ajatusten miljoonalaatikko
Realidyn uutuuksia televisioon
Kommentoi 3 Lue kommentitKummallista miten voi joillekin tulla hyvä mieli siitä että joillekin tulee paha mieli.
Tai siltä se ainakin tuntuu, että jokatoinen ohjelma on joku niin sanottu reality, missä vähän väliä karsitaan niitä kilpailijoita pois, ja oikein herkutellaan sillä miten ne pettyy ja punastuu ja itkee, kun ei pääsekään jatkoon.
Saa nähdä, koska sitä samaa kaavaa ryhdytään käyttämään uutisissa ja muissa sellaisissa asiaohjelmissa.
Siihen tapaan, että otetaan joku tuore uutinen, vaikka sellainen että Iranilaiset ovat onnistuneet lähettämään raketissa apinan avaruuteen.
Niin uutisissa ei kerrottaisikaan, että iranilaiset on onnistuneet lähettämään raketissa apinan avaruuteen.
Vaan kerrottaisiin, että suomalaiset ei ole onnistuneet lähettämään apinaa raketissa avaruuteen.
Ja sitten haastateltaisiin Korkeasaaren johtajaa, että onko teillä paljon apinoita? Ja kun se sanoo että ei ole, niin kysytään että miksi ei ole enemmän apinoita. Ja se sanoisi että no kun ei ole rahhaa.
Niin sitten toimittaja vain sanoisi että minnekäs nekin rahat meni, että täällä on kaiketi kekkereitä pidetty ja huonoa elämää vietetty ja ties mihin syntiin ja väkijuomien kanssa rälläämiseen tuhlattu kärsineen kansamme apinarahat.
Ja ennen kuin ehtisi vastata se Korkeasaaren johtaja siihen syytökseen niin saman tien jo haastateltaisiin suomalaisia avaruustutkijoita, että oletteko tehnyt apinarakettia.
Ja avaruustutkijat valkoisissa takeissaan hypistelisivät silmälasejaan kiusaantuneina, ja tuijottaisivat noloina kengänkärkiään naama punaisina ja tökkisivät toisiaan kyynärpäällä kylkeen, että ”sano sinä – eikun sinä!” –ja lopulta joku niistä joutuisi tunnustamaan, että ”ei olla me tehty apinarakettia. Että ei olla edes yritetty”.
Ja sitten uutistenlukija sanoisi, että iranilaisillapa on apinoita ja raketteja ja tälläkin hetkellä lentää avaruudessa niiden apina, mutta täällä meillä vain pyöritellään peukaloitaan kuin mitkäkin paskahousut.
Ja siihen loppuisi se uutinen, että uutistenlukija sanoisi sille Korkeasaaren johtajalle ja niille avaruustutkijoille, että ”hävetkää!” Ja katsojille sanoisi se että, Facebookissa voitte sitten dissata ja moittia näitä peukalonpyörittäjiä ja apinarahan juojia lisää, että hauskaa iltaa kaikille mutta tutkijoille se sanoisi vielä että teistä on vähemmän iloa kuin jääkaappimagneetista josta on mennyt yty. Että niin ootte koko sakki, kuin lehmä vetteen paskantaisi!
Ja perään tulisi säätiedotus.
Mutta siinä haastateltaisiin niitä, joiden paikkakunnille tulee kylmä ja sateinen keli.
Että vaikka jos Raumalle olisi luvattu sadetta ja kylmää, mutta Poriin hellettä, niin haastateltaisiin raumalaisia joille samalla näytettäisiin kuvia auringossa Yyterin hiekkarannoilla loikoilevista porilaisista jotka aurinkorasvailevat toisiaan, ja kysyttäisiin että ottaako päähän kun Raumalla sataa heinäkuun seuraavat kaksi viikkoa, ja lämpötila on päivällä kaksitoista astetta. Mutta Porissa kaikkien aikojen hellekesä ja vielä jäätelömessut!
Ja haastattelussa raumalaiset ärisisivät vihasta ja pettymyksestä ja puristelisivat nyrkkejään, ja jollakin olisi ihan kyyneleet silmissä kun niin ottaisi päähän.
Ja Ilmatieteen laitoksen nettisivulle voisi porilaiset keksiä pilkkarunoja raumalaisten hyisestä kesälomanvietosta ja siitä, miten heillä itsellään on ihanat hellekelit.
Ja kun joissakin uutisissa on joku loppukevennys, niin reality-uutisissa oliskin aina joku sellainen, että joku oli saanut lotossa seitsemän oikein, mutta ei ollutkaan Kioskin täti osannut sitä kuponkia leimata oikein, että meni voitto sivu suun.
Ja sitä lottovoittamatonta ja sitä kioskilaista haastateltaisiin ja hirmu ronski järjestysmies pitäisi olla niiden välissä, kun yrittäisi se lottovoittamaton saada sen kioskitädin nenää otteeseen koukisterttujen etu- ja keskisormensa väliin, että ottaa siltä senkan nenästä ja myös yrittäisi se voittamaton kaksin käsin kuristaa sitä täteä.
Että semmoinen reality meiltä vielä puuttuu.
Juuri ja juuri.
Kuunteletko mielelläsi? Ole hyvä:
Mitkä hilventää ja mitkä tökkii
Kommentoi 8 Lue kommentitHilpeyttä lisääviä:
Hilventää se, kun tulee iltakävelyllä vastaan kilpailevan kerrostalon asukas niiden koiriensa kanssa ja luulee että ne alkavat räkyttää ja jäkyttää, mutta eivät alakaan räkyttää ja jäkyttää ne, ja pelastuu siltä tämän kerran.
Hilventää se, kun oman moraalisen hyvyytensä kirvoittamana ajattelee viedä roskapussin eikä olekaan roskapussia joka pitäisi viedä, vaan saa rientää vapaaherrana ja silti on täysin sankarillinen olo, kerta aikoi viedä roskapussin, pyyteettömyyksissään.
Hilventää se, kun illalla työpaikan käytävällä ottaa vauhtia ja potkaisee tyhjää pahvilaatikkoa ja se loota pämähtää kovalla äänellä ja lennähtää 3m 11 cm. Silloin, että ”Tämä se on elämää!”, itsekseen.
Hilventää kun on McDonaldsilla ja katselee siellä jotain ruokailevaa perhettä ja ajattelee, että vanhempien huomaamatta näyttäisi niille perheen lapsille alahampaitaan ja venyttäisi suupieliään sormilla ja yrittäisi samalla koskettaa leuankärkeään kielellä ja laittaisi silmiään kieroon ja nostaisi peukalolla nenäänsä niin että se näyttää sian kärsältä (lat. grunium suis ? vai g. suī ?? ), mutta kun vanhemmat kääntyvät katsomaan että mitä se on mitä lapset suu auki tuijottavat, niin olisikin ihan tavallisin ilmein, ja tulee hilpeä olo kun miettii sitä.
Hilventää kun ensin harmitti auton lämmityslaitteen rohina, mutta kun laittaa sen kovemmalle niin rohina lakkaa ja tajuaa että se oli vain joku kuivanut lehti joka siellä rohisi, eikä taas joku kallis vika.
Hilventää kun menee työpaikalla eri osastolle kahviaikaan ja siellä on kierrätysmukeja joita on tuoneet eri paikoista ja maailmalta ja ensin luulee että saa jonkun tylsän muin mutta saakin tosi mielenkiintoisen.
Hilventää kun rapakon jään alla onkin sulaa ja rouskahtaa kivasti jalan alla, mutta on tietenkin ennätettävä rouskutella ennen kuin pihan lapset ehtivät nähdä ne. Niin ahneita rouskuttamiselle lapset että muille ei jäisi mitään! Ne vain että ”Nyt minä! Joko minä! Minun vuoro!” Sama laulu heillä aina! Jopa kilpailevan kerrostalon lapset rouskuttaisivat meiltä!!
Tökkeyttä lisääviä:
Tökkii kun käsketään viedä koko roskapussi, vaikka omia roskia on vain osa; omia joku naurettavat 22% koko roskapussin painosta. Suurin osa muiden, ei itsen! Ja kun mainitsee, niin ivataan että ”hius-halkoja!” Mutta ”hius-halkojan” roskapussin kanto kyllä kelpaa! Raataa kyllä saa vaikka taakan alle kuolisi, mutta ei saisi mainita tavullakaan prosenteista eikä näyttää mitkä on muiden saman asunnon asunnokkien roskia, mitkä itsen omia.
Tökkii kun ei ole prismalaseja että voisi lukea kirjaa rennosti selällään maaten, niin että kirja mahan päällä pystyssä.
Tökkii kun ei ole vielä kesä.
Tökkii, kun jos kokeilee mitään vähänkin tavanomaisuudesta poikkeavaa (kuten että kävelee niin, että kun oikea jalka menee eteen niin samalla oikea käsi heilahtaa eteen, ja vasen käsi vasemman jalan kanssa, ”päinvastoin” kuin tavallisessa kävelyssä) niin heti tuijotetaan ja mumistaan ja kierretään kaukaa. Misoneistisiä valtavirran hännystelijöitä ja mielipidesopuleita semmoiset tuijottaja-kiertäjät, sanon minä!
Tökkii kun meinaa liukastua ja retkahtaa jäisellään pihalla ja ristiselässä nykäisee ilkeästi. Ties vaikka elin-ikäisen vian saisi ja voi sattua se liukastus esim. juuri kun on viemässä roskapussia, jonka sisällöstä suurin osa aivan muiden kuin itsen aiheuttamia! Jos liukastuu ja lyö pään jäähän ja pää katkeaa niin siinäpä viaton veri juosta rallattaa maahan, kun vain 22% oli omia roskia mutta koko pussi piti viedä, henki-uhalla. Sittenkö on hyvä!
Tökkii kun täällä on niin kylmä että melkein on ikenet sinisenä, mutta amerikkalaiset saavat haahuilla teepaidassa ja sortseissa vaikka monet niistä on emä-roistoja, kuten televisiosta näkee, omin silmin!
Tökkii kun ei ymmärrä miten latinankielen perifrastinen konjugaatio on vaikuttanut vanhan kirjasuomen tempusmalleihin. Miksi ei sanota selvästi asiaa, vaan keljuillaan kansalle! Ette keljuilisi! (Mikä se sellainen perifrastinenkin on? Esim. jos netissä olisi myynnissä perifrastinen saunajakkara niin miten se poikkeaisi tavallisesta saunajakkarasta? Kyllä kansan kuuluu saada tietää kohtalostaan ettei vain keljuilla ja hämätä näin.)
Ja ajelevat varastetulla autolla ne amerikkalaiset niin kovaa että vinkuu renkaat mutkassa soratielläkin ja ammuskelevat humalassa sen auton ikkunasta haulikolla ja pitävät aurinkolaseja ja kaulassa paksuja kultaketjuja ja maleksivat ja puristavat naisia takapuolesta että Goddamit bitch. Ei ole sellainen kansa ansainnut sortsi-kelejä paremmin kuin kärsinyt Suomen kansa! Vaan huonommin!
Silti heillä Floridat ja appelsiinit ja ties mitkä Hollywoodit ja ulkoilmaelokuvat. Meillä happamat puolukat ja paska-keli ja Yle. Ja New Yorkin ja Los Angelesin ja muiden hienojen nimien tilalla joku Mellunmäki ja Korso ja Naarajärvi. Eipä tarvii ihmetellä että miksi ei ole maailman lentokentät väärällään kuhisevia turistijonoja tänne! Jättävät turistit Suomeen tulematta, mielenterveydellisistä syistä. (Kun on mielenterveyttä siis riittävästi heillä.)
Sama äänellä:
Hyviä niksejä muille
Kommentoi 8 Lue kommentitNiksejä tarvitsee semmoinen, joka ei itse niitä keksi.
Ja toisaalta, joku voi keksiä niksin josta hyötyisi esim. Parturin & aivo- ja kauneuskirurgipalvelun perustamista suunnitteleva, mutta koska ei ole sillä niksin keksijällä itsellä Parturi ja aivo- ja kauneuskirurgipalvelua suunnitelmissa, niin se voi antaa sen niksin käyttöön toiselle, hyvää hyvyyttään, kuten minä, jos on yhtä hyvä luonne sillä. (Monilla ei ole.)
Yhtenä päivänä kun odotin bussia että tulee, mutta ei tullutkaan, kerta olin väärällä pysäkillä, niin päätin käyttää ajan miettimällä pari kolme niksiä.
Ensimmäiseksi tuli pulma, jota olen miettinyt itse asiassa aika kauan. Eli, jos aikoisi perustaa Parturi & aivo- ja kauneuskirurgipalvelun (en aio, kun ei taitoa parturoin- eikä kirurgointiin juuri minkään laista), niin mikäpä sille nimeksi, että olisi houkutteleva ja myyvä se nimi. Mikä mikä!
Kun mietin, niin älysin että rimmaava nimi olisi hyvä, ja olisi eduksi jos nimessä olisi tiettyä vauhtia, dynaamisuutta.
Siten syntyikin loisto-idea. Jos olette joskus heittänyt ”leipiä” järven rannalla litteällä kivellä, niin tiedätte miten kivasti ja vauhdikkaasti pomppii se kivi kun sen lentää vohauttaa matkaan.
Siitä kiven vedenpäällis-pomppiman mielikuvasta syntyi se nimi: Parturi ja aivo- ja kauneuskirurgipalvelu Rimpi-dimpi-dimpi-dimpi!
Voiko olla Parturi ja aivo- ja kauneuskirurgipalveluilla parempia nimiä? Ei voi!
Monet ihmiset pelkäävät sairaalaa lähes yhtä paljon kuin julkista puhumista. Siksi hauska nimi auttaa kirurgipalveluita. Ja menevä nimi tuo myös eteenpäinmenon ja liikkeen tunnetta.
Mutta pelkkä nimi on vain puolet siitä mikä tekee hyvän Parturi ja aivo- & kauneuskirurgipalvelun!
Toinen puoli on etevä mainoslause. Olenkin keksinyt miten voisi se toimia tässä tapauksessa:
”Parturi ja aivo- ja kauneuskirurgipalvelu Rimpi-dimpi-dimpi-dimpi! Halpahintaiset kirurgit, pitkät sairauslomat – ja takuulla enemmän tikkejä kuin kavereilla! Aulassa kahvi-automaatti! Ja kansan rakastamia aikakauslehtiä eri vuosilta! Varatkaa paljon kolikoita, hyvä kahvi maistuu aina!! Koko-lattia matto! Valaistu akvaario! Valaistu vesikasvilaatikko! Lehtiä! Kahvi-automaatti!! Ja tee!!
Luulisi pisneksien sujuvan kuin tanssi, kuin on nimi-asia ja tunnuslause näin kunnossa! Niksi on vapaasti käytössänne, ensimmäinen joka kerkiää, voi ottaa käyttöön tuon nimen. Toisen on sitten keksittävä joku muu, eri.
Sitten, seuraava niksi syntyi myös aika helposti, mielen avulla.
Mietin, että jos olisi miljardööri ja haluaisi hyvää hyvyyttään edistää pienikokoisten kottikärryjen valmistus- ja jälleenmyyntialaa, niin miten tekisi.
Mietin pitkään – ja jälleen ratkaisu löytyi tavallaan vedestä.
Rakennuttaisi sinne paikkakunnalle (missä ollaan) valtavan, hienon uimahallin, jossa olisi kylpyläosastot ja porealtaat ja Zumba ja Karate ja lasten vesiliukujutut ja kahviot ja sauna ja Turkkilainen sauna ja Kreikkalainen sauna ja Roomalainen kylpy ja kaikki – ja yhdellä ehdolla kaikelle kansalle sinne täysin ilmainen pääsy ja ilmainen siellä-olo myös!
Ilmaiseksi saisi uida ja kylpeä, juoda kahviossa kahvia ja käydä hieronnoissa ja Karatentaa jne, mutta olisi se yksi ehto:
Uimahalliin pääsisi ilmaiseksi vain jos toisi tullessaan toimivat, omat kottikärryt, jotka jätettäisiin uimahallin respaan siksi aikaa säilytykseen kun ui.
Rahallakaan ei pääsisi sisään (kun olisi miljardööri itse, niin ei olisi raha ongelma), ainoastaan pääsisi jos toisi ne kottikärryt säilytykseen henkilökohtaisen uiman ajaksi.
Kun sana leviäisi, niin kottikärryt tietenkin myytäisin loppuun sieltä lähitienoilta aika äkkiä. Kun vuokratuilla kärreillä ei uimaan pääsisi.
Ja jollakin olisi pienemmät kottikärryt kuin muilla, ja toiset kysyisivät, että pääsikö noilla pienilläkin kottikärreillä uimaan. Niin sanoisi se, että pääsi pääsi!
Ja kun kysyisivät asiaa vielä uimahallista, niin siellä sanottaisiin, että jos kottikärrit on toimivat ja omat, niin se ei haittaa vaikka ne olisivat niin pienet että mahtuvat kämmenelle. Mutta niiden pitää toimia, siis pyörän pyöriä jne. Silloin on pääsy vapaa kuin taivaan pikku lintunen (Passerculus caelohabitans).
Ja joku kokeeksi tekisi nukkekodin kokoa olevat, toimivat kottikärryt ja tarjoutuisi uimahalliin niiden kanssa, että pääseekö näidenkin avulla – ja pääsisi, että tervetuloa!
Niin siitä paikasta syntyisi eloisa pienkottikärryjenvalmistusteollisuus ja niiden jälleenmyynti. Kun nyt ei tarvitsisikaan hankalasti raahata isoja kottikärryjä uimahalliin – saati kaksia, jos menet lapsen kanssa – vaan uinnin ja kylpemisen mahdollistavat, toimivat pienoiskärrit kulkisivat mukana kätevästi avaimenperässä, ja myös sen uimahallin väki iloitsisi että jipii, kun niitä kämmenelle mahtuvia miniatyyrikärrejä tietenkin olisi helpompi ja keveämpi käsitellä kuin raskaita rautaisia isoja betoninkärräyskärrejä jne.
Sillä tavalla voisi miljardööri saada elvytysruiskeen pienkottikärryjen valmistukselle ja jälleenmyynnille pelkän kätevän pikku niksin avulla!
Ja vielä kolmas niksi on jakaa.
Monet jotka polttaa tupakkaa, tekee myös sanaristikkoja.
Ja silloin kun kokeilee sanoja niihin ristikoihin niin pitää tietää että montako kirjainta on siinä sanassa, vaikka että ”keltiäispesä” (12), ”jankki” (6), tai ”huorahtava” ( 10) taikka ”önk-önk” (7).
Mutta ennen kuin sitä sanaa kirjoittaa ruudukkoon, niin moni ”kokeilee” sitä sanaa, että mahtuuko; kokeilee tökyttämällä kynällä ne ruudut, esim. ”k” (tök), ”e” (tök), ”l” (tök), ”t” (tök), ”i” (tök), ”ä” (tök), ”i” (tök), ”n” (tök), ”e” (tök), ”n” (tök). Ja monesti ei täsmääkään kirjainmäärä - onkin liikaa tai liian vähän kirjaimia, ja siksi tulee sitä tökkimistä tosi paljon siinä sanaristikon täytännässä.
Niin jos on siinä huoneessa toinen ihminen, niin sitä alkaa äkkiä ärsyttää se tökkiminen jota koko ajan kuuluu siitä. Ja voi tulla ilmitappelu siitä!
Mutta kun monet jotka tekevät sanaristikoita polttavat myös tupakkaa, niin voisivat parvekkeella tupakalla käydessään harjoitella vastapäis-talon tai muun naapurin ulkotupakoijien kanssa siten, että yksi huutaa sanan (esim. ”nadir”, ”keltiäinen” tai ”munuaisrisottohampuusi”) ja vastapäis- sitten koettaa mielessään laskea ja huutaa vastauksen (esim. ”5”, ”10” tai ”22”). Ja jos on monia tupakalla, niin kuka ensinnä kerkiää niin huutaa vastauksen!
Tällä tavalla painuu sanojen kirjainmäärä hyvin mieleen kun sen huutaa, ja monet kun polttavat tupakkaa säännöllisesti, niin kertyy niille ja niiden naapureille mieleen tieto siitä montako kirjaimea on missä sanassa helposti!
Ja sitten ei ole sanaristikointi enää sitä tökytystä mistä tulee käsi-rysy naurettavan helposti!
Että näin ne järjestyy asiat kyllä, kun ette vaan hermoile siellä! Väkivallattoma ratkaisu parempi tässäkin!
Hurraa.
Kuunteluversio
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat