Ajatuksia tekosyyllittömille

Monesti pitää, vaikka ei huvittaisi.

Ja jos alat valmistautumattomana, vasta siinä paikassa tekosyytä keksimään, niin toinenhan huomaa sen heti, ja ei mene läpi – ja ehkä vielä suuttuu, ja nimittää että lusmu ja sutki ja vielä muu halpamais- !

Silti olisi tavallaan kohteliaampaa hyvällä ja uskottavalla tekosyyllä olla menemättä tai tekemättä (kuin mennä tai tehdä vastahankaisesti ja väkisinkin näyttää pitkää naamaa kun ei kerta kaikkiaan jaksa teeskennellä kiinnostunutta riittävän uskottavasti.) Silloin ei pahoitu muiden mielet, kun luulevat että ei päässyt tai kyennyt, eivätkä tiedä että, että itse asiassa ei yksinkertaisesti vain huvittanut tahi ei jaksanut.

Tässäpä siis siitä varalta etukäteen joitakin tekosyitä, että vastaan taas tulee tilanne, jossa ei huvita tai jaksa mennä / tehdä. Kannattaa painaa nämät muistiinsa etukäteen, niin ovat helposti käytettävissä kun riippuvat mielen päällä valmiina kuin Gordonin solmu!

Alkaa; siis tekosyyt:

1 Ei voi, kun oli luvannut justiin tänään tehdä pienelle mäyräkoiralle sellaisen nahkaremmillä peräpäähän puettavan osittais-mahanalus-peräkärrin, että mäyräkoiran takajalat ovat siinä kärrissä – niin että eivät koske maahan – joten koira joutuu astumaan neljän asemesta vain kahdella jalalla maahan, kun takajalkojen asemesta maahan osuu sen peräkärrin pyörät.

2 Ei voi huomennakaan, kun justiin huomenna lupasin tehdä sille samalle mäyräkoiralle etujalkojen kohdalle kärrin, niin että vuoropäivinä on etu- ja vuoropäivinä takajalat kärrissä. Täten joutuen koira kunakin päivänä astumaan vain kahdella jalalla märkään, kylmään maahan – toisena päivänä etujaloilla, toisena taka- .

3 Ei voi, kun tuli vahingossa kokeiltua sille eilen ja toissapäivänä kärretylle mäyräkoiralle yhtä aikaa sekä etu- että takajalkojen kärriä, ja kuin oli se koira-eläin mäellä, niin eikös se talutushihnan hakemisen aikana se kärri mäyräkoirineen itsekseen alkanut mennä rallattaa mäkeä alas, ja kuin ei jalkoja maassa niin koira ei pysty estämään, ja edelleen rallatti se koira kärryineen alas kävelypolkua tai pyörätietä tai mitäniitä on, aina vain alamäkeen, ja nyt joutuu etsimään että mihin hatelikkoon se on ohjauskyvyttömänä ajautunut se mäyräkoira & kärri & kärri.

4 Ei voi kun on taloyhtiön mankelivuoro itsellä juuri silloin - ja ne on halutumpia ne mankelivuorot kuin autotallipaikat Töölössä. Ihmisiä on tapettu mankelivuorojen takia meidän talossa! Kuulemma. Eli sori mutta ei tosiaan pääse.

5 (Tekstiviesti) En voi soittaa enkä tulla, kun sälekaihtikaihtimen kiertö-kepin nuppi irtosi, ja yritin korjata sekunnin pikaliimalla, mutta kun se kiertönuppi on pyöreä ja ura-juovikas, niin siihen ei saanut minkäänlaista liimauspuristinta, joten puristin hampaillaan, mutta tursuikin urasta liimaa hampaisiini ja nyt täten siis olen ylä- ja alahampaistani kiinni kaihtimen kepissä, ei voi puhua puhelimeen, ei pääse ovelle.

Onneksi kyseessä on keittiön kaihdin, että jääkaappi on tuossa ihan vieressä ja voi pissiä lavuaariin käyttäen avattua kevytmaitopurkkea (Valio™) tyhjennysvälineenä; ja odottelen että pikaliima likoaa hampaista irke ja kuuntelen radioa. Moi moi.

Numero 6 Sain sähköiskun ja tuli liian haikea olo. Ehkä joskus toiste. …Kylläpä haientaakin. oh hoh.

7 Kiitos viestistäsi, mutta löysin mummolan vinniltä vanhan armeijan painekattilan ja koitin keittää perunia sillä. Jotenkin kuumeni se ja pullistui luonnottomasti, nyt on tuossa niin kuumana että on punainen ja pullollaan, kyljet kuin keilapallo, ja kuuluu ilkeää jähinää siitä, en uskalla liikahtaa tästä, laitoin levyn kiinni. Jännittää, pakko pysyä nyt tässä ja ei kannata tulla tänne kenenkään jos hyvinkin päsähtää koko hoito. Laitoin vanhan jääkiekkokypärän päähän. Taitaa silti parasta olla mennä kyykkyyn. (Menen kyykkyyn.)

8 Pitäisi lukea kirjasta sammakoista. Lupasin jo viime kesänä, että tänään luen.

9 Alkoi jännittää, että mitä jos tulee lepra jos menen johonkin. Taidan olla tänään vain itsekseni, ihan varalta vain.

10 Katsoin rentoutuakseen vanhan Muumi-jakson äsken, ja mitä vielä! Siinä oli Haisuli, joka sotki toisten systeemit taas ihan täysin! Mikä piru siinä on että sitä Haisulia ei saada kuriin. Miten voi muka olla niin vaikeata se, vaikka siellä on poliisit ja kaikki, se virkaintoinen hemulipoliisi, tekeekö se ikinä mitään järkevää!

Ottaa päähän niin että vihassa löin metallista leipälaatikkoa ja komahti kieroksi, vaikka Claes Ohlsonin kaupassa sanoivat että on lujaa metallia ja ei väänny.

Ja nyt se aukeamis-luukku leipälaatikossa ei käänny.Tai kääntyy, mutta se jää sinne sisään kun vääntyi. Aueta ei meinaa repimälläkään.

Minä en ole nyt hyvää seuraa kenellekään. Heitän koko saatanan leipälaatikon ikkunasta kohta tai ajan oikohöylästä läpi, jos se ei ala aueta naukumatta. Haisulin syytä koko tämäkin harmi, ties monennenko kerran! Nyt ei tosiaan ole oikea aika tulla pyytämään paljo mitään.

11 Autotallissa oli joku ihme lasipullo ja avasin sen ja siinä oli kai jotain happoa ja tuli höyryä ja nyt on ihan outoja ajatuksia. Taidan mennä sohvalle istumaan sisälle. En tahdo tehdä muuta, ja hytisyttää kummasti vasemmasta jalasta ja vähän Ranskan mallisen läikän kohdalta oikeasta kämmenselästä. Ei ollut sitä läikkää siinä eilen.

Ja viimeinen tekosyy tällä kertaa, numero 12: Tilasin internetistä super-imukupin. Kokeilin, että mihin kaikkeen tarttuu semmoinen. Uskomattomasti toimi kuten mainoksessa! Sitten päätin kokeilla että tarttuuko ihmisessä mihin kohtiin. En halua keskustella asiasta, että mihin tarttuu ja mihin ei, mutta en pääse tulemaan. En pitkään, pitkään aikaan. Se on aivan päivän-selvää.

Sori.

Loppu.