ajatusten miljoonalaatikko
Nätti mekko jopa noin tukevalle
Kommentoi 20 Lue kommentitKuulkaas naiset.
Teillä kun kaiket päivät pyörii päässä vaikka mitä mielenkiintoista tauhkaa (kuten tämän blogin artikkelin Tilanne naisten päiden sisällä / Olotila 23.3.2011 liki kuudestakymmenestä kommentista näkee) niin ajattelin kysellä teiltä vähän näitä asi'ia.
Minulla on näes mielenkiintoisehko tuttava - sukupuoleltaan naishenkilöttärinna kuten tekin - ja kuvailen hänet tässä niin ettei hän vuorenvarmasti tunnista itseään kuvauksesta.
Mielenkiintoisuus johtuu siitä, että hän on sellainen, että kutakuinkin aina, jokseenkin poikkeuksetta, kun sanoo minulle jotain (ja olemme ns. hyvänpäiväntuttuja, joten kommentit ovat muutaman virkkeen puolikliseisiä samlltalk-lastuja puolin ja toisin) hän päätyy sanomaan jotain ilkeää, vähättelevää, loukkaavaa, tehden sen siten että ilkeys on kuorrutettu verbaalisella sokerilla ja kermavaahdon näköisellä karvanpoistovaahdolla.
Vuosien tuntemisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen että kysymyksessä on täysin tahaton "kupru" hänen luonteessaan, jota hän selvästi ei itse edes huomaa.
Hänen kommenttinsa eivät niinkään loukkaa - en yleensä jauha enkä säiky ihmisten sanomisia kauheasti - kuin aiheuttavat sitkeää kiinnostusta, että mistähän tuommoinenkin johtuu ja mahtaako tuo olla yleinenkin ilmiö.
Itselläni on toinenkin tuttu, mies, jolla on hiukan samaa vikaa ja aivan samalla lailla en näe käytökselle mitään perustetta siinä historiassa joka miehellä ja minulla on, yhtä lailla hyvänpäiväntuttuina.
Myös häneltä ilkeydet tulet hymyllä säestettynä, mutta ovat ehkä kömpelömmin verhottuja mutta toisaalta vähemmän ilkeitä kuin esimerkkini naisen sanallinen sato.
Ehkä muistutan tätä suustaan kekseliäitä ilkeyksiä päästelevää naista jostakin toisesta ihmisestä tai jotain, koska emme koskaan ole olleet muissa kuin puolietäisissä työtekemisissä keskenämme - tosin emme samassa työpaikassa - eikä kohtaamisissa ole ollut minkään laista konfliktinpoikastakaan tms, joka oikeuttaisi hänet jotenkin ilkeilemään perustellusti, vuodesta toiseen.
Joku vihmerä voisi sanoa, että ehkäpä sinussa itsessäsi (minussa siis) on jotain vikaa, jos kerran kaksikin tuommoista ihmistä tunnet. Ja vastaan, että varmasti on. Kukaan, joka on näin hullu kuin minä, ei ole helppo eikä yksiselitteinen ihminen. Mutta semmoiset, työtäni tai käytöstäni kohtaan tyytymättömyyttä ilmaisevat kommentit sitten tulevat yleensä suoraan päin pläsiä, eikä sanojalla ole tarvetta naamioida niitä, päin vastoin.
Sen sijaan nämä kaksi verbaalisen saippuakermavaahtoannoksen tarjoajaa poikkeuksetta piilottavat viestinsä, kääntävät sen jonkinmoisiksi hyvin, mutta ei liian hyvin naamioiduiksi kehuiksi.
En kauhean aitoa esimerkkiä viitsi tähän laittaa, ettei kumpikaan itseään turhaan tunnistaisi, mutta jos olisin naisihminen, niin tuo otsikon teksti "nätti mekko, jopa noin lihavalle" voisi karkeasti kuvata metarakennetta, joskaan sisältö ei koskaan ole noin töksö.
Enemmän se on sellaista, että jos nainen tarjoaisi kavereilleen vaniljanmaksuisia korvapuusteja, vanilliinilla maustettuja, niin syöjistä joku mainitsisi että korvapuusti todellakin maistuu herkulliselta, niin ihanalta että ei uskoisi että on maustettu vanilliinilla eikä vaniljalla, kun maku on niin uskomattoman hyvä ja suussasulava, että saako ottaa toisenkin, nami!
Ja vähän myöhemmin, hiukan eri yhteydessä sanoja toteaisi vanilliinista että ei vanilliinissa ole mitään pahaa. ...Tosin se vie kehitysmaiden vaniljanviljelijöiltä tuloja rikkaiden maiden ravintokemianteollisuudelle. Mutta onhan se halvempaa…
Äh, tuokin on liian töksöä.
Mutta ymmärrätte varmaan jo viiteen kertaan, mitä tarkoitan.
Onko teillä tuttuja, jotka tarjoilevat piikkejä namuina?
Millaisia piikkejä? Millaiseen karamellipaperiin kätkettynä?
Kuvittelisin - mihinkään asiaa perustamatta - että piikittäjät ovat useammin naisia kuin miehiä. Olenko oikeassa?
Tai ehkä perustan kuvitelman siihen, että naiset käsittääkseni ovat pääsääntöisesti kielellisesti lahjakkaampia kuin miehet, ja kuulemma, mm. koulutytöt varsin kovia sorsimisessa kun sille päälle sattuvat. Vai onko tuo sovinistista ajattelua, en tiedä. Tiedättekö te?
Ja mistä moinen ilmiö mahtaa johtua; siis tämä saippuavaahtokermaleivosten tarjoaminen?
Mikään tuikiharvinainen ilmiö ei voi olla, kun sille ainakin englanninkielessä on kaksikin nimeä; back-handed compliment tai left-handed compliment eli "kämmenselällä" annettu kohteliaisuus tai vasenkätinen kohteliaisuus. (Ja nyt tuli kaikille vasenkätisille taas paha mieli, sori.)
Jos vain jaksatte kommentilla kertoa, niin olisi todella kiva kuulla, millaisia tapauksia teille on tullut vastaan.
Naistenkoppavuusmittarin kenttäkäytön sudenkuoppia
Kommentoi 2 Lue kommentitSitä ei varmaan kukaan kiellä, että jos nainen katselee muita nenänvarttaan pitkin, kävelee ylpeän ja itsetietoisen näköisenä, tokaisee kutakuinkin jokaiselle tai jokaisettarelle häntä jollain asialla lähestyvälle edes silmiin katsomatta että "Pyh!" ja on kaikin puolin ollakseen, niin koppavahan se on; ei siinä kauheasti vatvomista ja aivokapasiteetin käyttämistä tarvita, sen tajuamisessa.
Mutta entä kun on kysymyksessä työhönottohaastattelu tai muu tilanne, jossa nainen saa merkittävää etua salakavalasti piilottamalla koppavuutensa naamioimalla käytöksensä joksikin aikaa - miten sellaisessa tilanteessa voi erotella koppavat naiset koppamattomista?
Hätäinen helposti sanoo, että "naistenkoppavuusmittarilla tietenkin" - mutta haluaisitteko itse olla se, joka joutuu sanomaan, ehkä hyvinkin kireän ja pimahtavaisen oloiselle naiselle, että olisitteko hyvä ja astuisitte tuohon naistenkoppavuusmittauskoppiin ja kiinnittäkää nuo elektrodit somaan pikku päähänne.
Minä en haluaisi, kun sehän voi haastaa oikeuteen, että koppavana pidätte jo etukäteen - rasismia! (Tai siis öh… …koppavuudesmia.)
Jotta esimerkiksi rekrytoitaessa henkilökuntaa isompaan yritykseen saataisiin jotain tolkkua henkilöiden ominaisuuksista ja suhteellisista vahvuuksista tiettyyn toimeen, tulee hakijoista pitää jonkinmoista kirjanpitoa, jossa merkitään muistiin näiden suorittamat opinnot, työkokemus, mahdollinen koppavuus ja esim. että haiseeko liikaa parfyymille (naiset) tai haiseeko pahalle (miehet).
Mutta jotta tällaista kirjanpito ei olisi laitonta, tulee noudattaa henkilötietolakia (523/1999) ja erilaisia määräyksiä ja säädöksiä kuten rikoslain 24. luvun soveltuvia osia, jotka käsittelevät yksityiselämän loukkaamista, sekä mm. lakia yksityisyyden suojasta työelämässä.
Ja jos tietoja laitetaan muistiin atk:ta käyttäen tai muuten sellaiseen muotoon, että niitä sieltä halutessaan löytääkin, niin silloin kyseessä on lain kannalta henkilörekisteri. Edelleen, ns. "hyvä rekisteritapa" edellyttää toisaalta sitä, että rekisteröidyllä on oikeus tarkastaa häntä koskevat tiedot, ja toisaalta, että arkaluonteisia tietoja ei rekisteröidä.
Arkaluonteisiksi tiedoiksi katsotaan mm. (ei siis pelkästään) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta ja henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia ja henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä.
Edellisistä päätellen voisi kuvitella, että esimerkiksi naisen koppavuus on arkaluonteinen tieto, koska se voi kuvitella liittyvän henkilön seksuaaliseen käyttäytymiseen tai (henkiseen) terveydentilaan.
Näin ollen koppavuustietoja ei saa rekisteröidä.
Poikkeuksena on tilanne, jossa rekisteröitävä antaa luvan koppavuutensa ylöskirjaamiseen.
En ole ammatiltani työhönottaja, mutta jos olisin, en haluaisi olla se raukka joka joutuu tarjoamaan työhönottumaan tuleville naisille allekirjoitettavaksi paperia, jossa pyydetään lupaa rekisteröidä heidän koppavuuttaan koskevia tietoja.
Edellä mainitun pohjalta esitän seuraavaa:
Jos on kyseessä vaikkapa työhönottohaastattelu, jonka osana koppavuusmittausta ollaan tekemässä, suosittelen, että
1. Haastateltavilta pyydetään suostumus siihen, että heidän vasempaan jalkaansa saatetaan maalata tai olla maalaamatta pieni maalitäplä.
2. Naistenkoppavuusmittauksessa käytetään koppavuusmittaria, joka muistuttaa porttia tai holvikaarta, jonka alitse kaikki hakijat kulkevat. Mittari on rakennettu niin, että jos mitattava nainen on koppava, laite ruiskauttaa tämän vasempaan koipeen pienen vihreän maalitäplän.
3. Hakijat tutkitaan normaalein psykologisin testein ja haastatteluin ja he saavat tulosten perusteella pistemäärän; mitä suurempi pistemäärä, sitä parempi hakija.
4. Etsitään korkeimman pistemäärän saanut sellainen hakija, jolla ei ole maalitäplää jalassa, ja palkataan hänet.
5. Juodaan kahvit. (Ei tosin välttämätön kohta, mutta mukava).
Tällä tavalla voidaan välttää toisaalta rekisterimääräysten sudenkuopat kuten joko päätyminen rikkomaan henkilötietolakia tai päätyminen pyytämään lupaa koppavuustiedon rekisteröimiseen - koska esittämässäni toimintatavassahan ei koppavuustietoja rekisteröidä mitenkään, hakijoilla vain on tai ei ole maalitiplua koivessaan - ja toisaalta vältetään myös se sudenkuoppa, että päädyttäisiin palkkaamaan koppava, vaikka olisi ollut tarjolla myös koppamattomia.
Näin minä näen tämän asian järjestämisen, jos minulta kysytään.
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat