ajatusten miljoonalaatikko
Kuinka hyvä ihminen ehkä olette, sittenkään!?
Kommentoi 13 Lue kommentitTotisesti suo tekniikan kehittyminen meille ihmeellisiä mahdollisuuksia! Jos ihminen ei ole poikkeuksellisen notkea (kuten te ette ole), hän ei näe takapuoltaan, fyysillisistä syistä, kerta silmät on edessä ja takapuoli nimensä mukaisesti ta’assa.
Mutta edistys on tuonut keksinnön, peilin - (itse asiassa pikemminkin kaksi peiliä) - jonka ansiosta onnistuu oma takapuoli nähdä helposti kuin nakki! Ja on myös helpompi peilin ansiosta sminkata hänen, nähdä onko hampaissa persiljaa, helpompi peruuttaa autoa, jne.
Muitakin nerokkaita keksintöjä on: rokotusneula, vannesaha, kimpilevy ja foxtrot. Tai jooga mikälie; että voimistelevat itsensä terveellisiksi musiikin kirvoittamina. Eikun zumba kai sen nimi olikin, ei foxtrot.
Kumminkin. -Vielä huimempia keksintöjä olemme näkevät, kun astumme tulevaisuuden piiriin! Silloinpas vasta punnitaankin tarkasti Teidän moraalinne, ja henkinen ryhtinne ja eetillisen selkärangan olo!
Jännittääkö? Että millaiseksi osoittaudutte, tulevaisuuden haasteiden koetuksissa. Ehkä on hyvä pohtia Teidän sitä jo nyt, etukäteen.
Kuvitellaanpa siis, että tulevaisuus on jo nyt, ja on kehitetty kaukosäädin, jolla voi ohjata naapureitaan, ja te olette onnistunut saamaan sellaisen säätimen käsiinne.
Naapurikaukosäätimessä on valmiiksi ohjelmoituna kymmeniä, ellei satoja toimintoja, ja siihen voi helposti ohjelmoida niitä lisää.
Kun napsautatte naapurisäätimen päälle, se heijastaa seinällenne valikon, jossa on naapureidenne kuvia. Valitsette sieltä käsittelyyn yhden; yläkerran tyypin.
Kaukosäädin sanoo iloisesti ”Klirp!” ja seinällenne alkaa heijastua reaaliaikaista kuvaa siitä, mitä kyseinen naapuri tekee.
Yläkertalaisenne, nuori mies, näyttää istuvan vessassa ja lukevan Oswald Spenglerin kirjaa Länsimaiden perikato – Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja. Kirjan kannessa on tylsän oloinen mustavalkokuva keski-ikäisestä, tärkkipaitaisesta ja kravattikaulaisesta miehestä, joka näyttää makkara-annosta ärtyneenä odottavalta, viiksensä ajelleelta Himmleriltä.
Vaihdatte näkymän takaisin naapurilistaan ja valitsette toisen naapurin, mielenkiintoisemman. Hän on vastapäisen kerrostalon nainen, joka näyttää olevan ripustamassa pyykkejä kuivaustelineeseen taloyhtiön kuivaushuoneessa.
Painatte nappia ”Ääni” ja alkaa kuulua naapurin hyräilyä; nainen laulelee pyykkiä ripustaessaan reggae-versiota joululaulusta Felis Navidad, vaikka on toukokuu. Hän ei oikeastaan muista laulusta muita sanoja kuin Felis ja navidad, ja kyllästytte pian. Vaihdatte kolmanteen naapuriin.
Seinällenne heijastuu vastapäisen talon yläkerran ukko, joka syöttää kissalleen silakkaa. Tai melkein syöttää: Aina kun kissa on nappaamaisillaan kalan, mies vetäisee kalan pois, ja nauraa. Kyseessä on selvästi leikki, johon kissa on tottunut, mutta teitä ärsyttää silti tapa, jolla mies kiusoittelee kissaa.
”Tyhmä paskiainen” ajattelette mielessänne, mutta ette sano ääneen, koska tämä juttu tulee aikanaan radiosta, jonka ohjelmaa voi olla kuulemassa lapsia, ettekä halua että he oppivat kiroilemaan juuri teiltä, vaan mieluummin oppivat kiroukset päiväkodin pihalta, kuten luonto on määrännyt sen tapahtuvan.
Katselette kaukosäätimen nappuloita ja silmänne pysähtyy tekstiin ”Rientomarssia, polvet korkealle nousten; ringissä”.
Hetken mielijohteesta painatte nappia, ja seinällenne heijastuvasta tosiaikaisesta kuvasta näette, miten kissansyöttökala lennähtää miehen kädestä ja kissa alkaa syödä sitä, kun mies alkaa harppoa keittiössään ympyrää, polvet korkealle nousten, kädet marssin tahtiin viuhuen, käsi nyrkissä.
Huomaatte säätimen heijastaneen kuvan alle valikon jossa lukee ”Valitse marssilaulu K/E?” ja painatte ”K”.
Seinälle aukeaa liuta marssilauluja useilla eri kielillä.
Valitsette summamutikassa yhden, ja välittömästi alkaa kuulua naapuritalon miehen kailotus: ”Auf der Heide blüht ein kleines Blüüümelein, und das heißt, Eeeeerika!”
Sitten kännykkänne sattuu soimaan, vastaatte siihen ja menette toiseen huoneeseen puhumaan. Puhelimessa on tuttunne, jolle on sattunut ikävä tapaus ulkomaanmatkalla, ja hän haluaa jutella siitä, kysellä vähän neuvoakin. Ystävä on teille kallis ja mielellänne kuuntelette häntä, ja puhelimessa vierähtääkin yllättävän pitkä aika. Soitatte vielä toisen puhelun, kysyäksenne viherpeukalotutulta esi-idätettyjen tomaatintainten kasvattamisesta kasvatussäkin mullassa.
Kun palaatte olohuoneeseen, tajuatte että kaukosäätämisenne ansiosta naapuritalon kissankiusoittelija marssii edelleen rinkiä polvet korkealle nousten, ja hoilaa samaa saksalaista marssilaulua sellaisella voimalla, että hänen naamansa hehkuu punaisena. Kaukosäätimen välittämässä äänessä kuuluu myös omituista patteriin tai rakenteisiin hakkaamista – ilmeisesti miehen alakertalaiset ovat kyllästyneet marssinjyminään ja saksankieliseen laulunhoilotuksen.
Päätätte päästää miehen marssimasta – mutta ennen kuin painatte stop-nappia, katseenne osuu kaukosäätimen valikkoon jossa lukee ”Tanssit”. Katsotte mitä olisi tarjolla.
Millaista tanssia on jitterbug? Ette muista. Niinpä valitsette jitterbugin ja näette kun marssija omituisesti rytkähtäen alkaa raivoisasti tanssia jotakin, mikä lienee jitterbugia, mutta näyttää enemmänkin akrobatian ja mielenhäiriön sekoitukselta. Kyseessä ilmeisesti on paritanssi, mutta nyt mies tanssii sekä miehen että naisen osuutta lähes yhtä aikaa, mistä seuraa mielettömiä liikesarjoja ja kauheita loikkia ja rytkytyksiä..
Teitä alkaa pelottaa, miten miesraukan nivelet ja sydän mahtanevat kestää jitterbugeamisen, ja vaihdatte hänet tanssimaan kreikkalaista itämaistyylistä ja napatanssimaista yksintanssia, Tsifteteliä (Τσιφτετέλι).
Mies tanssii kädet pään päällä, hänen pömppävatsansa napatanssiliikkeissä hytkyen ja pyörteillen, ja välillä mies iskee jommankumman jalan kantapäätä hyvin nopeasti parkettilattiaan niin että kengänkanta sanoo kakakakaka, ja silloin hänen naapureidensa patteriinhakkaaminen yltyy aivan riivatuksi. -Olitte aiemmin ajatellut katsoa tänään illalla leffan, mutta nyt haettekin kaapista paukkumaissia, posautatte ne mikrossa, ja päätätte soittaa kaverille, että hän tulisi kanssanne leikkimään naapurikaukosäätimellä…
Sanokaapa rehellisesti, kuinka hyvin kestää moraalinen selkärankanne naapurikaukosäätimen houkutukset!
Pysyttekö kunnollisena, ja käytätte naapurikaukosäädintä vain hänen edukseen – esimerkiksi herättämään hänet, kun hän näkee torkuillaan painajaista, vai pääseekö teissä piru irti, ja alatte ”jakaa oikeutta” ja ”opettaa” naapureitanne, kaukosäätimen avulla? - Kummin käy? Miettikää. Ja tunnustakaa heti.
Ja rehellisesti!!
Kuunteletko mieluummin? Ole hyvä:
Paholainen ja nudistit
Kommentoi 2 Lue kommentitKävelipä paholainen käsiään heilutellen rannalla ja mietti mitä tekisi. Näki silloin joukon nudisteja, ja ajatteli, että vot, mikäpäs ettei vaikka niitä kiusaisi.
Vierähti tovi, kun sielunvihollinen mietti suunnitelmaa, ja sillä välin nudistit heittelivät lentopalloa rannalla, motivoituneina ja mielekkäinä ja ihan hiessä.
Töristeli siihen sitten paholainen hetken perästä jäätelökioskiautolla, soitti torvea ja asetteli jäätelöauton eteen virvoitusjuoma- ja olutkoreja, joita piti kylmänä hiilihappojään avulla.
Innokkaina kipittivät nudistit kioskille, tutkivat jäätelövalikoimaa, joka oli monipuolinen ja kiinnostava. Ja moni jo istui toiveikkaana paholaisen jäätelöauton eteen asettelemalle penkille tai puutarhatuolille, retkipöytien eteen, ja veti kertakäyttömukiautomaatista jo valmiiksi mukin virvoitusjuoman tai oluen nauttimista varten.
Mutta voi!
Kelläänpä ei ollutkaan rahaa, kun nudisteilla ei ollut vaatteita minkä taskussa olisi voinut olla lompakko.
Ja vaikka miten janotti ja teki mieli jäätelöä, niin silti oli hikisten nudistien vain lähdettävä tyhjin toimin paholaisen kioskilta pois, alahuuli pettymyksestä töröllään, kun ei voinutkaan kioskista yksikään nudistiparka mitään ostaa, lompakotonna.
Maireasti ja tekoystävällisesti hymyillen paholainen teki teatraalisen hovikumarruksen, käsi miltei maata pyyhkäisten hienoimpaan hovityyliin, kokosi retkipenkit, -tuolit ja -pöydät pois, nakkeli hiilihappojäät veteen missä ne savusivat ja porisivat houkuttelevan näköisesti pihisten ja pohisten tyhjiin, nudistien toivotonta jäätelönhimoa ja janoa vain entisestään yllyttäen, ja nudistien kuivien suiden massutus ja silmien haikea katse saatteli paholaisen jäätelökioskiautoa, kun se ajoi pois, niin että paholaisen ilkikurinen hihitys hävisi diminuendona kioskiauton dieselin pörinään ja etääntyvään pölyyn.
Vannoivat silloin nudistit miltei itku silmässä, että huomenna ei kyllä jäädä ilman juomia ja jäätelöitä, ja pitkälle iltahämäriin nudistit supisivat keskenään, että miten ihmeessä tehtäisiin kun ei ole vaatteita, ja siksi lompakolle taskuakaan, ja jos rahojaan levittelee, niin jokuhan ne voi viedä.
Koitti sitten seuraava päivä.
Jo kukonlaulun aikaan nähtiin rannalla nudisteja pelaamassa lentopallon pelaamista, eikä aikaakaan, niin olivat nudistit yltiöhikisiä ja janoisia. Satunnainen ohikulkija olisi huomannut, että silloin tällöin kävi aina joku nudisti rantahiekassa jotakin kohtaa – usein kiven läheltä – katsomassa, tarkistamassa jotain, ja sitten palasi.
Nudistit olivat nimittäin ottaneet tällä kertaa rahansa mukaan, kolikoina, kätkeneet ne hiekkaan, jokainen itse valitsemaansa paikkaan, ja laittaneet pienen kiven, kävyn tai oksanpätkän merkiksi jonka jokainen vain itse tunnisti aarrekätkönsä merkiksi.
Kuuluipa sitten jo paholaisen auton iloinen pörinä, ja tämä hurauttihe rannalle kioskikotterossaan.
Mutta voi!
Eipä ollutkaan kioskissa nyt myytävänä jäätelöä, virvoitusjuomia ja olutta, vaan kaaressa hyppäsi vihainen hengentappokoira kioskista, kun paholainen aukaisi luukun - ja hädissään juoksivat nudistit kaulaansa myöten keväthyiseen veteen ja hytisivät siellä, paholaisen susikoiran äristessä vesirajassa verenhimoisena kuin Turusen pyssy – ja nudistien vollottaessa ja kollottaessa ja ähkiessä ja voivotellessa veden kylmyyttä rannalta kuului vain hilpeää piipitystä ja paholaisen ilonhuutoja, kun paholainen sillä aikaa tutki rannan metallinpaljastimella ja keräsi hiekan seasta nudistien kalja-, limonaati- ja jäätelörahat viimeistä penniä myöten.
Lopun viimeksi paholainen vielä tuli metallinpaljastimensa ja muoviämpärin kanssa vesirajaan, kumarsi taas teatraalisen kohteliaasti hyvästeiksi, maireasti hymyillen, ja lähtiäisiksi heitti rantaveteen ämpäristä ison, sähäkän sähköankeriaan.
Jättäen sitten koiransa rannalle vedessä paleleville nudisteille ärisemään ja rähisemään paholainen huristeli kioskiautollaan pois, ja hänen poistumistaan säesti tärskähtely, napsahtelu ja ulahtelu ja veden lätinä ja kohina, kun sähköankerias tärskäytti nudisteja persauksille, niin että nämä hädissään juoksivat rannalle, missä paholaisen susikoira yritti välittömästi purra nudisteja kankkuun – ja näin joutuivat nudistit taas säntäämään veteen sähköankeriaan tärskäytettäviksi. Edestakaisin veden ja rannan väliä sähläsivät nudistit niin hirmuisessa temmellyksessä, että vesi koko ajan aivan valkoisena vaahtosi.
Ypi-yömyöhään joutuivat nudistit tällä lailla hyppäämään Skyllan ja Karybdiin välissä, ennen kuin sielunvihollisen susikoiralta vähitellen loppui into ja sähköankeriaalta puhti, ja nudistit viimein pääsivät rätti-uupuneina, naarmuilla ja tuhannesti sähkö-tärskäytettyinä koteihinsa.
Tästä opimme, että on sitä kaikenmoista maailmassa jumaliste kyllä. Että, ei kyllä kateeksi käy, eihän.
Sen pituinen se.
Kuunneltavaksesi sama, ole hyvä:
Kirottua mutta totta
Kommentoi 11 Lue kommentitMaailmankaikkeudessa on joitakin ”sääntöjä”, joista osa piruttaa mieltä, mutta on silti väistämättömiä. Näitä kutsutaan termodynamiikan laeiksi. Tässä tulee hiukan harvinaisempia termodynamiikan lakeja. Kertokaa, jos joukosta puuttuu joitakin oleellisia lakeja.
-
Vesihiihto ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää ja A-kirjaimen mallisilta tikapuilta putoaminen on helpompaa ja todennäköisempää kuin miltä se näyttää, mutta kivuliaampaa.
-
”Hauskat” postikortit joissa vanha mummo tai pappa hymyilee hampaattomalla suulla eivät ole oikeasti hauskoja, vaan joko korneja tai hellyttäviä.
-
Tee ja voileivät eivät lopu yhtä aikaa, vaan ensin tee loppuu liian aikaisin, ja sitten kun sitä tekee reilusti lisää, teetä jää vielä yli kun voileivät jo loppuivat.
-
Suurin osa ei osaisi valjastaa hevosta, lypsää lehmää eikä tehdä kynällä henkitorviavannetta.
-
Keski-ikäisillä kapteeninhattuisilla miehillä on usein myös olkalaukku, normaaleilla keski-ikäisillä miehillä on olkalaukku harvoin mutta kampa usein.
-
Vankilaelokuvissa machomiehet kävelevät kädet liian ”leveänä” sivuilla ja jalat hiukan harallaan, rinta kaarella ja leuka ylhäällä. Jos hintelä naispuolinen kiiinteistönvälittäjä kävelisi samalla lailla, häntä pidettäisiin hulluna. Hyvin lyhyeltä ja vantteralta naiskiinteistövälittäjältä tällainen kävelytyyli menisi läpi, koska sen arveltaisiin johtuvan ylipainoisettaruudesta. Parempi kuitenkin kaikkien naiskiintelistönvälittäjien kävellä kunnolla, eikä vain pitkien ja hinnelten.
-
Viron kieltä on vaikea lukea tai kuunnella naama peruslukemilla. Vai onko muka asiallisea kieltä semmoinen että Piimašokolaad trühvel. Ei ole! Asiallisettomaa kielen vääntelemistä on se.
-
Vaikka mitä bakteereja voi olla akvaariossa. Sanoinkuvaamaton on potentiaalisten tautien kimara!
-
Turistikohteiden rihkamanmyyjäsutkit kysyvät mistä maasta turisti on, ja kun turisti kertoo maansa nimen, sutki sanoo että hän pitää erityisesti juuri siitä maasta ja hänen serkkunsa asuu siellä ja on naimisissa sen maalaisen ihmisen kanssa, ja siksi hän myy krääsää kyseiselle turistille halvemmalla. Luonnonvalinta karsisi tuon kysymyksen sutkin kysymysrepertoaarista pois, ellei siitä olisi hyötyä. On siis pääteltävissä, että osa turisteista on niin hulluja, että he uskovat sutkin pitävän juuri hänen kotimaataan muita parempana ja siksi tarjoavan hänelle edullista kauppahintaa turistikrääsästä. Viisas kysyykin, ennen kuin huijari ehtii puhua, että mistä maista pidät niin paljon että annat niille alennusta. (Tietenkään tämä strategia ei toimi jos huijari vastaa että ”nimeltä mainitsematta pidän mm. juuri siitä maasta josta sinä tulet”.)
-
Kun vaihtaa DVD:n tekstityskieleksi hrvatski, srpski, ქართული ენა, tai עברית, niin lasten piirrettyjä on hauska katsella. Myös viron kieli ja turkki toimivat hyvin tässä tarkoituksessa.
-
Osa on rehentelijöitä, osa kunnollisia. Rehentelijät pärjäävät ihmeen hyvin siihen nähden miten paljon heidän käytöksensä ärsyttää monia. Silti rehentelijöistäkin suurin osa ei osaisi valjastaa hevosta, lypsää lehmää eikä tehdä kynällä henkitorviavannetta.
-
Kun alennusmyynnistä löytyy juuri nimenomaisesti mieluiset, todella hyvänlaatuiset kengät, jotka ovat uskomattoman edulliset, niin niitä on vain yksi pari ja se on yhtä numeroa liian pieni. Kun pitkän penkomisen jälkeen löytyy toinenkin pari, se on kaksi numeroa liian suuri. Myyjä ei ehkä tiedä kengännumeroasi, mutta alennusmyynti tietää sen aina!
-
Jos metsässä tarvitsee helposti katkeavaa, lahonnutta keppiä, käteen takuulla osuu liian vankka, katkeamaton keppi, ja jos etsii vankkaa, niin käteen osuu keppi joka on päältäpäin uusi kuin upo, mutta sisältä laho, niin että se katkeaa liian heti.
-
Yli 98% ihmisistä jotka eivät ole koskaan kuullet goregrind-metallia, eivät pitäisi siitä. Jos goregrind tulisi pakolliseksi musiikiksi junissa, julkisissa tiloissa ja linja-autoissa, närästyslääkkeiden ja kuulosuojainten myynti kasvaisi räjähdysmäisesti. Ja jos parahultaisuuksissaan aikoisi perustaa esimerkiksi kojun, missä myydään äitienpäivälahjaksi t-paitoja, joissa on joku runo- tai lauluteksti painettuna, tarkoitukseen ei todellakaan kannattaisi käyttää goregrind-sanoituksia.
Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Goregrind ja http://en.wikipedia.org/wiki/Goregrind.
-
”Sammakko” on hauska sekä eläimenä, että sanana. Samoin ”gekko”, mutta ”sammakon” kotimaisuusaste on sanana aina, ja eläimenäkin usein paljon suurempi kuin ”gekon” vastaavien ominaisuuksien kotimaisuusaste. Jotkut tietenkin sylkee kotimaansa menestyksen päälle kuin alhaiset koirat! Sylk!
-
Peltikatto saattaa olla halvempi kuin joku muu vaihtoehto, mutta luulen että se paukkuu sateella, ja jos se lähtee liitoon, se voi vaikka kesäjuhlilla istujien kurkut leikata poikki. Ei paljon naurata se, päättömät juhlijat istua nakottamassa, kansallispuvuissaan.
-
Jos kerran massa vetää valoa puoleensa, niin eikö silloin pitäisi näkymänkin kaartua, niin että ihminen ainakin kiikarilla näkee laivan joka on vielä horisontin takana, koska maapallo on pyöreä. Mutta en minä ainakaan näe. (Tosin on likinäköä myös, ja voi olla sumua just silloin tosi pahasti.)
-
Jos masentuneet olisivat vähän aikaa ei-masentuneita ja sinä aikana laittaisivat asioitaan ja itseään kuntoon, niin sitten kun olisi se määräaika mennyt ja saisi taas masentua, niin ei tarvitsisikaan, kun ei olisi syytä. Valtion kannattaisi siis tukea masentuneille taukotoimintaa, eikä tahallaan ärsyttää ja kiusata ihmisiä. Ei ainakaan koko ajan.
-
Käpy on hyvin suunniteltu. Sateenvarjo ja kainalosauva ja kyynärsauva on huonosti suunniteltu, kun ne ei pysy pystyssä esim. kaupan kassatiskiä vasten vaan aina kaatuu. Ei käpykään pysy pystyssä, mutta sen ei tarvitsekaan. (Mieleltään terve kassaneiti ei pyydä käpyjä, vaan rahaa.)
-
Jos turkkilainen uhkailisi sellaisella kauhealla sapelilla joita olen nähnyt historian kirjoissa, niin kyllä silloin olisi viisainta pintellä pakoon. Viis maineesta sanon minä! (Turkkilainen kahvi on kyllä hyvää, varsinkin jos seassa on kardemummaa. Kokeilkaapa joskus laittaa hiukan kardemummaa suodatinkahvin sekaan, sinne suodattimeen siis, niin huomaatte itse; ei tarvitse matkustaa Turkkiin sitä varten jos on esmes kiire tms.)
-
Xylitolia, heijastimia ja kuivauskaappeja ei mainosteta maailmalla tarpeeksi, vaikka ne on hyviä keksintöjä. Tupakkaa mainostetaan, vaikka se on huono keksintö. Ja hammaslääkäreitä!
-
Ei pidä olla liian taikauskoinen, mutta jos sähkölaitteesta tulee otsoninhajua, välikatosta kuuluu rapinaa, tai naapuri ja sen rouva pui nyrkkiä ikkunasta kun ajaa talon ohi, niin se ei ole hyvä merkki.
-
Tietyt vaatteet päällä saa aina sähköiskun tuosta pöytälampusta. Ihminen on käynyt kuussa, mutta yhtä lamppua ei saada kuriin! Sähköministeriössä vaan peukku-aasia päivät pitkät kai pelaavat.
Siinäpä siis jokunen vähemmän esillä ollut termodynamiikan laki ja jokunen kommenttikin niihin. – Unohtuiko minulta joku tärkeä, harvemmin mainittu laki; kertokaa, pliide. Stäng u!
Kuunteletko mieluummin? Kas, tässä:
-
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat