Kannustavia askareita hankaloituville

Ei liene liioiteltua sanoa, että vaikka pitäisi käsiään suorina sivuilla tasapainon vuoksi, niin silti, hyvälläkin fysiikalla, tulee niin pika-, maasto- kuin maratonjuoksuunkin oma merkittävä lisävaikeutensa, kun yrittää suorittaa juoksun kyykyssä.

Hyväkuntoiselle suhteellisen mitäänsanomaton muutaman kilometrin juoksulenkki muuttuu itkuksi ja hammastenkiristykseksi, kun tehdään juoksuasentoon se pieni muutos, että juoksijan takapuoli on vain muutaman sentin korkeudella maan pinnasta. Ja maraton sillä tavalla juostuna vaatii yli-inhimillisen sinnikkyyden.

Jos jollekulle tulisi mieleen kerettiläinen ajatus, että miksi sitten pitäisi juosta kyykyssä, niin voi osoittaa sormella kohti maamme kymmeniä tai satoja uimahalleja, joissa juostaan vedessä, ja niin ei tehdä siitä huolimatta että vedessä juokseminen on vaikeaa ja hyvin, hyvin raskasta, vaan siksi että se on hyvin vaikeaa ja raskasta.

Keskuudessamme siis näyttää asuvan ihmisryhmä joilla tuottaa tyydytystä tehdä asiat hankalasti ja hiessä ähkien.

Koska olen avulias, suopea ja liikuntaharrastukseen teoriatasolla positiivisesti suhtautuva ihminen, ja koska hyvän kuuluu antaa vähästään, niin esitänpä tässä joitakin arki-, pääsiäis- ja vapaa-ajanhankkeita ajatellen kaikkia heitä, joille hankalasti tekeminen on nautinto.

Kolme kun on hyvä dramaturginen sarja, niin heräteltäköön hankaloitumishinkuisten tai heidän kannattajiensa mielikuvituksia täten vaikka kolmella innoittavalla esimerkillä.

Kaksiulotteinen hedelmäpussitus

Jokainen tietää, että kauppojen hedelmäosastojen hedelmäpusseja, niitä jotka ovat mikroskooppiselta ohuudeltaan noin 0,000003 planckinmitan paksuisia, niitä on hyvin, hyvin vaikeaa saada auki, koska pussimateriaali on niin ohutta ja pussin suu on rullalla niin litteänä, että kynttä on vaikea saada väliin ja pussia avautumaan sitä ensimmäistä kertaa.

Se on kuitenkin mahdollista sitkeän yrittämisen seurauksena - ja siksi muovitehtaasta kannattaisikin tilata pussien puolikkaita jotka ovat rullalla.

Ulkoisesti tuollainen pussinpuolikas näyttää aivan samanlaiselta kuin tavallinen rullasta repäistävä hedelmä- ja vihannespussi, mutta koska siinä on pussista vain toinen puoli, sitä on mahdotonta avata, vaikka sitä kuinka räpläät kynnellä, vaikka kuinka hönkäilet sormiisi ja koetat hieroa kuviteltuja pussinpuolikkaita erilleen peukalon ja etusormen välissä, hikikarpalot otsalla juosten.

Eipä muuta kuin kaksiulotteisia muka-pusseja sisältävä rulla taskussaan kauppaan - ja kun näette kaupassa jonkun hankaloitumishinkuisen vesijuoksijan, suojalkapalloilijan tai muun liikuntafriikin suunnistavan hedelmäosastolle, niin sujautat valepussirullan aidon tilalle - ja kohtapa saa hankaloituja kivaa, loputonta näppiaskaretta ja te virkistävää katseltavaa!

Savojen vaakunanvaihtokierros kuivaveneillen

Savon vaakuna lienee kaikille tuttu. Siinä on kuvattuna jousipyssy nuolineen. (Nuolia on vain yksi, mutta se kuuluu sanoa ”nuolineen” niin kuin niitä olisi monta, jotta savolaisille ei tule paha mieli. Ja tavallaan se on teknisesti tottakin, sillä Pohjois- ja Etelä-Savon vaakunat ovat hiukan erilaiset, niin että jos kuvitellaan että ampuja seisoo vaakunan oikealla puolella, niin Pohjois-Savon asukas ampuu jotakuta toista, mutta Etelä-Savon heppu itseään; jousipyssy on vaakunoissa eri päin, joten voi ajatella että se on eri jousipyssy ja siksi nuoliakin olisi kaksi.)

Joka tuntee yhdenkin savolaisen (Homo absurdus circumloquens), tietää, että normaalinuolen sijasta vaakunassa tulisi olla imukuppipäinen pilanuoli, jotta vaakuna kuvaisi Savoa edes jollain lailla. (Lisäksi se olisi armeliasta em. Etelä-Savon vaakunaa ajatellen.)

Itse asiassa vieläkin parempia vaakunavaihtoehtoja Savolle olisi - savolaisvaakunassa voisi olla kuvattuna vaikka dynamiittilaatikolla istuva ihmishahmo (dynamiitti korvaa jousipyssyn), sellainen liikennemerkkimäisen pelkistetty perushahmo - ja hahmo soittaa, suu taukoamattomassa hölötyksenirveessä - haitaria, ja soittajahahmon pään yläpuolella saisi olla sellainen spiraalimainen höyrähdyksen merkki, joka Tintti-sarjakuvassa piirretään kun joku on saanut iskun päähänsä ja on iskusta vähän spaced out.

Olisikin miltei kansalaisvelvollisuus vaihtaa Savon vaakunat asianmukaisiksi - joko imukuppinuolivaakunoiksi, tai höyrähdyshaitaristikuviksi.

Mutta tukeaksemme Savon maakuntahenkeä ja hankaloitumisurheilumieltä, vaakunoiden vaihto tulisi tehdä soutuveneellä, jossa on alla pianonpyörät, ja jota soudetaan maastossa, kulmaraudalla vahvistettujen airojen avulla.

Jo kunto karttuu, Suomi-tietous lisääntyy ja Savon vaakuna etevöityy!

Hiilikuituvahvisteinen erikoispitkä spagetti

Kun spagettia keittää, tekee mieli panna pitkät spagetit ainakin kerran poikki, koska raksahdusääni spagetteja katkaistessa on niin tyydyttävä, tai siksi, että käytettävissä liian pieni kattila.

Hiilikuituvahvisteinen erikoispitkä spagetti taipuu vaan ei taitu, eikä itse sielunvihollinenkaan saisi sitä sullotuksi kattilaan, saati katkeamaan.

Mutta hetkinen.

Kiehuvan veden kanssa ei ole leikkimistä.

Pannaanpas sittenkin stoppi hiilikuituspagetille ja otetaan sen tilalle vaikka usb-liitosjohto tai nettimokkula joka on sairaan vähän - mutta riittävästi - väärän kokoinen, niin että sitä on mahdotonta saada toimivasti paikalleen, ainakaan ilman järkyttävää survomista.

Tai, usb-pohjaisen mokkulan kyseessä ollen, vempeleen koko on sellainen, että vaikka usb-portteja on käytettävissä useampi, mokkula on niin iso, että se estää muiden porttien käyttämisen, eikä se suostu toimimaan jos sen asentaa usb-jakajaan.

Mistäkö sellaisia saa?

Minulta ainakin...

Siinäpä nyt jokunen hankaloitumisidea.

Ja nyt vielä pikku pääsiäisaskartelu halukkaille: suunnitelkaa oma ehdotuksenne Savon vaakunaksi. Liittäkää mukaan pikku selvitys heraldisen hedelmänne symboliikasta ja hengestä. Siinäpä rattoisasti aika rientää! Ja melikuvitus.

Hauskaa pääsiäiseä kaikillen!