ajatusten miljoonalaatikko

  • Jos olisi kukko - ja muita

     

    Jos olisi kukko, niin pitäisi huutaa heti aamusta.

    Mutta tietenkin se olisi hyvä silloin, milloin on pahalla päällä jo heti aamusta, kun saisi viran puolesta kovalla äänellä huutaa niin kuin kapiaiset ja poliisit, ja nosturinkuljettaja joka aikoo virtsata nosturikopin ovesta, kun ei ole pottaa eikä työn takia ehdi kavuta alas. (Kukko voi virtsata milloin haluaa, mutta pitää varoa jalkaa nostaessa ettei kaadu kyljelleen, kun kukko on aika yläpainotteinen ja tikkujalat vain, hänellä.)

     

    Jos pitäisi koko päivän keittämätöntä pussihernettä kielen ja kitalaen välissä, niin olisi vaikea puhua  - etenkään sanoja joissa on äl ja ii peräkkäin - ja joutuisi nielemään paljon sylkeä, ja voisi tulla useita röyhtäisyjä myöhemmin.

    Mutta oppisi mielenmalttia ja saisi todella hyvän käsityksen siitä, miltä keittämätön pussiherne päivän aikana maistuu hänestä itsestään.

     

    Jos ostaisi öljy-yhtiön ylijäämävarastosta peltitynnyreitä ja VR:n ylijäämävarastosta ratapölkkyjä, ratakiskoa ja sentin paksuista teräslevyä ja kirkon ylijäämävarastosta valtavia kirkonkelloja, ja Nokian rengastehtaan ylijäämä- ja kierrätysvarastosta vanhoja autonrenkaita ja isoja  laakereita, niin voisi rakentaa ratakiskosta rakenteet ja polttoleikata teräslevystä ”roottorisiivet” ja torvea soittavat enkelit valtavaan, kymmenen metriä korkeaan ”enkelihimmelitorniin”, jota hyvin laakeroidun roottorin avulla pyörittäisi kuumuus, kun polttaisi niissä tynnyreissä kuorma-autolastikaupalla autonrenkaita, ja aina enkelin osuessa kirkonkellon kohdalle enkelin pitelemä ratakisko kumauttaisi sitä kelloa, niin että kipinät lentäisivät ja kymmenen kilometrin päästä kuulisi jo sen enkelihimmelin.

    Mutta tietenkin ne enkelit olisi renkaidenpolttosavusta ihan pikimustia - vaan eipä se ole vitivalkoinen teidänkään sielunne - pitäkäähän mielessä että tontut ovat jo liikkeellä taas!

     

    Jos olisi syntynyt sellaisessa maassa missä guacamole on ihan tavallinen sana, ja missä on metsässä värikkäitä ja kuolettava-puruisia käärmeitä, niin varmaan sitä pelkäisi ihan tavallista perunaa.

    Mutta suomalaiset lohduttaisi että se on peruna vaan. Että parasta tottua niihin; täällä ei oikeastaan syödä paljon muuta. (Paitsi miehet makkaraa ja naiset parsakaalia ja muuta pahaa.)

     

    Jos meinaa kompastua kadulla, niin katsoo taakseen siihen kohtaan mihin meinasi kompastua, ikään kuin osoittaakseen muille ettei ole itsestä ja omasta kömpelyydestä kiinni se kompastuminen, vaan oli infrastruktuurissa selkeästi joku asiaankuulumaton kolo tai tappi.

    Mutta saattaa ne muut silti ajatella että oli kyllä siitä itsestä & sen kömpelyydestä kiinni se kompastuminen, että ei ollut niin iso se infrastruktuurin anomalia että se selittäisi sen kompastumisen täysin. Että seli seli seli.

     

    Jos väittäisi että on ulkomaalainen vaikka ei ole, niin saisi liiton miehet kimppuunsa kerta ei oikeasti olisi yhtään ulkomaalainen.

    Mutta naiset keikistelisivät ja hymyilisivät maireasti ja kuiskuttelisivat toisilleen että ”se on kuulemma ulkomaalainen” ja konsulentit tarjoaisivat enemmän maistiaisia kuin muille asiakkaille, vientikaupan toivossa; kyynärpäällä työntäisi konsulentti muiden asiakkaiden hamuavia käsiä sivummalle ja yrittäisi polkea korkokengällä niiden jalkaterille, mutta itseä se kehottaisi että ”se ottaa lisää vaan, syöpi vaikka kaksin käsin!”

     

    Jos alkaisi kokouksessa - aina kun joku yrittää sanoa vain sanankin -  soittaa huuliharppua ihan mielipuolisen kovaa, hengittäen sisään ja ulos täysillä niin että ihan olisi naama punaisena ja melkein kuumana huutaisi se huuliharppu, niin lentäisi aika äkkiä kokouksesta ulos.

    Mutta sitten voisi tehdä mitä haluaa; juoda automaatista litrakaupalla Coca-colaa, raapia itseä, kaivaa nenää, tehdä sanomalehdestä sellaisen hatun kuten ennen aikaan tai joissakin elokuvissa maalausremontin tekijät, tehdä kemiallisia kokeita lääkekaapin aineilla, tehdä paperiliimasta ja kivikovaksi kuivaneesta sitruunasta ja pumpulista lampaan jolle tulitikkujalat, ym ym.

     

    Jos olisi makkara, niin saisi pelätä henkensä puolesta missä vain miehiä on.

    Mutta jos olisi naisia niin saisikin pelätä parsakaali ja muu pahanmakuinen.

     

    Jos olisi huulirasvapatrulli, joka tarkastaisi, että pakkaskelillä ja ahavassa on mukana huulirasva, niin monen huuli ei rohtuisi ja halkeilisi vaikka mitkä kelit.

    Mutta jos tulisi yli-innokkaaksi se patrulli ja kumoaisi naisten käsilaukut jalkakäytävälle ja kengän kärjellä potkisi tavaroita sohjossa erilleen tarkastaaksen, onko huulirasvaa vai ei, niin se kääntyisi pian itseään vastaan ja kansa alkaisi nurista ja selän takana puidea nyrkkeä niille. Ja jotkut naiset jopa kiroilisivat, täysin avoimesti!

     

    Jos olisi käänteinen tryffelisika niin se tulisi itselle kalliiksi kun se nyysisi kaupasta tryffeleitä ja piilottelisi niitä hatelikkoon; ja se tekisi sitä, vaikka tietäisikin sydämessään että tämä on väärin.

    Mutta kun siihen kiintyisi niin ei sitä haluaisi kauheasti torua, ottaisi sille vain varkausvakuutuksen joka kattaa tryffelit. Että elä sure, Aimo, kyllä vakuutus korvaa niille. Ja pakahduttaisi omaa sydäntä miten kiitollisena se hymyilisi, silmät liikutuksesta kosteina.

    Toivoo:

     

    mk

    Kuuntelemalla koettuna sama

     

    Kommentoi 11 Lue kommentit


  • Dilemmiä (ja polylemmiä) arjen piirissä

     

    ”A C, B C, A B, joten C” kun (C = itseä ottaa päähän)

    Arjen kirousten kirjo manifestoituu edessämme monin mielenkiintoisin, mutta säkenöivän rasittavin ilmentymin, ollen eräs suosittu muoto heistä ns. di- tai polylemma.

    Vain mielikuvitus on rajana sille, millaisin perkelyyksin meitä toistuvasti koetellaan, ja millaiseen pukuun arjen -lemmat pukeutuvat.

     

    Lautasettoma

    Luulisi, että suoraan kattilasta syömä on yksiselitteisesti helpotus, vähenneen tiskimäärän kiistattomassa muodossa.  Kuin ei tarvitse lautasta.

    Mutta ei!

    Jos syö suoraan kattilasta, niin kylläkin säästyy lautanen likaantumasta - mutta kattilan reuna painaa tosi ikävästi otsaa ja leuanalusta,  viimeistään silloin, kun syöpi niitä ruoan loppuja sieltä kattilan aivan pohjalta, ja jos otsa- ja leuanaluskipua välttääkseen ei syö suoraan kattilasta niin likautuu lautanen ja ruokailuvälineet, eli heti tulee enemmän tiskeä. Aina riesana joko jompi tai kumpi!

     

    ”Heisenbergin” kyntämis-ongelma, jos ei ole itse(llä) neurokirurgi(a käytettävissä)

    Kun haluaa terve ihminen, että on vastaleikatut, yhtä pitkät kynnet, niin on täysin mahdotonta ei-neurokirurgeille ja neurokirurgien ei-tuttaville se!

    Sormien kynnet eivät kasva keskenään samaa vauhtia ihmisellä, vaan pidempien sormien kynnet kasvavat nopeammin kuin eivät kasva lyhempien.

    Lisäksi, jos ihminen ei ole neurokirurgi (ja monet eivät ole), niin ei mitenkään osaa kynsileikkurilla leikata toista kynteä millin kymmenesosaa pidemmäksi tai lyhemmäksi kuin viereisen sormen kynteä, ja seuraavaa taas vielä lyhemmäksi (tai pidemmäksi) aina sormen pituuden, ts. kyntten kasvuvauhdin mukaan.

    Siksi, jos haluaa että kummassakin kädessä on viisi yhtä pitkää kynteä, ja arkitumpelon maallikkotaidoilla käytettynä leikkuri leikkaa joka kynnestä aina kutakuinkin samankokoisen palan, pitäisi eri sormien kynsiä leikata eri päivinä, jotta kynsistä tulisi yhtä pitkät.

    Mutta kun terve ihminen tietenkin haluaa, että kaikki kynnet tuntuvat yhtä tuoreesti tai yhtä ei-tuoreesti leikatuilta, niin sitä ajatellen kaikki kynnet pitäisikin leikata samana päivänä.

    Jos siis ei ole neurokirurgi tai sellaisen tuttu tai asiakas, niin ei koskaan saa joko yhtä pitkiä kynsiä, tai yhtä tuoretta leikkaustunnetta kaikkiin kynsiin. Vaan koko ajan kiusaa mieleä että väistämättömästi on kynsissä eripituis- tai leikkauksen eriaikaistunne! 24/7 !!

     

    Toisem puuro

    Jos on jollain ruokaa suupielessä, niin se on kyllä paha.

    Ajatellaan että se joku on vaikka teidän pomonne.

    Tai Englannin kuningatar (Elizabeth II, o.s. nykyään kait Windsor (suvun alkup. saksankielinen nimi ennen v. 1917 tiettävästi Saxe-Coburg-Gotha), joka on naimisissa Philip Mountbattenin kanssa (Mountbatten on muistaakseni vapaahko käännös alkuperäisestä saksankielinen nimestä Battenberg, aivan kuten tampio on vapaahko käännös sanasta dork tai meathead).

    Kuitenkin, ajatellaan että pomo tai Englannin kuningatar on sanomaisillaan teille jotain.

    Ja samassa huomaatte, että sillä on puuroa suupielessä. Ja heti se alkaa rassata mieltä - ei voi keskittyä mihinkään, kun vain miettii sitä puuroa sen suupielessä.

    Niin jos odottaa, että se sanoo asiansa, ja sitten sanoo sille että ”Sulla on suupielessä puuroa.” niin se ajattelee, ettet ole kuunnellut ja keskittynyt yhtään ja se miettii vihaisena, että miksi se ei heti sanonut siitä, vaan antoi puhua tässä puurot naamassa iät ja ajat!

    Ja tottahan se onkin, kun on vain miettinyt sitä puuroa ja siitä sanomista että kohta sanon. Ja ottaa päähän, kun saa syyt niskoilleen ei-kuuntelusta, vaikka sen suupielessähän se puuro oli!

    Mutta jos tekeekin niin, että kun pomo tai Englannin kuningatar aikoo sanoa jotain, niin ennen kuin se edes saa suunsa auki, nostaa kämmenen pystyyn ja sanoo sille ”Toijala! Hold your horses, woman! - ennen kuin jatkat niin haluan sanoa tärkeän asian. Sulla on suupielessä puuroa, tuossa noin!” - niin se pitää itseä, että epäkohtelias, kun keskeyttää jo ennen kuin toinen on edes aloittanut. Ja itseä ottaa päähän kun saa syyt niskoilleen, vaikka edelleen se puuro ei ole itsen suupielessä, vaan toisen, eli kaikki on sen itsen syy.

    Ja jos pomo tai Englannin kuningatar aikoo sanoa jotain puuro suupielessä, etkä kommentoi sitä mitenkään, niin koko ajan sen puhuessa itseä harmittaa ja mietityttää se puuro ja näkee se puhujakin kyllä että tuo miettii muuta, ja jos se kysyy sitten että mitä mietit ja sanoo että ”sitä kun sulla on puuroa naamassa”, niin se ajattelee että hullu, eikö se  yhtään mieti sitä mitä selitän! Jostain puuroista tilittää vaan.

    Ja jos taas sanoo sen kysyessä miettimisistä, että ”enpä mitään” niin se ajattelee ettei tuo viitsi edes kuunnella kun selvästi tuo on ihan muissa maailmoissa mutta salailee sitä mitä miettii - varmaan jotain juonia tai rivouksia! Ja itse alkaa murehtia sitä, että kunhan se näkee itsensä peilistä, se näkee puuron ja tajuaa että minäkin olen nähnyt sen, enkä sanonut siitä mitään ja se vihastuu.

    Ja jos sen kysyessä sanookin että ”mietin yksinomaan vaan pelkästään sitä mitä just nyt selität” niin se näkee heti että tuo valehtelee, kerta sitähän punastuu kun on vain miettinyt puuroa eikä sitä asiaa, ja valhettelu punastutti kun väitti sille muuta päin puuroista naamaa ja tietenkin se huomaa sen ja haistaa palaneen käryä.

    Ja itse tietää, että kun se pomo tai Englannin kuningatar sitten vessan peilistä aikanaan näkee että oli puuroa suupielessä, ja itse on visusti pitänyt turpansa kiinni siitä puuro-asiasta, niin tietää että peiliin katsoessaan se pomo tai Englannin kuningatar ”riemastuu” ja miettii vihassa että miksi se tyyppi ei sanonut mitään vaikka selvästi näki että mulla on puuroa suupielessä - ja itseä harmittaa kun tietää että itse on sen mielestä sanomaton paskiainen ja että se painaa mieleen että ”tämä kyllä kostetaan, hyisesti!”

    Niin vaikka miten päin tekisit tai et tekisi niin päätyy omille niskille se harmi. Polylemma on se!

    Kannattaisikin aina pitää mukana peiliä johon on tekstattu ”illistä peilille ja tarkista onko suupielessä ruokaa, hammasvälissä persiljia, nenäkarvoissa räkää tms ennen kuin puhut mulle,  - kiitos!” ja sitten pitää aivan ensimmäiseksi näyttää peiliä potentiaalisilla puhujille ennen keskustelun aloittamista ja kehottaa vielä ”tottele peilin ohjetta 3, 2, 1 - nyt!” että se ymmärtää ettet ole esittelemässä peiliä yleisesti, vaan että viesti on tarkoitettu hänelle(kin) välittömästi noudatettavaksi.

    Mutta vaikka olisikin se peili aina muassaan, niin poly- ja dilemmiä on arkemme kätköissä vaanimassa tosi paljon muitakin.

    Ikinä ei saa rauhaa niiltä kokonansa hän!

    Ei edes nukkuessa!

    Joskus viikonloppuaamuna haluaisi nukkua ja torkkua, mutta tulee keskisuuri virtsapakko hänelle. Ja ajattelee, että jos nousen ja käyn vessassa, niin herään ja virkistyn liikaa, eikä se autuas torkkuma enää jatku. Ja miettii, että jos ei käy vessassa, niin saattaa silti hyvinkin vielä vaipua syvempään horrokseen ja voikin torkkua.

    Mutta sitten sitä jää ”kuuntelemaan” että tuleeko se horroksen syvenemä, vai tuleeko päinvastoin se lisääntyvä virtsapakko - ja sitten en voikaan rentoutua kuin kyttää ja miettii sitä, ja kun tahattomasti keskittyy siihen, niin tietenkin tuntuu se virtsahätä koko ajan kovemmalta, ja on pakko mennä vessaan - mutta kun menee, niin huomaa että ei se oikeasti kova hätä ollutkaan - mutta sen huomaaminen suututtaa niin paljon että vaikka menisi kipikapi takaisin sänkyyn (joka on sillä välin viilennyt ihanasta hautoma-pesästä muuksi) niin ei enää saa torkusta kiinni ja viikonlopun alun alku alkaa kiromielellä jo heti!

    Sellainen on ihmisen osa.

    (ja tekeekö valtio mitään? Ei tee!! Samppanja kyllä maistuu, mutta toisten vaivalle vain nauravat ne. Että Rähhäh! Hä-häääähä! (Snort!, Pier.)

     

    Kommentoi 8 Lue kommentit


  • Jälleen kysymyksiä lääkärille (OSA III)

     

    Ujous ollen kirous monen taholla, on hyvä että joku toinen kysyy kysymyksiä niiden puolesta jotka eivät ilkeä, osaa tai muista.

    Tässäpä siis, aiemman asiakastyytyväisyyden kirvoittamana joitakin uusia kysymyksiä lääkärille, ettei teidän tarvitse vaeltaa pimeydessä, päin vastoin kuin se vanharouva joka katselee vastapäisestä talosta teitä, synkän, valottoman asuntonsa ironisesti nimettyjen valoverhojen raosta.

    Mitähän senkin mielessä liikkuu! Sitä ei voi tietää terve, tasapainoinen ihminen.  Voi vain kallistella päätään ja tehdä kielen kärjellä ylähampaiden sisäpintaan ”imaisemalla” sellaista päivittelevää tai paheksumista ilmaisevaa ääntä, nt nt nt!

    Mutta nyt siis kysymyksiä lääkärille, osa III.

    Tarkkana nyt, alkaa!

     

    1) Mikä se sellainen diabeteskin on? Ennen ei ollut mitään diabeteksiä, tavallisella sokeritaudilla pärjättiin ihan hyvin! Ja sama sokeritauti kelpasi kaikille. Nyt pitää olla eri diabetekset lapsille ja aikuisille, kohta varmaan on erikseen aamupäivädiabetes ja iltapäivädiabetes ja karkauspäivädiabetes ja ties mikä perhana!

    Ja eikun vain paranee - nykyään kun tiettävästi on ihan semmoinen diabetesliittokin. Luoja tietää mitä ahasveriaalisia  eikosapentaeenihappokotkotuksia siellä oikein juonittelevat! Kyllä kätensä ristiä saa että on älynnyt pysyä niiden houkutuksista erossa.

     

    2) Sitä paitsi ennen ei ollut mitään depressioitakaan. Ihminen oli joko normaali tai hullu. Ja yleensä ei tarvittu lääkäriä sanomaan, kumpi oli kyseessä: jos veti silliä narussa kadulla perässään, niin asia oli kaikille selvä. Ei tarvittu mitään depressioita ja muita puoli- tai apuhulluuksia.

    Nykyisin varmaan on depressioliittokin, missä deprentävät kansaa joukkokokouksissa, että saisivat lisää jäseniä ja jäsenmaksuja! (Nt nt nt!) Ei ole eräiden ahneudella mitään rajoja: varmaan ne kettävät kovat maksut siitä deprentämisestä, ja jos ei ole millä maksaa niin vievät polkupyörän, tai tulevat ja syövät pakastimen tyhjäksi tms. Ja jos on pakastimessa paljon marjoja ja mehuja mitä eivät jaksa syödä ja juoda, niin kaatavat vessanpönttöön ja nauravat, ja retkuttavat saranat rikki siitä pakastimen ovesta, niin että loputkin pilaantuu. Miten voi olla joku niin sika! Sitä ihmettelee, moni.

     

    Mutta seuraava kysymys.

    3) Miksi kaupungissa ei näe sammakkoja? Luulisi että näkisi. Miten voi olla tilastollisesti mahdollista, että joka kaupunkiin osuu sammakkovihamielinen kaupunginjohtaja ja salassa kuljetutetaan loikkivat pikku ystävämme muuanne, maksoi mitä maksoi!

    Siihen nähtävästi riittää paremmin rahaa kuin kouluruokaan tai vaikka sähkökeppeihin koiransontapartioille. Milloin olette viimeksi nähnyt sammakon kaupungissa? Ette juuri milloinkaan! Mutta koiransontiin törmää ruohikoilla, kävelyteillä ja pihoissa jatkuvasti joka iikka, halusi tai ei. Mutta onko koirasnsonnatuspartiot, joilla olisi sähkökepit kurinpitoon. Ei ole, kun ei muka ole varaa! (Nt nt nt nt nt nt!!!)


    Sitten lääkärille pari anatomiakysymystä.

    1) Missä sijaitsee lateraalinen ja tulehtuuko se helposti?

    2) Miksi meinaa lähteä taju ja tuntuu että joku iskee turpaan, kun haistelee vähänkin pullosta ammoniakkia. Miksi h:tissä siitä on tehty niin pahanhajuista? Eikö teitä yhtään hävetä!?

    Eikö käynyt mielessä että joku löytää mummolan vintiltä pullon ja haistelee sitä ja ei tiedä että siinä on ammoniakkia ja tuntuu että joku täräytti sähköistetyllä pesäpallomailalla kärsään, ja lentää persiilleen ja tuntuu hänestä että on lyöty turpaan rautatievaunulla!

    Luulisi että Hipparkhoksen vala edellyttää että ei tehdä vahinkoa hänelle. Niin p****n marjat. Vieläkin punainen jopa nenän-alus. Arvatkaa kaadanko sen litkun parfyymipulloon ja lähetän sinne lääkäri-kouluun. Saattepa kerrankin maistaa omaa lääkettänne, ruojat! Ja ruojattaret!

    Kirjoitan vielä lääkärikäsialalla lapun että ”Ad us. propr.” ja ”D. in scat orig.” - Häh hää! Katsotaan kenen nenä sitten on ”parfyymista” tulessa ja pippurissa kuin kiiras-tuli!

     

    Ja vielä muutama kysymys.

    1) Toimiiko kommunismi käytännössä? Siis jos oikein huolellisesti yrittäisi. Meinaan kun kapitalismin kanssa näyttää olevan siinä-ja-siinä.

    Voisiko sitä esim. ensin kokeilla vaikka hiirillä?

    Vai olisiko se eetitöntä Teistä?

     

    2) Miten semmoinen virtsanäyte-tikku voi tietää, onko joku sairas vai terve?

    Kumminkin, se tietää. Ja sen takia niitä ei varmaan  myydä R-kioskissa, että sittenhän kukaan ei kävisi lääkärissä. Siellä vaan kävelisitte rinkiä ja heiluttelisitte käsiä tyhjässä vastaanottohuoneessa,  tai istuisitte sen tutkima-sängyn (joka on kova kuin perheraamattu) reunalla ja leikkisitte sillä kumivasaralla, jolla kun iskee polvilumpion alapuolelle, niin koipi heilahtaa. Se on kyllä hieno! Ja kivasti vipsahtaisi jalkanne, aina kun iskee. (Mutta tietenkin siihenkin aikanaan kyllästyisi, ja siksi niitä tikkuja ei saa R-kiskalta.)

     

    3) Jos ölisee putkeen koko ajan, pitämättä taukoa, niin miten voi tietää, kaikuuko se? Kun kaiun kuulee vasta kun lopettaa.

    Niin onko konstia että kuulee jo tauottoman ölinän aikana.

     

    4) Pesukoneen päällä kun oli vahingossa astia jossa oli vettä, niin linkouksen aikana tuli outoja kuvioita siihen veden pintaan. Sitten pyykkikone hajosi. Onko se joku kirous?

    Jos se on joku kirous, niin pystyykö modernin teknologian avulla esim. lähettämään kirouksen tietylle henkilölle, kuin voodoot?

    (Voiko laittaa 6 eri henkilölle? En pistä nimiä tähän, kun saattavat lukea ja tulee tupenrapinaa. Enkä sano onko osa heistä samalla työpaikalla vai erillä. Mitä ne Yleisradion asiat kenellekään kuuluu! Ei kuulu!)

     

    toivoo

    mk

    Kuuntele tästä!

     

    Kommentoi 16 Lue kommentit


kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä