Jälleen kysymyksiä lääkärille (OSA III)

 

Ujous ollen kirous monen taholla, on hyvä että joku toinen kysyy kysymyksiä niiden puolesta jotka eivät ilkeä, osaa tai muista.

Tässäpä siis, aiemman asiakastyytyväisyyden kirvoittamana joitakin uusia kysymyksiä lääkärille, ettei teidän tarvitse vaeltaa pimeydessä, päin vastoin kuin se vanharouva joka katselee vastapäisestä talosta teitä, synkän, valottoman asuntonsa ironisesti nimettyjen valoverhojen raosta.

Mitähän senkin mielessä liikkuu! Sitä ei voi tietää terve, tasapainoinen ihminen.  Voi vain kallistella päätään ja tehdä kielen kärjellä ylähampaiden sisäpintaan ”imaisemalla” sellaista päivittelevää tai paheksumista ilmaisevaa ääntä, nt nt nt!

Mutta nyt siis kysymyksiä lääkärille, osa III.

Tarkkana nyt, alkaa!

 

1) Mikä se sellainen diabeteskin on? Ennen ei ollut mitään diabeteksiä, tavallisella sokeritaudilla pärjättiin ihan hyvin! Ja sama sokeritauti kelpasi kaikille. Nyt pitää olla eri diabetekset lapsille ja aikuisille, kohta varmaan on erikseen aamupäivädiabetes ja iltapäivädiabetes ja karkauspäivädiabetes ja ties mikä perhana!

Ja eikun vain paranee - nykyään kun tiettävästi on ihan semmoinen diabetesliittokin. Luoja tietää mitä ahasveriaalisia  eikosapentaeenihappokotkotuksia siellä oikein juonittelevat! Kyllä kätensä ristiä saa että on älynnyt pysyä niiden houkutuksista erossa.

 

2) Sitä paitsi ennen ei ollut mitään depressioitakaan. Ihminen oli joko normaali tai hullu. Ja yleensä ei tarvittu lääkäriä sanomaan, kumpi oli kyseessä: jos veti silliä narussa kadulla perässään, niin asia oli kaikille selvä. Ei tarvittu mitään depressioita ja muita puoli- tai apuhulluuksia.

Nykyisin varmaan on depressioliittokin, missä deprentävät kansaa joukkokokouksissa, että saisivat lisää jäseniä ja jäsenmaksuja! (Nt nt nt!) Ei ole eräiden ahneudella mitään rajoja: varmaan ne kettävät kovat maksut siitä deprentämisestä, ja jos ei ole millä maksaa niin vievät polkupyörän, tai tulevat ja syövät pakastimen tyhjäksi tms. Ja jos on pakastimessa paljon marjoja ja mehuja mitä eivät jaksa syödä ja juoda, niin kaatavat vessanpönttöön ja nauravat, ja retkuttavat saranat rikki siitä pakastimen ovesta, niin että loputkin pilaantuu. Miten voi olla joku niin sika! Sitä ihmettelee, moni.

 

Mutta seuraava kysymys.

3) Miksi kaupungissa ei näe sammakkoja? Luulisi että näkisi. Miten voi olla tilastollisesti mahdollista, että joka kaupunkiin osuu sammakkovihamielinen kaupunginjohtaja ja salassa kuljetutetaan loikkivat pikku ystävämme muuanne, maksoi mitä maksoi!

Siihen nähtävästi riittää paremmin rahaa kuin kouluruokaan tai vaikka sähkökeppeihin koiransontapartioille. Milloin olette viimeksi nähnyt sammakon kaupungissa? Ette juuri milloinkaan! Mutta koiransontiin törmää ruohikoilla, kävelyteillä ja pihoissa jatkuvasti joka iikka, halusi tai ei. Mutta onko koirasnsonnatuspartiot, joilla olisi sähkökepit kurinpitoon. Ei ole, kun ei muka ole varaa! (Nt nt nt nt nt nt!!!)


Sitten lääkärille pari anatomiakysymystä.

1) Missä sijaitsee lateraalinen ja tulehtuuko se helposti?

2) Miksi meinaa lähteä taju ja tuntuu että joku iskee turpaan, kun haistelee vähänkin pullosta ammoniakkia. Miksi h:tissä siitä on tehty niin pahanhajuista? Eikö teitä yhtään hävetä!?

Eikö käynyt mielessä että joku löytää mummolan vintiltä pullon ja haistelee sitä ja ei tiedä että siinä on ammoniakkia ja tuntuu että joku täräytti sähköistetyllä pesäpallomailalla kärsään, ja lentää persiilleen ja tuntuu hänestä että on lyöty turpaan rautatievaunulla!

Luulisi että Hipparkhoksen vala edellyttää että ei tehdä vahinkoa hänelle. Niin p****n marjat. Vieläkin punainen jopa nenän-alus. Arvatkaa kaadanko sen litkun parfyymipulloon ja lähetän sinne lääkäri-kouluun. Saattepa kerrankin maistaa omaa lääkettänne, ruojat! Ja ruojattaret!

Kirjoitan vielä lääkärikäsialalla lapun että ”Ad us. propr.” ja ”D. in scat orig.” - Häh hää! Katsotaan kenen nenä sitten on ”parfyymista” tulessa ja pippurissa kuin kiiras-tuli!

 

Ja vielä muutama kysymys.

1) Toimiiko kommunismi käytännössä? Siis jos oikein huolellisesti yrittäisi. Meinaan kun kapitalismin kanssa näyttää olevan siinä-ja-siinä.

Voisiko sitä esim. ensin kokeilla vaikka hiirillä?

Vai olisiko se eetitöntä Teistä?

 

2) Miten semmoinen virtsanäyte-tikku voi tietää, onko joku sairas vai terve?

Kumminkin, se tietää. Ja sen takia niitä ei varmaan  myydä R-kioskissa, että sittenhän kukaan ei kävisi lääkärissä. Siellä vaan kävelisitte rinkiä ja heiluttelisitte käsiä tyhjässä vastaanottohuoneessa,  tai istuisitte sen tutkima-sängyn (joka on kova kuin perheraamattu) reunalla ja leikkisitte sillä kumivasaralla, jolla kun iskee polvilumpion alapuolelle, niin koipi heilahtaa. Se on kyllä hieno! Ja kivasti vipsahtaisi jalkanne, aina kun iskee. (Mutta tietenkin siihenkin aikanaan kyllästyisi, ja siksi niitä tikkuja ei saa R-kiskalta.)

 

3) Jos ölisee putkeen koko ajan, pitämättä taukoa, niin miten voi tietää, kaikuuko se? Kun kaiun kuulee vasta kun lopettaa.

Niin onko konstia että kuulee jo tauottoman ölinän aikana.

 

4) Pesukoneen päällä kun oli vahingossa astia jossa oli vettä, niin linkouksen aikana tuli outoja kuvioita siihen veden pintaan. Sitten pyykkikone hajosi. Onko se joku kirous?

Jos se on joku kirous, niin pystyykö modernin teknologian avulla esim. lähettämään kirouksen tietylle henkilölle, kuin voodoot?

(Voiko laittaa 6 eri henkilölle? En pistä nimiä tähän, kun saattavat lukea ja tulee tupenrapinaa. Enkä sano onko osa heistä samalla työpaikalla vai erillä. Mitä ne Yleisradion asiat kenellekään kuuluu! Ei kuulu!)

 

toivoo

mk

Kuuntele tästä!

 

kommentit

Vielä yksi kysymys lääkärille: miten voi jollakulla olla niin tarttuva nauru, etten vieläkään voi kuunnella Hyviä sääntöjä ja typeriä sääntöjä -nimistä juttua ratkeamatta itsekin hihittämään, vaikka jonkun muun nauramana se olisi aikoja sitten ruvennut ärsyttämään niin kuin valtio tahallaan, mutta tämä hihityttää vieläkin.

>Loislurso La, 2012-11-10 10:54

Itse nauroin myös tälle jutulle niin, että nenästä löi räät! Hyvä ja hauska mies tämä mk! Hitsin vekkuli! Kirjaa jos pukkeaisi niin heti ostaisin! Milloin, oi milloin saamme taasen uuden kirjasen herra mk:lta?? Yksi kysymys lääkärille tai lääkärittärelle: Miksei jalat hietessään tuoksu ruusulle tai syreeninkukille? Miksi ne haisee tunkalle ja inhalle niin että henkilö ei ilkeäisi ottaa kenkiä pois vieraisilla ollessaan mutta pakko on kun ei ilkeä naarmuttaa niitten hienoa vasta vahattua parkettia. Siinä siitten yrittää istua jalkoja heilluttatta ettei haju levie ja kuitenkin se leviää ja sitten ne aattelee että tuo se ei ikänään vaihda sukkia saati pese koipiaan kun haisee ihan jalkohielle! Sitten tulee tänne meille saastuttamaan ilmapiiriä! Henkilö itse on punainen kuin piru ja saa vielä tuskanhiet joka sekin haisee kissanpissille kainaloissa! Siinä jos missä menee mieli nurin..

>Supi Su, 2012-11-11 12:43

Oletko huomannut että näistä voi kerätä itselleen äänikirjan, jos omistaa mp3-soittimen ja vaikkei omistaisikaan, niin voihan niitä tietokoneellakin kuunnella. Minulla on kaikki hauskimmat tallessa ja aina vain jaksaa huvittaa esimerkiksi se, miten valtio ärsyttää tahallaan.

http://areena.yle.fi/radio/1492464

>Loislurso Su, 2012-11-11 13:40

Noh, nyt on jostakin syystä pahalla päällä, (Tai tiedänhän minä, että miksi, mutta en kerro. Hähhää) niin voi kommentit olla vähän toispuoleisia tai jotain...

1. Diabetes. Itse olen sitä mieltä, että kyse on vaan siitä, että diabetes kuulostaa sanana hienommalta kuin sokeritauti. Sitä (sanaa) voisi verrata seuraavaan: Minulla on ihan hyvä autoradio. Miltäs kuulostaisi, että minulla on ihan hyvä autosinko? Kyllä vaan, kielitoimisto ehdotti joskus muinoin, että radion tilalla pitäisi käyttää sinko sanaa.

ps. noita diabeteksiä on itse asiassa kolmea tyyppiä.

2. Depressio. Ko. tilasta kärsineenä voin kertoa, että sen kanssa ei todellakaan ole leikkimistä. Oikeasti. En tosin tiedä, olisiko sillin vetely pitkin katuja auttanut. Mutta täällä ollaan vielä.

3. Citysammakot. Näkee niitä joskus. Ne mokomat kun vaan tuppaavat liikkumaan yleensä yöllä vesisateesa, niin eihän niitä normaaliaikaan liikkuvat näe. Omista liikkumisista ei puhuta. Tai sitten kaupungin määritelmä on eri, kuin mihin itse olen tottunut. Viimeksi nähdessäni ko. otuksen ja sitä taskulampulla valaistessani se loikkasi suoraan päin lauta-aitaa, että tömähti oikein kunnolla. Tyhmiä otuksia ovat ne.

No juu, tässä oli joku maksimimerkkimäärä, että en kommentoi muita juttuja tällä erää, mutta hyviä myöhäissyksy alku talvia itse kullekkin.

>Japa Su, 2012-11-11 23:35

Haa, tänään viimeksi toivoin olevani Markus Kajo. Olisin nimittäin kirjoittanut omasta karvaasta kokemuksesta kaksi uutta juttua seuraavista aiheista.

1. Kuinka ärsyttävää on kun joku ei mahdu. (esim itse ei mahdu niin syvälle siivouskomeroon että ylemmäisi ripustamaan imurin naulaan, tai paita ei mahdu päälle, tai joku mukava muovinen osa jonka just saisi loksauttaa johonkin pikku koloon, niin ei mahdukaan se sinne)

2. Miksi maailmassa on liian suuria ja liian pieniä asioita (esim sähkönä ja elektroneina ja niiden liikkeenä mitattuna koko maailman internetliikenne painaa vain 50 grammaa. Vain! tämä oli se liian pieni asia. Ja liian suuri asia on esim että maailmankaikkeudessa aina alkuräjähdyksestä asti kaikki on liikkunut valonnopeudella poispäin meistä, ja liikkuu edelleen ts. maailmankaikkeus joka on jo valmiiksi liian suuri niin suurenee vaan koko ajan se. Valonnopeudella vieläpä.)

>Kesäheinä Ma, 2012-11-12 11:10

Miksei me kaikki olla Markus Kajoja. Kun olin joku vuosi sitten menossa leikkaukseen, lääkäri kysyi onko minulla jotain kysyttävää enkä minä keksinyt mitään mitä olisin kysynyt, ei ainakaan tullut sammakot mieleen siinä tilanteessa eikä toimisiko kommunismi hiirillä!

>Loislurso Ma, 2012-11-12 12:45

Toivottavasti et heti leikkauksen jälkeen miettinyt näitä, sillä leikkaushaavan kanssa on hankala ja rajoittunut nauraa. Silkkaa kärsimystä riemun keskellä.

Koin moisen ristiriidan jouluna 1996, kun vastikään keisarileikattuna katselin TV:stä brittikomediaa, jossa mies väärinkäsityksen vuoksi riisui itsensä ilkosilleen uuden pomonsa työpöydällä.

Minusta mk pitäisi panna pakolliseksi kouluaineeksi kaikille luokka-asteille ainakin 3. luokasta ylöspäin. Jos kerran sillinkiskonta tietä pitkin on vakavin kansanterveydellinen ongelmamme, pitäisi siihen soveltaa ennaltaehkäiseviä keinoja kuten nimenomaan mk.

Kiskoin silliä 30 vuotta kunnes sain siihen viimein oikean diagnoosin, johon ei liittynyt kumivasaralla lyömistä. Kun sain oikeat lääkkeetkin, alkoi pääkoppa olla taas iskussa niin, että hauskat jutut alkoivat itkettämisen sijaan naurattaa. Kiitollinen lääketieteelle olen. Ja mk:lle, joka on pidentänyt elämääni ainakin saman verran kuin sairaus lyhensi.

>Hansu Ti, 2012-11-13 09:18

Leikkaushaava oli lonkassa joten ei se kauheasti haitannut nauramista, vatsan alueella se varmasti haittaa paljon enemmän. Hyvä kun nyt on paljon kysymyksiä tiedossa, jos tulee uusintaleikkaus jossain vaiheessa ajankohtaiseksi niin siinä onkin Coxan ortopedilla ihmettelemistä kun esitän hänelle kaikki nämä mk:n kysymykset!

>Loislurso Ke, 2012-11-14 16:55

Itse olen parikymppisenä kerran aivan oikeasti parantunut kovista kivuista nauramalla, yhdessä hetkessä.

Olin sairastanut pleuritis siccan (kuiva keuhkopussintulehdus?) ja siitä jäi keuhkoon jotain "kiinnikkeiksi" kutsuttuja juttuja, joiden ansiosta hengittäminen oli varsin kivuliasta. Nauramisesta nyt puhumattakaan, mutta eipä silloin kyllä yhtään naurattanutkaan.

Siihen aikaan tv:ssä oli mainos, jossa "Suo, kuokka ja Jussi" -scenessä tyyppi iskee kuokan suohon, ja samassa joku panos räjähtää kuokan alla suossa, niin että p-ka lentää about 20 metriä ilmaan ja räpisee alas ympäri suota.

Kyseinen mainos tuli teeveestä ja sitä toipilaana perheväen kanssa katselimme, kun eräs sukulainen sanoi lakoniseen tyyliinsä mainoksen visioon erittäin osuvan ironisen kommentin juuri silloin kun suosta sonnat lenti ilmaan.

Puhkesin hillittömän nauruun, joka vihlaisi keuhkoa vallan perhanasti, ja ilmeisesti ne kiinnikkeet irtosivat samalla, koska kipu loppui siihen paikkaan. Alle sekunnissa. Ei mitään tuntemuksia sen jälkeen. Nauru autti!

mk

>kajomar To, 2012-11-15 16:36

Idioottikommentia diabeteksesta. Vakavalla asialla pelleilyä. Diabetesta on tosiaankin monta eri lajia. Helvettiin se sokeritauti-nimike. Kajon arvostus kyllä nyt laski. Ääliöjuttuja.

>phaska La, 2012-11-17 11:25

Hei phaska,

Ikävää jos kirjoitus toi kurjan mielen. Se mikä yhdestä on humoristista, voi toisesta tuntua typeryydeltä, pilkkaamiselta tms. Annoin parin tutun diabeetikon ja parin masennuksen läpikäyneen tutun katsoa tekstin läpi ennen kuin sen nettiin laitoin ja heidän kommenttinsa oli selkeästi sitä linjaa, että siitä vaan - mukava kun ikävistä ilmiöistä puhutaan joskus niinkin että tulee virne suupieleen. Selkeästi sinun kokemuksesi ei ollut samanlainen. Pahoittelen jos kirjoitus loukkasi.

terv.

mk

>kajomar To, 2012-11-22 14:50

Loislurso!

Kiitos ihan tosi paljon tuosta linkistä!!! En tietänyt että näitä voipi kuunnella netistä! Kuuntelen heti vaikka nenästä kuinka löisi räät! Ja varmasti lyö! Nämä jutut on niin hauskoja! Kiitos vielä kerran! :)

>Supi Ti, 2012-11-20 11:48

Kuuntelepas Hyviä ja typeriä sääntöjä ja sano pystyitkö kuuntelemaan sen ratkeamatta itsekin hihittämään, minä en ole pystynyt vielä kertaakaan.

>Loislurso Ti, 2012-11-20 13:56

Aloin heti kuuntelemaan järjestyksessä niitä ja sieltä tuli vastaan Hyviä sääntöjä ja typeriä sääntöjä.. En tosiaankaan pystynyt olemaan pokkana! Niin löi nenästä räät henkilöltä.. :D Olipas vallan mainiota että Herra Kajoltakin petti pokka ja toivon mukaan hälläkin oli räät nokan alla! :D

>Supi Ti, 2012-11-20 17:22

Ps: Ja silmistä löi veet eli ilon vedet.. :D

>Supi Ti, 2012-11-20 17:24

Se depressio on vain synonyymi vitutukselle ja se on keksitty vain sen takia, että siitä voisi puhua lasten kuullen

>Koivuojan ukko Ti, 2012-11-20 18:12

lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä