ajatusten miljoonalaatikko
Valtion tapoja ärsyttää tahallaan
Kommentoi 30 Lue kommentit- Keinotekoiset värit kuten lila ja beige. Ennen niitäkin on pärjätty ja silloin oli paljon kurjemmat olot.
- Annetaan esim. ymmärtää että tulee lämmin kesä vaikka kesästä tulee erityisen hyinen ja sateinen. Ihan päinvastoin siis! Mikä ilo on kiusalla aiheuttaa pettymys. Ihme porukkaa.
- Verotetaan, vaikka tiedetään että se ärsyttää kaikkia.
- Ei tarpeeksi liikenneympyröitä.
- Vanhoja hetekoita ja vaneriaskeja ei saa mistään, vaikka ne oli hienoja.
- Ei selitetä asioita tarpeeksi selvästi, kuten big bang, stagflaatio, korianteri, ja että miten sapelihammastiikeri pääsi irti jos puri vaikka puuhun ne kauheat hampaat.
- Liian pitkät puheet aina ennen ilotulitusta. Ketä kiinnostaa! Siellä pitää seisoa pakkasessa ja kuunnella jankutusta ennen kuin raketit ammutaan. Ketä kiinnostaa!
- Ei koskaan laiteta mitään kivoja kuvia valtion juttuihin kuten kissanpentu, orava, kenguru tai jänis.
- Erityisesti jänis.
- Ärsyttävä vihreä väri monissa lomakkeissa. Tai ainakin ennen oli. Ei ikinä sinistä, punaista saati kirjavaa.
- Kuukaudet ja se milloin on täysikuu jne. heittää ihan totaalisesti, ei mitään tolkkua vaikka on hienot tietokoneet ja laskentakeskukset ja ministereitä niin että päät yhteen paukkuu ja puutarhatonttuihin kompastelevat silmä mustana, mutta kuuta ja kuukausia ei silti saada synkrooniin muka. Rallattelussa vissiin menee aika.
- Liian vähän klarinetin soittoa; siinä on hieno ääni ja sillä voi hienosti pelleillä ja mallata.
- Postilaatikko tyhjennetään vasta viideltä. Koko päivän katsovat sieltä postistansa ikkunan läpi sitä laatikkoa mutta silti tyhjentävät piruuttaan vasta viideltä.
- Vähätellään lantun ja nauriin merkitystä ja hosotetaan kaiken maailman pesdoista. Ei ennenkään ollu semmoisia pestoja! Ei ollu mitään ja silti oltiin iloisia, koko ajan, 24/7!
- Ei nosteta metakkaa siitä että Karjala kähvellettiin tai edes kohteliaasti pyydetä että takaisin se jo pikkuhiljaa, jumaliste. Ei tavara lainassa parane, kaikki sen tietää.
- Älyttömän malliset lapiot (vartenaan semmoinen pitkä puinen pulikka vain, kuin pitkä viestikapula ilman kahvaa) Amerikassa. Ei siis Suomessa, mutta voisi sitä valtio vähäosaisempia neuvoa, että laittakaa siihen päähän kahva niin ei käsi lipsu ja saatte aikaankin jotain siellä Amerikassanne.
- Ei puututa siihen, että kalkkuna on niin ruma lintu ja silti saa esiintyä elokuvissa niin usein.
- Aika vähän sammakoita.
- Mutta hyttysiä! Jösses että niitä sikiää ja kädet levällään vaan ollaan kun sinne soittaa ja yrittää puhua järkeä, että älyättehän itsekin että ne kuppaa verta ja on riesa.
- Kuulakärkikynää ei korjata pois vaikka muste loppu. Turhaan yrität sillä turata.
- Ihminen on käynyt kuussa mutta silti sukat kutistuu muutamassa pesussa nuken sukiksi ja sille muka ei Suomen valtio voi mitään. Mitä semmoisella vallalla tekee joka ei mihinkään pysty. Nukke-hallitus! Sukkia sentään ollut olemassa tuhat vuotta tms.
- Kaasunaamareita ei ole missään kaupassa, että voisi kokeilla, miltä sellainen tuntuu ja näyttää. Saati että valtio lähettäisi oman, että kokeilkaa. Tulisi iloinen mieli edes joskus!
- Poliiseja ei ole määrätty hakkaamaan p**kaksi semmoisia mopoja joissa on paha ääni. Jos määrättäisiin, niin ennätysajassa loppuisi se räminä. Ja varmaan olisi poliiseista kivaa vaihtelua mäikiä niitä lekalla, eikä aina vain puhua roistoille ja huudattaa sireeneä.
- Liian pienet palkinnot mielipidetutkimuksissa. Joku arvonta, jossa ei ikinä voita.
- Ulkomaalaisilla poliiseilla hienot puvut, mutta suomalaisilla hirmu vaatimattomat, eikä juuri mitään kullanväristä, kunniamerkkejä tms. Varmaan ottaa poliiseja päähän kun menevät ulkomaille ja niillä hienot epoletit ja koppalakit ja kultanauhat ja -käädyt.
- Eläkeläisten kusettaminen.
- Nuorison syyttäminen, esim. pienistä eläkkeistä, että nuoria on muka liian vähän makselemaan eläkkeitä. Ja samaan aikaan Suomen Pankin kellarissa on setelipainokone!!
- Ja miten voi jotakuta syyttää siitä että on liian vähän; olipa nuori tai vanha niin ei ketään voi olla kuin korkeintaan yksi - ja aina ei sitäkään, jos ei ole syntynyt vielä. (Raskaana vasta.)
- Ei pesukarhuja Suomessa vaikka on niin kivan näköinen eläin. Shakkia vissiin vaan pelaavat siellä ympäristöministeriössä kun ei tätä asiaa ole saatu hoidetuksi vaikka pesukarhuja on ollut olemassa muualla ainakin sata vuotta. Niillä on niin kivat kädetkin, ja se ”naamio”.
- Amerikassa kyllä on, mutta onko meillä? – P****n marjat ole. Ei pesukarhun pesukarhua.
- Kunnollisia agentti-ohjelmia ja agentti-kirjoja ihan liian vähän. Sontaa kyllä tulee joka tuutista.
- Kehitetään kaiken maailman sääntöjä, että noudattakaa. Noudattakaa itse! Ketä huvittaa noudattaminen koko ajan! Ei mihinkään kyllästy ihminen niin nopeasti kuin noudattamiseen. Luulisi että sen älyää kaikki, niin nämä ei muka älyä.
Siinä nyt aluksi.
Kuunteletko mieluummin? Kas tässä:
Kyynärsauva ontuvalle mielikuvitukselle
Kommentoi 23 Lue kommentitEn nyt ryhdy väittelemään prosenteista, mutta lienee selvää, ettei ihmisellä ole ainakaan kaikki aivokapasiteetti ihan koko aikaa käytössä, vaan osa korvienvälitöhnästä on ainakin osan aikaa ettonella tai jonkinmoisessa lyhytaikaisessa hibernaatio- tai standby-tilassa.
Ja sitten kun ihmisellä taas on joskus taipumusta pitkästyä, niin vaihtelua voisi hankkia itselleen ajattelemalla kivoja ajatuksia. Mutta entäs jos on pää ihan tyhjä, eikä keksi kivaa mietittävää. Mikä neuvoksi siihen?
Suosittelen, että otatte käyttöön apuvälineen, kainalo- tai kyynärsauvan avuksi mielikuvitukselle, joka ei pysy jaloillaan ilman tukea.
Apuvälineen nimi on ”kuvitelma loton päävoiton saamisesta ja sen käyttämisestä tuikiälyttömällä tavalla”.
Jos kohta jokainen suhteellisen ”normaali” ihminen keksisi järkevää käyttöä loton päävoitolle – johan vaikkapa pelkkä terveydenhoito on sellaisessa pulassa, että avustuskohteita löytyisi toinen toistaan tärkeämpiä - niin olemattoman, virtuaalisen loton päävoittonsa toki saa, ja vieläpä hyvällä omallatunnolla, ”käyttää” justiinsa niin älyttömästi kuin haluaa.
Ja kun miettii oikein älytöntä käyttökohdetta niin tulee keksineeksi itselleen hauskaa ajanvietettä vaikka kassajonossa, selkä hiessä seisomisen viihdykkeeksi.
Annan yhden esimerkin lottovoiton käyttämisestä, jotta pääsette ajatuksen alkuun. Kommentteihin voitte sitten, mielikuvituksenne herättyä, itse heittää lajitovereillenne jokusen ajatuksen, miten teidän mielestänne lottovoittorahat tulisivat autuaallisen älyttömällä tavalla ja luovasti käytetyksi.
Orkesterisäestys naapurin touhuille
Tähän tarvitaan valtava joukko kokeneita, improvisointitaitoisia ja ulkoilmaelämästäkin pitäviä muusikkoja, sekä sellaisia muusikoita, jotka ovat olleet kehittämässä ja soittamassa piirrosfilmien fiuuuu, dängg, bojoing ym tehosteääniä; perkussionisteja siis saa olla paljon, samoin erilaisten pillien soittajia.
Käytössä täytyy toki olla koko sinfoniaorkesterin sekä rokahtavamman ja metallikkaammankin musiikin soitinkirjo, mutta erityisen ilmaisuvoimainen näissä tarkoituksissa on soittimista mm. klarinetti sekä soittimena käytettävä, taivuteltu sahanterä, kuten myös hieman pieruääntä muistuttava sorsapilli.
Kun naapuri tulee ulos asunnostaan, orkesteri on jo valmiina odottamassa, ja jo naapurinne oven avaukseen saadaan naukuva tehosteääni, joko klarinetilla tai nau’uttamalla ilmapalloa josta lasketaan ilmaa niin että kuuluu naukuva, valittava ja silti samalla hirmu naurettava ääni.
Ja kun naapuri alkaa astella roskiskatoksia kohti, alkaa hänen askeltensa tahdissa kuulua koominen marssimusiikki – ja kun naapurinne sitä hämmästyy ja kääntyy katsomaan, musiikki pysähtyy ja pään käännön tehosteeksi kuuluu nariseva ääni kun styrox-palaa nau’utetaan isonrummun kalvoa pitkin. Ja naapurin jatkaessa matkaa marssimusiikki jatkuu, askelten tahtiin.
(Laitan tähän keskelle mielikuvituksenne tueksi linkin - Kuunnelkaa ihan rauhassa ja kuvitelkaa oma naapurinne marssimassa pienessä lumikinoksessa roskapussi kädessään, ja kuvitelkaa musiikki niin, että sen esittää valtava soittokunta kera erikoistehosteiden, rytmittäen sen naapurinne askeleiden, pysähtymisten jne mukaan...)
Tätä soittoa naapuri ensin ällistyy, sitten kokeilee, soittaako orkesteri todellakin hänen liikkeidensä mukaan – hän pysähtelee äkisti jne – ja huomaa, että koska orkesteri on äärimmäisen taitava, ja lisäksi impovisointitaitoinen, hän ei pysty välttämään sitä, että aina kun liikkuu ulkona, hänen touhujaan, kaikkia liikkeitä, kävelyä, kyykistymistä, joka pieniä liikkeitä, kuten posken raapimista, kännykän ottamista taskusta, säestää etevästi tuo orkesteri – päivästä toiseen!
Aikanaan naapuri lopulta tottuu siihen, mutta ympäristölle tuottaa valtavasti iloa, kun hän vaikkapa kumartuu kitkemään kasvimaata, ottamaan kiven kengästä, taistelee kauppakassien, avainten ja ulko-oven lukon kanssa – ja orkesteri elävöittää joka hetken ja liikkeen, erittäin ironisella ja tehosteisella musiikilla!
Isossa sinfoniaorkesterissa voi olla 120 jäsentä, ja jos ajatellaan että orkesteristin työpäivän pituus on kahdeksan tuntia, vuorokaudessa 24 tuntia, ja kun vapaatakin pitäisi muusikoiden voida pitää, niin tarvitaan ainakin nelisensataa soittajaa, että naapurillenne saadaan tarvittaesa ympärivuorokautinen säestys. Se toki maksaa paljon – etenkin, kun orkesteri seuraa naapurianne työmatkat, kalareissuille tai lomareissuille ulkomaille jne - mutta loton päävoitolla säestäisi naapurianne kuitenkin jo hyvän tovin!
Nyt olisi kiva kuulla, millaisia ideoita teille tulee päähän, lottovoiton käyttämisestä todella luovasti.
Ei kun asiasta kommenttia väsäämään.
Kyllä tämä tästä!
(Ja tässä vielä lopuksi pikku makupala. Marssiikohan naapurinne tässä putsaamaan autoa lumesta… Esittäjänä näköjään - eh tuota - kolmihenkinen kvartetti.)
Pöntöstä, eli ¬Ǝ(PLACE ≊ HOME)
Kommentoi 6 Lue kommentitMonia olisi, mitkä tekisin, jos vain voisi.
Erittäin kiehtovia ajatuksia synnyttäviä minusta ovat muun muassa pari tiettyä putkilokasvia.
Tarkkaan ottaen ihmetykset nimeltä mammuttipetäjä, sequioia giganteum sekä punapuu, sequioia sempervirens.
Yksi tämän jälkimmäisen lajin edustaja kasvaa Yhdysvaltain länsiosissa ja kyseinen punapuu on yli 115 ja puoli metriä korkea.
Muistutan, että Helsingin olympiastadionin torni 72 metriä korkea, eli punapuun latva nousee vielä reilusti yli puolet sitä korkeammaksi.
Tai jos vertaa Tampereen Näsinneulaan, niin jos kyseisen Särkänniemen betonitörröttimen vieressä kasvaisi kyseinen punapuu, puun latva heilahtelisi yli viisi ja puoli metriä Näsinneulan ulkoilmatasanteen yläpuolella. Siis parin kerrostalokerroksen verran ulkoilmatasanteella haahuilevien turistien yläpuolella.
Arvaatte, että minun tekisi mieli laatia sellaiseen punapuujötkään itselleni pönttö; linnunpönttö. Tai siis, ihmisen pönttö. There's no place like home, kuten sanotaan.
Se olisi kyllä hyvä homma, pönttökoti! Monessakin mielessä.
Sanotaan, että jos katto ja perustukset ovat kunnossa ja rakentaminen hyvin tehty, hirsitalo voi kestää 600 vuotta. Vaan punapuu on vieläkin ekoystävällisempi ja kustannustehokkaampi asumuksen perusratkaisuksi; punapuu voi elää yli kaksituhatta vuotta.
Punapuun paksuus rinnan korkeudelta on kolmesta metristä reiluun neljään ja puoleen metriin, mutta paksuutta voi olla kahdeksankin metriä. Netistä löytyy mm. kuva punapuusta, jonka läpi mahtuu ajamaan autolla. (Mutta tietenkin pitää saada jostain auto ensin.)
Toisen kuvan perusteella näyttää siltä, että Yosemiten kansallispuistossa tietyn ison punapuun piirittämiseen tarvitaan käsi kädestä toisiaan kiinni pitämään – tietenkin kädet levällään – kahdeksan ihmistä jotta ylletään puun ympäri; pari lapsista teini-ikäisiä, ei siis rajojen mitoiltaan ihan mitään tenavia kukaan. (Tosin kuvan ottamisen ajankohta ei ole tiedossani, joten ne teini-ikäiset saattavat nykyisin olla aikuisia; voivat olla vaikka jossain karaokebaarissa ihan umpimällissä hoilottamassa ja loilottamassa; tai nukkua kaikessa rauhassa kotona rem-unta, jos nyt on Amerikassa yö; mistä sitä tietää.)
Puuainesta tuommoisessa jättikokoisessa punapuussa on noin 1200 kuutiometriä – ja mammuttipetäjissä vieläkin enemmän – mutta minua kiinnostaa se, jos siellä sisällä on onttoa, niin kuin näyttäisi olevan sen kuvan perusteella, jossa puun "haljenneen" alaosan läpi ajetaan autolla; ja muissakin kuvissa näkyy että lienevät usein onttoja sisältä. (Ulkoa onttohan ei tavallaan voikaan olla mikään, paitsi ehkä Kleinin pullo jotenkin, sillä kun on vain yksi puoli, yhdistetty sisä-& ulkopuoli ja se on tavallaan ontto; kolmiulotteisessa "arkiavaruudessamme" kuvattuna se näyttää leikkaavan itsensä läpi mutta kolmiulotteinen toteutus on kai jotenkin kömpelö visualisointi ja se pitäisi jotenkin ajatella neliulotteisessa avaruudessa, jolloin se "toimii" kuten pitäisi, jos olen oikein ymmärtänyt. Korjatkaa ja täydentäkää, viisaammat, kommenteissa.)
Kuvitellaan, että puun kylkeen rakennetaan kunnollinen, iso, puun mittasuhteisiin sopiva pönttö hra Kajolle. Onttoon puun sisukseen saadaan helposti hissi, jolla pönttöön pääsee; hissikuilu on kivasti puun sisään maisemoitu, ja hissikuilun sisään saa vedet, sähköt, viemäröinnit ja ethernetin tai valokaapelin myös siististi.
Mäntyhän tekee ajan oloon varsin tolkulliset juuret, ja jos puu on pysynyt pystyssä sanotaan nyt vaikka 500 tai tuhat vuotta, ja sillä on ainakin toiset tuhat vuotta vielä edessänsä, niin Kajon pöntöllä on vankka ja miellyttävä rajapinta luontoon. Pöntön ei tarvitse olla tylsä suunnittelultaan. (Iskekääpä Googlen kuvahakuun sanaksi treehouse niin näette
jotain ideoita.)Ajatelkaa miten sujuisi talvinen päivä mammuttipetäjän pöntössä. Tuuli vohisisi aamulla kivasti toistasataa metriä korkean männyn oksistossa ja korvissa lumpsahtaisi kivasti, kun kävisi hissillä hakemassa postilaatikosta aamun lehden. Tällä fysiikalla ei ensitoimikseen aamulla kiivetä tikapuita sataa metriä ensin alas ja ylös, ja tuskin kiipeää lehdenjakajakaan. Voisi siis mennä nettiversioksi koko lehtihomma. Mieluummin kyllä luen paperisia, eli katsoisin ehkä uutiset netistä, mutta sitten pöntössä olisi ikivanhoja Life, Elokuva-aitta ja Karjalatar-lehtiä, Jerry Cottoneita, Suomen kuvalehtiä ja tietenkin Aku Ankkoja – mutta vanhoja Akuja koska niissä on kuvattu Ankkalinnan arkeakin eikä jutut ole pelkkää riitelyä tai Roopen ahneutta, kuitenkin nykyisin. Pöntössä olisi varmaan maalämpö ja jonkinmoisia aurinkopaneelisysteemejä hyödynnetty, mutta myös kamiina, jonka rätinä ja liekkien humu, ja kamiinan hellanlevyosalla poriseva kahvipannu toisivat oman lisärattonsa talviseen aamuun.
Auringonnousu näkyisi seinällä pyöreänä punertavana pallona, kun pöntön pyöreä ikkuna toisi sinertävän talvihämärän keskellä auringon marmeladiset sävyt. Ja eikun kahvia kuppiin, kirjoituslehtiö tai läppäri esille – tai miksei mekaaninen kirjoituskone – ja töihin, jos olisi semmoinen työ, että voi pusailla siellä pöntössä hommia.
Muussa tapauksessa aamun jälkeen rientäisi kapitalistin ikeen alle muutamaksi tunniksi, ja sitten iltahämärissä pöntölle takaisin.
Tai ehkä olisi lauantai (usein on, joskaan minusta ei riittävän usein) ja pöntön saunaa lämpiämään. Maalämmöllä pöntössä olisi tietenkin kylpytynnyri – ehkä kuistilla jossa voisi viilennellä itseään ja toisaalta kylmällä kelillä lillua paljussa ja vaikka puhallella saippuakuplia tai kuunnella lintuja, radiota tai mahansa murinaa, kun maha alkaa pyytää makkaraa. (Se tietää aina, jos sitä on jääkaapissa.)
Pöntössä voisi osa katosta olla lämpölasia, niin että seljällään maaten voisi katsella tähtiä, ja ja voisi olla lasia joku osa lattiaakin, niin että voisi ottaa rintakehän alle tyynyn, laittaa päähän yönäkökiikarit ja tsiigailla alaspäin – niin korkealtahan näkisi valtavan alueen - kun jänikset pomppivat metsässä kuin kengurut eivät, koska pönttö olisi Suomessa. Ja miten kiva olisi kutsua ystäviä pönttöön, rallatella siellä ja soittaa vaikka sellaista vanhanaikaista taffelipianoa; Ragtimea, Bachia ja Metallicaa ja mitä nyt mieleen juolahtaakaan. Varjokuviakin voisi heijastaa pöntön seinälle ja laittaa pöntön parvekkeelle vankat puolihaalarimaiset kalastajanhousut ja niihin 30 metriä pitkät benjihyppyhenkselit, niin että voisi kiikkua ja riekkua kuin jojo!
Moni ilo koituisi siitä pöntöstä kyllä, jonka tekisin, jos voisin!
Tekisittekö te?
P.S. Tässäpä linkkejä punapuihin, puumajoihin ja pulloihmetyksiin.
Kuunteletko mieluummin? Kas tässä:
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat