ajatusten miljoonalaatikko
Onnela
Kommentoi 3 Lue kommentitOnko teidän työpaikallanne kahvihuone? Tai taukotila, jossa olisi pöytä? Tai ehkä kokoushuoneessa on pöytä; ehkä pitkäkin pöytä.
Tai, vielä parempi! Ehkä jossain on miltei käyttämätön varastohuone - jossa käydään ehkä 1-2 kertaa vuodessa, ja siellä on iso pöytä!
Sitten jos ostaa halpaa, tummaa sekunda- tai jäännöspalakangasta monta metriä, ja laittaa sen pöydän yli, niin että liepeet joka sivulta ottaa maahan asti, ja laittaa mappeja tai jätepaperilla täytettyjä pahvilaatikoita liepeiden alle, ja tekee eniten ”piilossa” olevalle sivulle pari pitkää pystyviiltoa oveksi, niin saa kelvollisen majan työpaikalle.
Majan lattiaksi voi ostaa halpakaupasta huonoja vaahtomuovisia retkimattoja lattiaksi, himmeä paristolyhty toimii valona, ja pyyhkeeseen kääritystä jätepaperitukusta saa semikelvollisen tyynyn, ellei osta puhallettavaa retkityynyä.
Styroksinen kylmälaukku korvaa pitkälti jääkaapin, kun sinne laittaa puolitusinaa kylmäkallea, niin että broilerinkoivet ja valkoviini, tai bratwurstit, perunasalaatti ja olut tai alkoholiton olut, tai kivennäisvesi pysyvät kylmänä.
Erittäin hyvää juomaa saa myös sekoittamalla Schweppesin Russchian (sic!) -”karvas”limonadia, soodavettä ja inkivääriolutta (Ginger Alea) sopivassa suhteessa. Voi myös kokeilla haluamassaan suhteessa yhdistelmää Russchian & Mountain Dew. Hiukan sitruunamehua sekaan, jos siltä tuntuu, ja jos on liian imelää (kuten jotkut kosulentit ovat) niin hiilihapotettua vettä (se on kait just sitä soodavettä) laimennukseksi sitten, q.v.
Majassa ei voi soittaa rumpuja koska se on työpaikalla, mutta jos varastohuone on vähän syrjemmällä, niin voisi ehkä kokeilla viedä sinne sähkörummut ja soittaa niitä. Tai sitten voi viedä patteritoimisen syntikan jossa on rumpumoodi, ja voi kuulokkeilla soitella sitä.
Jos majaan vie kaasunaamarin ja maastopukuasun, ja ostaa vihreän taskulampun jossa on maastokuviokuviointi ja varaa majaan pullotettua vettä, sikanautaa, hernekeittoa, Mexicana- ja kanamakaronipussikeittoa ja hakee divarista vanhoja Life-kuvalehtiä kuuban kriisin ajalta, voi kuvitella olevansa maanalaisessa bunkkerissa, joka on maan alla. Vaikutelmaa tehostaa, jos saa jostain 40-50 cm alumiinista ilmanvaihtoputkea ja laittaa sen sisälle tuulettimen ja putken päähän suojaverkon, niin tulee tunne että on maan alla ja koneellisen ilmanvaihdon piirissä.
Toisaalta, jos laittaa majan hyvin tummasta kankaasta ja sisälle punaisen lampun, ja hankkii vanhoja fosforiviisarisia mittareita, ja ”lataa” niiden fosforin uv-lampulle, niin että mittarit hehkuvat kirkkaan vihreinä punahämärässä, ja soittaa iPodista kaikuluotaimen ääntä, ja nauhoittaa omaa ölinäänsä ja hidastaa sen, niin että se kuulostaa valaiden ”laululta”, niin voi kuvitella olevansa sukellusveneessä matkalla salaisiin tehtäviin.
Jos tekee niitä hyviä juomasekoituksia joista äsken kerroin, niin majassa tulee juoduksi aika paljon. Siksi kannattaa ostaa terveysalan kaupasta (jossa itse asiassa myydään sairausalan tarvikkeita - irvokasta!) potta, sorsa tms, niin ettei turhaan joudu juoksemaan vessassa, vaan tunnelma säilyy, eikä leikki keskeydy jonninjoutavan takia.
Majassa mene myös namia aika paljon, mutta siitä tulee yllättävän äkkiä ällö olo. Siksi kannattaa varata kylmälaukkuun suolamakkaraa ja vaikka aladoobia. Ei pidä unohtaa sinappia - aladobi suorastaan huutaa sitä, varsinkin kun sitä syö suolanhimoonsa, ylinamitettuna.
Jos majasta tekee kovin tiiviin (mitä ei kannata tehdä, jos saa helposti ilmavaivoja bratwurstista ja xylitol-nameista) niin on syytä hankkia hiilidioksidihälytin.
Ihminen ei suljetussa tilassa kuole niin nopeasti hapenpuutteeseen kuin liikaan hiilidioksidiin, jota tiiviiseen majaan kertyy.
Koska majan lattiana on vaahtomuovipatjia, ja ilma ei kierrä paljon, majassa tulee nopeasti kuuma. Siksi kannattaa varata uimahousut/bikinit, jotta on miellyttävämpi olla.
Mikään ei estä laittamasta aurinkolamppua ruskettamaan itseä. Majan sisäseinään hakaneulalla kiinnitetty atollimaisema lisää tunnelmaa. Sitä auttaa myös tuuletin, joka tekee pienen tuulenvirin, ja iPodista soitettu merenkäynti. Jos vielä laittaa nahkaansa hiukan kookospohjaista käsivoidetta, niin voi aistia palmujen tuoksun.
Mikäli pöydässä on riittävästi vankkuutta, korkeutta ja pituutta, majaan voi myös virittää riippukeinun. Se toimii sukellusveneen ”koijana”, atollisaaren hammokkina ja siinä nukkuminen saa esim avaruusasemaleikin tuntumaan palon todenmukaisemmalta. (Silloin majan sisäseinään kiinnitetään tietenkin kuva kaukana siintävästä maapallosta ja soitetaan iPodista pentatonista, kaiutettua ”avaruusmusaa” ja venäläisten kosmonauttien molotusta ja netistä ladattua epämääräistä radiopuhelinliikennettä.
Majahuonen saa rauhoitetuksi vuorailemalla sinne johtavan oven läpinäkyvällä muovilla johon printtaa kyltin Asbestityömaa - pääsy kielletty.
Kannattaa myös varata sekalaisia vanhoja sarjakuva- ja aikakauslehtiä divarista, ja nauhoittaa netistä iPodille sateen ropinaa. Juuri oikea paikka lehtien lueskeluun riippumatossa makaillen, instant-lattea siemaillen, sateen rovistessa, on Onnela!
Kuunnellen sama:
Lisää kysymyksiä lääkärille
Kommentoi 3 Lue kommentitKuin ovat monet kadulla kiitelleet siitä, että olen julkaissut monen mielessä pyörineitä kysymyksiä lääkärille, ja kun lupasin niitä lisää aiemmin, niin tässäpä heitä tulee.
Kysymyksiä lääkärille - osa II
Ensimmäinen kysymys koskee reikää, josta näkee Turkuun - mutta niin, että Turussa, joka reiästä näkyy, on jo huominen.
Ajatellaanpa siis, että jostain - vaikka sähkölaitoksen seinästä Tampereella - löytyisi reikä, josta näkyy tulevaisuuteen. Kun laittaisi naamansa sähkölaitoksen seinään kiinni ja sulkisi toisen silmän, niin toisella silmällä näkisi ihan selvästi Turun torille - mutta näkymään, jossa kello on Turussa 24 tuntia enemmän kuin katsomispaikassa.
Niin jos sellainen tirkistysreikä olisi, ja jos joku turkulainen haluaisi nähdä itsensä, eikä sillä olisi peiliä, niin se voisi päättää että ”huomenna menen torille hyppimään punainen hattu päässä”, ja sitten se äkkiä matkustaisi Tampereelle ja katsoisi sieltä Tampereen sähkölaitoksen tulevaisuusreiästä itseään siellä Turun torilla huomenna punainen hattu päässään hyppimässä. Niin mitäs sitten, jos se seuraavana päivänä päättäisikin *ettei* mene torille tai että meneekin, mutta hyppii *vihreä* eikä punainen hattu päässä, niin eikö siinä silloin olisi virhe aika-avaruudessa? Kun se jo olisi nähyt itsensä tulevaisuudessa, punainen hattu päässä.
Niin sehän olisi selkeä tulevaisuusvirhe, vai mitä? Ja miten semmoinen voi olla mahdollista?
Ja seuraava kysymys:
Kuvitellaan, että oma pomo asuu itsen naapurissa. Ja muita naapureita ei ole. Niin jos itse sitten laittaisi puhelinluetteloon omaksi ammatikseen että ”paskahousun naapuri”, niin voiko siitä saada potkut?
Ja sitten kysymys, joka olisi enemmänkin hammaslääkärille, mutta takuulla osaa tavallinen lääkäri vastata myös.
Eli, kun sanotaan, että jos orava puree henkilöä vaikka peukalonkankaan, niin se ei lopeta ennen kuin on hampaat vastakkain.
Mutta jos onkin sillä oravalla paha alapurenta, eikä ota hampaat vastakkain, niin eikö se ikinä lopeta? Niin että se on pakko nukuttaa se orava, ettei se kuolisi nälkään siinä peukalonhangassa riippuessaan.
(Varmaan riittää aika pieni annos unilääkettä sille oravalle, niin kuin riittäisi hirmu pieni kuntopyöräkin, jos orava haluaisi polkea kuntopyörää. Ja vastaavasti tosi pieni soutulaite, jos se haluaisi kuntoilla soutaen, mieluummin.)
Ja edelleen kysymyksiä lääkärille: Montako serkkua maailmassa on? Entä pikkuserkkua? Ja kauanko kestäisi, jos ne kaikki sanoisivat kätellen päivää toisilleen?
Sitten maustekysymys.
Mihin sinappia tarvitaan? Miksi makkara ei maistu yhtä hyvältä ilman sinappia? Ja kun maailmassa on noin kuusi biljoonaa makkaramerkkiä, ja makkaroita on tehty ainakin tuhat vuotta, niin miksi yhteenkään makkaramerkkiin ei ole älytty laittaa sitä sinappia valmiiksi, jo makkaranvalmistuksessa sinne makkaratöhnän sekaan, kun sinappi aina loppuu kiusallisesti juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan.
Ikinä ei käy niin, että kaapista kuuluisi ”plop” kun sinappi loppuu kesken kesäkeiton tai kananugettien syönnin, vaan aina se loppuu makkara-aikana; se on joku kirous takuulla.
Ja edelleen; mikä on ”tampion” virallinen määritelmä. Jos on sellaisia tuttavia, joita arvelee tampioiksi, niin miten sen voi mitata luotettavasti? Onko esim. lääkärin käsikirjassa osio jonka nimi on ”Tampioiden erotusdiagnostiikka”, tms? Voiko siitä saada kopioita maalliset ihmiset, vai lääkäritkö vain?
Nyt ei tule mieleen muita kysymyksiä lääkärille. Eikun tulee vielä yksi:
Kun ihminen juo ihan pelkkää vettä, niin kuitenkin ulos tuleva neste on joko virtsaa tai verta.
Eli ihmisen sisällä on pakko olla veri- ja virtsaauhetta. Mihin se virtsa- ja verijauhe ihmisessä varastoituu? Ja mitä hyötyä siitä on, ettei se vesi tule ulos puhtaana, vaan k*sena. Eikö se ole jotenkin hävytöntä semmoinen, hyvän puhtaan veden kusettaminen, ihan turhaan?
P.S.
Miksei ihmisellä ole ilmarakkoa. Se olisi hauska, sukeltaessa, luulen. (Kaloilla on ilmarakko ja ne sukeltaa, koko ajan.)
Kuunnellen sama:
Juopuneen torvisoittokunnan ohjailemisesta hotellille
Kommentoi 2 Lue kommentitLapsuuden etuihin kuuluu se, että ikävien hommien edessä voi polkea jalkaa, huutaa ”Enkä!” ja kääntää selkänsä muille & murjottaa alahuuli pitkällä.
Työ- ja aikuisen sosiaalisessa elämässä vastaava ei käy, ei ainakaan toistuvasti.
Siksi on tavallaan pakko hyväksyä se, että joutuu tekemään myös ikäviä hommia.
Jos ikäviin hommiin valmistautuu ennakolta, niin ne eivät ole ihan niin hankalia. Siksi olen hakenut tähän tyypillisen ikävän esimerkkihomman, jolla voitte tehdä mielikuvaharjoituksia ja miettiä, kuinka itse siitä suoriutuisitte!
Läheskään kaikki torvisoittokunnat eivät ole niittäneet räiskyvää mainetta raittiuden vehreillä, kukkaloistoa läiskyvillä, ihanilla laitumilla. Vaan on moni torvisoittokunta ankarassa mällissä jo heti konsertin jälkeen - osa jo sen aikana. Ja ennenkin! Kippis ja tättärä-rää!
Siinä missä tumma-asuinen, bussimatkaileva sinfoniaorkesteri käy konsertin paluumatkalla tyylikkäästi huoltoasemalla tarjousviinerikahvilla, ja siinä missä keikkapaluinen haitarinsoittajisti kadonneetta takittaan & paidattaan ja siis pelkillä verkkopaitasillaan, ryppyisissä housuissaan hytisten nojaa bussipysäkin katokseen ja oksentaa Gambinoa ”soittimensa” laukun päälle, siinä puhallinorkesteri vihreissä tai punaisissa tai sinisissä puvuissaan virnuilee, rällättää, pelleilee ja komottaa keskioluthumalassa kuin mikäkin kakaralauma, milloin kainalopieruja tehden, milloin yrittäen pukea poliisille päivänkakkaraseppelettä tai yrittäen tarjota tälle olutta - ihme ja kumma - tuttipullosta.
Kuvitellaanpa siis että joudutte saattelemaan juopuneehkon tanskalaisen puhallinorkesterin rautatieasemalta hotellille.
Tietenkin mieleenne tulee sellainen naru, johon kiinnitetyistä pulikoista pääkaupunkiseudun pikku päiväkotilaiset pitävät kiinni, kun heitä kävelytetään ekskursiolle katsomaan paikkaa, johon ei rakenneta Guggenheim-museota ikinä.
Yritys saada mikä tahansa juopunut tanskalaisryhmä - saati puhallinorkesteri! - pitämään kiinni narupulikoista ja marssimaan järjestyksessä, on tuhoon tuomittu.
Juopuneen tanskalaisen muusikon ”attention span” on sama kuin kukkakärpäsellä, ja kaikki yritykset saada juopunut puhallinmuusikko kuuntelemaan järkeä ja/tai ryhdistäytymään saavat hänessä aikaan vain vastustamattoman hingun pakottaa ”liian vakava” järjenpuhuja ”iloisemmaksi ja rennommaksi” pelleilemällä ja tuputtamalla tälle kaljaa, akvaviittiä jne.
Jos puhallinorkesterilaisia yrittäisi sulloa takseihin, puolet heistä olisi jo kadonnut lähiseudun kuppiloihin, ennen kuin ensimmäisenkään taksin takakonttiin olisi saatu ainuttakaan soitinta, saati ensimmäistäkään musikanttia kyytiin.
Muusikoiden kävelyttäminen kaupungin halki ei onnistu edes poliisisaattueessa, poliisikoirienkaan avustamana.
Hihittävät ja ilveilevät tanskalaiset saavat koiratkin sekaisin ja on hyvin suuri riski, että poliisitkin päätyvät lopulta vain heilauttamaan kättään ja huokaisemaan puoliksi naurahtaen ”Menkää minne haluatte, mie en teitä vatvoa jaksa, perhanan pellet!”
Fiksuinta onkin tilata (vuokrata) rautatieasemalle vastaan muuttoauto, sellainen iso koppimonsteri, jonka perälava nousee ”hissinä” ja kääntyy lopulta sulkemaan tavaratilan takaosan.
Muuttoautoon varaatte muutaman korillisen olutta, ja - tämä on hyvin tärkeää - jotakin älytöntä ja mielellään tyylitöntä ja roisiakin teatterirekvisiittaa, kuten puolenkymmentä peruukkia, pari tamburiinia, silikonityynyllinen, ylle puettava ”raskaana olevan naisen maha” ja parit vastaavanlaiset naisen rinnat, vapputorilla myytäviä, ylle puettavia muovisia persehiä, pään ”läpi” lyöty kirves, punaisia pellenneniä jne. - ja *yhden* pullonavaajan.
Ja sitten käskette orkesterilaiset viemään soittimet autoon ja ottaman pullollisen olutta, ja ehdottomasti olemaan koskematta rekvisiittaan.
Kuten arvata saattaa, kalja vetää tanskalaisia puhallinmuusikoita kuin hillo mehiläisiä ja rekvisiitan nähtyään jokainen pullonavaajalle jonottava muusikko saa silmiinsä hullun kiillon ja säntää kokeilemaan Peppi Pitkätossu -peruukkeja, pellenkenkiä, neniä, tekopersieitä ja mitä vain käsiinsä saa!
Ja silloin peräluukku kiinni, ja auto hotellin pihaan.
Pihalla jokaiselta muuttoauton perästä alas laskeutujalta ensin passi pois ja hotellikortti käteen, ja vasta kun se on täytetty ja hotellin avain kiinnitetty hakaneulalla puvun rintamukseen ja vielä varmistukseksi nippusiteellä napinläpeen, ja hotellin osoite tekstattu Permanent Marker -tussilla puhaltajan kämmenselkään, kyynärvarteen ja otsaan, vasta sitten muusikko lasketaan autosta ulos, häneltä riisutaan isoin osa rekvisiittaa ja hänet päästetään menemään - ja silloin hän ei ole enää teidän vastuullanne.
Autosta löytyvät soittimet viedään hotellin respaan, loput löytyvät aikanaan, tai ne korvaa vakuutus, tai känneistään tomertunut soittaja häpeissään ostaa uuden, vähin äänin.
Ja niin on taas yksi juopunut tanskalainen puhallinorkesteri saateltu onnellisesti ja menestyksekkäästi asemalta hotellille!
Eläköön taide ja kansojen yhteistyö!
Sama kuunnellen:
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat