ajatusten miljoonalaatikko

  • Viiden tapiirin voittajalle maallikko-ohje

    31.12.2012Markus Kajo

     

    Jos on maallikko, ja silti voittanut jostain viisi tapiiria yllättäen, niin on varmasti ensin iloinen, seuraavassa sekunnissa vähän ällikällä lyöty, ja sitten ehkä jopa aivan hirmu perhananmoisessa paniikissa että kuinka selviää niiden kanssa. Viisi tapiiria sentään, ja isoja elukoita - ja ei ehkä edes tiedä kuinka isoja kun ei tiedä tapiireista mitään vaikka voitti!

    Ja ironista on se, että vaikka kuinkakin olisi maallikko, niin jos ei olisi voittanut niitä tapiireita, niin ei olisi ollenkaan paniikissa ja siksi ehkä pystyisikin keksimään miten tulla juttuun sellaisten elukoiden kanssa, vaikka ei tapiiriasiantuntemusta minkään vertaa.

    Siksi ajattelin, että kun olen maallikko joka ei ole voittanut tapiireita, niin olen oikea henkilö rauhassa miettimään joitakin ensimmäisiä toimenpiteitä sellaisen maallikon hyväksi, joka voittaa 5 tapiiria ja on liian paniikissa miettimään tapiiriasioita järkevästi justiinsa sen voiton takia - ja jolle juuri sen voiton takia kaikki vähänkin mielekkäällinen tapiiriharkintaa auttava tieto nimen-omaan on kullanarvoisaa.

    Olen numeroinut kohdat, että on helpompi keskittyä niihin jos tapiirivoitto on saanut ihan hervottomaksi niin että säntäilee vain sinne ja tänne ja murehtii että mitä tehdä. Kannattaa siis lukea tästä alta, ja aloittaa pienimmästä numerosta, edetä suurempaan kunnes numerot loppuvat.

     

    1. Voi tuntua ironiselta ja vaikka miltä, että juuri kun murehtii mitä tehdä voitolla ja ahdistaa ihan sinisenä, niin toivotetaan että onnea onnea kun voitit ne tapiirit, 5 kpl, mutta varmasti kääntyy tämä vielä parhain päin ja onni ei ole pahaksi kellekään, joten onnea, onnea, paljon onnea! Much happiness to you!

    2. Kannattaa istua ja juoda vettä, koska jos huohottaa vaan pitkään niin alkaa huimata ja tulee nestehukkakin ennen pitkää, ja jos juo viinaa, niin putoaa tuolilta ja lyö päänsä edestä, takaa tai sivulta. (Vaarallisinta ehkä juuri sivulta.)

    3. Jos tuli juotua vettä liikaa niin käydä vessassa ja samalla pestä naama viileällä, se rauhoittaa.

    3b. Joillakin myös tukan kampaus. Joillakin puru-kumi, mutta se on ärsyttävä tapa muista jos hermostuneesti jauhaa ja mene nopeasti maku. Mitä tekee mauttomalla purkalla. ei mitään! Goddamit nothing.

    4. Kun lukee tätä tietokoneella niin voi avata toiseen ikkunaan vaikka Wikipedian ja lukea sieltä ensin tapiireista niin näkee minkä näköisiä elukkia on voittanut. Se on kasvissyöjä onneksi, ettei joudu jahtaamaan riistaa ja muita lihiä ruuaksi sille. Tai siis niille (5kpl).

    5. Voi myös avata kuvahakukoneen ja katsoa siitä englanniksi Tapir. Näkee, että jotkut niistä pieniä ja raidallisia. Ihme elukka, suoraan sanoen! En tiedä käykö kateeksi se voitto. Ei käy ainakaan enempää kuin osittain.

    6. Ne syöpi lehtiä ja jotain versoja. Verson varmaan voi katsoa tietosanakirjasta, joku yrtti tms on pienenä verso.

    7. Toisin päin (siis lopusta alkuun) on verso osrev. Se tieto ei tällä kohtaa kyllä meitä auta nyt paljon yhtään, mutta ehkä ihmisen ei pitäisikään olla niin ahne, että kaikesta, että hyötyä hyötyä. Voi opiskella muutenkin! ja kuunnella luonnon ääniä jne. Kuin että hyötyä ja hyötyä. (Profit.) Ahneen merkki on sellainen, kaikki tuntien ahneen lopun, että millainen; ei kehumista siinä!

    8. Voi ostaa sementtimuottien ympäriltä ja puretuista rakenn. huonoja lautia ja tehdä niistä edullisen lauta-aidan tapiireilleen. Mielellään kannattaa, että olisi mataloja puita aitauksien sisällä, niin ei tarvitse kyörätä lehtiä tapiireille, syövät suoraan puusta ergonomisesti.

    9. Aitauksen sisään tapiirivessa, etteivät ulosta mihin sattuu, kun voi mennä ruokahalu jos on tapiiri-aitaus esim. juuri oman taloyhtiön edessä ja ruokahuoneen ikkunat sinne päin.

    10. Rahanmeno jatkuu! Eläinlääkäriltä kysyy, mitä tehdä tapiireiden kanssa, siis ruoka, talvi, jos tulee pentuja jne. Ei varmaan kerro ilmaiseksi, vaan pitää maksaa. (Profit.)

    11. En tiedä voiko tapiireilla ratsastaa. Ehkä laihat? Pitää kysyä eläinlääkäriltä. (Taas menee rahaa, ei voi mitään; = eläinlääkärille hyöty-näkö-kohta. Ensin rahat, sitten tieto vasta!)

    12. Ehkä voi kuitenkin laittaa pienet vaunut perään ja kuljettaa esim. tyhjiä pulloja, kitaran, kuivattuja mantelilastuja tai muuta aika kevyttä. Mutta esim. painokone = mahdottomuus. Ei jaksa tapiiri-rukka!

    13. Talvella pikemminkin pieni reki, paitsi jos on sula. (Esim. Mannerheimintie usein.)

    14. Naru tapiirista toiseen, jos kuljettaa kerralla. Muuten juoksevat minne sattuu.

    15. ehkä kannattaa opettaa joku hauska laulu tapiireille. Kun kuulevat sen, tulevat. Ei joudu kyselemään ovelta ovelle jos eksyvät kun kuljetus-naru katkeaa tai kun tapiirit mukana mielenosoituksessa ja poliisi käskee mielenosoittajajoukon hajaantua ja samalla tahattomasti tapiirit hajaantuvat tms tms.

    16. Kannattaa opettaa myös joku  2.kin laulu tapiireille: kun kuulevat sen, menevät keskelle aitausta takapuolet vastakkain. Jos vaikka tulee lapsia jotka ajavat pyörillänsä aitausta ympäri tai jotkut lapset aitauksen toisella puolella ja jotkut toisen, niin kun tapiirit keskellä takapuolet vastakkain niin kaikki lapset näkevät koko ajan tapiirin naaman ja voivat vilkuttaa sille eikä kukaan lapsi joudu vilkuttamaan tapiirin takapuolelle.

    17. Vielä kerran onnea ja maltti-mieltä! Iloksi muuttuu varmasti!!! Tai ainakin, että tottuu. Vuosi vuodelta kun tulee uusi vuosi, miettii: ehkä tottuu lopulta tänä vuonna! Siedettävämmäksi koko tilanne, vähitellen, ehkä. Töpö-askelin.

     

    Kiitos!

     

    Kommentoi 13 Lue kommentit

  • Jänis, appelsiinipuu jne.

    23.12.2012Markus Kajo

     

    Niiden oivallisten tapahtumien ja olosuhteiden seurauksena, joihin tiede ei löydä järkeenkäypää selitystä vielä pitkään, pitkään aikaan, joulukuisena pakkaspäivänä siinä kello kolmentoista, neljäntoista hujakoilla appelsiininsiemen lensi näennäisesti satunnaiselle pikku hankiaukealle suomalaisessa talvimaisemassa, hyppi siinä ylös ja alas kuin jojo tai innokas leikki-ikäinen, ja jynkytti itsensä kymmenen tai kahdenkymmenen sentin syvyyteen vitivalkoisessa hangessa, sanoi nits ja nats, alkoi itää, ja kasvatti yli kaksimetrisen mutta alle kolmimetrisen appelsiinipuun oksineen, lehtineen, kukkineen, tuoksuineen ja hedelmineen, alle neljässäkymmenessä viidessä minuutissa, mikä ei ole huono saavutus liki kahdenkymmenen asteen pakkasessa, olkoonkin että aurinko paistoi.

    Poing poing loikki mitäkuinkin omia jälkiään takaisin päin jäniksenrutjake, joka oli alle tunti mutta yli neljäkymmentäviisi minuuttia sitten toljaillut siitä tuonnepäin, mutta kyllästyi olemaan siellä, ja nyt siksi pompahteli takaisin, ja jänikseltä suu auki. ”Ällis! Ja Ohhoh!! Tuossapa ei äsken mitään ollut. Nyt: appelsiinipuu! Tämäpä sentään kyllä!”

    Jänis päivitteli itsekseen, löi tassuja yhteen, katseli puuta pää kallellaan, sitten toiselle puolelle kallellaan, kiersi puun, kiersi uudelleen. Nuuhki, ihmetteli, ihaili.

    ”Jotta että, vot. Käk-käk. Sturm und Drang! Mille millions de mille milliards de mille sabords!  Jäklar anamma ja jehnan jehna. Mainio appelsiinipuu kyllä-kyllä-kyyyylll-lä! Kaunis!!! Sääli että talvimaisemassa. Tai oikeastaan: loistavaa, että juuri talvimaisemassa! Että juuri, etenkin!”

    Pakkanen oli kuitenkin siinä mielessä appelsiinipuulle liikaa, että se jäätyi. Kovasti jäätyi! Ohutta, läpinäkyvänkirkasta jäätä tuli siihen päälle milli. Kaksi milliä. Kaksi senttiä. Kaksikymmentä senttiä! Kirkasta kuin lähdevesi. Kylmää kuin yltiökaupallinen kohtelu.

    Aurinko valaisi jään sisällä kukoistavan, jäätyneen appelsiinipuun loistavaksi, vihreäksi, keltaiseksi, oranssihedelmähehkuiseksi, ja puun kuoren kauneus korostui jään sisällä auringonvalosta - joka alkoi kohta tähtäillä kohti iltaruskoa, kultaa, punaa; ei sitä kukaan jaksa yötä päivää paahtaa kuin poikkeustapauksissa, ja tämä ei ollut siinä mielessä poikkeustapaus, jos oli missään mielessä.

    Jänis tuijotti appelsiinijääpuuta lumoutuneena, ja jälleen mykistyi tieteemme sanattomaksi, selityksettömäksi, kun – hamps ja humps, suhhh – puu alkoi siirtyä jääkuorensa uumenista jäniksen mieleen. Ja varsin äkkiä hävisi kokonaan jään sisältä; huitplop.

    Puu mielessään jänis loikki minne loikki; pesäänsä, kavereiden luona käymään, syömään; jonnekin. Sitten muualle. Mutta puu ilahdutti sitä kaikkialla. Ja outoa oli että jäniksen mielessä se vaihtoi väriä ilta- ja aamuruskon mukaan, aivan kuin se olisi seisonut vielä paikallaan. Ei vielä osannut jänis arvata muruakaan siitä, kuinka paljon puusta sille vielä iloa olisi. Alkukin jo näin ihana!

    Jääpuu, jonka sisältä appelsiinipuu oli vaihtanut jäniksen mielen hoteisiin seisoi yhä hangella, ilta- ja aamuruskon valossa: salaperäisen ihana luonnon taideteos ja taidonnäyte.

    Sitten kerran, tuosta vaan, se pimahti pienenpieniksi sirkaleiksi, hilpakkeiksi ja hiukkasiksi, ja pyyhältyi navakan tuulen matkaan, leijaili pakkaskimalteisena mikrotimanttien merenä, taikapilvenä auringonvalossa tai pystypylväinä ja striidoina autojen ja katulamppujen valossa, kun niihin eksyi.

    Kaula kenossa autoilijat sitä tiirailivat, ihmetys ja ilo naamalla ja mielessä.

    Mutta pilveksi pimahtaneen onton jääpuun kasvupaikalle, pienelle aukealle, usko tai älä, jäi jääpuun kylmyys ja appelsiinin ihana, piristävänraikas tuoksu.

    Helteisenä kesäpäivänä muuan orava haistoi ja löysi sen - näkymättömän, appelsiinintuoksuisen, aineettoman ja raikkaan puun, jonka runsaiden, näkymättömien oksien alla oli suloisen viileää ähkimähelteenkin keskellä! (Lämpö nousee ylös, kylmä laskee alas, selittivät tiedemiehet, vaikka eivät muuten puusta ja jäästä ja muusta osanneet kovin merkittäviä puhella. Eivät etenkään sen jälkeen kun aineettoman ent. jääpuun varjo ilmestyi paikalle hieman myöhästyneenä, puolentoista viikon perästä, ja tarjosi nyt suojaa myös auringon kirkkaudelta, eikä vain sen kuumuudelta - ja vieläpä heilui kivasti tuulen mukana.)

    Helteet jatkuivat ja jatkuivat, ja orava toi kavereitaan näkymättömän raikkauspuun alle viilentelemään.

    Ja kun oravasakki oli puissa riekkumassa tai jossain muualla, niin linnut, jänikset ja muu pikkuväki kävi siellä viilentäytymässä myös, ja nauttimassa appelsiinintuoksusta, rupattelemassa. Jne.

    Ilmiölle ei löydetty parempaa selitystä kuin se, mikä kerrotaan kuullun jonkin ensin hikeä pyyhkineen, sitten viilentymisestä nauttineen siilin sanomana: ”Tällaista tapahtuu, kun vain ei ole liian tiukkapipoinen.”

    Myöhemmin kunta pystytti paikalle kyltin, jossa sama asia sanottiin; varalta useammalla kielellä, sekä vielä sellaisella yliyksinkertaistetulla piirroskuvalla, joita nykyään näkee käyttöohjeissa ja varoituskylteissä.

    Tapahtumasarja oli kaikin puolin hyvä, ja  osoittaa meille elämän monipuolisuuden iloja - ja siksi se tuli kerrottua tässä ja nyt.


    Kuuntele juttu:

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit

  • Jos menisi, ja toisaalta jos jäisi

    19.12.2012Markus Kajo

     

    Jos menisi, niin marmattaisi naapurit keskenään, että tuo se ei viihdy kotona, menee vain, kuin mikäkin heikkopäinen; mikähän sillä on!

    Ja jos jäisi, niin ne marmattaisivat että tuo se on outo epeli, ei käykään missään. Että peräkammaripoika, pah.

     

    Jos menisi, niin voisi tulla vastaan ulkomaalainen, joka selittäisi pää punaisena jotain, ja hosottaisi käsillään ja ottaisi pusakan kauluksista kiinni ja tolkuttaisi ja heristäisi etusormea ja papattaisi ja selittäisi, ja sitten lopulta huitaisisi väheksyvästi kämmenellään että ei tuo ymmärrä ja menisi pois, ja itse miettisi monta päivää että mitä se yritti selittää. Eikä sen tarttisi olla ulkomaalainenkaan, kun ei sitä saamenkieltäkään niin vain ymmärrä, moni.

    Ja jos jäisi, niin voisi kuulua vasarointia ja porausta jostain seinä-, lattia- tai kattonaapuriasunnosta ja se ottaisi päähän, mutta ei saisi millään selvää, että mistä asunnosta se tulee.

     

    Jos menisi, niin olisi tavallista.

    Ja jos jäisi, niin olisi kummallista.

    Mutta seuraavana päivänä olisikin toisin päin; kummallista jos menisi, mutta tavallista jos jäisikin. Ja sitä seuraavana päivänä tajuaisi että jompikumpi päivä niistä kahdesta olikin ollut unta, mutta ei tietäisi että kumpi, eikä olisi aavistustakaan, että oliko ollut unessa jossa oli kotona kummallista vai unessa, jossa oli kotona tavallista.

    Ja ärsyttäisi kun ei saisi selkoa ja joutuisi laittamaan Omien Unien Järkevyysasteen Kirjausvihkoonsa niiden päivien kohdalle normaalin numeroarvostelun asemesta vain kysymys- ja huutomerkin ja miettisi sitä tosi pitkään ja se vaan ärsyttäisi ja ärsyttäisi ja ärsyttäisi ja lopulta särkisi jonkin ruman maljakon yläkaapin perältä, ihan periaatteesta – ja ring ring samassa tyrkyttäytyy kylään se jolta se maljakko oli, ei ikinä käy kylässä, niin tietenkin käy juuri silloin! Ja koettaisi näyttää surulliselta että se maljakko siinä säpäleinä, vaikka naurattaa.

     

    Jos menisi, niin voisi siellä tai matkalla tulla hai tai koira ja purra. Mitä se toisia puree. Hullu eläin!

    Ja jos jäisi, niin saattaisi näpistyä sormet silityslaudan välin kun taittelee sitä kokoon, tai saada akvaariohapettimesta sähköiskun ja sillä sekunnilla kaloilta henki pois. Sžädäch!  Kala-parat!

     

    Jos menisi pihalle, niin voisi jostain pudota irtihakattuja betonikimpaleita kukkuroillaan oleva ämpäri päähän ja kuolla, tai ainakin saada kuhmun ja tilapäisen aivoällistyksen.

    Ja jos jäisi niin saattaisi imuroida imuriin vahingossa jotain lääkkeitä ja puhdistusaineita joista tulisi protolyysin tai minkä lie kautta yhdessä sairaan erikoisia kaasuja niin että tulisi määräaikais-mielenvikaiseksi tai muuttuisi oranssiksi, turkoosein raidoin, ja kimmeltäviä keltaisia pisteitä siellä täällä.

    Ja kolmen-neljän päivän ajan kutsuisi siiliä kissaksi ja kissaa siiliksi ja kissaihmiset olisivat kuitenkin vähän närkästyneitä, vaikka kysymyksessä olisi mielen kemiallinen kohtaus tai kemiallisen kohtauksen kaltainen tila niiden 3-4 päivän ajan.

    Mutta siili-ihmiset röyhistäisi rintaansa, että me ollaan rennompia kun ei otettu pulttia tästäkään. Helppohan niiden on sanoa, siilit aktiivisia niin paljon pienemmän osan vuotta kuin kissat! Turha siltä pohjalta on rehennellä.

     

    Jos menisi, niin voisi, että siellä ei olekaan ketään ja eikun takaisin tyhjin toimin ja paha mieli.

    Ja jos jäisi, niin oudossa, äkillisessä liikunnan himossa saattaisi tehdä punnerruksia ja olkapää nuljahtaisi, tai vähintään joisi sen jälkeen paljon vettä ja joisi sitä vettä liian ahnaasti ja tulisi se tunne että tuntuu että ruokatorvi pakahtuu, että on niin kuin yrittäisi niellä tennispalloa ja tulee paniikki mutta se menee onneksi ohi sitten.

     

    Jos menisi, niin voisi joku psykologiassa etevä kaapata, ja heilurin avulla hypnotisoida toimimaan niiden tuttaville ilmaiseksi joulupukkina kuin zombi, ja jouluaattoiltana olisi ihan puhki ja hirmu äkäinen.

    Ja jos jäisi niin voisi alkaa pitkästyksennyyksissään leikkiä ohuella punaisella kuminauhalla ja se rimpsahtaisi silmään ja aattoilta menisi akuutilla istuessa, kuunnellen humalaisten öykkäröintiä odotushuoneessa, yhdellä silmällä tiiraillen. (Jolloin ei synny syvyysvaikutelmaa, eikä näy kahtena vaikka katsoo kieroon.)

     

     

    Kommentoi 3 Lue kommentit

kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

Julkaise syötteitä Tilaa RSS-syöte

arkisto

kommentoiduimmat

suosituimmat

Muualla Yle.fi:ssä