Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

Etteikö ruokkijalla ole merkitystä?

Vaimoni pääsi pitkästä aikaa lempipuuhaansa, eli kokoukseen (tämä oli huumoria). Olimme neljästään J:n, F:n ja työnimi E:n kanssa.

Niinhän siinä kävi, että tavallisesti ihan rauhallinen poika ei milllään meinannut hyväksyä isän hoivaa. Ruoka kyllä kelpasi, mutta itkua riitti. Lopulta herra nukahti syliini.

Onkohan tilanne se, että

a) äidinmaidossa on joitakin rauhoittavia hommeleita

b) isä on ollut vauvan kanssa liian vähän kahdestaan

c) molempia?

Ette arvaakaan, mikä voitonriemu oli, kun vauva nukahti. Muutama minuutti sen jälkeen äiti tuli kotiin ja vauva heräsi. Mutta mitä tapahtuikaan? Hän on taas tyytyväinen.

Onneksi isommat veljet olivat ymmärtäväisiä ja lohduttivat isää: "kohta äiti tulee kotiin".

Asiasanat:

isyys

isä

itku

vauva

Voisiko joku päivittää vauvoja nykyrytmiin?

2 kommenttia

Jo ammoisista ajoista lähtien vauvoilla on ollut nerokas tapa pitää itsensä hengissä: he herättävät vanhempansa parin tunnin välein. Joskus kivikaudella näistä herätyksistä oli varmasti hyötyä, sillä äidin (äitihän se eniten heräilee) oli syötettävä vauvaa ja pidettävä vauvaa lähellä. Vauva sai siinä kaupan päällä lämpöä äidistä.

Nyt 2010-luvulla toivoisi, että ihmiseen voisi tulla päivitys. Eikös lapsi voisi vaatia ruokaa vaikka seitsemän tunnin välein. Näin äiti ja isä voisivat pirteämpinä olla lapsen kanssa läsnä enemmän?

* * *

On mielenkiintoista seurata, kuinkä omaa rytmiä vauva elää. Hänellä, jos kenellä on meidän perheessä säännölliset elämäntavat. Hienointa on, että hän nukkuu pääosin öisin ja iltapäivällä on kuulemma myös päikkärit.

Ongelmallista tässä on isän kannalta, että hän näyttäisi heräävän auringonvalon mukaan ja isä on aamu-uninen. Saapa nähdä, miten isä kesällä nukkuu aamuisin. :)

Asiasanat:

kivikausi

vauva

äiti

Vain kolmen pisteen poika

3 kommenttia

Tuoreet vanhemmat kertovat mielellään, miten monta pistettä heidän vastasyntynyt vauvansa sai. Itse olen kuullut vain täydellisistä 9 tai 10 pisteen lapsista. Vastasyntynyt saa pisteitä muun muassa hengityksestä, pulssista, lihasten jäntevyydestä ja ihon väristä.

Tässäkin blogissa Ari ja Joona ovat kertoneet vauvansa saaneen heti synnyttyään 9 pistettä. Siinä rinnalla poikani saamat kolme pistettä kalpenevat.

Meidän lapsemme synnytyksessä kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Onneksi olimme etukäteen puhuneet yhdessä vaimoni kanssa siitä, että kaikki ei mene aina niin kuin toivoo.

Synnytys jouduttiin käynnistämään. Synnytys lähti käyntiin, mutta vähän turhankin rajusti lapsen kannalta. Supistukset tulivat lähes tauotta, mikä laittoi äidin ja vauvan koville. Mahdollisesti rajujen supistusten takia vauva kakki lapsiveteen, joka värjäytyi aivan vihreäksi. Jos vauva nielee likaista vihreää lapsivettä, niin siitä saattaa seurata keuhkojen tulehtuminen ja vakavia hengitysvaikeuksia.

Ponnistusvaihe ei ollut vielä kunnolla päässyt edes alkuun, kun lapsen sydänäänet alkoivat heiketä. Kätilö hälytti paikalle lääkärin. Isäkin tajusi tilanteen vakavuuden, kun kätilö teki hälytyksen: ”Lääkäri tänne ja HETI!”
Jälkeenpäin kätilö kertoi, että he valmistautuivat hätäsektioon, mutta sitä ei tarvittu. Lääkäri arvioi, että imukupin avulla synnytys sujuu riittävän nopeasti myös alateitse.

Ponnistusvaihe sujui räväkästi ja kesti vain 8 minuuttia. Kun pojan pää ilmestyi näkyviin, niin kätilö imi nopeasti jonkinlaisella imurilla vihreän lapsiveden vauvan suusta. Vauva ei kuitenkaan itkenyt. Sitä on vaikea selittää, mutta jotenkin tunsin lasta katsoessani, että suurempaa hätää ei kuitenkaan ole. Toki olin huolissani, mutta en pelännyt.

Kätilö kiikutti vauvan nopeasti toiseen huoneeseen ja kohta kuulimme lapsemme itkun synnytyssaliin. Huoli lapsesta painoi mieltämme vielä pari tuntia, sillä vauva oli vaarassa saada tulehduksen keuhkoihinsa. Vauvan tila parani kuitenkin nopeasti ja muutaman tunnin kuluttua uskalsin jo laittaa viestin vauvan syntymästä omille vanhemmilleni. En halunnut turhaan huolestuttaa omaa äitiäni.

Loppujen lopuksi kaikki sujui oikein hyvin ja vauva on nyt terve. Kuoppaistakin tietä pitkin pääsee perille.

Asiasanat:

isä synnytys esikoinen lapsi vauva synnytyssali lapsi vauvanhoito hätäsektio vihreä lapsivesi ponnistusvaihe

Niinkuin aalto uittaa toisen aallon ulapan yli

4 kommenttia

Perheemme neljäs jäsen syntyi 13 tuntia sitten. Tytön syntymäpäivä on 6.3.2010. Saman päivän aamuna Turun Sanomat kirjoitti Extrassaan kohtukuolemista.

Luin juttua aamulla mykistyneenä. Toimittaja Anna Saarenoja oli kirjoittanut jutun, jota ei voinut jättää kesken. 20 vuotta alalla ollut toimittajakaan ei voinut aloittaa sitä toimittajalle tavallista virttä: ” tää on nyt on aloitettu taviskommentilla, mä olisin kyllä rakentanut jutun vähän toisin…” Artikkeli iski luihin ja ytimiin. Silmät lukiessa kostuivat.

Joona kirjoitti, miten supistuskoneen lukemia ei kannata hokea synnyttävälle äidille. Päätin, että tässä on toinen asia, jota ei kannata synnyttävän äidin kanssa jakaa.

Eipä minun tarvinnut. Synnyttävä äiti kysyä pamautti kätilöltä, että mitenkäs monta niitä vauvoja kuoleekaan synnytyksessä. Siinä he sitten keskustelivat Turun Sanomien jutustakin, kätilö ja tuleva äiti. Odottavien äitien tarkkailuosastolla oli kyllä moni äiti jättänyt jutun toistaiseksi lukematta, eikä ihme.

TYKSissä syntyy kuolleensa yksi vauva kuukaudessa. Kuukausittain noin 330 vauvaa on tätä yhtä onnekkaampia. Meidän lapsemme oli yksi onnekkaista. En keksi oikein mitään, millä kuolleena syntyneen lapsen vanhempia voisi lohduttaa. Onneksi TYKSissä on kuitenkin sellaisia kätilöitä, kuin synnytyksemme aloittanut Asta ja sen loppuun vienyt Mia.

Sekä Anna Saarenojan jutun kätilö, joka oli itsekin itkenyt kuollutta lasta maailmaan auttaessaan.

Valitettavasti Turun Sanomien Extran juttu ei taida –kummaa kyllä– olla netissä.

Kohtukuolema –sivusto julkaistaan 15.10 – www.kohtukuolema.fi

Tietoa myös www.kapy.fi

Ps. Ne Joonan mainostamat lapsen pisteet olivat muuten 9/9/9. Vauhti oli niin kovaa, että neiti sai mustelmia kasvoihinsa – siitä vissiin ”virhepisteet”.

Asiasanat:

vauva kohtukuolema syntymä

Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen

1 kommentti

Pitää kirjoittaa nopsaan tänne blogiin. Nopsaan siksi ettei tuore isä Simo ehdi ensin.

Tuore isäkin oli saanut eilen iltaloman ja olimme kuuntelemassa Maaritin 35-vuotisjuhlakonserttisarjan avauskeikkaa.

Sä maailmaani katsot kummallista niin.
Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin.
Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Olen pitänyt Maaritin musiikista niin kauan kuin jaksan muistaa. Kun aloin keräillä levyjä 80-luvun puolivälissä, oli Maaritin ”Tuskan tanssi” ensimmäisten joukossa.

Jos halusi kuunnella suomeksi laulettua jazzahtavaa musiikkia, vieläpä niin että laulun hoitaa upeaääninen suomalainen nainen, ei vaihtoehtoja hirveästi ollut. Eipä sillä, että niitä olisi ihan hirveästi tarvittukaan: niin mahtavasti kajahtivat vaikkapa ”Kastuneet kengät” tai itse ”Tuskan tanssi”.

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Saatan saada tässä monen vihat päälleni, mutta Maaritin aikalainen Hector ei puolestaan ole koskaan minulle oikein kolahtanut. En ole vain tajunnut. Enkä välttämättä tajua vieläkään – lauluntekijänä hän on toki mainio, samoin radiojuontajana. Oiva osoitus on Hectorin ”Pop eilen - toissapäivänä” Radio Suomessa.

Silti Maarit – Hector –yhteistyö jättää sanattomaksi. Maaritin ensimmäiseltä albumilta löytyvä ”Lainaa vain” on toki kolahtanut ennenkin, mutta ei koskaan lähimainkaan niin, kuin Media Livissä maaliskuun 3. päivä 2010. Siis 37 vuotta kappaleen levyttämisen jälkeen.

Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin.
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan.
Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan.

Carole Kingin alkuperäisbiisin ”Child of Mine” on suomeksi kääntänyt tietysti Hector. Eilen todella pysähdyin kuuntelemaan sanoja, varmastikin ensi kertaa. Niinhän se on, he ovat meille lainaa ja me voimme vain tehdä parhaamme.

Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin.
Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

(Child of Mine/Goffin, King, suomenkieliset sanat Hector, esittäjä Maarit albumilla ”Maarit”, Love Records 1973)

Ps. Ei Maarit syö sitä jäätelöä kesällä. Ei sillä ettei hän jäätelöstä pitäisi.

Se oikea syy selviää YLE Turun Radiossa perjantaiaamuna :-)

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=82&t=629&a=5465

http://www.maarithurmerinta.net/

Ohjeita tulevalle isälle

0 kommenttia

Kun minulle on nyt kertynyt kolme lasta, tiedän jo jotain vauvoista. Tässä muutama neuvo tuleville isille. Neuvoja on auliisti jo jaettu tämän blogin muille isille ja kuulemma niistä on jopa iloa.

1) Synnytyssalissa on sellainen laite, joka mittaa supistusten määrää. Kone kertoo supistuksen hieman ennen toimintaa. Älä kerro vaimollesi, että "nyt tulee tosi iso supistus". Hän kyllä kertoo sinulle, jos tulee iso supistus.

2) Vauvan pää on syntyessä suippo. Se on ihan normaalia.

3) Vauva voi olla syntyessä vihreä. Sekin on ihan yleistä. Vauva saattaa tehdä jätöksensä juuri ennen syntymää.

4) Vastasyntyneet saattavat joutua muutamaksi päiväksi teholle syystä tai toisesta. Se on normaalia. Sukulaisista ei myöskään ole kivaa, että aloitat puhelun: "vauva jouitui teholle... tauko... sokeriarvoissa oli ongelmia".

5) Kun napa katkaistaan, siitä jää vauvaan pätkä muutaman päivän ajaksi. Napatynkä irtoaa normaalisti viikon sisällä.

6) Vauvalla voi olla todella iso kaksoisleuka ja posket saattavat lerpsua. Tämäkin on normaalia.

7) Vauvalle saattaa tulla näppylöitä varhaisessa vaiheessa. Sekin on normaalia.

8) Vaimon huumori saattaa olla ensimmäisten viikkojen aikana olla koetuksella. Se on erittäin normaalia.

9) Kun vauva itkee, sen voi yleensä hiljentää juottamalla maitoa ja vaihtamalla vaippoja. Normaalia on, että äiti pyytää myös isää osallistumaan vaipanvaihtoon.

10) Vauva ei naura sinulle, vaikka siltä tuntuu. Sillä voi sen sijaan olla hieman ilmavaivoja. Tämä, jos mikään on normaalia.

Asiasanat:

sairaala

synnytys

vauva

Kolme lasta, kolme tälliä

1 kommentti

Lumet tulivat tänään katolta alas. Vespa-mopo hautautui lumen alle ja vaimo katsoi merkitsevästi. Hän oli varoittanut asiasta jo useamman kerran.

En taida olla mikään haka liikkuvien vempeleiden kanssa. Olen asioinut vakuutusyhtiön kanssa jokaisen lapsen syntymän tienoilla.

2003 J kastettiin. Ajoimme vaimon, pojan ja muistaakseni anopin kanssa kotiin. Asuimme silloin puutalossa Turun keskustan tuntumassa. Pihaa koristaa suuri rautaportti. Ajattelin, että nyt on kaikki mennyt hyvin... portti kesti, auton ovi ei.

2004 F syntyi ja tyytyväisenä olin lähdössä kotia kohti. TYKSin parkkihalli tuotti vaikeuksia jo J:n syntymän jälkeen. Silloin ei jäänyt juurikaan jälkiä, mutta tällä kertaa tuli, reikien kera.

2010 työnimellä E kulkeva poika on vielä äitinsä vatsassa viimeisiä viikkoja. Isä ajaa tutulla kotitiellä. Tie on kapea, ja talvella kaksi autoa mahtuu hyvin niukasti. Maaseututiellä on pari kohtaa, jossa on syytä hidastaa, kun vastaantulevaa liikennettä ei näe.

Minä hidastan ja painan jarrua, kun vastaan tulee auto. Auto pääsee ohi mutta oma autoni ajaa äkeen yli. Se on siinä kuulemma erään ladon vieressä ollut jo parikymmentä vuotta. Olisi pitänyt painaa kytkintä...

Näistä tälleistä ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että muistan aika tarkkaan yksityiskohtia jokaisen lapseni syntymästä ja onpahan lapsille kerrottavaa.

Asiasanat:

auto

kolari

synnytys

Kuka näitä vauvanvaatteita suunnittelee?

3 kommenttia

Kirjaimellisesti ensikosketukseni vauvanvaatteisiin sain synnytyslaitoksella. Sen verran täytyy kehaista, että vauvan pukeminen sujui minulta kätevästi vaikka en olekaan pienenä leikkinyt nukeilla. Lahjattomat harjoittelevat :)

Aluksi kyllä ihmettelin niitä outoja paitojen nyörejä, jotka solmitaan kainalon alle. Napit ilmestyivät vaatteisiin jo tovi sitten eli 1300-luvulla, joten ne nyörit pääsivät vähän puskista yllättämään tälläisen nykyajan kasvatin.

Pakko myöntää, mutta meidän perheessä vaimo vastasi aika pitkälti (100%) vauvan vaatetuksen hankkimisesta. Minun roolini oli lähinnä esittää innostunutta, kun vaimoni esitteli silmät innosta palaen kirppareilta löytämiään vauvanvaatteita. Lisäksi oli haasteellista ymmärtää syvästi ja aidosti vaieten, että vauvanvaatteita ei voi olla koskaan liikaa.

Kulutusjuhlan rattaita emme silti voidelleet koko rahalla, sillä lähes kaikki vauvamme vaatteet ovat käytettyjä.

Vauvan lahjaksi saamat vaatteet asettavat isälle myös omat lisävaatimuksensa. Urheilijathan poseeraavat aina sponsoriensa vaatteissa. Myös lapsen tulisi olla kuvissa oikein pukeutunut. Kyllähän sukulaissponsorin on saatava vastinetta lahjoittamalleen vaatteelle edes kuvien muodossa. Kuten urheilijat konsanaan, niin minäkin haluan pitää vaatesponsorit tyytyväisinä. Näin taataan se, että sponsorit jatkossakin vaatettavat lastamme avokätisesti. Vielä kun muistasi, keneltä mikäkin vaate oli saatu lahjaksi...

Asiasanat:

isä synnytys esikoinen lapsi vauva lapsi vauvanhoito vauvanvaatteet vaatteet synnytyslaitos vauvanvaate sponsori

Eihän tämä voi olla totta!

3 kommenttia

Asun pienessä kunnassa, ison kaupungin kupeessa. Kuntaani on oltu liittämässä kahteen isoon naapurikaupunkiin jo iäisyyksiä. Minä EN (enää) halua. Tänään ymmärsin, mitä pienessä kunnassa asuminen tarkoittaa: neuvolatäti kävi kotona. Siis KO-TO-NA! Ei tarvinnut edes erikseen pyytää ja tulee vielä uudestaankin.

On meillä aiemminkin toinen neuvolantäti käynyt, mutta se nyt sattuu asumaan aika lähellä... mutta että pienten vauvojen kanssa tuo on tapana.

Toivottavasti näin hieno tapa jatkuu, sillä kuntani terveyskeskus on joutunut Paras-hankkeen takia tiivistämään yhteistyötään viereisen kaupungin kanssa. Seurauksena on se, että naapurikaupunki haluaa "harmonisoida" palveluja. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että mm. lasten hammaslääkärikäynnit vähenisivät, kun naapurikaupungin lapsetkaan eivät pääse.

Iso ei aina ole kaunista.

Asiasanat:

lääkäri

neuvola

vauva

Tyssääkö ura perheen perustamiseen

0 kommenttia

Kuten Joona jo blogissamme totesikin, keskusteltiin YLE Turun Radiossa tänään isyydestä. Aika lailla huvittuneena kaivoinkin postilaatikostani toimittajien ammattilehden Journalistin, jonka kannessa komeilee vauva. ”Lapsi tuo leivän ja vaivan” otsikoi ammattiaviisimme. Eli on tämä isyys nyt jotenkin tapetilla muuallakin, myös muissa toimituksissa.

Journalistin ”lapselliset toimittajat” –juttuun on haastateltu useita pienten lasten vanhempia, niin isiä kuin äitejäkin. Toinen on luopunut vakipaikastaan ja siirtynyt freelanceriksi, toinen tekee lyhennettyä työviikkoa. Yksi juttua varten haastatelluista vanhemmista toteaa, että ”on tässä lasten myötä saanut haudata urakehityshaaveet”, toinen myöntää, ettei hae kiksejä työelämästä vaan lasten kanssa olemisesta.

Kelpo kooste mielipiteistä niiltä isiltä ja äideiltä, jotka ovat kenties uhranneet hurjimman nousu-uransa, ainakin osittain tai joksikin aikaa. Itsekin uskon kuuluvani tähän porukkaan.

Jäin kuitenkin kaipaamaan samaan juttuun edes yhtä sellaista uraisää tai –äitiä, joista aina kohutaan. Nämäkin jutun ilmeiset mallivanhemmat toteavat jatkuvan syyllisyyden vaivaavan. Syyllisyys siitä, ettei sittenkään pysty antamaan lapsilleen tarpeeksi aikaa. Mitähän tästä kaikesta ajattelevatkaan ne uraohjoukset, jotka senkun porskuttavat - oli sitten kotona iltasadun lukijaa odottamassa pieni lapsi tai ei.

Netti on hieno juttu, sillä olit sitten toimittaja tai et, voit lukea Journalistin artikkelin tästä linkistä. Uskon että juttu herättää ajatuksia, joten suosittelen lukemista.

http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/04/artikkelit/kah...

Asiasanat:

Sivut

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA.

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo Kymäläinen Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari Welling Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona Haarala Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.