Kuvitellaanpa, että ei oltaisi EU:n kirotuilla armoilla, ja samalla kuvitellaan, että valtio välittäisi meistä jokaisesta ihan sairaan kovasti. Miten sujuisi päivät meillä?

Näin sujuisivat ne, aikuisten osalta:

Aamulla presidentti puhuisi radiossa ja sanoisi, että hei hei suomalaistoverit, hauskaa päivää kaikille! Ja kaikki että”jipii!”

Sitten presidentti kysyisi, että onko kaikilla kivaa tekemistä, vai onko jollakin tylsää, tai paha mieli.

Jos olisi tylsää tai paha mieli, niin jokaisella olisi paluukanavainen digiboksi, jolla voisi presidentin kansliaan lähettää tiedon esimerkiksi että ”Tylsää” tai ”jotenkin vain halju ja mitääntekemätön olo”.

Silloin presidentin kansliasta soitettaisiin lähimpään toimittamiskeskuksen, ja sieltä mopolähetti toimittaisi tylsistyneille sellaisen joka päivä vaihtuvan aktivoitumispakkauksen, jossa olisi vaikka kirja mistä voi opetella taikatemppuja, sitten siinä olisi säilykepurkeissa eksoottisia ulkomaalaisia hedelmiä joita monikaan ei ole ikinä maistanut, että voisi tutustua niihin ja niitä massutella, myös siinä olisi kukkaruukkuun tehty minikokoinen japanilainen puutarha ja hiekkaa, johon voi haravoida kuvioita pikku haravalla.

Aamun radiopuheensa lopuksi presidentti kertoisi muutaman vitsin, ja ampuisi starttipistoolilla laukauksen, jolloin kermatötteröautot koko maassa lähtisivät liikkeelle.

Kaikki tulisivat pihalle, ja kermatötteröautoista jokainen saisi vohvelitötterön ja siihen mansikan- tai vaniljan- tahi banaanin makuista kermavaahtoa, jonka päälle sitten voisi asuintalojen porraskäytäviin sijoitetusta automaateista pursottaa päälle suklaa- tai toffeekastiketta, ja sirotinautomaatista lisätä pähkinä- tai mantelirouhetta ja strösseleitä.

Kermatötteröaamiaisen jälkeen valtio ilmoittaisi paikallisradiossa miehille, että missä tänään on lähin posautuspaikka.

Kaikki miehet joista on hienoa nähdä kun jokin jysähtää, menisivät paikalle, joka usein olisi läheinen soramonttu, ja siellä valtio jysäyttäisi dynamiittipaukkuja ja tnt:tä ja itse voisi myös toivoa, että ”nyt posauta käsikranaatteja” tai että ”suokaisepas panssarisingolla tuohon kantoon”.

Samalla poltettaisiin jotain vanhoja sohvia ja toimistokalusteita isossa nuotiossa, koska sitä on kiva katsella, ja koska siitä tulee savua.

Sillä aikaa kun miehet posauttelisivat, Jenni Haukio* puhuisi radiossa naisille ja kertoisi että tänään valtio vie naiset ostamaan kenkiä nimenomaan iltapukuihin, sitten syödään savulohibrunssi kalifornialaisen valkoviinin kera.

Savulohibrunssilla Aalto-yliopiston ja konditoria-alan opiskelijat yhdessä esittelevät kierrätysmateriaaleihin perustuvaa kesävaatemallistoa ja nähdään myös multimediaesitys sen viidakon ekosysteemistä jonne ensi viikolla on naisten valtiomatka halukkaille.

Myös esiteltäisiin suomalaisia muotoilutuotteita, jotka on tehty suklaasta, niin että sen suklaasta tehdyn design-tuotteensa voi jokainen sitten syödä jälkiruoaksi, samppanjan kera. (Viikon kansalaisshampanja naisille tulee tällä viikolla Cattierilta ja se on Armand de Brignac Brut Gold, mutta savulohibagelin kanssa ei myöskään Krugin Clos du Mesnil 1995 ole mällimpi valinta, joskin Cattierissa on kivempi pullo, kullanvärinen. Kuponkeja molempiin saa Haukiolta; ja toki voi ottaa molempia ja verrata. Krugin pullo on mustan oloinen mutta siinäkin sentään etiketti on kullanvärinen.)

Lopuksi kukin valitsee itselleen juhla-asun kengät, ja Haukio maksaa ne matkalaukusta, jonka lähetti tuo Suomen Pankin setelipainosta.

Miesten posautustouhujen jälkeen miehet paistavat nuotiolla makkaraa; paikalle ajetaan armeijan kenttäpanimo ja olutta juodaan hauskasti pakin kansista ja pakeista, naamat märkänä ja vaatteet kivasti savulle haisten.

Sen jälkeen on taukolepo.

Jos on työpäivä (keskiviikko) niin jokainen menee ja tekee työtä, jos ei kyllästytä työ tai kiinnosta muu enemmän.

Levon jälkeen on vapaata touhuilua, ja jos kuka tahtoo, niin kokoonnutaan kahville ja ehkä pelataan jotain tovi. Halukkaille kalastusta ja voidaan myös yhdessä rassata moottoripyöriä. Kenttävuoteissa voi ottaa torkut, jos siltä tuntuu, mutta paikalla on myös trampoliini, jos sattuu olemaan intoa yli oman tarpeen.

Myöhemmin iltapäivällä miehet rakentavat jonkun jutun, vaikka rakettikelkan, lentokoneen potkurilla toimivan rämeveneen tai pienoissukellusveneen, ja kuka ei osaa rakentaa, niin armeijan pioneerit auttavat, niin että jokainen saa oman rakettikelkan tai rämeveneen ja sitten huristellaan niillä. Jos joku on kaljapäissään vielä, niin pioneeri ajaa, ja jos sekin on kaljapäissään, niin sitten joku selvä pioneeri.

Naisilla on iltapäivällä ja alkuillasta joku ulkomaanmatka; armeijan suihkukoneilla käydään katsomassa Pariisin katuelämää, tai pikavene voi käyttää joitakuita Tukholmassa, tai helikopteri Pietarissa katselemassa Eremitaasin juttuja tai Norjassa vuonoja ihmettelemässä tai kurkistamassa perunalastujen kasvattamista Ahvenanmaalla. Retkillä on aina myös lasten ja miesten ohjelma mietittynä, joten lapset ja miehen voi ottaa mukaan jos haluaapi.

Kaikki eivät joka päivä halua käydä ulkomailla, siksi kalusto riittää hyvin, ja Haukion matkalaukusta voi ottaa rahaa, jos haluaa olla Pariisissa yötä ja lentää muulla kyydillä takaisin joku toinen päivä.

Valtio antaa kaikille suomalaisille diplomaattipassin, niin ettei tartte seistä missään jonoissa ulkomailla eikä esitellä laukkuaan tullimiehille, eikä vastailla uteliaiden ulkomaalaispoliisien kysymyksiin, kerta suomalaisethan on muutenkin rehellisiä ja korkeintaan tuo maahan viinaa, ja siitähän ulkomaalaiset on vain iloisia kun niiden kalliita viinoja ostetaan.

Suomen tullin puolella ainoa mitä tullimies palaavalta suomalaiselta kysyy, on se, että ottaisitko kahvia vai teetä tai närästyslääkettä, ja saako olla suklaanami sen kahvin kanssa ja tuleeko taksi valtion laskuun vai menetkö omin konstein kotiin ja että oliko rälee reissu.

Illalla on sitten vapaampaa, ja voi lepäillä ja muuta. Naiset tulevat ulkomailta kun ehtivät.

Lapsilla on koko ajan kesäloma, koska valtion tutkijat ovat keksineet, miten tieto saadaan päähän neuvolassa, niin että koulu on vapaaehtoinen, eli jos jatkuva lomanpito tökkii, koulussa keksitään kaikkea ovelaa mitä voi puuhata, tehdä kemiallisia kokeita, tavata ulkomaalaisia nuoria, sählätä musiikkikamojen kanssa, järjestää näytelmiä ja tempauksia, esityksiä jne ja pelata ja kaikkea semmoista.

Jokainen saa valtiolta oman lemmikin; allergiset ensin siedätyshoitoa saatuaan, ja jos ei huvita huonolla säällä tai muulloin sitä elukkaa virtsettää, niin valtion virtsettäjät käyttävät lemmikkejä illalla ulkona, ja sitten illalla voi pelleillä sen elukan kanssa ja katsoa televisioa ja kyhätä mitä nyt sattuu.

Myöhemmällä kermatötterö- ja iltahömpsy- ja yöpala-autot lähtevät liikkeelle, ja jokainen voi noutaa iltakahville tai iltateelle baakelsin, kermatötterön, hodareita, tai etukäteen pyytämäänsä pizzaa, karjalanpaistia, tms, iltanapanterin ja muuta mitä nyt sattuu.

Jokainen saa myös pienen yllätyspussin ja illalla presidentti kertoo jonkin hauskan tarinan päivän päätteeksi ja Suomen intra-teevessä Haukio heijastaa seinälle lampulla ja sormilla varjokuvaeläimiä ja opettaa miten niitä voi tehdä itsekin.

Sitten sitä jo vääntäytyy porukat yöpuulle, ja miettii, että on meillä kyllä hyvä kuin ei olla EU:ssa vaan on meillä upeaa, kaiket päivät ja kaiket illat ja kaiket yöt.

Ja kaikki mielessään silleen, että ”jipii”.

Niin on se asia.

- - -

*Jenni Haukio on keksitty nimi; ko. pseudonyymin yhteys mahdollisiin osittais- tai täyskaimoihinsa on yksinomaan lukijan yli-innokkaan pään synnyttämä imaginaatiohöynähdys.