Yllättäviä ilahtumisia

Voi tulla ilo ihmisen päähän monesta syystä, ja näin ollen yllättäenkin, ja vahingossa; ilman edeltäkäypää ennakointia tai varsinaista ilostumisaikomusta. Monesti juuri yllättävä ilostuminen onkin erityisen mieluisa henkilön itselle!

En tiedä, onko ilo siellä ihmisen pään sisällä potentiaalisesti valmiina, jollain lailla salpojen takana odottamassa, ja jokin vain päästää sen hetkeksi valloilleen, vai tuleeko sitä iloa jostain oman ruumin ulkopuolelta, samalla lailla kuin vaikka ufo-ukkojen tai valtion lähettämää säteilyä voi tulla avaruudesta, jos on huono tuuri ja jos ei käytä alumiinifoliolla vuorattua lippistä.

Kumminkin, tuntuu mukavalta, kun kohdalle osuu harkitsemattoma ilostuminen. Tässä jokunen henkilökohtainen esimerkki siitä, mikä voi saada mielen hyväksi yllättäen.

 

Mahdollisuus tehdä puro

Voi että! Kun keväällä tulee eteen rapakko, ja näkee että tuosta kun vetää kantapäällä ojaa, niin kohta liilettää vesi hapiaan. Se on kyllä tosi kiva juttu! Sen puron tekemisessä voisi mennä monta tuntia, ja meneekin, jos ei jokin ulkoista estettä laita. Ei missään muussa kuin siinä purossa ole mieli kun sen puron parissa touhuaa hän! Suosittelen!

 

Turha ystävällisyys

Joskus myyjä näkee asiakkaasta, että ei tuo meinaa mitään ostaa – tai asiakkaana sitä jopa itse syyllisyyksissään kertoo, että tapan vain tässä aikaa ja katselen, kun odottelen jotakuta ja en osta nyt mitään – ja silti se myyjä on ystävällinen,vaikka tietää, että ihan turhaan!

Myyjä ei siis ole ”palvelualtis”, eikä ”asiakaslähtöinen”, vaan on aidosti sillä tavalla ystävällinen että juttelee samalla tavalla kuin juttelisi täysin oikealle ihmisellä joka ei ole asiakas; puhuu niitänäitä ja kertoo vaikka että hänen tyttöystävällään on koira ja se on rodultaan Kääpiöpilsneri ja että se räkyttää koko ajan. (Se koira). Ja se myyjä on jotenkin niin selkeän aidosti ja pyyteettömästi ystävällinen, aivan kuin oikealle ystävälle, ja siitä tulee hyvä mieli mieleen sisälle, kun vaistoaa, ettei se myyjä petaa seuraavaa myyntikertaa, vaan se tosiaan luontevasti halusi jutella ja nauti siitä itsekin.

 

Löytyminen

On kiva, kun yllättäen löytää jonkin, mikä on ollut kauan häveyksissä. Ja jos se häveyksissä ollut on vaikka uimahousut, niin ihmettelee, että onko nämä muka joskus mahtuneet minulle. Ja sitten tajuaa, että ne uimahousut on nailonia ja ne on vahingossa olleet kuumassa pesussa ja kutistuneet, että oikeasti ne mahtuisivat vain oravalle. (Mutta ne eivät käytä uimahousuja.)

(Korkeintaan voi kuvitella, että orava käyttäisi shortseja, lierihattua ja aurinkolaseja, ja niitäkin vain silloin kun polkisi sellaisella vesipolkupyörällä, joita elokuvissa näkee; kädessä semmoinen drinkki jossa on pieni paperinen sateenvarjo; oravan tapauksessa aivan erityisen pieni.)

 

Rouskahtaa

Tulee hyvä mieli, kun saa polkaista rapakosta pakkasella jääkuoren rikki, etenkin jos jään alla on ilmaa, niin että se rouskahtaa. Tulee sellainen mieli, että edistää kevättä sillä rouskautuksella. Mutta myös muun rouskauttamisesta tulee hyvä mieli; esim jos on tuote, jossa jotkut osat ovat ensin kiinni toisissaan ja ne pitää rouskauttaa tai raksauttaa irti. Myös hapankorpun rouskauttamisesta – sekä hampahin että kätösin – tulee kiva mieli mieleen.

 

Ulkomaalaisen auttaminen

Kun näkee jossain ulkomaalaisen, joka harhailee kartan kanssa, ja sitten sattuu osumaan kielitaidot ja tiedot sillä tavalla kohdalleen, että pystyy neuvomaan sitä vähän syvällisemminkin ja näkee, että se ulkomaalainen ilostui, niin siitä tulee jotenkin semmoinen mukava myhäilevä olo. Ehkä vähän ylpeäkin, vaikkei se mikään erityisempi maailmanparannusteko olisikaan.

 

Sitkeän liman hetki lyö

Ensin kun on näähyillyt pää kumeana ja kuin kuumaliimalla täytettynä flunssassa päiväkausia, yskiä paukuttaen keuhkot kipeänä ja niistäen nenänsä vereslihalle, ja sitten tajuaa, että nyt alkaa olla se vesinuha ja tyhjän yskiminen ohi, nyt alkaa sitkeän liman päivät ja kohta on flunssa ohi, niin sitä säteilee kuin kauneuskuningatar, vaikka on mies itse, ja miehet on rumia by definition, niin se on kyllä upeeta.

 

Kun luulee

Kun luulee, että pitää tehdä jotakin ja muistaakin, että minähän jo olenkin tehnyt sen, niin silloin tulee olo, että jee!

 

Joku ihminen

Tällä planeetalla on sellaisia ihmisiä, joiden näkemisestä tulee selittämättömästi iloiseksi. Minunkin työpaikallani on näitä tällaisia monta, ja he eivät ole mitään porukan vitsinkertojia, eivät mitenkään erityisen ulospäinsuuntautuneita, eivät ”seuran keskipiste” vaan pikemminkin ujoja kuin päällekäypiä, mutta heillä on tuo selittämätön ominaisuus ja lahja: heistä tulee iloiseksi.

Olen muutaman kerran ”erehtynyt” kertomaan tällaiselle ihmiselle – taitaa heidän joukossaan olla aika lailla yhtä paljon miehiä ja naisia - että hänen näkemisestään tulee aina iloiseksi, ja joka kerran henkilö on ollut aika yllättänyt, hiukan ymmälläänkin, ehkä jopa miettinyt että vitsailenko tms, mutta vaistonnut, onneksi, että totta puhun, ja ymmärtänyt ottaa sen aitona kommenttina.

Tällainen ihminen kun osuu kohdalle, niin siitä tulee vain jotenkin selittämättömästi hyvä mieli. Eivät nämä ihmiset mitään kamalan erityistä sano tai tee, mutta tavassa jolla he kohtaavat toisen ihmisen on jotain niin vaistomaisen mutkatonta, synnynnäisen epäkyynistä ja luontevan ystävällistä, että heidän jäljiltään tuntuu kuin rakennuksessa olisi enemmän happea ja vähemmän hiilidioksidia. Yliluonnollista on se – mutta joka kerran yhtä mieluisaa.

Millaisista asioista teille tulee yllättäen hyvä mieli? Se olisi ilahduttavaa kuulla. Nyt miettimään ja kommenttia väkertämään, niin ilo lähtee kiertämään, toivomma. Eikö vain!

 

kommentit

Muun muassa siitä tulee hyvä mieli, jos joku kertoo nähneensä unta minusta. Ja etenkin jos se uni on joku mukava ja olen siinä onnistunut toimimaan hauskalla, kekseliäällä tavalla. Tulee sellainen olo, että olen jollain tavalla tärkeä, jos esiinnyn tuon ihmisen unessa - että hänen aivonsa ihan vapaaehtoisesti uneksivat minusta!

Toinen ilahtumista aiheuttava asia on parahultainen avokado. Kun leikkaa avokadon halki ja huomaa, että se on kauniin tasavärinen, pehmeä ja sopivan kypsä! Ei liian kova, ylikypsä tai muuten vaan pilalla. Avokadot ovat hankalia ja niiden kanssa menee usein hermot.

>Suski Pe, 2012-04-13 23:14

Mulle tulee kanssa maan mainio olo, kun saan tehdä pienen puron keväällä ja se jään rouskauttaminen on kanssa ihan in! :)

Yksi mistä saan hyvän mielen on se, kun teen esim. makaroonilaatikkoa ja siihen osuu kaikki mausteet jetsulleen sopivasti! On niin maullaan se ruoka ja jos varsinkin on kova nälkä, ja maha huutaa kovaa, on mukavaa kun saa hyvää makaroonilaatikkoa johon ei tarvi lisätä mitään, esim. suolaa ja se, että se on sopivan lämmintä, eikä kieli ja nielu pala!
Keväisin ilostun suunnattomasti muuttolintujen paluusta! Se on joka kevät yhtä ilojuhlaa henkilön mielelle! Melkein ilon tippaa pukkaa silmänurkkaan..

>Kirsu La, 2012-04-14 12:23

Samat aiheuttaa ilostumista minullakin, niitä pieniä asioita ei vaan tule niin ajatelleeksi erikseen, ainakaan näin jälkikäteen.

Lisäksi ilostun keväästä yleensä. Keväässä on paljon pieniä ilon aiheita. Kun herään keväisenä viikonloppuna, kurkkaan verhojen raosta ulos ja näen täysin sinisen taivaan. Jei! Aurinko paistaa täysillä ja lintujen laulu kuuluu suljettujen ikkunoiden läpi sisälle. Taas uuden alku, luontokin heräilee. Ihanaa.

Toinen mistä tulee iloinen olo, on keväisin ja kesäisin harrikan pörinä. Varsinkin kevään ensimmäiset harrikat, kun ne pörhältää tuosta läheltä ohi. Tuntuu että ahaa, on vihdoin kevät! Ja koko kesä edessä.

>Kevät Su, 2012-04-15 09:05

Hiljattain ilahdutti sellainen sähköpostiin tupsahtanut uutiskirje, joka on päivätty 3012 -luvulle. Kyllähän sen ymmärtää, että kyse on lyöntivirheestä, mutta jotakin huvittavaa on saada kurkistaa sillä lailla yllättäen tulevaisuuteen. Muutenkin kirjoitus-ja lyöntivirheet tuottavat usein huvia, etenkin jos ne esiintyvät virallisemmissa yhteyksissä tai julkisilla paikoilla.

Sekin on ilahduttavaa, kun huomaa esimerkiksi siivouksen yhteydessä ikkunalaudalta pölyjä pyyhkiessään ja kukkaruukkuja siirrellessään, että joku huonekasvi onkin salassa päättänyt alkaa kukkia, mutta ne kukat ovat olleet sillä lailla piilossa ikkunan puolella, ettei niitä ole huomannut ennenkuin vasta nyt, kun kääntää ruukkua. Tulee hyvä mieli, että kasvi voi hyvin, että on onnistunut hoitamaan sitä niin, että se viihtyy.

>Esikko Su, 2012-04-15 14:09

Minulle tuottaa aika paljon iloa tämä ajatusten miljoonalaatikko.
Minuun, nuoreen mieheen iski hiljattain sairaus.
Kun on tottunut menemään, tulemaan ja tekemään,
pakollinen paikallaan oleminen ottaa koville.

Käyn usein katsomassa, onko blogissa uutta.
Ja ai että kun uusi kirjoitus on ilmestynyt!
Siitä tulee mukava fiilis.
Ja sitten kun luen sitä vaimolle, ei hän jaksa kuunnella yhtään.
Siitäkin tulee vain huvittuneeksi.

Parempi Kajoa on kuitenkin lukea ihan itsekseen.
Ei nolota niitä, joille se ei aukene. :D

>Julle Su, 2012-04-15 14:49

" Parempi Kajoa on kuitenkin lukea ihan itsekseen. Ei nolota niitä, joille se ei aukene. :D "

Kylläpä se saattaa nolottaa niitäkin, joille miljoonalaatikko aukeaa: Tässä työmaalla kun väännän paraikaa projektin loppuraporttia, pää meni jumiin ja ajattelin tuulettaa päätäni ajatusten miljoonalaatikossa. No, tokihan nämä tekstit ilahduttivat ja sellainen tukahtunut vaimea naurunpyrskähdyskin pääsi, jonka koetin epäonnistuneesti naamioida yskähdykseksi. Tuli samanlainen olo kuin olisin suolistokaasuja tupsauttanut äänen kera. Työntekijöitä varmaan ihmetyttää tuolla huoneen toisessa päässä sermiviidakon takana että eikö tuo yksi tee toimistossa otsa rypyssä töitä, kun tuolla tavalla pärskii. Tuttujahan ne ovat, mutta siltikään ei oikein kehtaisi nauraa suureen ääneen, koska koko porukka on ollut aamukahvista asti kolmisen tuntia hiljaa kuin hipi ja vaimea näpytys vain kuuluu tasaisena. Täällä kun kaikki yrittävät antaa toisilleen työrauhan niin huoneessa pyritään olemaan mahdollismman hiljaa ja kaffehuoneessa sitten jutellaan.

>Maage Ma, 2012-05-21 11:36

Oikein suuren yllättävän ilahtumisen tuotaa aina se, kun yhtäkkiä muistaa jonkun nimen, jota on esim. pari päivää sitten yrittänyt muistaa vaikkapa kolmisen tuntia, ja sitten lannistunut. Ja sitten muutaman päivän päästä se unohtunut nimi yllättäen pulpahtaa mieleen. Ja suusta se pulpahtaa myös ihan akustiseen muotoon asti, vaikka olisi yksin huoneessa. Eilenkin pulpahti yhtäkkiä että Tyrvää. Nimi, jota olin yrittänyt toissapäivän edellisenä päivänä muistaa, mutta en ollut muistanut. Ja siinä se nyt oli, ensin mielessäni, ja sitten äänenä, ääniaaltoina maailmankaikkeudessa. Tyrvää! Suuren ilahtumisen tuotti se. Kuin huoltoasemajätin logo nälkäisen matkaajan näkökentässä.

>A.L. Su, 2012-04-15 21:41

Lakasulakasukone ilostuttaa aina. Ei tarvinne sitä erikseen selittää, että miksi. Lapsesta asti varma kevään merkki on ollut se!

>A.J. Ma, 2012-04-16 08:00

Yllättävää iloa tuottaa se, kun molemmat pikkukoirani kakkivat jo lenkin alkuvaiheessa. Ei tarvitse joka kerta tehdä niin pitkää lenkkiä.

>R.T. Ma, 2012-04-16 09:54

Samoin yllättävää iloa tuottaa se, kun tulen perässäsi ja kääräiset aarteet muovipussiin. Negatiivista iloa, ellei peräti miinusmerkkistä tikahtumista aiheuttaa se, ellet näin tee. Voi napsahtaa päässä proppu, verisuoni tms. että naps.

>Maage Ma, 2012-05-21 11:42

Se on sitten mukavaa, kun panee ajatuksissaan villasukat ja talvisaappaat jalkaan ja pukee ylleen talvitakin, hatun, kaulaliinan ja hansikkaat, ja sitten vasta ulos astuessaan huomaakin että siellä on +8 astetta (C, ei F tahi K) ja aurinko paistaa lämpimästi, ja peippo vielä karjaisee pihapuusta tervehdyksen niin pontevasti että on silkasta rekyylistä tipahtaa oksaltaan. Sitten sitä vie talviromppeet takaisin naulakkoon ja vaihtaa pikkukengät jalkaan, ja on iloinen mieli pitkän aikaa.

>Seppo Ma, 2012-04-16 10:44

Oravan uimahousuista tuli mieleen opiskelukaverini V:n oivallinen kepponen, josta toinen ystäväni silminnäkijänä kertoi vuosia sitten. Moisesta nerollisuudesta tulee väistämättä iloiselle mielelle.

Olivat lähdössä V:n vanhempien mökille he, kun huomasivat tien poskessa edesmenneen oravaparan, jossa ei näkynyt ulkoisen väkivallan merkkejä. Hetken kurrevainaata silmäiltyään talletti V. sen sanaakaan sanomatta auton takaluukkuun ystäväni seuratessa toimitusta kummissaan.

Mökillä, edelleen mitään selittämättä, V. haki sisältä siskonsa vanhan Barbie-nuken Ken-kaverin sukellusmaskin, räpylät ja ilmapullot, ja puki ne pörröhännän ylle. Sitten se käytiin vaivihkaa soutuveneellä viemässä naapurin katiskaan, eikä asiasta sen koommin puhuttu sanaakaan.

>Seppo Ma, 2012-04-16 11:06

Olisin halunnut nähdä naapurin ilmeen. :D

>Paulia Ma, 2012-04-16 19:33

Mua ilahduttaa älykkäät, tavallaan huomaamattomat vitsit. Ne voi olla tahallisia tai tahattomia. Tarkotan siis esim. vaikkapa lastenlaulussa Hauva ikkunassa kohtaa "En tahdo mä saada kultakalaa, se opi ei kävelemään. Sen kissa vois syödä joskus salaa, siks huoli en mirriäkään." (Kaveri siis kärttää siinä laulussa vaariltaan koiraa.) Eli tämmöset ensikuulemalta järkevät selitykset, joissa ei kuitenkaan ole mitään pohjaa.

Itsestään selvä ulkopuolisen taholta tapahtuva ilahtuminen on myös se, kun tulee kotiin jossa odottaa koira. Joka päivä se riemun määrä on aivan suhteeton siihen nähden, kuinka vähän aikaa oon kuitenkin ollut pois kotoo.

Ja turkoosi väri. Ihan sama, missä se esiintyy, kuinka suurena tai pienenä pintana se on, mitä materiaalia se on. Turkoosi väri ilahduttaa aina aina ja aina.

>Paulia Ma, 2012-04-16 19:32

Nyt tulikin se tunne,että suulaana ihmisenä en ole se, joka tuo sitä yllättävää iloa. Silti sama toteamus : hyrisevintä iloa opelle tuovat ne kullanmurut, jotka hiljaisesti auttavat kaveria, nostavat pudoneen takin naulakkoon, sipisevät lumipalloa heittävän kaverin lopettamaan ennen kuin valvoja tulee liian lähelle.

>Rouvan kaksoissisko To, 2012-04-19 17:41

Ihan älyttömän iloiseksi tulee, kun aamulla herää ja kotvasen mietittyään älyää että onkin viikonloppu eikä tarvitsekaan herätä!

>Anne Pe, 2012-04-20 08:48

Hirmu iloiseksi tulen aina omista lemmikeistä. Kissa kun ottaa pienet spurtit ikkunalaudalta olohuoneen läpi kylpyhuoneeseen ja rullaa matot siinä samalla makkaralle niin hirmuisen hyvä mieli tulee myös omistajalle (ei sarkasmia). Samoin jos rotta häkissään touhuaa sahanpurua sinne tänne järjestellen tulee siitä hyvä mieli että siellä se pikkuinen karvahanuri onnellisena puuhastelee. Lemmikkien pyyteetöntä ilonpitoa ja viihtymistä voi hyvillä mielin seurata.

Toiseksi tulee kovasti hyvä mieli siitä kun ymmärtää että on tehnyt jonkun toisen iloiseksi.

Kerran minulle tuli tosi hyvä mieli kun yllättäen törmäsin kaupassa ex-poikaystävään joka kertoi että hänellä on nykyään lapsi josta hänelle itselleen tulee kovasti hyvä mieli ja että hänellä on elämä oikein hyvin mallillaan. Olin siitä pienestä kohtaamisesta hyvillä mielin monta päivää.

>Rhia Pe, 2012-04-27 07:43

Kaverit saivat lapsen ja se meni hyvin, se ilahdutti!

Samoin ilahdutti kun eestiläinen työntekijä oppi sanomaan "Otatko kahvia vai teetä?" ja muita juttuja, ja ilo näkyi änestä, lisääntyvä varmuus ja halu oppia : ) Kaunista on se,

>Maija La, 2012-05-05 13:28

Aivan on mieliala noussut näitä mietelmä lukiessa. Kurjaan oloon lääkkeeksi luin iltasella muiden jo nukkumaan mentyä. En tiennyt että näin voi naurattaa vaikka selkää särkee ( taas!), ja lapset oli tottelemattomia, ja huomenna on maanantai, ja talon rakennus on kesken aina vaan, ja tiskit jäi aamuksi, ja vaikka mitä vielä! Aivan piti toppuutella naurua siinä miehen vieressä maatessa ettei se vaan luule että itkeä hytkyn.

>Tupu Ma, 2012-10-01 09:25

Kerran minulle sanoi työkaveri töihin mennessäni, että minua on mukava nähdä töissä (olen itse keikkalaisena työpisteessä, jossa työporukka vaihtuu vuorosta toiseen). Tulin siitä oikein todella hyvälle tuulelle. Ja olen yrittänyt sitä viljellä eteen päinkin. Juuri niin kuin Markus Kajo sanoi, on joitakin ihmisiä, joiden näkemisestä tulee hyvälle tuulelle. Ja kun sellainen ihminen sattuu olemaan työvuorossa kanssani yhtä aikaa, niin yritän aina muistaa sanoa sen: "Sinua on mukava nähdä." Ei ole vielä kukaan tuosta kommentistani loukkaantunut.
Tänään odottamatonta iloa aiheutti kaupassa vierasmaalainen miesasiakas. Olin varsin arkisissa vaatteissa (tuulipuvussa ja kumisaappaissa) lähtenyt ostamaan itselleni korkokenkiä viikonlopun juhlia varten. Sovittelin niitä tuulipuku kahisten, kun huomasin miehen katselevan tilannetta. Hän näyttikin minulle peukkua ylöspäin, että hyvän näköiset ovat. Päätin sitten ostaa ne kengät, ja kyllä vain tulin hyvälle mielelle siitä kohtaamisesta sen miehen kanssa.

>Sanna To, 2012-11-22 20:55

lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

Kuuntele Ajatusten miljoonalaatikko Yle Puheessa keskiviikkoisin klo 17.25.

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä