Kuvakieliset fraasit auttavat monesti nasevoittamaan ilmaisua ja mikäpä olisi kaikille tutumpi kuvakielen aihepiiri kuin ihmiskeho. Tuo evoluution upea luomus tarjoaa monipuolisen kentän paitsi kehonkielen myös sanallisen kielen mittaamattomalle ilmaisuvoimalle. Sieltä löytyy kättä pidempää, hiusten halkomista ja varpaillaan olemista kyynärpäätaktiikan vuoksi.

Mutta niin kuin nyrkki silmässä on väärinkäytettynä ikävä ilmiö, niin ovat ihmiskehon fraasiaitan hedelmätkin. Julma osoitus tästä löytyi Ylen uutisten nettisivuilta aivan alkuvuodesta, kun uuden vuoden rakettihurmion karuja seurauksia selviteltiin. Uutisen otsikko kuului seuraavasti:

Ilotulitteiden aiheuttamat silmävammat riistäytymässä käsistä.

Kun silmävammat riistäytyvät käsistä, ollaan siinä pisteessä, jossa abstrakti kuvakieli muuttuu kouriintuntuvaksi konkretiaksi. Ja siinä samassa pisteessä kirjoittajan aikomukset riistäytyvät käsistä ja lukija aavistaa lukevansa kieli poskella kirjoitettua juttua. Asia ei enää istu kuin nenä päähän vaan lipsahtaa päin ahteria.

Aristoteleen fraasirikostuomioistuimen pitkä koura heristääkin sormeaan toimittajan huolimattomalle kielikuvien käytölle ja tuomitsee hänet loppupäiväksi katsomaan peiliin opetellakseen suomen kielen anatomisen kielikuvaston paremmin omaa kehoaan tutkimalla.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Tasan vuosi sitten nukkui pois suomalaisen lehdistön merkkimies Jyrki Hämäläinen. Hämäläistä ei muistella sanomalehdistön uudistajana tai taide-esseiden uudelleenkeksijänä, mutta suomalaiseen popjournalismiin hän jätti voimakkaan jäljen. Hämäläinen ihaili monessa asiassa sitä, miten pop-musiikin synnyinmaassa USA:ssa asiat tehdään. Elvis oli hänen suuri idolinsa ja Las Vegas merkitsi hänelle parasta, mitä viihteessä voi olla. Ja amerikkalaista iskevyyttä hän toi Suomen nuorison tajuntaan 35 vuoden ajan Suosikki-lehden päätoimittajana.

Tyyliin kuului oman persoonan esille tuominen. Niinpä pääkirjoitus ei ollut nimeltään vaikkapa Hämäläisen hissuttelua vaan otsikko huusi: Tiikeri Jyrähtää ja kuvassa päätoimittaja Jyräys Hämäläinen oli tyypillisesti nyrkkeilyhanskat tanassa. Hämäläisen haastatteluihin kuului yleensä myös valokuva kirjoittajasta poseeraamassa tähden kanssa. Tästä syntyi suomalaiseen tiedotuskeskusteluun hieman alentuva käsite pönötysjournalismi.

Elvis-innostus näkyi parhaiten siinä, että ainakin kerran vuodessa Suosikki omisti oman erikoisnumeron Elviksen elämälle. Ja koska Elvis on kaikista suurin, tavallinen erikoisnumero ei riittänyt hänen arvolleen. Oli kultanumeroita, platinanumeroita, ja kun nämäkin alkoivat kutistua Elviksen kasvavan legendan rinnalla, syntyi suureellinen käsite turbotimanttispeciaali.

Vaikka muutama sukupolvi on kirjoittanut pop-musiikista jo Hämäläisen jälkeen, kukaan ei ole vielä ylittänyt adjektiivia turbotimantti. Olkoon siis turbotimantti meille muistona jyrähtelevästä Jyräyksestä, joka muuten vilkuttaakin meille tuolla pilven reunalla itse Elviksen kanssa!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Oksymoroni eli itseristiriita on hauska kielellinen ilmiö. Kreikan kielen terävää ja tylsää merkitsevistä sanoista muodostettu käsite syntyy usein kahdesta toisensa kumoavasta määritteestä. Tiedättehän: kamala on kamala ja ihana on ihana, mutta on myös kamalan ihana. Puhumattakaan hauskoiksi tarkoitetuista oksymoroneista, kuten rehellinen poliitikko tai raitis näyttelijä.

Joskus vaatimaton lehtimieskin pääsee kehittelemään tällaisia verrattomia lukijoiden palvelun muotoja. Tammikuun alussa Sisä-Suomen Sanomien toimittaja pääsi näyttämään itseristiriidankylväjän lahjansa, ja syntyi seuraava otsikko:

Asuntopalon sytyttää usein sammuminen.

Otsikko on kipeän totta, syttyyhän valtaosa asuntopaloista, kun asunnossa oleileva henkilö on ottanut yhden liikaa ja häntä alkaa väsyttää — eli hän sammuu — tupakka suupielessä tai pizzanjämä uunissa 200:ssa asteessa. Aristoteleen kantapään ja ilmiantajakuulijoidemme Tarjan ja Markun mielestä otsikko on kuitenkin myös verrattoman nasevasti sanottu.

Näiden otsikon sisäänsä sulkevien vastakohtaisten merkitysavaruuksiensa vuoksi rohkenemmekin julistaa, että otsikko on suorastaan surullisen hauska.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Maaliskuun neljäs päivä on suuri juhlapäivä suomalaisissakin kodeissa. Se on nimittäin härmäläistenkin suuresti rakastaman näyttelijän, Ron Mossin syntymäpäivä. Ja Ron Mosshan tarkoittaa maailman televisiota katsovalle kansalle Ridge Forresteria, saippuasarja Kauniiden ja rohkeiden komeaa muotisuunnittelijaa.

Vuonna 1992 MTV3:ssa alkanut Kauniit ja rohkeat ei ollut ensimmäinen Suomen television saippuasarja, sen tittelin oli vienyt jo Peyton Place 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Mutta kun Peyton Placea esitettiin kerran viikossa myöhään illalla, Kauniit ja rohkeat eli Bold and Beautiful oli ensimmäinen tv-sarja, jota esitettiin saippuasarjan tyyliin iltapäivällä joka arkipäivä.

Kauniiden ja rohkeiden vaikutus oli ja on Suomessakin melkoinen. Se oli pitkään kanavansa katsotuin ohjelma ja sarjan juonipaljastukset lehdissä olivat himottua luettavaa. Entisen basistin Ron Mossin vierailut Suomessa olivat kansanjuhlia ja Kauniit ja Rohkeat lienee syy siihen, miksi Väestörekisteriin on merkitty 1990-luvulla kolme Ridgeä. Myös sarjan muiden keskushenkilöiden nimet ovat nimistössämme hyvin edustettuina. Stephanie-nimisiä lapsia on muuten kastettu harvoin, mutta Kauniiden ja rohkeiden aikana peräti 233 kertaa. Muuten Suomessa harvemmin esiintynyt nimi Brooke on myös löytänyt tiensä 14 naisen nimeksi.

On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät ole seuranneet Kauniita ja rohkeita muualta kuin lehtien televisiosivuilta. Ohjelmakartan pieni tila on haaste jopa aforistikolle, mutta Kauniiden ja rohkeiden jaksojen nimet ovat silkkaa runoutta, joka paitsi leikkii oivaltavasti kielellä ja käsitteillä, myös seikkailee taitavasti melodraaman ja sarjaa rakastavan kuplivan huumorin maisemissa:

Mammografian varjo.

Tuoksumagnaatin mahtikatse.

Kerjäläisenä omassa makuuhuoneessa.

Valepuvussa muotitaloon.

Ja tietenkin oma suosikkini vuodelta 1999:

Puutarhaletkun kosto.

Kauniiden ja rohkeiden otsikoilla on aivan oman tyylinsä vähän Jerry Cottoneiden kovaksikeitettyjen otsikoiden tapaan. Tiedättehän: Ei ruumiita makuuhuoneeseen. Viuhahteleva viikatemies. Veripankki on eri pankki. Vaikka sisältö olisikin lopulta mitä tylsin, nuo otsikot saavat mielikuvituksen liikkeelle ja joskus jopa houkuttelevat tutustumaan sisältöönsä.

Kauniiden ja rohkeiden tuhansien jaksojen nimet löytyvät internetistä sarjan erinomaisesti toimitetuilta sivuilta. Ne ovat jokaisen otsikoiden ystävän aarreaitta näinä kalseina aikoina, kun monien elokuvienkaan nimiä ei enää vaivauduta suomentamaan.

Mutta miten syntyvät Puutarhaletkun kosto, Orpo kyyhöttäjä, Lisääntymishalut ja lakmus-testi? Kauniiden ja rohkeiden otsikoiden tekijä Beritta Markkula työskentelee toimittajana MTV Median ulkomaisen ohjelmamateriaalin käsittelyssä. Hänen elämäntöihinsä kuuluvat myös Sinkkuelämää-sarja, sen toimittaminen, jaksojen otsikointi ja nettisivujen ylläpito sekä Tunteita ja tuoksuja, mutta tänään keskitymme olennaiseen, Kauniiden ja rohkeiden jaksojen nimiin.

– – –
–
aristoteles(at)yle.fi

http://www.mtv3.fi/ohjelmat/kauniitjarohkeat/jaksot.shtml/V1992?29718
http://www.mtv3.fi/ohjelmat/kauniitjarohkeat/jaksot.shtml/V1993?29717
http://www.mtv3.fi/ohjelmat/kauniitjarohkeat/jaksot.shtml/V1994?29716
jne

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Politiikkaan kuuluu siis kaikkien meidän asiamme. Niinpä politiikan kielikin imee vaikutteita kaikilta elämän aloilta, kaikkien meidän elämästämme, töistämme ja harrastuksistamme.

Koska politiikassa on kyse myös johtamisesta, erityisen mielellään politiikka imee termejä ja ilmauksia aloilta, joissa demokratiaa ei tunneta. Tällaisia aloja ovat paitsi urheilujoukkueen valmentaminen, myös merenkulku, jossa kapteenin sana on laki. Tuhansien järvien maassa, jonne jazzikin tuli laivalla, merenkulkusanasto on yleisesti tunnettua.

Niinpä harvan kuulijan kulmakarva kohosi, kun tammikuun alussa Radio Suomen toimittaja puhui

Kataisen reivaamasta Kokoomuksesta.

Reivaaminenhan on sitä, kun purjealuksen purjeen pinta-alaa pienennetään erityisin reivausköysin, kun tuuli yltyy niin kovaksi, että alus uhkaa kallistua liikaa. Niinpä osuva mielikuva oli heti valmis: lama-ajan puhurien beufortit alkavat olla sitä luokkaa, että Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen johtaa puoluettaan matalalla profiililla.

Mutta kuten ilmiantajakuulijamme Tuomokin raportoi, tämä ei ollut toimittajan tarkoitus, vaan hän käytti sanaa reivata rikollisessa merkityksessä sanan johtaa synonyyminä. Koska myös Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimessa kapteenin sana on laki, määräämme tämänkin reivausrikollisen kävelemään lankulla ja hivutettavaksi kölin alitse.

Kaikki miehet kannelle!
– – –
artistoteles(at)yle.fi

Bruttokansantuote sen kun laskee ja vakavan näköisiä alkavat olla ekonomistien lisäksi myös poliitikot ja irtisanotut työläiset. Mutta se on vain elämää! Ne journalistit, joilla vielä on työpaikka, koettavat pitää tunnelman korkealla kehittelemällä hauskoja otsikoita!

Yksi hauskimpia asioita on erilaisten ilmausten kehittely taloudelliselle taantumalle. Olemme päässeet nauttimaan taloussivuilla jo vertauksista uppoamiseen ja talouden yskimiseen, talouden sukeltamisesta puhumattakaan.

Lama on kuitenkin tunkeutunut pikkuhiljaa jo teollisuudesta palveluihin ja aivan tavalliseen kielenkäyttöön. Tämän osoitti Aamulehti otsikoimalla vuodenvaihteessa Ellivuoren laskettelukeskuksen tilanteesta näin:

Laskukausi alkoi Ellivuoressa.

Ilmiantajakuulijamme Ikikatsoja kirjoittaa, että

”näin finanssi- ym. markkinoiden kurimusaikana moni pörssihai ympäri maailman varmasti hieraisi silmiään lukiessaan Aamulehden otsikon. Onneksi kyse oli vain laskettelukauden avauksesta, joten Wall Streetin kaverit voivat huokaista helpotuksesta ja olla tyytyväisiä erorahoihinsa”.

Aristoteleen kantapää toteaa, että huumoria se on kyseenalainenkin huumori. Odotammekin kiinnostuneina, mikä lehti lyö Aamulehden otsikkotoimituksen lumilaudalta.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Monen mielestä television saippuaoopperat kuten Kauniit ja rohkeat eivät edusta todellisuutta vaan ovat eskapismia eli pakoa todellisuudesta. Yhdessä asiassa boldis on kuitenkin aivan kuin suoraan meille kaikille tutusta modernista elämästä: sarjan henkilöiden perhesuhteet ovat kuin suoraan uusperheiden käsikirjasta.

Uudet perhemuodot ovat olleet puheenaihe Suomessa jo muutaman vuoden ajan. Avioerot ovat yleisiä, ja tämä merkitsee myös sitä, että usein toista kertaa yhteen menevät aikuiset tuovat perheeseen lapsensa aiemmista liitoista. Samalla liittoon tulevat mukaan tietenkin myös lasten toinen biologinen vanhempi uusine suhteineen, biologiset mummut ja vaarit entisen puolison puolelta ja niin edelleen. Vaikka tätä on tapahtunut kaikkialla maailmassa aina, ilmiön laajuus on tehnyt siitä erityisen nimen väärtin.

Ja sanakirjan arvoisen. Vastailmestynyt Anne Kurjen laatima Uusperhe – suomi -sanakirja kokoaa yhteen pienen kirjallisen sanoja ja tarinoita aihepiirin ympäriltä. Kirja kertoo, että sana uusperhe tulee englannin sanasta newfamily; että nykyistä elämänkumppania tarkoittava sana nyxä on muunnelma entistä tarkoittavasta sanasta exä; että lasten elämän liialliseen helpotukseen kuuluvat sirkustelu ja kurlaus (sanasta curling-vanhemmuus) ovat virheitä ja muistuttaa, että nykyisen aviomiehen rasittava ex-puoliso naakka on kuitenkin joskus ollut oikea joutsen tälle miehelle.

Kirja tarjoaa realistisen kuvan uusperheen arjesta. Tämän kirjan pitäisi jokaisen parisuhteeseen halajavan lukea, samalla tavalla kuin synnytysvalmennuksen pitäisi olla pakollinen jokaiselle sukupuoliyhdyntää suunnittelevalle.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Yksi alkuvuoden yllättävimpiä ilmiöitä oli tapa, jolla Kokoomuspuolueen asioista raportoitiin tiedotusvälineissä. Ensinnäkin tammikuun alussa mitattiin puolueiden kannatuksia mielipidemittauksilla. Selvityksen mukaan Jyrki Kataisen johtama oikeistokeskustaan sijoittuva puolue oli ohittanut kannatuksessa muut suuret puolueet. Ilta-Sanomat uutisoi mittauksen tuloksia verkkosivuillaan tällaisella otsikolla:

Kokoomus kirii yhä kaulaa.

Ilmiantajanimimerkkimme Lulu ällistelee ansaitusti kaulan kirimistä:

”Eikös esimerkiksi juoksukilpailussa ensimmäisenä juokseva ole ottanut, vetänyt tai repinyt kaulaa ja jäljessä tuleva pyrkii kirimään kaulaa eli yrittää päästä ensimmäisenä juoksevan ohi. Koska otsikko on ristiriitaisia tunteita herättävä, ehdotan uudeksi otsikoksi "Kokoomus parantaa kuin sika juoksuaan".

Lukijaparkaa hämmennettiin lisää muutaman päivän kuluttua uutisella Sauli Niinistön ylivoimaisesta gallup-suosiosta seuraavaksi presidentiksi. Helsingin Sanomat otsikoi STT:n välittämän uutisen näin:

Niinistö kuroo kaulaa.

Taas kokoomuslaisen maailmankatsomuksen omaaja pannaan tulemaan perässä vaikka hän kulkee edellä. Aristoteleen kantapää jää hiljaa ihmettelemään sitä, miksi lehdet yhdistävät erilaiset kaula-ilmaukset Kokoomukseen ja vieläpä aivan päin honkia. Vaadimme kaula pitkällä näiden mokailijoiden päät pölkylle ja kaulat solmuun.
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Kun suomalaista asiakaspalvelua ja asiakastapahtumia ylipäänsä tutkii tarkemmin, myytti huonosta palvelusta rapisee alas rapsakasti rahahdellen. Kaikki palveluammattien ammattilaiset eivät töksäyttele, ärise ja murise, kuten todeksi väitetty klisee kuuluu.

Tai ehkä töksäytteleekin, mutta se johtuu siitä, että asiakas töksäyttelee myös. Kaikki eivät pidä sitä epäkohteliaana, toisinaan tuntuu siltä, että meistä suomalaisista on mukavaa ja jopa modernin kaupunkilaista asioida liikkeissä anonyymisti ilman että kukaan puhuttelee murahtelua kummemmin. Eikö näin juuri suurkaupungeissa toimita!

Oli kaupunki suuri tai pieni, kaikkiin pätee sama kansainvälinen vanha viisaus, jonka eräs tunnettu suomalainen muoto on tämä: niin metsä vastaa kuin sinne huuhutaan.

(http://lauhakan.home.cern.ch/lauhakan/bookrespond.asp?whichcode=M6e&whichnb=10&whichproverb=Niin%20mets%E4%20vastaa%20kuin%20huuhutaan)

Jos haluat, että kanssaihmisesi pitävät sinua halpana makkarana, kohtele heitä kuin halpaa makkaraa. Jos haluat, että ympäristösi ihmiset kohtelevat sinua ihmisenä, kohtele heitä ihmisinä. Tämä sääntö on toiminut tuhansien vuosien ajan kaikkialla missä metsiä on kasvanut ja metsiin on huudettu, eikä se lakkaa toimimasta vaikka metsistä on tehty puistoja!
– – –
aristoteles(at)yle.fi

Jokainen on urheillut sen verran, että tietää, miten liikunnasta tulee hiki ja kova nälkä. Olemme viime vuosina myös tottuneet siihen, miten urheilijoiden voitontahdosta käytetään kliseeksi asti termiä nälkä. Olemme luulleet, että kyse on kuvakielestä ja että urheilijoiden ruokavalio on tieteellisellä tarkkuudella säädetty riittäväksi niin laadultaan kuin määrältään.

Kaikki nämä luulot joutavat romukoppaan. Tanja Poutiainen, yksi menestyneimmistä alamäkiurheilijoistamme, paljasti nimittäin atleettien ruokailun tosiasiallisen tilanteen joulukuun alussa Aamu-tv:n haastattelussa näin:

Kyllä se palkintopalli aina hyvältä maistuu.

”Minkähänlaisen aterian yhteydessä sitä palkintopallia syödään”, kysyy kuulijamme Liisa Vantaalta. Aristoteleen kantapää ehdottaa järkyttyneenä, että järjestämme pikimmiten rahakeräyksen huippu-urheilijoittemme ruokahuollon parantamiseksi, niin että heidän ei tarvitse nakerrella kisajärjestäjien palkintojenjakovälineitä, vaan he voivat puolustaa maamme sinivalkoista kunniaa syömällä päivittäin kunnon ruokaa, kuten esimerkiksi muttia, sipattia, klimppisoppaa ja lanttusupikkaita!
– – –
aristoteles(at)yle.fi