Vaippasulkeiset: kolme isää ja vauvat

Vältä ylisuojelua: vauva oppii kävelemään kaatumalla

Katsoin tänään YLE Teemalta dokumentin Leikin loppu.

Ohjelmatiedon mukaan "lapsilla oli ennen tapana kokoontua yhteen leikkimään eikä vanhempia näkynyt mailla halmeilla. Yhden sukupolven aikana spontaani leikkiminen katosi. Miksi näin kävi ja mikä vaikutus tällä on lasten kehittymiseen?"

Ohjelmassa annettiin käytännöllisiä esimerkkejä siitä, miten aikuiset ylisuojelevat lapsiaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

- Lapselle ei enää anneta omaa aikaa, vaan harrastukset täyttävät kaiken vapaa-ajan.

- Kännykkään voi asentaa ohjelman, jossa lapsen jokaista liikettä voi seurata netissä ja jos lapsi menee virtuaalisen rajan yli, tulee vanhempien puhelimeen varoitusviesti.

- 9-vuotias ei ole valtaosan mielestä kykeneväinen kulkemaan yksin kaupungilla.

- Jopa lastenleireillä kuvataan lapsia non-stop, jotta vanhemmat tietävät, miten kullanmurunsa pärjäävät.

* * *

Miten tämä ohjelma liittyy blogimme teemaan, eli vauvoihin. No... nykyaikainen ylisuojeleva yhteiskunta ei minun mielestäni anna edes vauvoille tilaa oppimiseen.

Moni konttausikäinen saa itselleen kypärän ja vanhemmat juoksevat lastensa perässä vahtien jokaista liikettä. Olen nähnyt, kun eräs isä seurasi herkeämättään, kun lapsi hapuillen otti ensimmäisiä askeleita. Kun lapsi meinasi kaatua, oli isä valppaana ottamassa koppia.

Heräsi kysymys: miten lapsi oppii itsenäiseksi, kun häntä koko ajan liu'utetaan pois ongelmista?

Leikin loppu -ohjelmassa joku asiantuntija sanoi hyvin: kävelemään oppii kaatumalla. Kun lapsi oppii, että kaatuminen tekee hieman kipeää, oppimisprosessi nopeutuu.

Korostan vielä, että tämä on siis meidän perheemme kasvatusmenetelmä. Emme tietenkään anna lapsen kaatua mihinkään terävään tai korkealta ja aikuinen on aina samassa tilassa, kuin valveilla oleva lapsi.

Leikin loppu -ohjelma on katsottavissa Ylen nettisivuilla 19.9.2010 asti: ohjelma.yle.fi/ohjelmat/758508

Asiasanat:

isyys

isä

kaatuminen

suojeleminen

vauva

Kulttuurin pääkaupunki – ja lasten

0 kommenttia

Lomailimme Oslossa. Kaupungista kertovassa kirjassa Oslo väittää olevansa ”kenties maailman lapsiystävällisin pääkaupunki”. Väitettä perustellaan sillä, että Oslossa luonto on lähellä. Toisena perusteena on se, että tekemistä lapsille kaupungissa riittää.

Oli hyvä, että saimme käsiimme tämän kirjan. Muuten emme nimittäin olisi arvanneet alkuunkaan kaupungin olevan lapsiystävällinen. Kummastelimme neljän päivän ajan sitä eikö kaupunkia siivota ollenkaan. Kadut olivat roskaisia päivästä toiseen. Kyllä Turkukin on törkyinen sunnuntaiaamuisin, mutta illalla on taas jo siistiä.

Pahinta oli kuitenkin huumeidenkäyttäjien suuri määrä. Todisteen tästä saattoi löytää miltä tahansa metroasemalta tai pikkukujalta. Liikuimme kaupungissa neljän päivän ajan julkisilla kulkuvälineillä ja jokaisella metroasemalle piti nelivuotiaallemme tolkuttaa: älä koske MIHINKÄÄN. Huumeruiskuja lojui lähes jokaisella asemalla ihan näkösällä. Asemilla haisi kusi, varsinkin hisseissä, joita me lastenvaunulliset käytimme jatkuvasti.

”Oslo is perhaps the greatest children’s city compared with other capitals.” Kaikkea sitä kirjan sivuille painetaankin.

Paluumatkalla laivan leikkihuoneessa oli pitkästyneille vanhemmille tarjolla luettavaa. Tallink Silja oli päättänyt, että vanhempien sopi valita viihdykkeensä seuraavista aviiseista: Cosmopolitan, Kodin Kuvalehti, Hot and Now (häh?), Me Naiset, Anna, Lemmikki, Metsästys ja Kalastus, Pellervo (!) ja Merimies. Ankaran pohdinnan päätteeksi päädyin viimeiseen.

Suomen Merimiesunionin ay-lehteä en olekaan ennen lukenut. Tosin en ole Hot and Now –nimistä julkaisuakaan, mutta vältin kiusauksen.

Merimies-lehti kertoi minulle, että Kuljetustyöläisten kansainvälinen liitto ITF on hiljattain käsitellyt Norjaan liittyvää ongelmaa. Norjanmerellä sijaitsee useita öljy- ja kaasukenttiä, joista saavat leipänsä monet norjalaiset merimiehet. Merimiesten palkat ovat kuitenkin jääneet jälkeen. ITF:n Norrie McVicar totesi lehdessä: ”Tuntuu uskomattomalta, että Norja sallii toisen luokan työehtoja, palkkoja ja työsuhdeturvaa kansallisesti elintärkeällä alalla.”

Norja on ilmiselvästi varakas maa. Se, että hyvin menee, näkyy norjalaisista - vaikka he eivät pröystäilekään rahoillaan tai vaikkapa autoillaan. Norjalaiset ovat vaatimattomia.

Pääkaupunki ei silti vaivaudu siivoamaan katujaan tai viitsi puuttua huumeongelmaansa. Bensa on kalliimpaa kuin Ruotsissa, vaikka öljyä on omasta takaa. Öljy-yhtiöt eivät maksa merimiehille kunnon palkkoja.

Bensa lienee kovasti verotettua, verorahoilla saisikin monenlaista kivaa.

Asiasanat:

Ei saa vauvamme piikkiä, ei

6 kommenttia

Vaimoni kirjoitti Facebookiin: "ei saa E possupiikkiä ei". Pojalla on ikää sen verran, että olisi periaatteessa possupiikin aika. Isommat veljet saivat piikin talvella ja niin sai myös vaimo. Meidän perheessä on nyt kaksi, jolla ei ole rokotetta.

Mietimme piikkiä pitkään talvella, sillä meitä jotenkin epäilytti pikavauhtia kehitelty rokote. Yleensä en epäile viranomaisia, mutta nyt jokin tökki vastaan. Isommat pojat kuitenkin saivat piikin pitkän pohdinnan jälkeen. Neuvolantäti ehdotti piikkiä minullekin, mutta en talvella halunnut piikin myötä mahdollisesti tulevia flunssaoireita. Ennen piikkiä olin sairastanut mojovan flunssan, joten ken tietää, jos olisi vasta-aineita perheemme isällä veressä.

Vielä ei tiedetä, ovatko nämä pääasiassa pääkaupunkiseudun narkolepsiat tulleet kenties rokotteen lisäaineista tms.

Harmillista tässä on ennen kaikkea se, että nämä rokotteiden vastustajat tuntuvat nyt olleen oikeassa. On kuitenkin olemassa lukuisia turvallisia rokotteita. Kai.

Asiasanat:

Musiikkia sulle myös, baby!

2 kommenttia

Työpäiväni alkaa usein klo 11.30 ja se päättyy klo 19.30. Kotiin palaan, kun muksut ovat nukkumassa. Myöhäisenä työpäivänä saa nukkua pidempään, paitsi silloin kun vaimolla on kokous aamuisin.

Tänään oli taas sellainen aamu. Muksu hieman kitisi, mutta itkua ei vielä ollut. Pistin ennen maitopullon lämmittämistä U2 soimaan. Levylautasella tarjoiltiin viikonlopun kunniaksi Joshua Tree ja Achtung baby -albumeja.

I still haven't found what I'm looooking foooor... ja vauva hymyili. Sitten vauva syliin ja vähän tanssahdeltiin ja hymy muuttui nauruksi.

Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, kun isä hoilasi tyhjässä talossa. Vauva ei muista mitään tästä hetkestä, mutta isä muistaa.

Asiasanat:

Synnytysevankeliumi

3 kommenttia

Siihen aikaan antoivat asiantuntijat käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava pienten synnytyssairaaloiden alasajo. Tämä alasajo oli ensimmäinen monista ja tapahtui sosiaali- ja terveysministeriön ollessa käskynhaltijana.

Niin myös Simo lähti kotoaan ja ajoi synnytystä varten Tyksiin, alueen ainoaan synnytyssairaalaan. Hän lähti sinne yhdessä vaimonsa Johannan kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Johannan synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Johanna kapaloi lapsen ja pani hänet sänkyyn, koska heille ei ollut tilaa enää muualla.

Oheisen kuvan paita uhkaa muuttua keräilyharvinaisuudeksi. Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa keskittää synnytykset sairaaloihin, joissa niitä hoidetaan vähintään tuhat vuodessa. Salossa syntyy vuosittain "vain" alle 800 lasta, joten hyvästi Salon synnytyssairaala. Loimaan pieni synnytyssairaala on jo ehditty sulkea.

Meillä oli siis kaksi vaihtoehtoa, missä synnyttää. Joko Salo tai Turku, jossa hoidetaan vuosittain noin 4000 synnytystä.

Turussa sekä Salossa synnyttänyt tuttavapariskunta suositteli meille Saloa sen kodikkuuden vuoksi. Kävimme tutustumassa Salon synnytyssairaalaan ja päätös oli sillä selvä. Vaikka asummekin Turussa, niin päätimme lähteä ehdottomasti synnyttymään Saloon.

Meidän lisäksi muutkin ovat todenneet paikan kotoisaksi. Salon synnytyssairaala on on saanut sertifikaatin vauvamyönteisyydestä. Salon lisäksi vain kolme muuta sairaalaa Suomessa on saanut sen.

Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että teimme viisaasti, kun valitsimme pienemmän. Vaikean synnytyksen jälkeen vaimoni sai Salossa oman huoneen, jossa levätä. Samaan aikaan Turussa synnyttäneet äidit makasivat käytävillä tilanpuuteen takia.

YLE Turun haastattelema Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Turkka Tunturi kertoi, että trendi on siirtää erikoispalvelut isompiin keskuksiin. Silti moni synnyttäjä haluaa pieneen sairaalaan. Turustakin virta käy Salon suuntaan.

- Niinhän se on. Asiantuntijoilla on tieto ja ihmisillä on oma mielipiteensä, Tunturi miettii.

Onneksi asiantuntijoiden ei tarvitse välittää meidän tavallisten kuolevaisten mielipiteistä. Mehän maksamme vain heidän palkkansa.

Asiasanat:

Salon synnytyssairaala sulkeminen lopettaminen synnytysten siirtäminen Salo synnytys isä äiti poika vauva

Lagom - Ruotsi on lapsiperheille helppo maa matkailla

0 kommenttia

Lomailimme Ruotsissa. Käymme siellä aika usein, sillä minulla on siellä lähisukulaisia. Matkan varrella kävimme mm. Astrid Lindgrenin maassa ja Lisebergin huvipuistossa ja parissa muussa perhekohteessa. Kaikista paras kohta oli kuitenkin Götebogin luonnontieteellinen museo!

Menimme museoon, koska satoi ja siellä oli kuulemma dinosauruksen luuranko ja jättivalas. Meidän on pitänyt jo vuosia käydä Helsingissä museossa, mutta ei ole tullut mentyä.

Nopeasti kävi ilmi, että Göteborgin luonnontieteellinen museo ei ollutkaan ihan tavallinen museo, vaan lapsiperheiden olohuone, jossa vietetään aikaa. Museo on ilmainen alle 25-vuotiaille ja aikuisen lippu oli 4 euroa. Sillä pääsee VUODEN ajan ilmaiseksi myös kaupungin muihin omiin museoihin.

Itse museo oli perinteinen täytettyine eläimineen ja simpukoineen, mutta teksteissä ym. oli ajateltu ennenkaikkea lapsia. Ja niitä lapsia oli todella paljon. Meteli oli hirmuinen, mutta meidän porukka viihtyi hyvin. Museossa oli tietenkin vauvanhoitohuone ja siellä oli vieläpä isommille lapsille isohko leikkirata, jossa saattoi ajella muovimopoilla.

Mikä parasta: museossa saattoi ravintolassa itse lämmittää omat ruokansa. Mikron lisäksi oli kävijöiden käyttöön varattu tiskiallas ja sähköhella.

Ruotsissa lastenkohteissa tuntuu olevan käytäntö, että omia ruokia saa tuoda ja omien eväiden syömiseen on varattu kunnolla tilaa tiskiainetta ja tiskiharjaa myöden. Miltei kaikissa lasten kohteissa oli myöys seisova pöytä ja kolme erilaista hintaa ruualle: aikuiset, lapset ja ilmainen ruoka 0-2 -vuotiaillle.

Seisovilla pöydillä tarkoitettiin myös mm. erilistä lettupöytää, jota kukaan ei valvonut. Olisimme voineet ottaa niin paljon lettuja lapsille kuin napa vetää ja aikuiset olisivat syöneet samalla. Se ei olisi kuitenkaan ollut lagom.

* * *

Lagom on ruotsalainen käsite. Se on suomeksi jotain kohtuullista. Esimerkiksi maitoa lämmitettäessä kysytään, onko maitopullo nyt lagom? Lagom tarkoittaa myös ruotsalaista asennoitumista, eli sääntöjä noudatetaan lagomisti jne...

Lagomia on, että kaikki huomioidaan. Esimerkiksi Astrid Lindgrenin maassa perhelipussa saattoi olla kolme lasta ja olipa lippupaketit vielä mm. yksinhuoltajaperheille.

Lagomin varjopuoli on se, että usein sääntöjä noudatettiin pilkuntarkasti. Leikkipuistossa ei saanut ottaa polkuautoa, sillä säännöissä luki, että niitä annetaan puolen tunnin välein. Ei, vaikka puisto oli jo tyhjenemässä lapsista.

* * *

Mutta kohtuullista oli se, että niitä vaipanvaihtohuoneita yms. oli todella joka paikassa. Kuuleman mukaan useissa kohteissa oli vaipanvaihtotiskin lisäksi järjestetty imetystä vartem omat tilat. Oli kuulemma pieni verhokin, jos äiti itsekseen halusi imettää. Ennen muuta kaikki oli siistiä.

Ehkä vauva-asiat on Suomessakin hoidettu hyvin, mutta en ole kiinnittänyt täällä huomiota.

Asiasanat:

Vuorotellen Leonardo DiCapriota katsomaan

0 kommenttia

Vaimo hyppäsi eilen junaan mukulamme mukanaan. Olen intohimoinen elokuvien ystävä, joten minulle tarjoutui erinomainen tilaisuus livahtaa elokuvasalin hämärään.

Kun perhe on kotona, niin ei sitä malta töiden jälkeen lähteä elokuviin. Tuntuu, että poika kasvaa silmissä. Siitä on vasta puoli vuotta, kun kaveri putkahti äidistään ja nyt hän konttaa jo ympäriinsä. Muksun kanssa vietetyt hetket on kuin tallettaisi rahaa pankkiin. Näillä muistolla jaksaa kahlata monta harmaata talvea läpi, joten kovin montaa hetkeä ei malta missata.

Mutta rehellisyyden nimessä kyllä isän ja äidin täytyy välillä tehdä muutakin kuin vain ihastella kuolavaa poikaansa, jotta pääkoppa pysyy kasassa. Olemmekin välillä hommaneet lapsenvahdin ja käyneet yhdessä teatterissa. Viimeksi kävimme silmät pyöreinä ihmettelemässä John Malkovichin tähdittämää musiikkinäytelmää Turussa, mikä latasi pattereita mukavasti.

Jostain kumman syystä juuri teatterissa on mukava käydä kahdestaan. Elokuvissa sen sijaan käyn mielelläni yksin. Eilisen leffakäyntini innoittamana sovimme vaimoni kanssa, että jatkossa käymme vuoroiltoina elokuvissa. Näin ei tarvitse hommata lapsenvahtia. Katsomme molemmat saman leffan, niin voidaan sitten jutella siitä ihan kuin olisi yhdessä käyty katsomassa se.

Katsoin eilen Inception elokuvan, joka on tiivistäen sanottuna todella hyvin tehtyä vauhdikasta viihdettä. Leffa pyörii unien ja nukkumisen ympärillä, mikä onkin sopiva aihe tuoreille vanhemmille, jotka liikkuvat unenpuutteen takia muutenkin hämärän ja toden rajamailla :)

Isyys teettää outoja temppuja leffassakin. Leonardo DiCaprion esittämä päähenkilö juttelee leffan alussa puhelimessa pienten lapsiensa kanssa, joista hän on joutunut ainakin toistaiseksi eroon. Joko Leonardo on käsittämättömän taitava näyttelijä tai sitten joku isyyshormoni jyllää elimistössäni, sillä minulla nousi pala kurkkuun. Koita tässä sitten olla kova jätkä.

Oho, minulla on perhe!

3 kommenttia

Lähetin veljelleni tekstiviestin eräänä sunnuntaiaamuna: "Muu perhe nukkuu vielä." Kirjoitettuani viestin luin sen vielä kerran läpi ja hätkähdin! Minä käytin sanaa perhe. Voi jumankekka, minähän olen perheen pää!

Wikipedia määrittelee perheen näin: Tavallisimmillaan perheeseen kuuluu kaksi eri sukupuolta edustavaa henkilöä sekä heidän mahdolliset jälkeläisensä eli lapset... Perhe on tärkeä osa niitä tapoja, joilla ihmiset ymmärtävät elämää ja luovat siihen rakenteita.

Wikipedian mukaan perhe auttaa siis ymmärtämään elämää. Kunhan nyt ymmärtäisi ensin edes sen, että minulla on perhe.
Vaikka meillä on ollut jo ennen pojan syntymää kaksi kissaa (tulivat kaupan päälle vaimon mukana), niin en minä silti meitä perheeksi mieltänyt. Kun poikani pää putkahti ensimmäistä kertaa näkyviin, niin en minä silloinkaan vielä kokenut meitä perheeksi.

Kun asuin vielä omien vanhempieni luona, niin se oli se paikka, jota kutsuin kodiksi. Opiskeluaikoinakin sanoin aina kavereille, että käyn kotona, kun lähdin viikonlopuksi vanhempieni luokse. Valmistuin ja sain töitä, mutta silti meni vielä muutama vuosi ennen kuin omasta kämpästäni tuli vaivihkaa oma kotini. Kämpästäni tuli koti vasta siinä vaiheessa, kun ymmärsin asettuneeni aloilleni.

Samalla tavalla vaivihkaa meidän koti muuttui meidän perheen kodiksi.

Ja hassua kyllä, Wikipedia taisi tietää, mistä puhuu. Minusta tuntuu, että ymmärrän lapsen saatuani itseäni ja tätä maailmaa taas vähän paremmin.

Asiasanat:

perhe isä äiti vanhemmuus koti kotona vauva lapsi

Isän huolia, kun vauva oppii ryömimään

4 kommenttia

Vauvamme on aloittamassa ihmiselonsa liikkuvaa vaihetta. Ryömintäkausi alkaa kohta. Toiseksi nuorin poikamme on jo yli viisi vuotta. Aika on parantanut niitä haavoja, joita isä on joutunut aikanaan kokemaan, kun isotveljet olivat taaperoita: subbarissamme on edelleen pieni kuoppa kartion kohdalla, kun pojat kokeilivat vehkeen kestävyyttä sormillaan.

Onneksi olen nyt valmistautunut ainakin henkisesti. Olen tehnyt suunnitelmia kaiuttimien suojaamisesta ja kauko-ohjainten piilottamisesta. VHS-nauhuria ei tarvita, joten siitä ei ole pelkoa, että kasettipesässä on joitakin ihmeellisiä esineitä.

Suurin huolenaiheeni on satellliittivirittimen kortti, se on kovin helppo vetää pois ja syödä. Pitänee rakentaa oikein kunnon barrikadit.

Asiasanat:

Äidin hoito se vasta vaikeaa onkin

5 kommenttia

Vauvan hoito on todella iisii, jos sitä vertaa lapsen äidin hoitoon.
T: nimimerkki tuore isä

Synnytysvalmennuksessa tulevia vanhempia opastetaan vauvan hoidon saloihin. Vauvan hoito on kuitenkin suhteellisen helppoa. Kun vauva itkee, niin vauva on joko väsynyt tai nälkäinen. Tämän ymmärtämiseen ei kovin montaa valmennuskurssia tarvita.

Synnytysvalmennuksen sijaan tuleville isille pitäisi järjestää kursseja, joissa opastettaisiin hoitamaan tuoreita äitejä. Isällä menee monta kertaa sormi suuhun, kun hän koittaa ymmärtää tuoreen äidin aivoituksia.

Vauvan ruokavaliosta puhutaan paljon... miksi, se on jäänyt mysteeriksi minulle? Pikkuveijari vetää ensimmäiset puolivuotta maitoa ja sen jälkeen erilaisia soseita. Vauvan ruokavalio ei ole todellakaan mitään rakettitiedettä.

Vauvan ruokavalion pohtimisen sijaan tuoreet isät pitäisi kouluttaa kokkaamaan ruokaa äidille. Tuoreet äidit syövät vähän mitä sattuu, jos nyt ollenkaan syövät. Isänä saa koko ajan olla vahtaamassa, että äiti on muistanut juoda ja syödä tarpeeksi. Vauva itkee, jos sillä on nälkä. Äiti puolestaa huutaa isälle, jos verensokerit ovat romahtaneet.

Vauvat ovat siis monella tapaa helppohoitosia äiteihin verrattuna. Kun vauva on väsynyt, niin se nukkuu. Väsynyt äiti sen sijaan manaa kovaan ääneen sitä, miten helpolla miehet pääsevät.

Kun vauva kaipaa huomiota, niin lapselle voi ilveillä ja nostella ilmaan. Tässäkin suhteessa äidit ovat melko vaativia. Isän ehdotus sylipainista ei aina nosta iloista hymyä äidin kasvoille.

Sitä kaikkein tärkeintä isän duunia ei kuitenkaan voi millään kurssilla opettaa; Dave Lindholmin sanoin:

Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

Asiasanat:

isä äiti vauva lapsi vauvan hoito synnytysvalmennus ruokavalio soseet sylipaini isyys

Sivut

BLOGI ON PÄÄTTYNYT. KIITOS MIELENKIINNOSTA.

T. TEKIJÄT.

Simo Kymäläinen, yksi vauva

Simo Kymäläinen Kaverini, kahden pienen lapsen isä, katsoi minua kymmenen vuotta sitten silmiin ja sanoi: "Hanki lapsia vasta sitten, kun olet varma, ehdottoman varma, että haluat niitä". Kymmenen vuotta myöhemmin keittelin maitopulloja keittiössä ja katselin nukkuvaa poikaani, joka oli kotiutunut laitokselta pari tuntia aikaisemmin. Oltiin siinä vaan kahdestaan ja oli ehdottoman varmasti hyvä olo.

Ari Welling, kaksi lasta, joista yksi on vauva

Ari Welling Olen nelikymppinen YLE-isä, joka on hankkinut kokemusta lapsenhoidon jalossa taidossa jo vuodesta 2006 alkaen yhden lapsen kanssa. Brittiläinen insinööri-toimittaja Thomas P. Jones kirjoitti jo parisataa vuotta sitten, että "lapset opettavat meille monia asioita, mm. kärsivällisyytemme rajat". Viime vuosina olen oppinut ymmärtämään tätä Jonesin salakieltä huomattavasti paremmin.

Joona Haarala, kolme lasta, joista yksi vauva

Joona Haarala Perheessämme kaikki muut paitsi minä puhuvat ruotsia äidinkielenään. Eräs tuttumme sanoi kerran, että suomenruotsalaisessa perheessä on yksi poika, yksi tyttö ja yksi bonuslapsi suomenruotsalaisten määrän lisäämiseksi. Meillä on nyt kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt suomenruotsalaisuuden päivän aattona. Kolmas lapsi syntyi helmikuussa 2010.