ajatusten miljoonalaatikko
Kävelykoppi
Kommentoi 5 Lue kommentitJoskus kun tulee loistavia ideoita, mutta joskus tulee ei niin loistavia ideoita, niin nyt taas tuli.
Kun oli oli kankku kipeä jäällä liukastelusta (http://www.freeimageslive.co.uk/files/images006/human_skeleton.jpg ) niin vasemmalla kyljelläni sohvalla juuri köllöttelin, kun keksin!
Tästä näemme, että köllöttyydestä on monta iloa, vaikka sitä voi esim. jonkun omaiset & sukulaiset väheksyä ja sanoa että siinä vaan taas makaat kuin mikäkin lahna ja haiset, vaikka ei oikeasti haisisi se yhtään.
Niin silloin siis keksin, miten hyvä olisikaan olemassa kävelykoppi!
Jalkakäytävillä kun saa ajaa polkupyörällä, ja vaikka ei saisikaan, niin ajavat silti. Miksipä siis ei saisi kulkea siellä yllään kävelykoppi! Ja voisi olla kopissa myös avunnais-pyörät, ja ehkä vielä niissä kopin pyörissä sähköavusteisuus kuten joissakin polkupyörissä on. (Esim. juurikin sähköavusteisissa polkupyörissä.)
Minä kun olen vähän erakko – enkä niin vähäänkään aina – niin viehättää ajatus että siellä kävelykopin sisässä voisi kulkea ihmistungoksessa ja samalla olla ihan omassa rauhassaan kuten kotilo-eläime.
Kävelykoppiin laittaisi ”tuulilasiksi” ”ikkunan” joka ulkoa päin katsottaessa olisi peili. (Siihen kyllä kannattaisi laittaa peilin viereen ritilä jonka takana olisi paineilma-hornantöräytin, niin että jos naiset alkaisivat pidempään peilata itseään siitä peilistä ja täten tukkisivat kävelykoppikulkijan tien ja maiseman, niin voisi töräyttää hornantöräyttimeä, että loikkaisivat sivuun kuin Macropus robustus - Räääk! - Loik.)
Ja voisihan sitä hyvää hyvyyttään laittaa vaikka sen kävelykopin kylkeen kolikkoaukon ja siihen tekstin ”Etkö saa kiitosta? – 1€ - Kiitos” ja siinä vieressä olisi myös ääniritilä ja sisäpuolella metallinen tuhkakuppi ja kun joku tipauttaisi kolikkokoloon euron, minkä kuulisi tuhkakupin kilahduksesta ja näkisi että euro tipahti, niin sanoisi siihen ritilään että ”Kiitos” – siten molemmille tulisi hyvä mieli - ja halvalla!
(Keskimäärin 0,5 eur /henkilö, kun itse ei maksaisi mitään vaan saisi rahaa, ja sen toinen kun maksaisi 1 € niin keskiarvoksi tulee 50 c per henki.)
Jos olisi sähköavusteis-pyöräinen se kävelykoppi, niin voisi olla ne pyörät ulkopuolella ja se koppi verhottu alas asti, jolloin voisi huristella kopin penkillä istuen, ja tekisi kopista sen verran isomman, että sinne mahtuu hyvä istuin, ja jonkinlainen hätävessa, pieni jääkaappi ja pikkuinen kirjahylly.
Ehkä voisi olla ulkopinta aurinkopaneelia, niin että saisi akkuvirralla pienen lämmityksen ja ilmastoinnin sinne myös; ja radion.
Ja sentään aika pienellä vaivalla voisi tehdä kopin toiselle seinälle sohvan, ja vivun, jolla kopin voi kaataa kyljelleen ja taas nostaa pystyyn, niin että voisi pysäköidä johonkin liikennettä tukkimattomaan paikkaan ja köllötellä kopin sohvalla, kuunnella radiota ja vaikka katsella pulujen touhua sen peililasi-ikkunan läpi.
Ilmastoinnin ansiosta kopissa varmaan uskaltaisi käyttää myös pientä grilleä, niin että voisi paistaa makkaraa ja folion päällä sipulia ja lämmittää mukana tuotuja ranskalaisia perunoita.
Ja voisi olla karjalanpiirakoita ja juustosiivuja, kerta se juusto sulaa mukavasti siihen päälle, kun antaa olla grillin päällä vähän aikaa.
Myös maapähkinät on hyviä jos paahtaa, ja kannussa jos on lettutaikinaa niin pikku pannussa voisi paistaa lettuja ja ottaa minijääkaapin sisältä kylmäpussista umpijäässä olevan purkin jäätelöä ja antaa sen sulaa röplytä vaniljakastikkeeksi lettujen päälle.
Ja termoksessa olisi kahvia, ja kaurakeksejä ja niitä karakeksejä joissa on suklaatia toinen puoli, tai molemmat! Niin ja kanelikorppuja pitää olla kahvin kanssa, tietenkin.
Ja jos olisi vastamelukuulokkeet, joihin MP3-soittimesta soittaisi kesäniitun ääntä, tai valtameren kohinaa, tai aarmiometsän kukurrusta, sirpitystä, kuikahteluja ja mörinöitä, niin voisi olla vaikka millaisen liikenneruuhkan keskellä liikenneympyrän ruohikolla ja siinä pitää leiriä ja kuvitella olevansa Amazonin metsäretkellä, tai purjehtimassa pikku lautalla maapallon ympäri.
Kaikki kävelykopin ansioa!
Ja voisi asentaa kävelykopin ulkoseinät lcd-näytöstä, jonka saumoissa olisi pikku kamerat, ja etupuolen kamerat näyttäisivät kuvansa kävelykopin takimmaisen seinän ulkopuoleen, ja vasemman puolen kamerat oikean ulkopuolen seinään ja päinvastoin, niin silloin kukaan ei edes näkisi kävelykoppia; vaan voisi viedä sen kävelykopin vaikka kioskin katolle tai torin reunan kukkapenkkiin ja asustella siinä kenenkään edes aavistamatta! (Silloin tietenkin ottaisi pois sen kolikkoaukon ja lapun, ja ”tuulilasi” peitettäisiin siltä päin läpinäkyvällä lcd-näytöllä.)
Voi harmi kun jos en olisi näin kömpelö kun olen, niin kuuluisi täältä jo kävelykopin sahuu-ääni, ja -nikkaroimis.
Niin hyvä ajatus on se kyllä ainakin minusta. Entäs teistä?
Kurkistus diplomaattikoulun päiväohjelmaan
Kommentoi 3 Lue kommentitDiplomatia on tärkeä ala, kun siinä ei saisi päästää suustaan mitä tahansa kuten taksijonon sanaharkissa, vaan pitäisi olla suorastaan diplomaattinen ja mielistellä niitä, jne, tai ainakin olla jotakuinkin ihmisiksi.
Ei ole helppoa se luonnostaan monelle!
Sanotaan että Britannian kuninkaallisista se vanhin prinssi aina diplomatiareissuilla saattaa sanoa melkein vain mitä niille, joita se on käynnillään ”kunnioittamassa”.
Ja ongelma on se, että prinssi ei ole mikä vain helppoheikki, joka tokaisee jotain, mikä saman tien unohtuu muilta, vaan kun se prinssi näet on Englannin kuningattaren puoliso, niin jollain lailla sen sanomiset valtiovierailuilla ja muilla, lehdistön mikrofonien ja kameroiden keskellä, eivät ihan luiskahda huomaamatta samalla lailla kuin menisi jonkin kylähullun möläytys silakkamarkkinoiden tungoksessa.
Niitä on sen prinssin töksäytyksiä ihan internettiinkin kirjattu, kun se esmes sanoi Skotlantilaiselle autokoulunopettajalle (1995) että ”Millä ilveellä te pidätte nämä paikalliset niin kauan viinasta irti että ne saavat inssiajon läpi?”
Ja kuulemma osoitti kiinnostustaan paikallisväestön alkuperää kohtaan lausumalla Cayman-saarilla että ”Eikös suurin osa teistä täällä polveudu merirosvoista?”
Edelleen, kansallispuvussa oleva Nigerian presidentti sai kuulla prinssiltä v. 2003 että ”Näytät (tuossa kansallispuvussa) siltä kuin olisit maate menossa”.
Tutustumiskäynnillä Salfordin yliopistossa avaruusnäyttelysä prinssi puolestaan tokaisi rakettilennosta innostuneelle 13-vuotiaalle koululaiselle että ”Sinä se et kyllä koskaan tuolla raketilla tule lentämään. Liian lihava olet astronautiksi.”
Eri vammaisjärjestöjä myös tiettävästi hieman hypähdytti, kun prinssi veisteli pyörätuolissa olevalle sokealle, opaskoiran saattamalle naiselle että ”Mitäs luulet, mahtaako anorektikoille olla opaskoiria jotka syö niiden puolesta, heheh.”
http://en.wikiquote.org/wiki/Prince_Philip,_Duke_of_Edinburgh
Niin semmoisissa sanomisissa on kyllä selittelemistä sitten lehdistösihteerillä helposti koko iltapäiväksi.
Ja vaikea on sen lehdistösihteerin selitellä, kun ei se voi niinkään sanoa että se prinssi on hullu, että se nyt puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo, eikä se lehdistösihteeri voi väittää kuulijoita valehtelijoiksikaan, että ”ei se prinssi niiin sanonut”.
Vaan se pr-sihteeri vaan joutuu vaan vääntelemään käsiään naama punaisena ja kravattiaan avarammaksi kiskoen siinä kärvistellä ja kuikistella ja keikistellä, että voi voi sentään, ottakaahan vieraat suolapähkinöitä ja Salme, kaadapa vieraille kahvia lissää ja hei katsokaakin lentääkös tuolla ylhäällä lokki eikun mehän ollaankin sisällä ja se on varmaan palovaroitin katossa tuo valkoinen, heheh, lokiksi luulin minä tyhmä tyhmä tyhmä! - Ja sitten lehdistösihteeri lätkii itseään kämmenellä otsaan sen tyhmän tahtiin ja laittaa silmiään kieroon ja yrittää näyttää seuranäyttämötyyliin liioitellun umpityhmältä pässinpäältä, että unohtuisi ne prinssin sanomiset.
Eli sen takia kun diplomatia ei monien päässä ole synnynnäinen armolahja, niin on olemassa diplomaattikouluja, joissa voisi oppia, että miten pitää, ja etenkin että miten ei.
Kurkistakaamme mielenkiinnon tähden millainen on yhden päivän ohjelma diplomaattikoulussa.
Maanantai - Maanandag
8.00 Aamuveisu.
Veisataan jonkin maan kansallislaulu. Tänään vuorossa Kanadan kansallislaulu, nimeltään ”O Canada.”
Korostetaan, että laulun alkua ei saa laulaa kysyvällä äänenpainolla: ”Oh.. ..Canada?” eikä missään tapauksessa kieltosanan kanssa ”Oh No! – Canada!”
Askarrellaan paperista Kanadan lippu ja sen alle kyltti Kanadan lippu / Ticket of Canada.
8.15 Tabuvartti.
Tänään käymme läpi puheenaiheita jotka eivät sovi diplomaattibrunssille ja toteamme että anekdotaalisenakin militaristis-strateginen etnomatematiikka on aihepiiri jota on syytä välttää dilpomaattisten ruokapöytien ääressä.
Emme siis arvuuttele yhteisellä atrialla, että montako ryssää yksi suomalainen vastaa tietyssä annetussa tilanteessa tai geneerisesti.
Toteamme myös, että niin kiehtovia kuin itse koetut lääketieteelliset operaatiot ovatkaan, ja niin huisin kiinnostavaa kuin olisikin tutkia hammasvälejään puisella tikulla löytäen ties mitä makupaloja, niin henkilökohtaisen hygienian ja terveyden toimet eivät diplomattipöytään välttämättä kuulu muunmaalaisilla kuin suoma- .
8.30 Välitunti
Juostaan pihan ympäri ja saadaan happea. (Ja typpeä, jalokaasuja jne.) Käydään tarpeen tullen virtsalla.
9.00 Diplomatian työkaluja.
Tutustumme samppanjavispilään ja maistamme erilaisia suolakeksejä, joiden päällä on tikkuun isketty juusto, lihapulli, chatka-rapu tms. Muistutetaan että hammastikuilla ei kaiveta hampaita, eikä lihapullista tehdä hauskoja, pitkäjalkaisia Tähtien Sota -eläimiä niiden avulla pöydän reunalle ja loungen flyygelin päälle.
10.00 Katastrofiharjoitus.
Opetellaan hissin hätänapin paino. (Pitää painaa piiiiitkään, kunnes alkaa ritilän takaa kuulua hissihuolotkeskuksen kälätystä.) Heimlichin ote. Kokeillaan, miten pitkälle oliivi lentää. Taksin soitto ja rahan sujauttamis hotellin portierille vaivihkaa ”palveluksista” tai että pitää suunsa kiinni. Tai molempia. (Silloin 2 eri rahaa.) Tutkitaan ja merkataan listasta hotellit, joissa on illalla tyynyllä nami odottamassa ja ne, joissa ei. Niitä varo!
11.00 Diplomaati vai dipsomaatti – raittiusoppea ulkoasiainhallintoon. Tutkitaan Turmiolan Tommi-kirjaa ja jatketaan askartelutehtävää siitä mihinkä viimeksi jäätiin. Opetellaan salaisten agenttien temppu miten voi juoda älyttömästi viinaa menemättä umpikänniin, ainakaan ihan heti. Kokeillaan.
12.00 Jörö-Jukka edustaa Suomea. Tutkitaan Jörö-Jukka kirjaa ja puhutaan henkilökohtaisesta hygieniasta. Katsotaan lehdistä miesten ja naisten kuvia ja asuja mietitään, että mitä nekin on oikein ajatelleet. Jos on huono olo edellisestä alkoholikokeesta, niin voi istua perällä; siellä Vissyä kori ja Tetris.
13.00 Syömä.
Käydään katsomassa työpaikkaruokalassa ja osa laitoksissa, miten kansa syö. Söpöä!!! Liikuttavaa!!!! Kamerat mukaan ehdottomasti!
Mennään valittuun lähetystöön itse syömälle. (Muistetaan että ei puhuta montako mitää yksi suomalainen vastaa, ei puhuta katetroinnista eikä kaivella hampaita tikulla kun pitää Isäntä sen esitelmänsä joka on pakko kuunnella tai ei saa tarraa.)
15.00 Luokkaan; tittelioppia.
Opetellaan eri titteleitä ja harjoitellaan niitä parin kanssa. Lopuksi heitetään tittelit pois. (Ja jotka ei tiedä mitä tarkoitta että heitetään tittelit pois, niin ette enää riisu vaatteita vaan tulette kysymään!!)
15.30 Ryhmä jakautuu kahtia – Kielipuoli menee opettelemaan kieleä, kaupallispuoli kokoontuu pihalle.
Kielipuoli: Sää on neutraali puheenaihe. Opetellaan sanomaan yhdeksällä kielellä luontevasti ”On ilimoja pitännä”. Kielistä ovat tänään vuorossa proto-Navajo, keskinen eteläslaavi ja Sibbosvenska. Opetellaan myös sanomaan, saunassa ähkimisen seassa, sopivan ympäripyöreänä kommenttina ”Ähmmhhyyymmm…” niin että sen voi myöhemmin selitellä joko neutraaliksi, myönteiseksi tai kielteiseksi vastaukseksi esitettyyn kysymykseen tai mielipiteeseen.
Kaupallispuoli: Mennään kirpputorille ja tingitään, yritetään ostaa halvalla ja sitten mennä toiselle kirpputorille ja sitten koetetaan myydä ne kalliilla. Erotuksella ostetaan Alkosta pieniä samppanjapulloja ja käydään puistossa juomassa kansan tapaan ”pussikalja”-samppanjat.
17.00 Siistiytymistauko; vaihdetaan ylle smokki tai vastaavat tiedot.
18.00 Kokoontuminen painikoululla ja sitten taksimatkan jälkeen, paininuket mukana, hotellin tanssisalongissa.
Harjoitellaan drinkkien tekoa ja paritansseja 80-kiloisten paininukkein kanssa. Opitaan pitämään hervoton partneri tanssin pyörteissä niin että muut eivät huomaa tanssipartnerin sammumista, niin että tämän voi kainalon alta ja housun/hameenkauluksesta/mekon laskoksesta tarraten tanssittaa nurkkaan ja asettaa sohvapöydän ääreen, esim naama luontevasti maapähkinäkulhoon, niin että tilanne vaikuttaa normaalilta diplomaatti-illallata.
20.00 Kotio saa lähteä, tai maan hotellihuoneeseen jos ei jaksa kotio mennä.
04.45 Kotio/hotellihuoneeseen pakko lähteä. Myöhäiset lähtijät muistakaa vilauttaa hotellin portierille pari seteliä ja silmänisku. ”Vaikeneminen on kultaa.” Huom. Tyynyllä on suklaanamin lisäksi Burana.
Sellainen on 1. mallipäivä diplomaattikoulussamme – myöhemmin lisää! Eläköön oppi & kaikki diplomaattis- !
Iloa gravitaatiosta niille
Kommentoi 6 Lue kommentitPäinvastoin kuin ei luulisi, gravitaatio ei tarkoita kreiviksi muuttumista eikä kreivinä olemisen tilaa, vaan painovoimaa.
(Grevitaatio, grafikaatio tai grevinnaatio tms. olisi varmaan nimeltään se ilmiö, jos muuttuisi joku kreiviksi t. kreivittäreksi, esim. kesken syönnin, tai saunassa ollessaan tahi istua kököttäessään tekstiviestiä näpytellen autossa sisällä auton pikapesun aikana, tai jos muuttuisikin muuten vain haahuillessaan, ilman erityisempiä ulkoisia olosuhteita, pelkästään kuin taika-iskusta, kun ensin olisi vaikka ihan tavallinen kevättalvinen kuutamo ja sitten nousisi tukka pystyyn sillä, ja alkaisi hetken ajan heikottaa polvista, ja sitten kuuluisi päässä että ”hou!” ja sitten sitä olisikin jo kreivi tai –tär; sukupuoliperusteisesti muodostuen se että kumpi vaiko se toinen.)
Jos teillä siis on kreivillisiä tai kreivittärellisiä pyrkimyksiä, niin ehkä tämä ei ole ensisijaisesti kaikkein parhain lähtöpiste sille hankkeelle.
Suosittelen sellaisia hankkeita ajatellen esim aateliskalenteria (http://www.riddarhuset.fi/fin/suomenaatelisto/aateliskalenteri/ ) tai vaikka suomen- ja englanninkielistä kreivitietosivua http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreivi ja: http://en.wikipedia.org/wiki/Count sekä olotilamuutosten suhteen tätä, http://de.wikipedia.org/wiki/Die_Verwandlung ja tätä: http://de.wikipedia.org/wiki/Metamorphose_%28Zoologie%29 (Viimeiset linkit ovat saksaksi siksi ettei juoni tahattomasti yhdellä vilkaisulla suomenkieliselle selailijalle paljastu!)
Mutta painovoimaan, jokapäiväiseen toveriimme! Ja jokaöiseen!
CERNissä (http://fi.wikipedia.org/wiki/CERN), sen isossa pääposauttimessa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Large_Hadron_Collider ) fysiikan ropelihatut ovat yrittäneet posauttamalla löytää semmoista mitälie Higgsin bosomea, joka vissiin on se hiukkanen jommoisista painovoima muodostuu. Ja on ne kait jo jotain löytäneetkin siellä. ( http://www.symmetrymagazine.org/article/february-2013/higgs-like-particle ) ja (http://cms.web.cern.ch/news/new-cms-results-moriond-electroweak-2013 ).
Ei siis ole pelkäksi tupakkiaskin kanteen piirtelyksi ja sen pohjalta epämääräiseksi atomien ja muiden neutriinojen sorhaamiseksi ja putkeen magneetilla usuttamiseksi jäänyt se.
Hienoa, sanon minä!
Kunhan Cernin posauttajat pääsevät paremmin perille siitä miten se gravitoiminen hiukkasilta oikein lutviutuu, niin ei aikaakaan kun joku keksii gravitaatiotaskulampun. Siunattu olkoon hän!
Gravitaatiotaskulamppu toimii niin, että se ei normaalin lampun tapaan lähetä fotoneja tai mitä ne valohiukkaset nimeltään nyt ovatkaan, vaan painovoimaa.
Niin että jos esim. joku makaisi sohvalla - jos vaikka olisi sellainen uskomaton yhteensattuma että makaisi täysin samallaisella sohvalla jolla minä toisinaan makaan joka päivä, ja aina kaukosäädin liian kaukana! - niin voisi gravitaatiotaskulampulla se joku sohvalta osoittaa sitä kaukana olevaa kaukosäädintä, ja veuhklak! - kaukosäädin vohahtaisi ilman halki ja napsahtaisi kiinni kumilla päällystettyyn gravitaatiotaskulampun linssiin.
Tietenkin voisi käydä niin, että gravitaatiotaskulamppu olisi kiusallisesti unohtunut kauemmas sohvalta, piirongin päälle, mutta ei hätää - kaulassa olisi narussa pienempi gravitaatiotaskulamppu, jolla voisi imaista piirongin päältä sen varsinaisen gravitaatiotaskulampun ja sitten sillä imaista sen kaukosäätimen.
Siinä olisi voimakkuussäädin siinä gravitaatiotaskulampussa, ja hyvästä syystä!
Suomalaiset, työmoraaliltaan esimerkilliset tiedemiehet, teknikot ja metallityöläiset kun jos tekisi sen gravitaatiotaskulampun niin siitä takuulla tulisi luja ja hyvä ja tosi vahva!
Niin että jos sillä sojottaisit seinää kohti, niin ei se seinää ihan irti repisi, mutta seinä kyllä vähän pullistuisi siäänpäin ja kuuluisi reeeeeh-shhupp, kun sohva äkkiä kiihtyen raahautuisi seinän viereen ja sitten kuuluisi pa-kläp! kun taskulamppu imaisi seinään kiinni ja siinähän sitä olisit, kyynärpää ilmassa, taskulamppu seinässä kiinni kuin Afrikansarvikuoman sarvi se otsaluussa; sojon-sojon.
Sen vuoksi pitäisi olla voimakkuussäädin siinä taskulampussa.
Ja myös vastakkaistoiminto, kuten joissakin pölynimureissa on puhallus.
(Mutta hiustenkuivareissa ei ole imutoimintoa, kuin muuten olisi naisen tukka hetkessä imahtaneena tulikuuman kuivarin hehkuvissa vastuksissa sisällä ja žžžtt, pähhh! tukka palaisi karrelle ja hirveä itku ja huuto että satans perkele minä teki, ja ihan syystä harmittaisi sitä, ja puisi nyrkkeä nais, ja itkisi huutoitkua kämmeniinsä ja haisisi tosi pahalle se karre jolle tukka olisi palanut, ja aviomies sanoisi että elä itke minä haastan ne oikeuteen niin tulee sulle parempi mieli ja haastaisi ja tulisi.)
Mutta gravitaatiotaskulampussa ”puhallustoiminto” olisi hyvä, kun esim. monesti jos syö vaikka sohvalla tonnikalapurkin tyhjäksi itse ja jatkaa sovalla-oloa niin ajan päästä alkaa itseä ärsyttää se kalan haju mutta ei huvita lähteä viemään purkkea, niin gravitaatiotaskulampulla voisi napata siitä purkista kiinni ja sitten ”ampua” sen ilman halki tiskipöydälle, tai ehkä nurkassa olisi sitä varten roskis kun huoneen seinän kulmat kivasti auttaisi osumaan siihen roskikseen kip, ka-plonk.
Ja jos hankkisi rullaluistimet, ja myös pyörätuolissa olijille olisi se kätevä, niin voisi gravitaatiotaskulampulla osoittaa vaikka seuraavaa tai sitäseuraavaa katulamppua ja vedättää itseään rullaluistimilla tai pyörätuolilla, ja jos meinaisi lentää turvalleen hän, niin äkkiä vain puhallukselle se lamppu.
Ja samalla lailla voisi laittaa itselleen vaneriaskarteluryhmässä vanerisen kuiva-ammeen, ja sen alakulmiin reiät ja niihin alaspäin sojottamaan neljä gravitaatiolamppua, joilla yhteinen kytkin ja voimansäätö, ”kaasu”, ja lamput puhallukselle, että nousisi se amme ilmaan, ja hän itse sen mukana, ja viides lamppu olisi perässä perämoottorina.
Ja sillä vaneriammeella ajelisi korkeuksissa ja voisi pysäköidä sinne ilmaan, ja ottaa aurinkoa ja pitää eväsretkeä, mutta karttakeppi kannattaisi olla mukana kerta lokit on aika röyhkeitä, tai sitten sillä kaulassa olevalla pikku gravilampulla suhauttelisi lokkeja kauemmas että hus siitä, opportunistisiivekkäät!
Paitsi että ehkä niitä gravitaatiolamppuja kannattaisi olla kaksi per vaneriammeen nurkka, eli kahdeksan, niin että voisi ihan rauhassa vaihtaa yhteen satsiin patterit, ennen kuin toisesta loppuu, niin ei retkahtaisi pahasti se vaneriamme kun patterit loppuukin jostain lampusta.
Siihen ”perämoottorilamppuun” voi patterin vaihtaa kesken ajamisenkin, kun se vain tekee sen, että vauhti vähän hidastuu patterinvaihdon aikaan. Paitsi ehkä tuulenpuuskien takia kannattaisi niitäkin olla kaksi, niin ei tule riskejä. Ja ladattavia pattereita mukana, ja aurinkokenno millä latailet.
Ja ehkä radio, ja tietenkin potta tms, koska alempiaan kohtaan on syytä olla huomaavainen eikä heitellä vettä miten sattuu ja tuulikin voi vaikuttaa, vaikka yrittäisi sihdata metsään tms, siksi potta.
Ja aurinkorasvaa, kun korkealla se uv-säteily on voimakasta kaiketi; voiteenkin kanssa olisi äkkiä ruskea kuin peruna hän. Jos yöllä ajelee niin ehkä kannattaisi varalta olla myös kuurasvaa, kun ei sitä koskaan tiedä miten sekin nahkaan porottaa, jos kuutamoöinä tulisi hyvinkin paljon ammeella ajeltua. Kuutamoöinä saattaisi nähdä esim. hyvin miten pomppivat jänes ja sen kaverit kevättalvisilla hangilla. Niille vilkuttaisi, että täällä taas; ja tekin, näemmä!
Niin että jos joku sanoo teille, että vähät minä mistään CERNin Higgsin bosoneista, niin ottakaa sitä olkavarsista ja katsokaa silmiin, ja sanokaa ystävällisesti, että kuule, hyväsydäminen toverini, jolla kuitenkin kapasiteetti kapea kuin ankan pää - sinä et ymmärrä mistä puhut! Higgsin bosonista tulee sinulle vielä ennalta-arvaamattomat määrät silkkaa iloa kauniina, aurinkoisina päivinä ja ihanina jäneisinä talven kuutamoöinä, ja kesän, kun sorsien ränkätys kuuluu alhaalta heinikosta, järvi tai meri liplattaa alla hopeana ja titaanina, vapaus suhisee hiuksissa jotka eivät ole kärähtäneet hiustenkuivaajassa kerta siinä ei ole imutoimintoa ja maailma se on kuin silkkiä vaan!
Ja sitten taputatte häntä kannustavasti päähän ja astelette reippaasti uusia seikkailuja kohti, mieli Higgsin bosomea ja gravitaatiotaskulamppua ja ties mitä muita mielenkiintoisia epeleitä ja elämyksiä maltillisesti mutta toiveikkaasti odottaen ja aprikoiden.
Elämme vasta ihmeiden alkuaikojen esiastetta - 3D ja 4G ei ole vielä mitään! Eikä edes.. ..edes Batman!
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat