Heh heh

Kun olette jossain — vaikka odotushuoneessa, tai kahvilassa tai työpaikalla tai kokouksessa, niin alkakaa hyvin hyvin vaivihkaa tuijottaa jotakuta, vaikkapa teistä itsestänne laskettuna viidettä ihmistä vasemmalta, kun katseenne kiertää huonetta. Ennen pitkää hän vaistoaa, että joku katsoo, ja juuri kun hän vilkaisee teihin, katsotte muualle, siirtäen katseenne hänestä pois vähän liian nopeasti.

Sitten ette vähän aikaan katso häneen, mutta kun hän unohtaa äskeisen, alatte uuden vaivihkaisen tuijotuksen. Ja taas muka ihan viattomana katse pois, kun hän vaistoaa tuijotuksenne.

Kun vähän treenaatte opitte tässä tosi hyväksi ja luontevaksi, kuten eräs ystäväni, joka pruukasi tehdä tätä kaveriporukassa.

Tutussa sakissa se alkaa tietenkin kohdetta naurattaa, etenkin jos tuijottajalla on niin nopeat reaktiot ja hyvä pokka, että kun katseen kohde protestoi että tuo tuijottaa mua, niin täysin viattoman näköinen ja kysyvästi ihmettelevä salatuijottaja saa kohteen hepuliin aika pian.

Tuntemattoman uhrin kanssa saattaa käydä niin, että hän alkaa tiukata, mistä on kysymys, ja tarttuu teitä rinnuksista. Silloin sanotte, että valitsitte hänet ihan sattumalta. Jos hän on itsetunnoltaan heikko, hän olettaa että hänessä on jotain outoa tai heikkoa, koska hänet valitsitte.

Silloin vain osoitatte, että luitte tämän homman netistä — näytätte tämän sivun — ja osoitatte, että yllä olevan ohjeen mukaisesti hän oli viides henkilö vasemmalta ja täten täysin sattumanvarainen.

— Elämälle ei pidä antaa periksi, vaan aina pitää olla takataskussa jotain kivaa askaretta. Tämä on minusta yksi mainio ajanviete, ja siksi halusin jakaa sen kanssanne.

Voitte itse kehitellä sitä. Jos vaikka laulatte kuorossa tai käytte jossain liikuntaryhmässä (ja herraparatkoon jotkut harrastavat sellaisiakin hommia), niin voitte muutaman kaverin kanssa jotenkin arpoa, että alatte tuijottaa jotakuta kukin vuorollaan ja välillä parikin yhtä aikaa, ja sitten muina henkilöinä katse pois.

Jos vaikka sattuisitte laulamaan oopperan kuorossa, niin se voisi näyttä hauskalta, kun yksi kuorolainen punoo päätään sinne ja tänne kesken Nabuccon, koettaessaan vahdata, että tuijottaako ne esityksenkin aikana.

Makeat naurut saisi hän jälkikäteen kuorolaislämpiössä, kun kertoisitte että tämä oli tällainen hauska pila.

Kivaa päivän- ja viikonjatkoa siis!

Ja P.S. — Mahtaako kuumien maiden teattereissa olla taitelijalämpiön asemesta taitelijakylmiö?

Minusta se kuulostaa jotenkin kammottavalta.

(Paitsi jos kyseessä on kansantanssi”taide”. Silloin sen kylmiön ymmärtää, kerta jokainen älyää, että semmoisille riekkujille tarvitaan jäitä hattuun. Kun sehän ei ole ihmiselle mielekäs ja normaali aktiviteetti semmoinen tanhu- tai muu sätkyttelyhomma. Varmaan haitaksi nivelillekin!)