ajatusten miljoonalaatikko
Mieliruokaa
Kuvitelkaapa, että otatte kahden kilon jauhopussin ja kierrätte sen pussinsuun torveksi ja puristatte nyrkkiin, riiputatte sitä puolentoista metrin korkeudella lattiasta.
Ja sitten päästätte irti.
Pussi kiitää ilman halki, ja Fhtah! - iskeytyy lattiaan ja levittää jauhot ympäriinsä kuin Sahara. (Ja yhdeksässä tapauksessa kymmenestä siitä seuraa hirveä huuto ja rähinä, kun joku kumminkin huutaa jollekin; jos ei muu kenellekään niin pudottaja itselleen.)
Onko teillä koskaan niin, että aivan kuin se jauhopussi, mielenne jässähtää paikalleen ja jotenkin vain jää siihen? Kuin diesel-auto tulipalopakkaseen.
Ja aivan kuten jos yrität säätää telkkarin äänenvoimakkuutta, niin että justiinsa kun aiot sitä säätää, tulee elokuvassa yhdentoista minuutin öinen hiipimäkohtaus, jossa ei kuulu pihaustakaan ääntä, ja sitten kun sitä säätää isommalle niin skreee! - kujalta hyppää joku bandiitti ja meinaa päästä hätäulostus kun säikähtää hän sitä. (Siis katsoja.)
Mutta siinä mielen jässähtäneisyydessä ollaan ikään kuin sen hiipimäkohtauksen keskellä, niin että mielessä ei liiku mitään.
Ja monesti tämä mielen siirappimainen nollatila osuu johonkin semmoiseen hetkeen, kun itse asiassa pitäisi kauheastikin saada aikaan jotain. Siis tyyliin essee, powerpoint-esiys (kirottuja olkoon ne, alati!) tai muu aivotoimintaa ainakin jossain määrin edellyttävä hengenponnistus.
Silloin on hyvä, jos on käsillä jotain mielenruokaa, jolla houkutella aivot yhteistyöhön.
Onko teillä suosikkikonsteja siihen miten mielen saa heräämään?
Minulla on joitakin.
Yksi, mikä saa ajatukset kivasti liikkeelle, on joku visuaalinen ovela juttu. Trompe l'oeil, semmoinen "silmänkääntömaalaus" on yksi tällainen. Pistänpä tähän jokusen linkin, että tiedätte, mistä on kysymys.
http://www.syti.net/TrompeOeil1.html
http://arcus.centerblog.net/rub-trompe-oeil-.html
http://archeologue.over-blog.com/article-6969508.html
Ymmärrättekö nyt? Noiden katseleminen saa minulla mielen aina jotenkin heräämään, etenkin jos samalla kuuntelee musiikkia, muovailee vahaa tai taittelee papeia tai ylipäätään tekee käsillään samalla jotain puolisatunnaista.
Toinen kiva mieltä herättelevä homma on joku abstraktimpi taidenautinto. Yksi sellainen löytyy matematiikan kuvaajista, fraktaaligeometriasta. Kurkatkaapa vaikka nämät, niin saatte käsitystä:
http://www.enchgallery.com/fractals/fracthumbs.htm
https://www.fractalus.com/sylvie/
http://aabele.wordpress.com/unimelb-vle-lms-feed/
Ja tässä on animaationa aika kiva zoomaus Mandelbrotin joukkoon, sitä on kiva katsella vaikka musiikkia kuunnellen ja niitänäitä mietiksien:
http://www.break.com/usercontent/2008/1/trippy-fractal-zoom-426256
Ja jos painostaa mieltä, että mikä mikä se on se Mandelbrotin joukko, niin tässä voitte käydä katsomassa tietämyksenne rajoja. Minulle tuo on täyttä sankskriitia, mutta ehkä ei teille:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mandelbrotin_joukko
Joskus ihan joku yksittäinen juttu - kun se vain on ennalta-arvaamaton - voi pistää mielen liikkeelle. Tässä jokunen paikka mistä semmoisia löytää, satunnaisia ärsykkeitä aivotoimintaan:
http://apod.nasa.gov/apod/astropix.html
http://www.mikeleejohnson.com/FunnyPic.html
Ja sitten ihan semmoista irtosälpettä:
http://theamazingpage.com/funny-statistics/
Tämä tässä antaa sivullisen sattumanvaraisia linkkejä:
Musiikki on aina hyvä konsti innostaa mieltään, ja hiukan erilaista musiikkia kun käyttää niin aina vain paranee; tässä varalta pari linkkiä musikaalisen versioon piistä eli ympyrän kehän ja sen halkaisijan suhdeluvusta 3,1415926535897932384626433(en viitsi enempää tähän sitä siteerata):
http://www.newscientist.com/blogs/nstv/2011/03/a-musical-interpretation-...
http://www.collegehumor.com/video/6446891/what-pi-sounds-like
Ja tässä vielä hännänhuipuksi jokunen kiva elikkokuva. Jotkut kökköjä, mutta toiset aika hilpeyttäväisiä, kun elikkoparalle on sattunut oikein sopiva ilme tai tilanne:
http://www.all-creatures.org/humor/humorous.html
…Ja nyt haluaisin kuulla (kommentteina) että millaista mieliruokaa te käytätte silloin kuin aivot jässähtää paikoilleen - tässä tuli nyt vain nettijuttuja, mutta se on vain yksi tapa rassata päätään - paljon tehokkaampia keinoja on varmasti - mitkä ovat teidän suosikkejanne, kun pää hyytyy ja kuitenkin maailma huutaa äksöniä?
Sitten toinen asia.
Onko teillä joku semmoinen ruoka, joka maailman arkisapuskoiden katu-uskottavuustilastossa (Street Cred Ranking of Boring and un-Gourmet, un-Cool Grub) on siellä Amazing-Boring -akselin tylsyyspäässä, mutta josta silti tykkäätte ihan sikana?
Tarkoitan, että esimerkiksi silakkalaatikolla ei ole gourmet-maailmassa eikä Kebeb-Hampurilainen-Felafel-Hotdog -scenessäkään respektiä eikä sex appealia; se ei ole kaukaista ja tuntematonta, ei edes harvinaista eikä kallista, eikä sillä ole eksoottista nimeä kuten Nasi Goreng, Parfait au Cervelas tai Haggis - ja silti tykkään siitä ihan mahdottomasti.
Kun en tiedä mitä syödä (ja kaupassa on samaan aikaan esim. tuttu lääkäri, niin ettei voi ostaa makkaraa, kuten miehenä poikkeuksetta haluaisi) niin ostan aina silakkalaatikkoa.
Vastaavia non-cool sapuskoita joista tiedän jonkun hulluna tykkäävän on makaroonivelli, ja pelkkä keitetty riisi voin kanssa.
Mikä on teidän halpa, ei-seksikäs mieliruokanne? Ja osaatteko sano, miksi juuri se.
Itselläni silakkalaatikkoalttius pohjautunee mukaviin lapsuudenkokemuksiin sekä aivokapasiteetin säästämiseen - näet, kun en joudu miettimään ruokaa, jää aikaa miettiä jonninjoutavuuksia.
Ja mikäs sen mukavampaa!
Vai mitä.
Otteita Paholaisen työpäivästä - I
Sitä on varmaan kuulkaa harvalla niin kiirettä kuin ison epookkinäytelmän ainoalla tarpeistojärjestäjällä lyhyissä vaihdoissa, pienten lasten yksinhuoltajalla aamuisin, ja ympäri vuorokauden sielunvihollisella (tai sielunvihollisettarella - tasa-arvon nimissä on kai oletettava että sielunvihollisen toimi on ns. equal opportunity -duunipaikka. En kuitenkaan ole niin tasa-arvoinen tai niin feministi, että esittäisin että nainen sopii sielunvihollisuustehtäviin miestä paremmin; jääköön se näkemys naisten itsiensä vaadittavaksi ja puolustettavaksi, hehän varmaan sukupuolitoverittariensa piilevät voimavarat parhaiten tuntevat myös tämän tehtävän potentiaalin osalta).
Koska en isommin tunne muiden ylläolevien kiireisten elämää ja toimintaa, niin koska olen jossain määrin mielikuvituksekas ja tutustunut sielunviholliseen tämän keksintöjen kautta (mm. suoramarkkinointi, yksinomaan huoltokulujen vuoksi luotu käsite nimeltä auton jakopään hihna - joka voitaisiin koska hyvänsä korvata auton iän kestävällä ketjulla, Windows Vista, 1960-luvun suomalainen kansakoulu, kielen tarttuminen rautakaiteeseen pakkasessa, ja haitari"musiikki") …niin hahmotan tässä paholaisen työpäivän joitakin hetkiä.
Kuten muutkin, paholainen käyttää keltaisia muistilappuja ja lippusia; siksi aloitamme niistä.
Sielunvihollisen jääkaapinovesta poimittua:
(Kaikkiin muistilappuihin on piirrelty, selvästi mietiskelyn aikana, puolittain symmetrisiä kuvioita, aaltoja, palloja ja varjostettuja kolmiulotteiseksi kömpelösti piirrettyjä kuutioita tikku-ukkoja ja lisäksi sielunvihollinen on kirjoittanut toistuvasti omaa nimeään; "Sielunvihollinen" ja "Perkele" lukee useammankin lapun kulmassa, käsialalla ja tekstauksella ja omatekoisella "fontilla" joka on koetettu tehdä pelottavan näköiseksi niin kuin siitä tippuisi jäätä tai verta, tai niin kuin kirjaimet ritisisivät sähköä. Joka ikinen viestilappu on otsikoitu "Note to self" ja perässä suomennettuna Muistiinpano itseä varten, by S.V.)
Note to self - Muistiinpano itseä varten, by S.V:
Muista tehdä pikkujoulunaisten juhlamekot sähköisiksi, niin että tarkkaan valittu liihotteleva ohut mekko liimautuu jo narikassa naurettavan näköisesti reisiin, niin että nainen näyttää alipainepakkauksessa olevalta broilerilta ja kalliilla rahalla laitettu tukka säkenöi kipinää, liimautuu sähköllä poskin litteäksi kuin merestä ongitun spanielin korvat, eikä asetu millään. :D
Note to self - Muistiinpano itseä varten, by S.V:
Muista levittää tihkusateiden alla huhua että tulee lumisade että vaihtavat nastarenkaat alle Suomessa. Sitten pitkä kausi vesisadetta ja sumua, hihii!
Note to self - Muistiinpano… (jne.):
Muista periä rojaltimaksut Big Bother -ohjelman ideoinnista.
Note to self... (jne.):
Muista periä rojaltimaksut saksankielen kieliopin keksimisestä.Note to self:
Muista vaihtaa firman ZZZ joulun alla lähettämät Gourmet-aterialahjakortit gastroenterologian polin korteiksi "Teille on varattu aika peräaukon tähystykseen silloin-ja-silloin".
Note to self
Lähetä yli jääneet Gourmet-aterialahjakortit Painonvartioiden postituslistan henkilöille.
Note to self
Muistuta Marketin henkilökuntaa taas vaihtamaan hyllyjärjestystä ilman syytä ja ilman muuta logiikkaa kuin että maidot säilytetään edelleen perimmäisessä nurkassa ja karkit kassan edessä lasten näköpiirikorkeudella, kondomien, liukuvoiteiden ja Aku Ankka -taskukirjojen vieressä.
Note to selfMuista katsoa sanakirjasta tai netistä mikä olikaan "apomiktinen partenogeneesi". Miksei sitä millään muista?! Perkele! Eikun siis minä itse!
Sielunvihollisen toiminta ei tietenkään rajoitu muistilappujen kirjoittamiseen. Paljon on askaretta ahkeralla, ei työ tekevältä lopu! Jo pelkkä työmatkaliikenne on iso työmaa, samoin tietotekniikan maailma ja aivan erityisesti kokoukset, juhlat ja naapuruussuhteet...
(Jatkoa seuraa Otteita paholaisen työpäivästä II. Silloin seuraamme Sielunvihollisen päivän kulkua vuorokauden eri tunteina.)
Niiden talo
Vaikka muutkaan lääkärit eivät pääsääntöisesti ole kaikkein pahimpia huumehöyryisiä haihattelijoita ja haihattelijattaria, niin minusta erityisesti juuri hammaslääkärit edustavat ihmistyyppiä, jolla on suhteellisen hyvin jalat maassa ja kaikissa tusseissa korkit tallella.
Mitäpä siis sanoisitte, jos hammaslääkärinne, itseään ja omaisuuttaan hallitsevaksi, vastuulliseksi ja taitavaksi ammattilaiseksi tiedetty, kerran sanoisi, hammastanne porattuaan, hammashoitajattarelle, että tulehan kahtomaan, Salme.
Ja sitten ne killistelisivät suuhunne, peilin kanssa ja ilman - ja hammashoitajatar ottaisi kännykkäkameralla kuviakin, ja videoa, ja sanoisi monta kertaa että "vau" ja "omg".
Lopulta uteliaisuutenne - jota kyllä riittää, sen tiedätte itsekin! - voittaisi, ja kysyisitte, suu imurinvartta ja peiliä ja muuta odontologista tilkettä täynnä, että "Ikä iru hiejjä ong?"
"Jaa että mikä piru siellä on..?" sanoisi hammaslääkäri. "Ka, sitäpä tässä just Salmen kanssa ihmetellään. Näyttää nimittäin siltä, että päässänne asuu jotain porukkaa; siis pieniä ihmisiä."
"Häh? Ikä ihngeeng ihngihiä?", mongertaisitte ällistyneenä.
"Sanopas se... mitä ihmeen ihmisiä siellä voi olla - mutta selvästi näkee, kun vähän porattiin, että sieltä alta paljastui portaat, ja kun porattiin niitä, niin täriseviä portaita laskeutui pienenpieni parrakas mies sinisessä, kullalla kirjotussa viitassa, jonkinmoinen pieni haitari tai musette-miniharmonikka toisessa kädessä ja alkoi vapaalla kädellään puida nyrkkiä - ja sen takaa tuli kurkkimaan punamustaruutumekkoinen pieni nainen ja lapsia, pieni laivakoira, kaksi sekarotuisen näköistä kissaa, kesy kani tai kenguru tai joku semmoinen, ja puolenkymmentä pientä kanaa; kaksi valkoista, loput monenkirjavia."
Nyt teitä jo lähtisi imuri suusta, sylkisitte valkoiset tupakanfiltterinnäköiset syljenkuivatustoppaukset huulen alta allaskuppiin ja tokaisisitte "-Paskat kirjavista kanoista!", itsellenne epätyypillisesti kiroten.
Ja sitten vielä perään epäuskoisesti että "Kännissäkö te minuun reikiä poraatte - vanhaan hyvään asiakkaaseen. Tai siis aika nuoreen, mutta hyvään kuitenkin."
"En. Katso itse.." sanoisi lääkäri, ja näyttäisi peilillä. (Ja sanoisi tarpeettomasti hammashoitajattarelleen "En oo kännissä" ja näyttäisi vielä perään, että osaa laittaa sokkona etusormiensa päät vastakkain.)
Ja todentotta: Sormitemppujaan tekevältä hammaslääkäriltä hoitajattaren pidettäväksi jääneestä peilistä näkyisi nyt jo iso tungos porukkaa, pieniä ihmisiä ja kotieläimiä käppäilemässä poskihampaanne ympärillä.
Sakki näyttäisi laskeutuneen auki poratusta, hampaan tyvestä jonnekin päänne sisään johtavasta portaikosta, ja nyt väki killistelisi ympärilleen kaula kenossa, oikealle ja vasemmalle ja ylös kohti kitalakea - ja kun hammaslääkärinlampun valo peilistä heijastuisi porukkaan, hahmot rääkäisisivät niin että tekin kuulisitte pienenpienen huudon, ja kipittäisivät kanat ja kissat kainalossa, toinen toistaan ylös auttaen, portaita pitkin piiloon, päänne uumeniin.
Hammaslääkäri laittaisi ensihätiin Cavitista tilapäispaikan portaikkoon, ottaisi kaapista lääkekonjakkipullon ja hömpsyt suoraan pullon suusta, pyyhkäisisi suutaan kämmenselkäänsä, nipistäisi sitten peukalolla ja etusormella nenän varttaan silmien kohdalta, silmät kiinni keskittyen, ja kysyisi sitten, edelleen silmät kiinni, pää vähän painuksissa ja ilme aika kärsivänä, niinkuin liian kovassa löylyssä istuvalla, että "Mitäs nyt haluaisitte tehtävän, niinku..?"
Te miettisitte tovin, ja sanoisitte sitten, että - - - Mitä sanoisitte?
Sen haluan tietää. Ja niin haluaa moni muukin, uskon.
On tilanne sen verran erikoinen!
Teille olisi selvää, ettei kyseessä ole pila eikä hallusinaatio. Mitä ajattelisitte asioiden saamasta yllättävästä käänteestä?
Ja miten ohjeistatte hammaslääkäriä, joka selvästi on nyt kyllä liekansa päässä ja kaipaa teiltä apua…
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
kommentoiduimmat