Kuinka hyvä ihminen ehkä olette, sittenkään!?

Totisesti suo tekniikan kehittyminen meille ihmeellisiä mahdollisuuksia! Jos ihminen ei ole poikkeuksellisen notkea (kuten te ette ole), hän ei näe takapuoltaan, fyysillisistä syistä, kerta silmät on edessä ja takapuoli nimensä mukaisesti ta’assa.

Mutta edistys on tuonut keksinnön, peilin  - (itse asiassa pikemminkin kaksi peiliä) - jonka ansiosta onnistuu oma takapuoli nähdä helposti kuin nakki! Ja on myös helpompi peilin ansiosta sminkata hänen, nähdä onko hampaissa persiljaa, helpompi peruuttaa autoa, jne.

Muitakin nerokkaita keksintöjä on: rokotusneula, vannesaha, kimpilevy ja foxtrot. Tai jooga mikälie; että voimistelevat itsensä terveellisiksi musiikin kirvoittamina. Eikun zumba kai sen nimi olikin, ei foxtrot.

Kumminkin. -Vielä huimempia keksintöjä olemme näkevät, kun astumme tulevaisuuden piiriin! Silloinpas vasta punnitaankin tarkasti Teidän moraalinne, ja henkinen ryhtinne ja eetillisen selkärangan olo!

Jännittääkö? Että millaiseksi osoittaudutte, tulevaisuuden haasteiden koetuksissa. Ehkä on hyvä pohtia Teidän sitä jo nyt, etukäteen.

Kuvitellaanpa siis, että tulevaisuus on jo nyt, ja on kehitetty kaukosäädin, jolla voi ohjata naapureitaan, ja te olette onnistunut saamaan sellaisen säätimen käsiinne.

Naapurikaukosäätimessä on valmiiksi ohjelmoituna kymmeniä, ellei satoja toimintoja, ja siihen voi helposti ohjelmoida niitä lisää.

Kun napsautatte naapurisäätimen päälle, se heijastaa seinällenne valikon, jossa on naapureidenne kuvia. Valitsette sieltä käsittelyyn yhden; yläkerran tyypin.

Kaukosäädin sanoo iloisesti ”Klirp!” ja seinällenne alkaa heijastua reaaliaikaista kuvaa siitä, mitä kyseinen naapuri tekee.

Yläkertalaisenne, nuori mies, näyttää istuvan vessassa ja lukevan Oswald Spenglerin kirjaa Länsimaiden perikato – Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja. Kirjan kannessa on tylsän oloinen mustavalkokuva  keski-ikäisestä, tärkkipaitaisesta ja kravattikaulaisesta miehestä, joka näyttää makkara-annosta ärtyneenä odottavalta, viiksensä ajelleelta Himmleriltä.

Vaihdatte näkymän takaisin naapurilistaan ja valitsette toisen naapurin, mielenkiintoisemman. Hän on vastapäisen kerrostalon nainen, joka näyttää olevan ripustamassa pyykkejä kuivaustelineeseen taloyhtiön kuivaushuoneessa.

Painatte nappia ”Ääni” ja alkaa kuulua naapurin hyräilyä; nainen laulelee pyykkiä ripustaessaan reggae-versiota joululaulusta Felis Navidad, vaikka on toukokuu. Hän ei oikeastaan muista laulusta muita sanoja kuin Felis ja navidad, ja kyllästytte pian. Vaihdatte kolmanteen naapuriin.

Seinällenne heijastuu vastapäisen talon yläkerran ukko, joka syöttää kissalleen silakkaa. Tai melkein syöttää: Aina kun kissa on nappaamaisillaan kalan, mies vetäisee kalan pois, ja nauraa. Kyseessä on selvästi leikki, johon kissa on tottunut, mutta teitä ärsyttää silti tapa, jolla mies kiusoittelee kissaa.

”Tyhmä paskiainen” ajattelette mielessänne, mutta ette sano ääneen, koska tämä juttu tulee aikanaan radiosta, jonka ohjelmaa voi olla kuulemassa lapsia, ettekä halua että he oppivat kiroilemaan juuri teiltä, vaan mieluummin oppivat kiroukset päiväkodin pihalta, kuten luonto on määrännyt sen tapahtuvan.

Katselette kaukosäätimen nappuloita ja silmänne pysähtyy tekstiin ”Rientomarssia, polvet korkealle nousten; ringissä”.

Hetken mielijohteesta painatte nappia, ja seinällenne heijastuvasta tosiaikaisesta kuvasta näette, miten kissansyöttökala lennähtää miehen kädestä ja kissa alkaa syödä sitä, kun mies alkaa harppoa keittiössään ympyrää, polvet korkealle nousten, kädet marssin tahtiin viuhuen, käsi nyrkissä.

Huomaatte säätimen heijastaneen kuvan alle valikon jossa lukee ”Valitse marssilaulu K/E?” ja painatte ”K”.

Seinälle aukeaa liuta marssilauluja useilla eri kielillä.

Valitsette summamutikassa yhden, ja välittömästi alkaa kuulua naapuritalon miehen kailotus: ”Auf der Heide blüht ein kleines Blüüümelein, und das heißt, Eeeeerika!”

Sitten kännykkänne sattuu soimaan, vastaatte siihen ja menette toiseen huoneeseen puhumaan. Puhelimessa on tuttunne, jolle on sattunut ikävä tapaus ulkomaanmatkalla, ja hän haluaa jutella siitä, kysellä vähän neuvoakin. Ystävä on teille kallis ja mielellänne kuuntelette häntä, ja puhelimessa vierähtääkin yllättävän pitkä aika. Soitatte vielä toisen puhelun, kysyäksenne viherpeukalotutulta esi-idätettyjen tomaatintainten kasvattamisesta kasvatussäkin mullassa.

Kun palaatte olohuoneeseen, tajuatte että kaukosäätämisenne ansiosta naapuritalon kissankiusoittelija marssii edelleen rinkiä polvet korkealle nousten, ja hoilaa samaa saksalaista marssilaulua sellaisella voimalla, että hänen naamansa hehkuu punaisena. Kaukosäätimen välittämässä äänessä kuuluu myös omituista patteriin tai rakenteisiin hakkaamista – ilmeisesti miehen alakertalaiset ovat kyllästyneet marssinjyminään ja saksankieliseen laulunhoilotuksen.

Päätätte päästää miehen marssimasta – mutta ennen kuin painatte stop-nappia, katseenne osuu kaukosäätimen valikkoon jossa lukee ”Tanssit”. Katsotte mitä olisi tarjolla.

Millaista tanssia on jitterbug? Ette muista. Niinpä valitsette jitterbugin ja näette kun marssija omituisesti rytkähtäen alkaa raivoisasti tanssia jotakin, mikä lienee jitterbugia, mutta näyttää enemmänkin akrobatian ja mielenhäiriön sekoitukselta. Kyseessä ilmeisesti on paritanssi, mutta nyt mies tanssii sekä miehen että naisen osuutta lähes yhtä aikaa, mistä seuraa mielettömiä liikesarjoja ja kauheita loikkia ja rytkytyksiä..

Teitä alkaa pelottaa, miten miesraukan nivelet ja sydän mahtanevat kestää jitterbugeamisen, ja vaihdatte hänet tanssimaan kreikkalaista itämaistyylistä ja napatanssimaista yksintanssia, Tsifteteliä (Τσιφτετέλι).

Mies tanssii kädet pään päällä, hänen pömppävatsansa napatanssiliikkeissä hytkyen ja pyörteillen, ja välillä mies iskee jommankumman jalan kantapäätä hyvin nopeasti parkettilattiaan niin että kengänkanta sanoo kakakakaka, ja silloin hänen naapureidensa patteriinhakkaaminen yltyy aivan riivatuksi. -Olitte aiemmin ajatellut katsoa tänään illalla leffan, mutta nyt haettekin kaapista paukkumaissia, posautatte ne mikrossa, ja päätätte soittaa kaverille, että hän tulisi kanssanne leikkimään naapurikaukosäätimellä…

Sanokaapa rehellisesti, kuinka hyvin kestää moraalinen selkärankanne naapurikaukosäätimen houkutukset!

Pysyttekö kunnollisena, ja käytätte naapurikaukosäädintä vain hänen edukseen – esimerkiksi herättämään hänet, kun hän näkee torkuillaan painajaista, vai pääseekö teissä piru irti, ja alatte ”jakaa oikeutta” ja ”opettaa” naapureitanne, kaukosäätimen avulla?  - Kummin käy? Miettikää. Ja tunnustakaa heti.  

Ja rehellisesti!!

Kuunteletko mieluummin? Ole hyvä:

kommentit

Tunnustan, että käyttäisin kaukosäädintä paitsi filantrooppisiin tarkoituksiin, myös oman mukavuuteni parantamiseen silloin kun naapuri ei itse ymmärtäisi olevansa turhaksi häiriöksi tai ylipäätään käyttäytyvänsä kuin älytön luontokappale.

Esimerkiksi naapuruston teinit, jotka katsovat tarpeelliseksi pärrätä kotini editse kulkevaa suoraa tietä mopolla edestakaisin kymmeniä kertoja iltamyöhällä, säätäisin surutta intohimoisiksi polkupyöräilijöiksi. Näin tekisin heidän terveydelleen ja ruumiinkunnolleen edullisen hyvän työn, ja pääsisin itse eroon äänisaasteesta, joka muistuttaa lähinnä ad absurdum venytettyä nasakkaa ilmavaivaa.

Sellaiset ohikulkijat, jotka viattoman näköisinä toisaalle katsellen usuttaisivat koiraeläintään (canis lupus familiaris) käyttämään kotini edustaa käymälänänsä, säätäisin juoksumarssimaan koirineen oman kotinsa kynnysmatolle usutustaan jatkamaan.

Ovikelloani rimputtavat uskonlahkolaiset kaukosäätäisin marssimaan matkoihinsa jonossa tanssien, käsiään heilutellen ja ylistyslauluja rytmikkään moniäänisesti laulaen kuni afroamerikkalaisten seurakuntien kirkonmenoissa. Sellaista riemukasta menoa olisi ilo katsella ja kuunnella.

Vaikka naapurinsäätö hupia tuottaisikin, pelkän huvin vuoksi en siihen ryhtyisi. Omaan nilkkaan kalahtaisi se heti kun naapurikin saisi hankituksi kaukosäätimen. Tilanne eskaloituisi tuota pikaa hallitsemattomaksi, kun toinen osapuoli ilkialastomana ja käen lailla kukkuen riippuisi pihakoivun oksasta polvitaipeistaan, ja toinen tanssisi ripaskaa (присядка) ämpäri päässään ja mongolialaista kurkkulaulua möristen (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f3/Uoton.ogg), ja kumpikin näpyttelisi samalla vimmaisesti kaukosäädintään.

>Seppo Pe, 2012-05-25 10:27

Itseä murehduttaa tällä hetkellä aamupäiväporari. Hän innokkaasti rakentelee jotain naapurissa. Jos minulla olisi naapurikaukosäädin, ohjelmoisin jonkun naapureistani hakkaamaan kepillä seinää tai kattoa. Mutta tekevät tätä muutenkin, joten ilmeisesti kaukosäädin on täten tuikitarpeeton.

Kenties olisikin syytä kaukosäätää itse poraria, mutta voisi olla riski jos pora rullaisi ilmassa kun kesken poraamista pitäisi näyttäää japanian Zempo Kaipen Ukemeita (前方回転受身).

Kenties paras olisi se, että perheriidat voitaisiin hoitaa talkoohenkisesti. Meillä on naapureissa esimerkiksi sellaisia näpsäköitä poikia jotka varmasti pelaavat videopelejä kaiken päivää ja yötä. Kun jollekin tulisi perheriita, niin olisi ylen kätevää jos talon järjestyssäännöt velvoittaisivat siihen että riitelijöitä alettaisiin ohjaamaan kaukosäätimellä hieman kuten niissä konsolien peleissä, kuten Tekkenissä. Olisi ylen mieluisaa nähdä miten esimerkiksi ylipainoinen 100 -kiloisen lihava toimistotyömies tekisi lentopotkusarjaa samalla kun hänen laihanpinkeä juristivaimonsa tekisi muita temppuja. (Ehkä tässä tarvitsisi kaukosäätimeen jonkun turvatoiminnon joka estää vakavamman telomisen ja jäljelle jäisi vain se akrobatia ettei tulisi lanssi(ambu) paikalle.

Tätä olisi hauskempi seurata, samalla selviäisi riita, ja tätä olisi mukavampi seuratakin. Ja väitän että riidatkin vähenisivät. Olisi kuin taivaallisen rauhan ja harmonian taloyhtiö. Nyt ei ole.

>Tuomoħ Su, 2012-05-27 20:03

Hyvältä kuulostaa tuo naapurien "videopelipeluuttaminen" talkoona, jos tappelevat!

Ja ukemin (受身) oppimisesta olisi naapureille (隣人) hyötyä silloingin, jos kompastuvat portaissa omin päin vahingon seurauksena joskus.

mk

>kajomar Ma, 2012-05-28 14:30

Säätäisin naapurin parvekesauhuttelijaa niin, että se aina savukkeen jälkeen joutuisi oksentamaan ja sitä alkaisi itseäänkin kuvottaa näin koko touhu. Sitten savuttomuudessa eläisin iloisena, huraa! (Ja kyllä se sen keuhkoillekin hyvää tekisi.)

>pikkusen vain näppäilisin.. Ma, 2012-05-28 04:16

Entäs sauhuttelijanaapurin fyysinen kunto? Malttaisitko olla laittamatta sitä hölkkäämään paikoillaan parvekkeella, tai malttaisitko olla laittamatta ainakin tekemään taivutuksia ja kyykistelyjä?

mk

>kajomar Ma, 2012-05-28 14:19

Oikein puuduttavaa puhetta livenä kuunnellessa olisi mukava olla kaukosäädin ja siitä sitten painaisi fast forward-nappia kunnes puhuja on päässyt asiassaan pikaiseen loppuun. Sitten mentäisiin kaikki tyytyväisinä pullakaffelle.

>marja Ti, 2012-05-29 00:42

!!!

Hyvä!

(Mutta huonoa: Mie ihte en saisi elämässäni yhden yhtä virkettä itse lopettaa, ikänä. *Aina* napitettaisiin. Mutta pullakahvit on hyvä bonus, silti.)

mk

>kajomar Ti, 2012-05-29 20:14

En ole hyvä ihminen mutta nyt olen närkästynyt. Miksi minun pitäisi peilistä katsella takapuoltani? Vaimo sanoo, että se roikkuu ja se riittää tiedoksi minulle. Ja mitä persilja haittaa hampaissa? Jos on niin onnellisessa asemassa, että hampaita yleensä on niin ovat jo jotkut nuoret jo laittaneet niihinkin jotakin kimalletta ja kiinnikkeitä. Heidän pitäisi ennemminkin peiliin katsoa.

Sitten miksi minulle olisi tuollainen kaukosäädin harmiksi annettu? Varmasti olisi siitä patterit lopussa, niin etten sitä saisi edes toimimaan. Tai akku sellaista mallia jota ei lähikaupassa tunneta. Nytkin on tästä tavallisesta säätimestä patteri siirretty herätyskelloon, jotta ylihuomennakin olisi työpaikka jonne mennä. Herätyskellon patterit lainattiin kameraan, kun pojan synttäreitä piti kuvata. Nyt vaihdetaan tv:stä kanavaa siitä pienestä nappulasta sivupaneelista ja on koko kone vaarassa kaatua. On tämä sellaista sirkusta täällä, että hermo on hapantua näiden vehkeiden kanssa jo nyt. En ottaisi sinulta tuota vehjettä vaikka mitä maksaisit. Tai jos oikein paljon, niin sitten voin harkita.

Mutta en käyttäisi sitä varmasti lainkaan. Täällä asuu kuulkaa sellaista sakkia, että kiinnostavampaa on usuttaa muurahaisia tappelemaan keskenään kuin katsella heidän touhuja tai laittaa heitä temppuilemaan.

>TommiS Ti, 2012-05-29 20:56

Jos naapurilla olisi semmoinen kaukosäädin, niin pyytäisin, että hän säätäisi minut siivoamaan hyvissä ajoin, ettei aina jäisi viimetippaan aiheuttaen ahdistuneisuutta itselle. Ja vielä jos naapuri voisi säätää etuajassa tulevat vieraat vähän myöhästymään, pikkuisen vain. Patteripaketin naapurille ostaisin, mielelläni. (Pitäisiköhän olla sormiparistoja vai niitä isompia. Vai kanttipattereitako?)

>A.L. Ti, 2012-05-29 23:39

Tuommoisella säätimellä on se vaara, että itseasiassa katoaisi moraali maailmasta.

Kun miettii, että kaukosäädinhän ei (ainakaan yleensä) ole mitenkään kallis koje, joten voidaan kuvitella ettei naapuri- ole sitä myöskään. Lopulta kaikilla tai useimmilla olisi se, ja sehän johtaisi siihen, että kaikki vain ohjailisivat toisiaan, eikä omaa tahtoa enää tarvittaisi juurikaan. (Vaikka siitä simpura soikoon olisi hyötyä, jos ja kun pitkähkön ripaskannan timmellyksessä pääsee jossain välissä ilman semmoinen missä ei ole sitä "ri"-tä edessä. Silloin ei auta kun toivoa että naapuri komentaa edes housut vaihtamaan siinä välissä, ainakin itse komentaisin, ilettäisihän se. Toisaalta ripaskatoimintoon voitaisiin ohjelmoida varotoiminto tämän välttämiseksi, ohjelmoijat tässä vinkki.)

Lopulta siis kaikki mitä tehtäisiin olisi jonkun muun käskemää.

Tästä seuraakin dilemma, jos kaukosäätimessä olisi ohjelmoituna esim. rikollisia tekoja, onko vastuussa säätäjä vai säädettävä? Pelottava ajatus olisi myös armeijakaukosäätimet, joilla voisi komentaa kenties kokonaisia osastoja. Ja se kenraalikin olisi tietty jonkun säädettävänä. (toivottavasti ei siinä vaiheessa naapurinsa)

Tilanne eskaloituisi lopulta varmaan siten, että naapurivaltioilla olisi omat suurkaukosäätimensä, joilla ohjailla vastaavasti naapureitaan. Kaikissa poliittisissa neuvotteluissa ja sodissa osapuolet ohjailisivat toisiaan!

Niin että lopulta, kuka onkaan kuka?

PS: Jos semmoinen kaukosäädin olisi, niin varmasti pistäisin naapurit tekemään jotain hauskaa, enkä aina ärsyttäviä juttuja. Paitsi ehkä joskus, jos moraalisesti ratkeaisin.

>A.M. Ke, 2012-05-30 11:58

Käsittääkseni yllyttämisestä rikokseen saa saman rangaistuksen kuin itse rikoksesta. Jos siis toisen "rikostaminen" kaukosäätimellä katsottaisiin yllyttämiseksi, niin samat omenavarkausrapsut saisit, kuin naapuri jonka lähetit, säätimen avulla, omenia kähveltämään 3. osapuolem pihasta.

Mutta jos toisen "rikostaminen" katsottaisiin jonkinlaiseksi pakottamiseksi (jota säätämäsi naapuri ei pystyisi vastustamaan; hän ei siis mahtaisi sille mitään että sinä laitat hänet tekemään rikoksen) niin silloin hän tavallaan tekisi rikoksen, josta sinä saisit rangaistuksen.

Omenat saisi valtio, jos kumpikin teistä pitäisi suunsa kiinni niiden alkusijoituspaikasta ja jos omistaja ei älyäisi pyytää niitä takaisin.

- Ja kyllä, luulen, että ratkeaisit moraalisesti, ainakin joskus.

Monet ei ole ollenkaan niin hyviä ihmisiä kuin luulevat! Että kun kädessä on kaukosäädin, siinä uudet, kulmakunnan vahvimmat patterit, ja ärsyttävä naapuri sattuu juuri kulkemaan talon ohi, niin.. .....!!!

Moraali tulee mieleen sitten myöhemmin, kun jo istut poliisiasemalla käsiraudoissa ja poliisi heristää sormea, että "Miten työ tuolla tavalla, aikuinen ihminen! Että eikö teitä yhtään hävetä!"

Ja sinä vain luimistelisit siinä kuulusteluhuoneen oranssilla muovituolilla, selkä hikisenä, kämmenet polvien välissä vastakkain, tuolin reunalla istua nyhjöttäen kuin mikäkin ujo pyy, käsiraudat ranteissa, ja silmät liioitellun kiinnostuneesti välillä lattiaa, välillä kattolampun johdon yläkiinnityskohtaa tuijottaen, että "eeeei.. ei hävetä tätä yhtään..!"

Mutta naama olisi ihan punainen, ja korvia kuumottaisi!

>kajomar Ke, 2012-05-30 18:37

Pitää kyllä täysin paikkansa. Itseasiassa tänään oli vähän samanlainen tunne niskassa (ei tosin putkaanheitto kyseessä, vaan henk. koht. moka, paha sellainen, ja ilman kaukosäädintä).

Ei siitä sen enempää, myönnän asian olevan näin.

>A.M. To, 2012-05-31 23:08

"...ujo pyy.." :D Voi näitä ihania kielikuvia!

>A.L. Ke, 2012-05-30 22:52

lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

Kuuntele Ajatusten miljoonalaatikko Yle Puheessa keskiviikkoisin klo 17.25.

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä