Lihavennus-mekko

Naistenlehdissä kun niin usein käsitellään naisten mieliasioita (kuten masennus, stressi, tms) niin voi olla hyvä tässäkin käsitellä naisten mieleä kuin silloin naiset ajattelevat että hyvä hyvä Yleisradio ajattelee meitä ja saa silloin firma pisteitä ja silloin ei pomokaan huuda minulle niin paljon että ”taas ei ole saanut firma pisteitä naisilta”. Ja kun pomo vielä on nais- ja naisilla kun on kimakampi huuto-ääni, niin sitä huutoa ei kuuntele mielellään, sen voitte uskoa. Kysykää vaikka keltä täällä!

Että siitä siis aihe.

Naisen mieli sijaitsee naisen yläpäässä, alhaalta ylös katsottaessa ennen juuri ennen naisen loppua. Jos kuvittelemme näkevämme naisen sieraimien kohdalta pään sisään ja vähän ylöspäin, siellä on naisen mieli; siellä on kaikki hippokurkiaiset ja seratomiinit ja muut hölskymässä, tuottamassa niitä ajatuksia, mitä nyt naisilla milloinkin on.

Naisten päässä on monesti ajatus, että mitähän muut ajattelee minusta. Siis siitä naisesta itsestään. Sitä se miettii. Ja muotea, toki.

Mutta sitten nähtävästi syntymä-vaiheessa nainen joutuu vannomaan valan, että suoraan ei mielellään pidä sanoa mitään, vaan pitää esittää asiat mutkan kautta.

Esim. jos ollaan autoilemassa, niin nais ei mielellään sano että pitää pysäyttää, kuin mulla on virtsa-hätä.

Vaan se sanoo, ”Onpas tuolla hyvin muodostettu huoltoasema. Siellä on varmasti raikas ja tuore ja hyvä kahvi!” (Ja auton kuljettaja tietää että se nais ei ole kahvinjuoja.) Ja sitten odottaa se nais, että kuski sanoisi että ”tekis mieli pysähtyä kahville”.

Mutta nais ei sano mielellään mitään, vaan se toivoo että kuski haluaisi pysähtyä kahville ja kysyisi että haluaako se nais pysähtyä myös – tai vielä mieluummin että kuski asettaisi sen naisen etusijalle ja kysyisi että haluaako se nais pysähtyä vaikka ostamaan Jallun tai jotain.

Mutta jos kuski ei sano mitään, koska sillä ei ole kahvinhimo eikä virtsahätä, niin sitten pitkin hampain kysyy se nais, että ”Haluaisitko pysähtyä kahville tuohon huoltoasemalle?”

Ja jos se kuski sanoo että ”Kiitos, mutta ei tartte; ei tee mieli kahvia” – ja jatkaa ajamista, niin vähän ajan päästä alkaa sen naisen naama punoittaa, ja se on vihainen kun kuski ei älynnyt että sillä naisella on virtsa-hätä ja siksi se kysyy haluaako toinen juoda kahvia.

Ja sitten vasta marmattaa se nais, että voisi sitä pysähtyä muutenkin kuin ei kahvia juomaan, että joillakin muilla matkustajilla voi olla mielihaluja.

Ja jos muut matkustajat sanoo että ei ole mitään pysähtymishaluja, niin sitten vasta se nais hammasta purren ”tunnustaa” että hänelläpä itsellä onkin sietämätön virtsapakko ja tästä paikasta auto seis tai muuten on penkki märkänä justiinsa ja se on teidän paatuneiden, toisia huomioon ottamattomien egoistien syy kun ette pysähdy vaikka kuinka toista virtsettää!

Niin kun naisilla siiskin on tämä, että ei pidä mielellään sanoa suoraan mitään, niin jos nainen haluaa tietää, mitä toinen nainen hänestä tai jostakusta muusta ajattelee, silloin pitää olla kovat lääkkeet.

Yksi sellainen lääke voisi olla lihavennus-mekko.

Nainen hankkisi mekon, jonka malli on sellainen, että se on hänen ruumiilleen mahdollisimman epäpukevaisa. Monille se merkitsee sitä, että mekko saa näyttämään lihavammalta.

Toki toiselle epäpukevaisa voisi olla sellainen joka saa näyttämään epäedullisen laihalta kaupallisettuun seksuaali-ihanteeseen verrattuna.

Mutta tämä esimerkkinais siis pukee nyt ylleen mekon, joka saa hänet näyttämään täysin liian vantteralta.

Ja sitten nais sanoo sellaiselle naistoverittarelleen, jonka mielipiteen haluaa kuulla, että eikö ole ihana mekko – sain tämän anopilta / poikaystävältä / Paavin lakitieteelliseltä neuvonantajalta.

Ja kuin katselee sitä kauheaa mekkoa tämä toinen nais, niin sanoo joko a) ”Ei millään pahalla mutta tuo mekko päällä sinä näytät sairaalta lehmältä tai b) sanoo, että ”Oi, se on kiva!”

Ja siitä nainen tietää, että jos toinen sanoi sitä a-version mukaisesti lehmämekoksi, niin joko se on kiltti, ja haluaa rehellisyydellään säästää naisen julkiselta nolaukselta myöhemmin, tai sitten se haluaa sillä lehmäkommentilla olla ilkeä ja pahoittaa naisen mielen ja suorapuheisuudellaan saattaa mekon antajan huonoon valoon.

Mutta jos se toinen nais sanoo b-vaihtoehdon mukaisesti että ”oi, se on kiva!”, niin silloin mekon käyttäjä tietää, että joko se toinen nainen on todella sydämellinen ja haluaa kehuilla säästää mekon omistajan tuntemukselta että tämä näyttää hänestä lihavalta tuossa mekossa, tai sitten se on ilkeä ja haluaa vilpilllisillä mekkokehuilla tuuditella mekonomistajan väärään tyylikkyydentunteeseen, jotta mekon käyttäjä nolaisi itsensä mekossa myöhemmin.

Sillä tavalla voi lihavennus-mekko toimia indikaattorina että mitä se toinen nainen ajattelee.

Niin yksinkertaisesti voi tutkia naisen mieleä sellainen joka ymmärtää sen yksinkertaisen mutta hankalan toiminnan periaatteita!

Näin on tieteestä iloa myös toiminnassamme naisten piirissä!