ei myytäisi gp-ässiä, vaan putki jakautuisi kolmeen osaan, joista yksi olisi hirmu korkea, toinen keskikorkea ja kolmas matala. Ja siinä putkien edessä kyltti, että mene matalimpaan putkeen jossa pystyt kulkemaan pää pystyssä kuin mikäkin ylpeilijä-kukko.

    Sillä tavalla jakautuisi ne naiset lyhyihin, pitkiin ja keskikokoisiin.

    Ja jokaisessa niistä kolmesta uudesta putkesta olisi liukuportaat ja tavalliset portaat. Ne liukuportaat olisivat ihan sairaan hitaat. Ja ne normiportaat tosi jyrkät.

    Silloin kävisi niin, että ripeät ja hyväkuntoiset, energiset naiset loikkisivat äkkiä normiportaat ylös - ja sen ansiosta ne energiset naiset päätyisivät liikkeihin, joissa myydään erilaisia kuntoiluvaatteita ja -välineitä ja -juttuja ja alppikiipeilymatkoja. Ja pitkät aktiivinaiset päätyisivät suoraan koripallovarusteiden ja oikean kokoisten vaatteiden luo. Ja lyhyet aktiivinaiset sitten sellaisten varusteiden luo, joiden lajeissa ei tartte olla pitkä, ja samoin vaatekoot olisivat kerrankin sopivia, kun ne liikkeet olisivat erikoistuneet juuri lyhempiin aktiivisesti liikunta harrastaviin naisiin. Eli kaikki tulisivat justiin omaa kokoa olevien vaatteiden luo.

    Ja ne sairaan hitaat liukuportaat keräisivät sellaiset naiset jotka ovat flegmaattisempia, huonokuntoisempia tai ylipäätään elämänsä tempolta kiireettömiä. Ja ne päätyisivät liikkeisiin joissa myytäisiin rauhallisempaan elämänmenoon liittyviä juttuja, kuten joogasysteemeitä, yleiseen metsässä pienillä kävelyretkillä haahuiluun sopivia ulkovaatteita ja asusteita, ja mahdollisesti myös askartelu- ja  taiteilijatarvikkeita, ja iäkkämmille tai esmes huonojalkaisille naisille tarkoitettuja juttuja ja astrologiaan kuuluvia juttuja ja tietenkin meikkejä ja vaatteita jotka sopivat heikäläisten elämäntyyliin, ja kaikki olisivat jo valmiiksi sellaisessa kaupassa joka on erikoistunut heidän ruumiidensa rakenteisiin ja elämäntyyliin.

    Ja tietysti olisi myös oma sivuputki raskaana oleville naisille, ja siinä putkessa olisi lainattavana kumisia kalastajien kahlaajahousuja, hirmu isoja, niin että se raskaana oleva nainen laittaisi ne kumiset kahluuhousut jalkaan, ja sitten olisi sellainen iso lämpöinen allas, jossa ne raskaat naiset voisivat vaatteita riisumatta istuen lillua vedessä ja kuunnella kivassa, hämärässä valossa hiusharjamainoksia joita joku eksoottinen ja komea paksu-kulmakarvainen unkarilainen niille pitäisi, kun monella naisella on hyvä tukka justiin ollessa raskaana ja hehkuu iho, ja sille helppoa myydä harja ja peili, että hieno iho ja tukka sulla, osta heti hyvä harja ja käsipeili!

    Ja ne lilluisivat kumihousuissaan ja saisivat huokaista siinä kesken ostosten ja juoda raskaille optimoitua mehua ja harjailla narun päässä olevalla koe-harjalla tukkiaan ja katsoa omia ihoja narussa olevasta koe-peilistä ja ostaisivat harjoja ja peilejä pilvin pimein että nääkkö miten hyvä iho ja tukka miulla!

    Sillä tavalla päättyisi sekä kapitalistin että naisen iloksi mainio kaupallinen naistenlajittelurysä! Näin voi tulla hyviä liikeideoita kun käy ulkona ja saa happea! (Ja typpeä, argonia, jne.)

     

    Kommentoi 7 Lue kommentit


  • Jos juoksee asunnosta täysillä

     

    Jos valuttaa juotua maitoa nenästään junan ravintolavaunussa, niin lentää ulos että sika, mutta jos ennen ravintolavaunuun menoa pukeutuukin omituisiin värikkäisiin harsoihin ja sanoo ulkomaaksi että tämä on meidän pakanallinen riitti ja käyttää sitä maitoa nenästä valuttaessaan kaarimaljaa ettei sotkeennu paikat, niin menee juuri ja juuri läpi ja voi ajatella sisimmässään että jesss!

    Jos tekee kahdeksan metriä korkean moottoroidun hiilikuitutarantellan ja ajaa sillä moottoritiellä sataakuuttakymppiä, niin sakottavat ilman mitään armoa, ne pirut, mutta jos ajaa tien sivussa hatelikossa joka ei ole tieliikennealuetta, niin eivät voi sille mitään, ja voipi suihkautella värjättyä vettä sen tarantellan hampaista ja hydraulivivun avulla väkytyttää sen tarantellan irvistäviä leukoja että väy väy väy väy väy ja mullistella sen pullottavia silmiä kamalasti, niin että jännittää jopa itseä!

    Jos juoksee asunnosta täysillä ja on lapio poikittain, niin tulee kauhea yllätys ja rytkäytys mahaan kun lapio jöntkähtääkin kiinni ovenkamanoihin ja itse heittää mahavoltin lapion ”akselin” ympäri ja rätkähtää kipeästi selälleen eteisen linoleumille™, mutta jos pitää lapioa pystysuunnassa, niin pääsee kirmaamaan ulos lapion kanssa ilman pienintäkään ongelmaa!

    Jos tekee ilmaisen karusellin, jossa on perkeleellisiä, kuin helvetistä ja painajaisista syöksähtäneitä, höyryäviä ja liman peittämiä, rikiltä haisevia kammoittavia hahmoja jotka ovat niin hurjan näköisiä että joillekin tulee aivan fyysisestikin huono olo ja jopa muutama kovanahkainen, paatunut teurastamon lihanleikkaajakin pyörtyy jos näkee ne, niin ei tule pitkät jonot siihen karuselliin vaikka on ipi-ilmainen se, mutta jos laittaa sinne vaikka yhden kivan pinkin ponihahmon sekaan, niin ei se mitään auta; äidit peittävät lasten silmät ja kiskovat lapsiraukat äkkiä kauemmaksi, itsekin leuka väpättäen ja niskakarvat pystyssä katseen pois kääntäen, että juostaan äkkiä kauas tuosta paholaisen karusellista, jonka Yleisradion outo setä rakennutti tuohon, että äiti soittaa suojelupoliisille ja ministeriöön ja isi ja isin kaverit hakevat bensaa ja polttavat sen helvetillisen tekeleen jo tänä yönä.

    Jos tekisi itselle uimahousut tekoturkiksesta niin ne olisivat kyllä hienot, kuivina, mutta märkinä ne olisivat päinvastoin hirmu säälittävät ja niistä lirisisi vesi jotenkin surkeasti siihen itsen alle. Ei olisi kunnian päivä se!

    Jos kasvattaisi avomaankurkun joka olisi kuusikymmentä metriä pitkä ja kerrostalon korkuinen, niin riittäisi olalle taputtajia ja mielistelijöitä, mutta jos ei ehtisi ajoissa korjata, säilöä ja purkittaa sitä kurkkua, vaan se alkaisi mädäntyä niille sijoilleen, niin naapurit etsisivät käsille kaikki kattilansa ja kauhansa ja paukuttaisivat kattiloita kauhoilla ikkunasta ja parvekkeella protestiksi aina kun kulkisi ohi, kun niitä niin haittaisi se pilaantuva, haiseva, vuoren kokoinen kurkku siellä, jonka viljeli innoissaan, mutta sitten kyllästyi ennen sadonkorjuuta hän. 

    Jos ostaisi Australian markkinoille tarkoitettuja kompasseja, joissa kompassineulan polarisaatio on päinvastainen, ja jakelisi niitä kansan syvien rivien keskuudessa marjastusaikana, niin ne häviäisivät mehtään koko marjastusporukka, joka ikinen iikka, mutta kun jakaisi sitten niitä hävinneitä marjastajia etsimään lähtijöille oikeita Suomeen tarkoitettuja kompasseja, niin nehän eivät etsijät pirut uskoisi että nämä on kunnollisia kompasseja vaan  sanoisivat että se yrittää hämätä ja mielessään kääntäisivät ne kompassineulan osoitukset päinvastoin ja sen takia ne etsijätkin häviäisivät mehtään ja taas pitäisi etsiä uusi porukka etsimään niitä molempia hävinneitä ja niille kolmansille pitäisi jo antaa GPS-laitteet, kun ne sanoisivat että myö ei piruvie siun petturikompassin varassa lähetä minnekään, että niin on epäuskoisia jotkut! 

    Jos keittäisi mielettömän sammion hapanimeläkastiketta ja sitten jakaisi kansan kahtia, ja toisille syöttäisi ensin pelkkää sokeria ja toiselle kansanpuolikkaalle jotain hapanta sitruunalillinkiä, ja sitten lähettäisi ne lusikoiden kanssa ja silmät sidottuna maistamaan sitä hapanimeläkastiketta ja kertomaan mielipiteensä että onko se imelää vai hapanta, niin puolet väittäisi että se on imelää ja toinen puoli väittäisi että eikun hapantapas selvästi, ja ne alkaisivat riidellä siitä yhtä kiivaammin ja kohta suorastaan käsirysyssä, ja jos hätiin lähetettäisiin ensin poliisit ja sitten armeija, niin sekään ei auttaisi, kun niistäkin puolet olisi hapanten ja puolet imelten puolella ja vain pahenisi siitä se! 

    Että se ero on siinä siis, käytännön tasolla.

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit


kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä