Osa 35. Luoksetulo

Kouluttajana toimiva Minna huomaa, miten yksinkertaisessakin treenissä
kouluttajan oma käytös muokkaa koiran tekemistä

Tänne!

Sain jatkaa treenejä ihanan Bea-pennun kanssa. Olimme Bean kanssa jo tutustuneet ja kuten aiemmin mainittu, Bea oli hyvin kiinnostunut ihmisistä ja varsinkin siitä, jonka taskusta löytyi herkkuja, joten treenit saatiin hyvin käyntiin. Bean omistaja oli kokoajan paikalla ja seurasi sivusta ettei toimittaja pääse nappaamaan hänen koiraansa. Sekin vaara oli olemassa, sillä Bea kyllä hurmasi koko kuvausväen olemuksellaan.

Luoksetulotreeni on yksi tärkeimmistä koiran hallintavälineistä, eikä sen turvallisuustekijää voi sivuuttaa. Hyvän luoksetulon hallitseva koira on sekä helposti hallittavissa että pidettävissä poissa pahanteosta. Tässä jos missä vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Tommy kertoi tehneensä edesmenneen Pate-koiransa kanssa erilut pari vuotta töitä, ennenkuin luoksetulo oli luotettavaa. Ei pidä siis luulla, että muutaman päivän tai viikon jälkeen koira tulee automaattisesti luokse.

Tämä fakta oli aavistuksen masentava mutta jatkaa samaa johdonmukaisuuden linjaa. Ei pidä olettaa pääsevänsä helpolla jos haluaa koirastaan hyvin tottelevan. Sitä saa mitä tilaa ja se on huomioitava omassa käytöksessä ja treenihalukkuudessa.

Minä ja Bea treenasimme luoksetuloa innokkaasti. Bea jopa niin innokkaasti, että pentu oli jaloissani jatkuvasti ja sen saaminen itsestäni kauemmaksi osottautui suuremmaksi haasteeksi kuin koiran saaminen viereen. Treeni oli kyllä hauskaa ja palkitsevaa.

Minna Perovuo