Jos naamioisi ison kissan pikku koiraksi ja pienen koiran isohkoksi kissaksi ja ulkoiluttaisi niitä hämärissä, niin voisi huiputtaa kokonaista kaupunkia, ehkä kuukausikaupalla. Mutta sitten joku äkkäisi sen, ja silloin sitä saisi liiton miehet kimppuunsa kuin ampiaiset.

Jos ostaisi paljon pullaa ja leikkaisi siivuiksi ja sirottelisi koko eteisen ja kaikkien huoneiden ikkunoiden edustan täyteen ja odottaisi että ne kuivavat korpuksi, niin murtovarkaat eivät pääsisi huomaamatta sisään, kun pullakorput raksahtelisivat jalkojen alla. Mutta itse ei pääsisi korppuja särkemättä asunnosta ulos kuin monimutkaisen, katossa olevia koukkuja ja valjaita ja taljoja käyttävän järjestelmän avulla.

Jos lusikassa olisi reikä, niin saisi perunoita hyvin kyytiin, eikä vain lientä. Mutta jauhelihakeitosta ei saisi niitä lihiä.

Jos aika pienipyöräinen polkupyörä olisi toteutettu vähän toisella tavalla,niin että ohjaustanko ei kääntyisi, pyörä olisi ylösalaisin ja siis koottu hieman monipuolisemmin kuin nyt, eikä vanteessa oli kumirengasta vaan pelkkä vanne, niin sillä voisi ajaa siten, että ajaja riippuisi sähkö- tai puhelinlankojen (missä niitä nyt vielä on) alapuolella mutta pyöränvanne kulkisi sähkölangan päällä kuin se hiihtohissin ”kepin” yläpään vaijeripyörä, ja ajaja siis riippuisi pää alaspäin ja polkisi koivet kohti taivasta, jalat sidottuina polkimiin ja vimmatusti ohjaustangosta puristaen, ettei putoa. Mutta sitten tulisi heti ongelma ja matkan tyssäys kun tulisi ensimmäinen  sähkötolppa vastaan.

Jos laittaisi kahvaan superlujaa sekunnin pikaliimaa, ettei aina luiskahtaisi, niin pysyisi hyvin. Mutta sitten pitäisi irroittaa kirurgisesti, lääkärillä, ja se voi maksaa monta kymppeä, jopa satasen.

Jos tekisi suolavedestä (ettei pilaannu) ja liivatteesta ison hyytelön ja laittaisi sen päälle lakanan, niin saisi todella mukavan sängyn. Mutta aivastamisen jälkeen se sänky lelluisi kaksi tuntia ja tulisi yrjö olo sille.

Jos puhuisi pelkästään tanskaksi, hyvin vahvalla jollain maaseutumurteella, niin tanskalaiset että ”hieno homma!” ja taputtaisivat olalle. Mutta muut, että ”hullu”.

Jos vissypullossa ei olisi yli- vaan alipainetta, niin se ei lämpimänäkään kuohahtaisi silmille. Mutta kun sitä vissyä joisi, niin tulisi väärinpäisiä röyhtäyksiä tai negatiivisia pieruja, ja naapurit veisivät lääkäriin että ”liian outo”.

Jos hankkisi jonkin hirveän harvinaisen työkalun, jota ei tarvita missään melkein ikinä, ja kuljettaisi sitä aina mukana, jopa saunassa ja ristiäisissä ja työhaastatteluissa ja vuoristoradalla ja avantouimassa, niin sitten kun joku kerta sitä tarvittaisiinkin niin saisi loistaa, että helppo homma multa löytyy. Mutta siihen voisi mennä kuusikymmentä vuotta ja voisi kuollakin ennen.

Jos passia ei tarvittaisi ulkomaille matkustamisen vaan pelkästään kotimaassa, niin ei tarvitsisi ulkomaanmatkoja varten aina uusia passia. Mutta ulkomailta ei sitten kyllä olisi varmaa se kotiin pääsy ja sitä jäisi vain koputtelemaan rajavartijan tai tullin maahantulokioskin ikkunaan ja ne vain että ”ei tänne, ei tänne, luiki takaisin lentokoneeseen tai jotain, meillä on kohta taukokin eikä paljo kiinnostakaan, passittomat ikkunaankoputtelijat”.

Jos olisi koko ajan vaan tuiterissa ja sitten selviäisi, niin olisi varmaan ihmeissään ja ällistelisi. Mutta portaissa varmaan menisi päälleen, vanhasta tottumuksesta.

Jos opettelisi korisemaan hirmu aidolla äänellä, niin kaverit että vau. Mutta sitten siitä innostuisi liikaa ja näyttäisi taitoaan suunnilleen joka paikassa eikä kukaan enää kutsuisi juhliin kuin että tulee huono olo kun se kuitenkin korisee ruuan aikana että vähänkö jo tökkii ja että ”one-trick pony”.

Jos olisi sammakko ja hirveän kilpailuhenkinen, niin voisi oppia loikkimaan todella pitkälle, painoon nähden. Mutta sitten voisi helposti joutua auton alle, kun loikkiessa katsoisi taakse, että onko kilpailijat ihan kannoilla vai jääkö ne, eikä huomaisi autoa.

Jos olisi hankala homma edessä mutta semmoisessa paikassa missä ei voi kiroilla, niin voisi etukäteen kiroilla varastoon vaikka monta päivää, kotona esmes. Mutta sitten saattaisikin helpommin kirota kuitenkin justiin siellä homma-paikassa jossa ei pitänyt kirota, kuin olisi ne kirosanat mielessä jo niin harjaantuneina kun niitä olisi vatvonut ja huudahdellut päivätolkulla, koti-oloissa verryttelyasussa tms.

Jos olisi umpiulkomaalainen, niin saattaisi pitää jostain ruoasta jota inhoaa nyt. Mutta sitten ei ymmärtäisi lukea tätä; silmät vain selaisivat kirjaimia ja päässä ei tapahtuisi mitään kuin kanalla.

Jos tekisi mielettömään määrän kopioita jostain yksinäisellä paikalla olevasta vähän harvinaisemmasta liikennemerkistä, niin että jokainen kopio olisi mitoiltaan muutaman millimetrin suurempi kuin edellinen, ja vaihtaisi joka yö liikennemerkin salaa aina vähän isompaan, niin voisi vaihdella niitä pitkäänkin. Mutta sitten joku kerta kaikkiaan pysähtyisi ja sanoisi että ei tämä voi mitenkään olla näin jumalattoman iso, ja valittaisi ministeriöön.

Semmoista siis voisi olla, jopa ihan helposti!

Kuunnellen sama: