ajatusten miljoonalaatikko
Lihavennus-mekko
Kommentoi 3 Lue kommentitNaistenlehdissä kun niin usein käsitellään naisten mieliasioita (kuten masennus, stressi, tms) niin voi olla hyvä tässäkin käsitellä naisten mieleä kuin silloin naiset ajattelevat että hyvä hyvä Yleisradio ajattelee meitä ja saa silloin firma pisteitä ja silloin ei pomokaan huuda minulle niin paljon että ”taas ei ole saanut firma pisteitä naisilta”. Ja kun pomo vielä on nais- ja naisilla kun on kimakampi huuto-ääni, niin sitä huutoa ei kuuntele mielellään, sen voitte uskoa. Kysykää vaikka keltä täällä!
Että siitä siis aihe.
Naisen mieli sijaitsee naisen yläpäässä, alhaalta ylös katsottaessa ennen juuri ennen naisen loppua. Jos kuvittelemme näkevämme naisen sieraimien kohdalta pään sisään ja vähän ylöspäin, siellä on naisen mieli; siellä on kaikki hippokurkiaiset ja seratomiinit ja muut hölskymässä, tuottamassa niitä ajatuksia, mitä nyt naisilla milloinkin on.
Naisten päässä on monesti ajatus, että mitähän muut ajattelee minusta. Siis siitä naisesta itsestään. Sitä se miettii. Ja muotea, toki.
Mutta sitten nähtävästi syntymä-vaiheessa nainen joutuu vannomaan valan, että suoraan ei mielellään pidä sanoa mitään, vaan pitää esittää asiat mutkan kautta.
Esim. jos ollaan autoilemassa, niin nais ei mielellään sano että pitää pysäyttää, kuin mulla on virtsa-hätä.
Vaan se sanoo, ”Onpas tuolla hyvin muodostettu huoltoasema. Siellä on varmasti raikas ja tuore ja hyvä kahvi!” (Ja auton kuljettaja tietää että se nais ei ole kahvinjuoja.) Ja sitten odottaa se nais, että kuski sanoisi että ”tekis mieli pysähtyä kahville”.
Mutta nais ei sano mielellään mitään, vaan se toivoo että kuski haluaisi pysähtyä kahville ja kysyisi että haluaako se nais pysähtyä myös – tai vielä mieluummin että kuski asettaisi sen naisen etusijalle ja kysyisi että haluaako se nais pysähtyä vaikka ostamaan Jallun tai jotain.
Mutta jos kuski ei sano mitään, koska sillä ei ole kahvinhimo eikä virtsahätä, niin sitten pitkin hampain kysyy se nais, että ”Haluaisitko pysähtyä kahville tuohon huoltoasemalle?”
Ja jos se kuski sanoo että ”Kiitos, mutta ei tartte; ei tee mieli kahvia” – ja jatkaa ajamista, niin vähän ajan päästä alkaa sen naisen naama punoittaa, ja se on vihainen kun kuski ei älynnyt että sillä naisella on virtsa-hätä ja siksi se kysyy haluaako toinen juoda kahvia.
Ja sitten vasta marmattaa se nais, että voisi sitä pysähtyä muutenkin kuin ei kahvia juomaan, että joillakin muilla matkustajilla voi olla mielihaluja.
Ja jos muut matkustajat sanoo että ei ole mitään pysähtymishaluja, niin sitten vasta se nais hammasta purren ”tunnustaa” että hänelläpä itsellä onkin sietämätön virtsapakko ja tästä paikasta auto seis tai muuten on penkki märkänä justiinsa ja se on teidän paatuneiden, toisia huomioon ottamattomien egoistien syy kun ette pysähdy vaikka kuinka toista virtsettää!
Niin kun naisilla siiskin on tämä, että ei pidä mielellään sanoa suoraan mitään, niin jos nainen haluaa tietää, mitä toinen nainen hänestä tai jostakusta muusta ajattelee, silloin pitää olla kovat lääkkeet.
Yksi sellainen lääke voisi olla lihavennus-mekko.
Nainen hankkisi mekon, jonka malli on sellainen, että se on hänen ruumiilleen mahdollisimman epäpukevaisa. Monille se merkitsee sitä, että mekko saa näyttämään lihavammalta.
Toki toiselle epäpukevaisa voisi olla sellainen joka saa näyttämään epäedullisen laihalta kaupallisettuun seksuaali-ihanteeseen verrattuna.
Mutta tämä esimerkkinais siis pukee nyt ylleen mekon, joka saa hänet näyttämään täysin liian vantteralta.
Ja sitten nais sanoo sellaiselle naistoverittarelleen, jonka mielipiteen haluaa kuulla, että eikö ole ihana mekko – sain tämän anopilta / poikaystävältä / Paavin lakitieteelliseltä neuvonantajalta.
Ja kuin katselee sitä kauheaa mekkoa tämä toinen nais, niin sanoo joko a) ”Ei millään pahalla mutta tuo mekko päällä sinä näytät sairaalta lehmältä tai b) sanoo, että ”Oi, se on kiva!”
Ja siitä nainen tietää, että jos toinen sanoi sitä a-version mukaisesti lehmämekoksi, niin joko se on kiltti, ja haluaa rehellisyydellään säästää naisen julkiselta nolaukselta myöhemmin, tai sitten se haluaa sillä lehmäkommentilla olla ilkeä ja pahoittaa naisen mielen ja suorapuheisuudellaan saattaa mekon antajan huonoon valoon.
Mutta jos se toinen nais sanoo b-vaihtoehdon mukaisesti että ”oi, se on kiva!”, niin silloin mekon käyttäjä tietää, että joko se toinen nainen on todella sydämellinen ja haluaa kehuilla säästää mekon omistajan tuntemukselta että tämä näyttää hänestä lihavalta tuossa mekossa, tai sitten se on ilkeä ja haluaa vilpilllisillä mekkokehuilla tuuditella mekonomistajan väärään tyylikkyydentunteeseen, jotta mekon käyttäjä nolaisi itsensä mekossa myöhemmin.
Sillä tavalla voi lihavennus-mekko toimia indikaattorina että mitä se toinen nainen ajattelee.
Niin yksinkertaisesti voi tutkia naisen mieleä sellainen joka ymmärtää sen yksinkertaisen mutta hankalan toiminnan periaatteita!
Näin on tieteestä iloa myös toiminnassamme naisten piirissä!
Kapula
Kommentoi 0Ajatelkaa, jos valtio olisi keksinyt sellaisen kapulan, jonka se olisi jättänyt kadun varteen pöydälle.
Se kapula olisi hirveän kiinnostavan näköinen - hehkuisi hiukan pimeässä, olisi ihonlämpöinen ja käteen sopiva
Useammallekin paikkakunnalle valtio olisi jättänyt kadun tai tien viereen erikoispöydälle sellaisen kapulan, ja niinpä uteliaat ihmiset eri paikkakunnilla kutakuinkin samaan aikaan ottaisivat käteen sen kapulan, kun se olisi niin kiinnostavan näköinen. Ja kun vieressä olisi vielä lappukin että ”Saa ottaa.”
Ja miettisi moni, että mikähän kapula tämä on. Ja ottaisi mukaansa. Varsinkin naiset, kun ne ovat utealiaat luontonsa ansiosta, kuten ahvenet, ja kuten se nainen joka polttaa vastapäisellä parvekkeella tupakkaa ja katselee verhojen välistä pahaenteisesti.
Mutta sitten kun se kapulan mukaan-ottaja alkaisi laittaa sitä kapulaa laukkuunsa tai auton kojelaudalle tai taskuunsa, niin se huomaisi, että ei irtoa kädestä se kapula.
Kädessä ollessa voi vaihtaa sen kapulan asentoa kyllä, ja voi vaihtaa kädestä toiseen, mutta jos yrittää heittää pois, tai ottaa käteen jossa on hansikas, niin ei irtoa. Ei millään.
Ja joku suorastaan veisi sen kapulan sepän pajaan ja käskisi että ”pamahutapa, Seppä hyvä, se pajavasaralla päästä halki” mutta ei halkeaisi se kapula. Ei kuuluisi ”halk”, eikä halkeaisi se kapula.
Ja sitten vahingossa huomaisivat, että sen kapulan voi antaa toiselle ihmiselle. Ja toinen voi antaa kolmannelle, mutta kun on antanut sen toiselle, niin se toinen ei voi kovin pian antaa sitä takaisin sille, jolta sen sai, eikä semmoiselle, jolla se on äskettäin ollut. Vaan vasta pitkän ajan perästä.
Jää siis vaihtoehdoksi vain joko pitää sitä kapulaa kädessä, tai etsiä joku uusi, jolle sen voi antaa, ja joka sen suostuu ottamaan.
Uutistoimittajat kun lähtisivät selvittämään, niin saisivat selville, että kapuloita on liikkeellä tuhansittain, ehkä sadoin tuhansin, niin että isossa kaupungissa kun katsoo kadulle, näkisi aina useamman ihmisen jolla on kapula kädessä, ja aina joitakin jotka kadunkulmassa tarjoavat kapulaa ohikulkijoille.
Ja sitten huomattaisiin, että jos kapulaa ei vaihda henkilöltä toiselle, niin se alkaa pitää semmoista jänkättävää ulinaa. Kovenee se ulina pikkuhiljaa.
Ulinan voi saada loppumaan jos vaihtaa kapulaa kädestä toiseen, mutta tunnin perästä se alkaa ulista uudelleen, ja se ulisematon aika vähenee päivä päivältä, kunnes ulisee melkein ihan yhtenään, tai kunnes se ulina-ajastus nollautuu sillä, kun kapula vaihtaa ”omistajaa”.
Kapula tosiaan hehkuisi pimeässä, ja siinä olisi kauneita värejä jotka sykkivät. Mutta sitten joku huomaisi, että on myös kapuloita, jotka ovat hyvin, hyvin pienesti erisävyisiä joiltakin väreiltään, ja ne olisivat kapuloita, jotka ovat peräisin ulkomailta: sielläkin joku valtio on käynnistänyt kapulahankkeen.
Ja ne ulkomailta Suomeen ajautuneet kapulat käyttäytyisivät muuten samoin, paitsi että niissä se ulina-aika tulisi paljon nopeammin, ja ne myös tuhauttaisivat rikin- ja pierunhajua aika, ajoin, ja saattaisivat päästää verenhyytönaurun keskellä yötä kovalla äänellä kun toinen nukkuu ja herää kammottavaan nauruun.
Niinpä ihmiset koettaisivat kaikin keinoin välttää saamasta ulkomaalta tullutta kapulaa, ja syntyisi kiistoja, kun joku haluaa päästä kotimaisesta kapulasta eroon ja toinen muuten ottaisi, mutta sanoisi että en ota kun se ei ole kotimainen ja toinen sanoisi että on on kotimainen ja kohta ne jo tappelisivat ilmisti.
Mutta olisi silti pakko olla tarkka, kun monenmaalaisia kapuloita olisi liikkeellä. Ja kun ulkomaille menisi suomalainen niin tullissa pitäisi aina näyttää kädet ulkomaassa, ettei yritä salakuljettaa Suomen kapulaa sinne vaikka käsi selän takana että ”ei mulla oo mittään”.
Ja Suomen valtio saisi huonoa mainetta kun leviäisi tieto, että valtio on epävirallisesti sanonut ulkomaille matkustaville suomalaisille, että ”viekää vaan Suomen kapula sinne, laittakaa vaikka jonkun humalaisen käteen” ja sen maan suurlähetystöstä tulisi Suomen ulkoministeriöön diplomaatti ja olisi kiusaantunut ja sanoisi hattuaan pyöritellen että puhutaan, että täältä salakuljetetaan kapuloita meidän maahan Suomen valtion epävirallisella siunauksella.
Vaan ulkoministerisi vain katselisi ikkunasta ulos ja sanoisi että ”mitäs jos juuaan kahvit!” ja soittaisi kelloa, ja sihteeri toisi kahvia. Ja sitten olisi ulkoninisteri unohtavinaan mistä oli puhuttu ja se diplomaatti joutuisi lähtemään tyhjin toimin.
Ja ironisea olisi että ulkoministeriön eteisessä vahtimestari antaisi sille käyntimusitoksi avaimenperän, jossa olisi minikokoinen suomalainen kapula. Eikä siitä olisi kohteliasta kieltäytyä.
Mutta vasta kotona se diplomaatti tajuaisi, että tämäkään kapula ei lähde irti vaan on pakko antaa jollekin.
Ja sitä harmittaisi vielä illalla sängyssä ihan vietävästi, että miten näin vanhaa kettua taas vietiin kuin kuoriämpäriä Suomen ulkoministeriössä! Ja ennen nukahtamistaan se vielä ääneen parahtaisi kirouksia ja että ”Cago en tu leche!” ja sen vaimo siihen että ”Tsot tsot, pientä rajaa, Pedro. Jäitä hattuun!”
Vasta sitten nukahtaisi se.
Käsilaukku!
Kommentoi 11 Lue kommentitEi voi älytä, miten monella naisella on jonkinlainen käsilaukku, ollut iät ja ajat, ja miten silti on niin vähän evoluutiossa muuttunut se käsilaukku, vaikka ei ole minusta vielä ollenkaan huippunsa kehittynyt.
Valtion käsilaukkuintarkastustoimiston mukaan naisilla on käsilaukussaan seuraavat tuotteet, tai ainakin osa niistä:
Nöyhtää ja murusia, jota on kertynyt paperinenäliinoista ja muusta, kolmen millin pätkä kuivettunutta sardiinin tai laihan makrillin selkäruotoa, korvarengas (mutta ei silmälappua, puujalkaa, käsikoukkua, kaukoputkea eikä muita merirosvovarusteita), erilaisia meikkejä kuten huulirasvaa ja tai –punaa, puuteria tai jotain poskipunaa, mitä niitä onkaan, ripsiväriä, silmäluomensminkkaus-ainetta ja ehkä siihen reunamaalia ja hilettä, kynsiviila ja ehkä kynsileikkurikin, vaseliimea, pieni kuvastin, jotain salvaa vaikka ei olisi kipeitäkään ne naiset (fyysillisesti), terveystuotteita erimoisia, ja intiimijuttuja, ilmatorjuntatykin kääntötelineen hydrauliputkiliittimen o-rengastiiviste, ylimääräisiä tarraliimalla kiinnittyviä pikkuhousunsuojia (jotta voi luistella puulattialla pikkuhousunsuojat sukanpohjiin liimattuina), lääkeresepti, avaimia ja tai bussikortti ja kännykkä jonka puhelinmuistion hakutoimintoa ei käytetä koskaan, vaan numerot etsitään viputtamalla peukalolla n. 400 kertaa peräkkäin kunnes nimi osuu kohdalle, toistaen tämä viputus joka kerta kun soitetaan jollekin kaverille, jonkin pienen jyrsijän pääkallo, yhtä vaille tyhjä närästys- tai särkylääkepainopakkauslevy, pinnejä, neuloja, yksi eestiläinen kruunun kolikko, puikkoja, tulentekovälineitä ja tupakoita kenties, liimapistooli ja -puikko siihen, suklaata, joku ihme pikku veivi, kuivettuneita kuivahedelmiä irrallaan, tai muutama pähkinä, turbiinin roottorinsiiven palanen jonka korjausmies käski panna talteen, käsilaukun vuoriin tarttunut tahkea Mentos-pastilli, lääkkeitä ehkä, kellastunut muistilappu, jossa tarkat mitat jotakin (???) varten, pullonavaaja tai suurennuslasi, muistikirja tai kalenteri tai kuponki, oksasaksien kahvasta irti plopsahtanut muovisuojus (pinkki), vanhenemassa oleva passi jonka kuva oivallisesti sopisi vesikauhusta tai Basedowin taudista kertovaan artikkeliin, kela- tai kuntosalikortti, aurinkolasit, kaksi Yatzy-pelin noppaa, Lego-ukon kypärä tai legoauton pyörä, yksi korvatulppa, lämpöpaperisia kuitteja jotka haalistuneet pahemmin kuin Torinon käärinliinat, vakuutusyhtiön tai pankin mainosnami, logopainettuun sellofaaniin kääritty ja lakritsin-, mentholin- tai marjanmakuinen, pikaliimapullo joka mennyt vanhaksi 1. elokuuta 1996, kampa jossa sisään menevä teurastuspiikki, naurettavan iso kumipäällystekahvainen hiusharja, tiskialtaan kumitulppa ja 20 cm ketjua ja päässä auennut liitin, lompakko ja 916 kanta-asiakaskorttia, kuulakärkikynän jousi ja kynän holkkiosan alapuoli ja laukun vuoriin vuotanut, kuivettunut mutta edelleen tahriva mustesäiliö, paperiliitin ja avaimista irronnut avaimenperä joka näyttää viemärissä uitetulta irtolaispeikolta, kuminauha tai pussinsulkija, jolla eväsleipäpaketti ollut kiinni, huuliharpun alapuolen peltinen kansi, vääntynyt, pilailunenä, pieni risti tai maskottikoru ilman ketjua ja puolikas koirankeksi.
Kun käsilaukku sisältää niinkin paljon tavaraa, on tosiaan ällistyttävää, että se on niin huonosti suunniteltu.
Ensiksikin väri.
Naiset valitsevat värin käsilaukun ulkopuolen perusteella, mikä toisaalta on mieletöntä, toisaalta ei. Jos sisäpuolen väri vaihtelisi, olisi järkevää valita laukku sisäpuolen värin, eikä ulkopuolen värin perusteella.
Mutta sisäpuolen väriä ei nainen pääse valitsemaan, koska sisäpuolivärejä on vain yksi, jotakuinkin kaikissa maailman nais-käsilaukuissa.
Käsilaukun sisäpuoli on musta, jotta sieltä ei nainen löytäisi mitään, ja ärsyyntyisi.
Tämä on täysin tarpeetonta, koska naiset monesti ärsyyntyvät muutenkin, ja siitä aina maksaa mies, joka joutuu sitten syömään terveysruokaa, viemään roskat (ja kaikki roskat vaikka todistetusti vain osa on miehen omia!) jne.
Jos käsilaukun sisävuori olisi vaalea, naiset löytäisivät sieltä kaikki tavarat joka kerta nopeammin, ja Tilastokeskuksen mukaan sen seurauksena länsimaiden toiminta stressittömästi helpottuisi ja nopeutuisi 23% kaikilla elämänaloilla – tulevaisuudessa vieläkin enemmän, koska monissa ammateissa on yhä enemmän naisia, kerta nuoretmiehet ei jaksa opiskella ja kerta miehet kuolee naisia nuorempina kun eivät syö terveys-pinaattipiirakkaa ja leseitä.
(Varmaan juuri tästä tulee se iskulause, Ελευθερία ή θάνατος, Vapaus tai kuolema! joka on mm. Kreikan valtion motto. )
(Kannattaisi ehkä kuitenkin miettiä nyt lama-ahdinkoaikana Kreikan joku uusi motto, vaikka että ”Kyllä se siitä vielä ehkä lutviutuu.”
En tiedä miten lutviutua sanotaan kreikankielellä. Mutta ette tiedä tekään. Että tasoissa ollaan.)
(Kreikkalaiset toki tietäisi, mutta niiltä ei voi kysyä, kun ei tiedä mitä on lutviutua kreikaksi. Kuten jo sanoin!)
Naisten käsilaukun kehittämis olisi sikälikin helppoa, että nykyiset käsilaukut ovat aika isoja, ja on olemassa sekä pieneeen tilaan meneviä että lujia materiaaleja; silkinohuita kuitkankaita ja hiilikuitupuikkoja ja ties mitä.
Niinpä voisi suunnitella siten, että naisen käsilaukku sisältäisi ylimääräisiä kuitulaskoksia, jotka kun aukaisisi, ja tukisi toistensa sisään menevillä, ohuilla, mutta terästä lujemmilla hiilikuitu- tai mikronanoselluloosakomposiittipuikoilla, niin saisi aikaan suhteellisen reippaan kokoisen teltan, jossa olisi hiilikuiturungon ympärille pingottamalla tehdyt tuolit ja pikkuinen pöytä.
Ja naiset kun ovat vähän niin kuin pulut, että ne mielellään puuhailevat juttuja porukassa, niin tästä olisi oma etunsa: kolmen neljän naisen käsilaukusta saisi tällä tekniikalla jo varsin mukiinmenevän teltta-asumuksen, ja mikäpä estäisi tekemästä sinne vaikka kurkkupurkin ja koristekivien avulla pientä telttasaunaa.
Joku nais-elokuvaohjaaja voisi tehdä siellä saunassa filmin ”Naisten vuoro” kerta on jo tehty se ”Miesten vuoro”. (Jota en kyllä ole vielä nähnyt. Mutta aion kyllä näkeä myöhemmin, kunhan ehdin. Ei sitä kaikkea kerralla pysty, millään!)
Jos missä on enemmän naisia porukassa ja huono keli, niin voisivat käsilaukuista tehdä pitkän putki-teltan, niin että niiden telttien suojassa voi kävellä monta kilometriä kastumatta kuin Vesi-Onninen!
Ja jos on lapsellisia naisia – ja osa aina on – niin voisi tehdä käsilaukkujen avulla telttaringin ja laittaa lapset sen ringin sisälle turvaan leikkimään, ja joka teltassa istuisi joku, ja sitten naiset kulkisivat teltasta telttaan ja voisivat aina juoruta sen teltassa olijan kanssa, missä teltassa milloinkin ovat menemässä.
Silloin voisi olla koolla paljonkin naisia, eikä menisi huutamiseksi ja tulisi käsi-rysy, kun kaikilla suht hyvä suunvuoro siinä.
Täten näemme, että paljon kehittämistä on naisten käsilaukuissa ja niissä voi piillä naisille paljon hyvää, joita eivät edes vielä itse näe. Mutta aukenee heillä silmät viisaista artikkeleista joita tarjoaa mm. juurikin tämä sivu. Kiitos sille siitä!
Mainion avun Heikommalle Astialle tarjosi jälleen oma Yle! Hurraa! (x 3)
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat