Isot veljet olivat illalla jo nukkumassa ja vauva heräsi. Äiti oli juuri avannut jonkun musalinkin ja kaiuttimissa soi "Boom shakalaka boom". Jätkä hytkyy, pomppii ja nauraa.
Teimme tieteellisen testin: Roxetten Listen To Your Heart - ei liikettä. Shakira - ei juurikaan liikettä.
Reel 2 real ja I Like To Move It vuorossa - taas mennään että hytkyy. Oikea gansta-poika siis!
Kaupungilla tapasin tutun rock-muusikon, jota en ole vuosiin nähnyt. Tiesin hänetkin perheelliseksi. Hän kysyi, että mitäs kuuluu?
- Mitäs tässä, kolme lasta, kolme koiraa, farmariauto ja asuntolainaa.
Vastauksena oli leveä hymy, sillä näinhän se menee. Kaikki se mitä parikymppisenä katsoi nenänvartta pitkin on toteutunut: jopa vatsa ja kaljun alku... taI oikeammin kaljun alun loppu.
Mutta mitä väliä. Tämähän on ihan kiva tapa elää. Kun vain vauva malttaisi öisin nukkua pari tuntia pidempään. Sekin vaiva taitaa parantua iän myötä. Kertovat suuressa maailmassa, että teinit ne vasta nukkuvatkin.
Meidän poika opettelee kävelemään vauvarollaattorin avulla. Siis sellainen muovinen häkkyrä, jossa on pyörät. Vauva pistetään sen häkkyrän sisälle ja siinä se istuu tai kävelee rollaattoriin nojaten.
Olen vastustanut moista vehjettä koko ajan, mutta saimme siskoltani käytetyn. Nyt tajuankin, että eihän se mikään kävelyä opettava vehje ole. Sehän on liikkuva lapsenvahti. Vanhemmat vain väittävät sen olevan hyvä laite kävelemäään oppiessa.
Vauvamme ei pääse vetämään mitään tavaroita alas saati kaatuilemaan, kun sen laittaa siihen häkkyrään.
Onneksi vauvamme on niin fiksu, että se kyllästyy laitteeseen nopeasti. Olkoonkin, että vehkeessä on kaikenlaisia äänivitkuttimiä yms. yms.
Kännykkäisät ovat niin last season, mutta naamakirjassa ovat jo melkein kaikki. Facebook-isyys on se, mikä minua stressaa. Vauva ja Facebook ovat haastava yhdistelmä.
Kun vauva on pieni, niin isä on joka kerta vaikean valinnan edessä, kun kirjoittaa seinälleen kuulumisia. Jos hehkutan joka tilapäivityksessäni lapsen tuomaa syvää onnea, niin lapsettomat kaverini vaipuvat koomaan. Ketä kiinnostaa, jos vauvamme vatsa on kovalla tai kestovaipat vuotavat? Ainakaan minua se ei kiinnostaisi, joten säästän myös tuttuni moiselta tilitykseltä.
Voisin ladata sivuille vaikka kuinka paljon söpöjä kuvia pojastani, mutta olen malttanut mieleni. Ennen kuin minusta tuli isä, niin kaikki vauvat näyttivät minusta samannäköisiltä. Tästä olen päätellyt sen, että lapsettomat kaverini tuskin arvostaisivat 200 vauvakuvaa, joissa jokaisessa pojallani on niin "erilainen" ilme.
Toisaalta 9 kuukauden ikäinen poikani on ISO osa eläämääni, joten olisi vähän outoa, jos en kirjoittaisi hänestä mitään Facebookiin. Olen ratkaissut tämän perustavaa laatua isyyteen liittyvän ongelman kuten moni muukin mies. Kirjoitan hauskoista sattumuksista, joihin isänä väistämättä ajautuu (toki olen vähän tätä blogiakin mainostanut kavereilleni).
Kirjoitan siis pieniä koomisia tilapäivityksiä muksustani. Yksi ongelma ratkaistu, vai onko?
Mitäs sitten, kun vuodet vierivät ja poikani pyytää minua kaverikseen? Miten pitkään tilapäivitykset säilyvät? Pääsekö hän lukemaan viestejäni ajalta, jolloin hän oli vasta vauva? Entäs ylevät kasvatusperiaatteeni?! Olen vitsaillut humalasta ja krapulasta sivuillani, niin koita siinä sitten uskottavasti varoitella viinan kiroista.
Ja vaatiiko murrosikäinen poikani poistamaan kaikki nolot kuvat itsestään sivuiltani?
Niin, tai suostuuko poikani edes ottamaan minua kaverikseen? Ei ole helppoa tämä Facebook-isän elämä.
Vauvablogi on elänyt viime viikkoina hiljaiseloa. Poikani oppi konttaamaan ja sen jälkeen ei ole kauheasti ehtinyt runoilemaan, sillä sen verran vilkas kaveri on liikkeissään. Lisäksi töissäkin on ollut vähän hässäkkää ja vaimoakin pitäisi ehtiä jututtamaan. Päässä muhii monta hyvää aihetta blogiin, mutta ei vain tahdo ehtiä / jaksaa.
Ei minulla silti stressiä ole. Onhan tämä mukavaa aikaa. Poika naurattaa meitä touhuillaan. Kännykkäni piippasi muutama päivä sitten. Vaimo koodasi kotoa: "Poikasi irrotti stereoista volyymi-nupin. Älä huoli, sen saa kyllä takaisin."
Irrotettava volyymi-nuppi onkin osoittautunut kullan arvoiseksi. Nyt voimme kuunnella musiikkia rauhassa ilman, että tarvitsee pelätä pojan kääntävän nupit kaakkoon. Toki hän osaa myös laittaa virrat päälle ja pois stereoista. Yksi päivä kuuntelin Johnny Cashin levyn alkutahteja uudelleen ja uudelleen, kun poika napsutteli virtakytkintä.... tv-ruudustakin lähtee muuten melko kumea ääni, kun sitä hakkaa puisella rakennuspalikalla...
Pieni vauva saa aikaan filosofisia oivalluksia: Tavaran omistaminen lisää isän tuskaa :)
Vauvamme on kä-sit-tä-mät-tö-män vilkas. Äija painelee eteenpäin ja keittiön baarijakkara toimii hyvänä rollaattorina. Turvavöihin änkeminen vaatii melkein voimaa ja sälliä on kuvailtu jänteväksi.
Isommat veljet eivät olleet yhtä vilkkaita. Mikä siis syynä? Voisiko äidin raskaus vaikuttaa?
Äidillä oli raskauden aikana oman vakityön lisäksi opastuskeikkoja museossa ja tietenkin lukuisia erilaisia luottamustehtäviä - äiti kun on yhteiskunnallisesti aktiivinen.
Mene ja tiedä. Nyt ainakin näyttäisi siltä, että meillä on kolme hyvin eri luontoista poikaa. Kun vain tuo kolmas malttaisi hetken olla paikallaan...
Olen suorittanut lapsemme avulla pienen tieteellisen läpimurron. Tutkimusteni perusteella voin väittää, että 8 kuukauden ikäinen poikamme olisi pitänyt Urho Kekkosesta. Tutkimustulokseni tukevat myös sitä, että pikku poikamme hymyilyisi myös nykyiselle presidentti Tarja Haloselle. Mauno Koivistoa hän olisi sen sijaan kavahtanut.
Olen nimittäin huomannut, että poikamme pelkää tummatukkaisia miehiä. Jos tummakutrinen mies yrittää lähestyä poikaamme, niin hän menee ensin todella vakavaksi ja jos mies ei tässä vaiheessa ymmärrä siirtyä kauemmas, niin hän puhkeaa lohduttomaan itkuun.
Sen sijaan kaikista naisista poika tuntuu pitävän (isänsä poika).
Minä olen blondi, joten vaaleatukkaiset miehet ovat hänen mielestään myös ihan ok. Jos tummatukkaisella miehellä on silmälasit kuten minulla, niin tälläinen mies saattaa myös läpäistä poikamme kriittisen seulan.
Yleisesti ottaen poika tuntuu suhtautuvan miehiin varauksellisemmin kuin naisiin, mutta tästä säännöstä on yksi poikkeus. Kaljuja miehiä hän ei tunnu vierastavan lainkaan! Tämän perusteella voi hyvällä syyllä olettaa, että poikamme olisi pitänyt Urkista.
Vauva oli yön yli hoidossa. Kummitäti halusi pitää vauvan pidempään ja mikäs siinä. Ei ollut ikävä olo, kun isä ja äiti nukkuivat pitkään. Kolmas lapsi on jo sen verran rutiinia, että ei tarvitse koko ajan pelätä vauvan puolesta. Kummitäti on hoitanut luotettavasti jo aiempiakin lapsia.
Tulin lauantai-iltana kotiin duunista kymmenen aikoihin. En itse asiassa tiennyt, että vauva on jäänyt yökylään. No... vaikka vauva ei ollut kotona, niin illlalla hiippailin hiljaa ja hidastin reilusti tahtia ennen makuuhuonetta.
Olen väittänyt monelle, että meidän vauva ei hätkähdä pientä meteliä. Tiedä häntä.
Aamulla koko lössi heräsi seiskalta. Tietenkin. Onneksi saimme unenpäästä kiinni. Luksustahan tämä hiljainen aamu on. Onneksi on lastenhoitajia.
Synnytyslaitoksella hoitaja pahoitteli, että oli joutunut laittamaan pojallemme vaaleanpunaisen myssyn. Minua ja vaimoani huvitti, kun moista asiaa piti erikseen pahoitella. Sitä kuvittelee olevansa tiedostava humanisti, kun hymyilee vanhoista sukupuolirooleista kiinni pitävälle hoitajalle, mutta totuus on karumpi.
Poikani syntymän jälkeen olen havahtunut siihen, että käsitykseni miehisyydestä on todella perinteisen äijämäinen. Olen pohtinut sitä, miten meistä kasvatetaan miehiä ja naisia. Esimerkiksi me miehethän kävelemme eri tavalla kuin naiset. Opimme, että miehen kuuluu kävellä tietyllä tavalla, jotta olisimme miehekkäämpiä.
Minulla on nelivuotias kummityttö. Rupesin yhtenä päivänä pohtimaan sitä, millaisista asiosta minä kehun häntä: "Onpa sinulla nätti takki, mistä sait noin hienon nuken." Toki kehun pikkupoikienkin vaatteita, mutta aivan eri tavalla: "Oho, sinullahan on traktorin kuva lippiksessä, onpas hurjan näköinen hirviö." Tuollaiset repliikit tulevat ulos suustani kuin varkain.
En aio kuitenkaan kasvattaa poikaani sukupuolineutraalisti, koska koen sen keinotekoiseksi ja jossain määrin turhaksi.
Se on kuitenkin tärkeää, että pystyn tunnistamaan itsessäni näitä vanhoja tapoja käyttäytyä. Kun ne tunnistaa, niin kenties pojastani kasvaa mies, joka on sinut itsensä kanssa sellaisena kuin hän on.
Koko perheemme on ollut vuorotellen kipeä. Niin vain lentsu iski vauvaankin. Ilmeisesti nenä ja kurkku olivat sen verran tukossa, että hengittäminen tuntui vauvalta vaikealta.
Mikä on vauvan ratkaisu? No, itkupa tietenkin.
Itkun kuunteleminen yöllä on raskasta vanhemmille, mutta yön pimeinä tunteina piti hieman ihaillakin vauvan hengitystekniikkaa. On uskomatonta, miten vauva jaksaa huutaa todella pitkään yhtä soittoa äänen kärsimättä. Ääni lähtee oikeaoppisesti palleasta ja sitä myötä voimalla ihmisten ilmoille. Missä vaiheessa ihminen oppii hengittämään väärin?
Onneksi ei ollut korvatulehdusta ja isäkin sai lopulta nukuttua tovin - lastenhuoneessa isonveljen vieressä.
BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA.
T. TEKIJÄT.
Simo Kymäläinen, yksi vauva
Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.
Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva
Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.
Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva
Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.
